Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

tiistai 22. marraskuuta 2011

Suomi hakee Olympiapaikkaa ja Yle näyttää pelit!

Suomen lentopallomaajoukkue on startannut tänään kiviselle tielle, jonka päässä kimaltelee palkintona paikka Lontoon Olympialaisiin. Euroopan kovan tason takia karsintasysteemi on todella raaka, mutta Suomella on realistiset mahdollisuudet saavuttaa paikka Olympialaisiin, mikä olisi lajille, joukkueelle ja koko Suomelle todella kova juttu.

Yle näyttää Kroatian Osijekissa pelattavan karsintaturnauksen ottelut tällä viikolla nettisivujensa kautta livenä. Siirry Yle urheilun livelähetysten sivulle


Tältä sivulta voit tutustua Euroopan Olympiakarsinnan kivisen tien mutkiin tarkemmin.




lauantai 19. marraskuuta 2011

Turkin futisliiga koettu

Edellisiltana hotellihuoneen sängyllä keksitty tutustumisretki Turkin futisliigan otteluun MKE Ankaragücü - Kardemir D.C. Karabükspor tuli toteutettua tänään. Ihan mielenkiintoinen kokemus eikä kukkarokaan juuri päässyt vierailusta. Taksit mennen tullen, pääsylippu ja kotijoukkueen kaulahuivi maksoivat yhteensä 37 Liiraa, eli 15 Euroa. Ja tämä oli siis kahden ihmisen hinta Turkin pääsarjamatsista.

Reissu alkoi sikäli epäilyttävissä merkeissä, että hotellin vastaanottovirkailija varoitti taksia tilatessaan, että stadionillla on "crazy fans". No, se  ei kyllä tullut yllätyksenä, vaan sitähän me juuri haluttiinkin päästä katsomaan. Heti taksista noustuamme havaitsimme että puitteet eivät ole ihan viime vuosina rakennettu - eikä ehkä siivottukaan, mutta intohimon lajia kohtaan aisti heti ensimmäisistä askeleista alkaen.

Paikoillemme istahdimme tarkkojen turvatarkastusten jälkeen noin puoli tuntia ennen pelin alkua. Kotijoukkueen fanit olivat jo asemissa hajautuneena kolmeen eri paikkaan kenttää ympäröivää katsomoa. Asian vakavuudesta omaa kieltään kertoi vieruskaverimme, joista melko moni pyöritteli rukousnauoja käsissään. Vierasjoukkueen kannattajia oli paikalla vain kourallinen.Kotijoukkueen kannattajat lauloivat, tanssivat ja heiluttivat kaulahuivejaan ja virittäytyivät tunnelmaan. Ottelun käynnistyttyä katsomoon saapui myös vierasjoukkueen kannattajia isompi ryhmä. Ilmeisesti heidän turvatarkastustus oli vielä muitakin tarkempi. Kaikkiaan paikalla oli varmaan noin 7000 katsojaa, joten tilaa 19000 hengen stadionilla oli hyvin.


Vaikka yleisömäärä oli suunilleen sama kuin esimerkiksi Turussa Interin ja TPS:n derbyissä, niin äänenvoimakkuudessa oli valtava ero. Ankarassa vanhat papatkin seisoivat ja kannustivat omiaan seuran väreihin sonnustautuneina tietysti. Vanhempien esimerkkiä seuraamalla perinne kulkeutuu sukupolvelta toiselle. Eroavaisuutta katsomokulttuurissa havaittiin myös kun pallo lensi katsomoon. Toisin kuin Suomessa, niin palloahan ei palautettu kentälle, vaan se piilotettiin papparaisten toimesta penkkien taakse ja luovutettiin toimitsijoille, vasta kun sitä useampi toimitsija kävi suurieleisesti vaatimassa.

Myyntipisteet olivat Ankara 19 Mayis Stadium stadionilla todella vaatimattomat. Teetä ja kebabia sai muutamista myyntipisteistä, mutta juuri muuta ei ollut myynnissä. Katsomossa kiertävät miehet myivät teen lisäksi jotain siemeniä ja niitä rouskutti lähes kaikki katsomossa olleet turkkilaiset. Lisäksi katsomossa kiersi fanituotteiden myyjä, jolta mekin ostimme kaulahuivit. Niiden lisäksi myynnissä oli mm. hauskoja hattuja ja jotain muuta tekstiiliä. Olutmyyntiä stadionilta ei löytynyt (eihän me kyllä oltaisi ostettukaan, kun työreissulla ollaan).

Ottelu itsessään oli melko heikkotasoinen, joten tunnelma jäi visiitin suurimmaksi antimeksi. Epäilen että Veikkausliigan kärkiporukat pärjäisivät kyllä hyvinkin näiden Turkin liigan häntäpään porukoiden kanssa. Kotijoukkue siirtyi johtoon ottelun 7. minuutilla Atilla Aybars Garhanin maalilla. Ottelun ensimmäinen "vakava" loukkaantuminen tuli melko nopeasti johtomaalin jälkeen, kun 10 minuuttia oli pelattu - ja jatkossa niitä tuli hyvä määrä lisää. Vierailijat tasoittivat 72 minuutilla, kun Ilhan Parlak viimeisteli rangaistuspotkusta. Kotiyleisön riemuksi kauden ensimmäisen voiton Ankaragücülle sinetöi Tonia D. Tisdell pelikellon näyttäessä 74 minuuttia.

Mukava visiitti - ei harmita lainkaan, että tuli testattua turkkilaista futista. Illalla mennäänkin sitten testailemaan ensimmäisen kerran elämässäni aitoa turkkilaista kebabia.





Tässä kotijoukkueen fanimeininkiä jostain toisesta matsista:


Lentopalloa Turkissa ja excursio Turkin futisliigaan - Amen!

Tie on vienyt kesän tapaan taas työn ja lentopallon perässä vieraille maille. Tällä hetkellä olemme lentopallomaajoukkueen kanssa Turkin Ankarassa valmistautumassa ensi viikon Olympiakarsintoihin, jotka pelataan Kroatiassa. Matkustamme täältä suoraan Osijekiin karsimaan Lontoon Olympiapaikasta.

Lentopallon harjoitusmaaottelut täällä Turkissa eivät ole olleet mitään suuria yleisötapahtumia. Sen verran tyhjille lehtereille pelattiin, että ilmeisesti otteluita ei oltu mainostettu missään, koska nämä ovat vain karsintoihin valmistavia harjoitusmaaotteluita. Molemmat maaottelut päättyivät sini-valkoisten 1-3 voittoihin.

Puitteet täällä on kyllä hulppeat. Rakennuksessa jossa asumme toimii Turkin lentopalloliiton toimisto, Volley Hotel, Café de Volley, Turkin lentopallomuseo sekä harjoitus- ja pelihallit. Pelihalliin mahtuu isäntien mukaan yli 7000 ihmistä, mutta sitä en kyllä ihan usko. Tai sitten turkkilaisten tapa täyttää hallit on hieman erilainen kuin Suomessa - ja niinhän se taitaa ollakin. Halli ja kaikki muukin tässä rakennuksessa on kyllä ihan viimeisen päälle ja kaikki tämä on tehty vain ja ainoastaan lentoaplloa varten - Me like.

Meillä sattuu olemaan tänään päivällä sen verran aikaa, että päätimme tehdä joukkueemme tiedottajan kanssa mielenkiintoisen excursion turkkilaisen jalkapallon pariin. Hotellistamme 1,5 km päässä pelataan nimittäin Turkin liigan jumbotaistelu MKE Ankaragücü - Kardemir D.C. Karabükspor. Molemmat joukkueet on täysin vieraita ja ottelun taso suuri kysymysmerkki, mutta pakkohan tuota on lähteä fiilistelemään, kun nurkilla ollaan.

Matsia ei ole ainkaaan hinnalla pilattu, sillä aitioliput maksavat noin 4 euroa ja halvimmat katsomoliput ovat parin euron luokkaa. Ilmeisesti Turkissa on pienimuotoinen ero seurojen statuksissa ja hinnoittelupolitiikoissa, sillä kävimme eilen Turkin 2. suurimmassa ostoskeskuksessa AnkaMallissa ja siellä törmäsimme Fenerbachen, Besikstasin ja Galatasarayn fanikauppoihin, joissa oli ääretön määrä erilaisia fanituotteita ja hinnat ainakin pelipaidoissa melko
korkeat. Yllättävää näiden kolmen turkkilaisjätin kauppoihin törmäämisessä on se, että niistä yksikään ei ole täältä Ankarasta, vaan nämä kaikki ovat kotoisin Istanbulista, jonne on täältä matkaa 453 km. Vaikka jääkiekko on Suomessa kova juttu, niin en ole kyllä törmännyt Turussa Jokereiden fanikauppaan.

Toivottavasti selviämme ehjin nahoin futismatsista takaisin ja pääsen vielä raportoimaan matsin jälkeisiäkin fiiliksiä.. Löin tästä ottelusta vetoa - ja merkiksi laitoin tietysti poliittisesti korrektin ristin, jotta ei tule tuuletettua väärään aikaan, kun mehän ei tiedetä kenen katsomonosassa istumme.

LinkkiVinkit:
Olli Kunnarin haastattelu Turkista   >  >  >
MKE Ankaragücü   > > >
Ankara 19 Mayis Stadium   > > > 

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tenniksellä hulppeat olosuhteet Kaarinassa

Kävin lauantaina tyttäreni kanssa tutustumassa elämäni ensimmäisen kerran (kunnolliseen) tennikseen livenä. Puitteet tutustumiselle olivat hulppeat, sillä Kaarinaan on rakennettu todella hieno tenniskeskus AktiaArena, jossa on erinomaisen hienot puitteet tenniksen seuraamiseen. Kesällä paikka on varmasti varmasti vielä hienompi, sillä sekä ulko- että sisäkenttien pelejä voi seurata parvelta pehmeiltä sohvilta ja hallista löytyy myös anniskeluoikeudet, joten siltä osin katsojia hemmotellaan todenteolla.


Lauantaina hallissa pelattiin tenniksen SM-liigan ottelu ÅLK - GVLK. Ennakkoon tapahtuma kuulosti todella oudolta, sillä en tiennyt että tenniksessä pelataan SM-liigaa ja molemmat joukkueetkin kuulostivat täysin vierailta. Käynnissä oli kaksi ottelua, mutta ilmeisesti paikalle ei odotettu lainkaan lajia tuntemattomia katsojia, sillä minulla ei ollut mitään hajua ketkä kentällä häärivät, mikä on pelien tilanne, jne. Katsojia paikanpäällä oli parikymmentä. Yleisö käyttäytyi tennikselle tyypillisesti hyvin hillitysti ja vain hyvien pallorallien jälkeen intouduttiin taputtamaan hyville suorituksille.


Ensikertalaisen silmin tapahtumaan tutustuttuani suosittelisin että hallissa olisi joku infotaulu tai käsiohjelma mistä selviää pelaajien nimet (ja seurat) ja eipä selkokielinen tulostaulukaan olisi pahitteeksi. Tuomaripallissa oli salibandypalloja pisteiden merkkeinä ja joku lajia tunteva olisi niistä toki varmasti tilanteen osannut päätellä. Kaiken kaikkiaan puitteet olivat loistavat, mutta en juurikaan nauttinut tapahtumasta, koska en suoraan sanottuna ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No, tenniksen säännöt sentään joten kuten tiedän. Pitänee ottaa kesällä uusi tutustumiskäynti samaan paikkaan ja hommata mukaan lajia tuntevaa seuraa (ja tietysti aurinkorasvaa ja rahaa olutta varten).


Vielä kertaalleen pitää kehua Aktia Arenan palveluita. Puitteet olivat todella hienot. Sohvien, kahvion ja anniskeluravintolan lisäksi hallista löytyy tasokas lounas- ja ruokaravintola Jesse'sDine. En toki maistanut ruokaa, mutta uskallan kehua sitä varauksetta silti, koska paikan yrittäjänä toimii tuttuni Jesse Söderlund, joka on muuten ollut kovia lentopallo- ja beach volley miehiä. Näiden pallopelien sijasta hänen suurimmat meriittinsä tosin löytyvät keittiön puolelta.


Lauantaina oli ohjelmassa jälleen myös muutama oma futsal-peli. Tällä kertaa pelipaikkana oli Raisio ja saldona 3-2 tappio ja 1-17 voitto. Yleisöä oli sarjataso huomioiden mukavasti paikalla. Kotijoukkue RaiFun joukkue oli todella nuori ja heidän kavereita ja vanhempia taisi olla paljon katsomossa. Kyllä se vaan on tasolla tai tasolla niin, että on mukavampaa pelata kun katsomossa on vähän ihmisiä ja meteliä.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Ravit ravattu ja tennistä tyrkyllä viikonlopun kattaukseen

Perjantain tutustumisretki Turun Metsämäkeen ja raveihin oli todella mielenkiintoinen. Luulenpa ettei meikäläistä nähty viimeistä kertaa "ravistadionin" penkeillä. Ensikokemuksen positiivisuutta lisäsi sekä vierailumme yhteyteen järjestetyt esittelyt ja tarjoilut että asiantunteva seura. Ensinnäkin pitää kehua Metsämäen fasiliteettejä, jotka ovat kuulemma kenties Suomen parhaat lajissaan. Katsomotilat ja muutkin tapahtuman puitteet olivat erittän hyvät, toimivat ja viihtyisät.

Excursiomme alkoi tallivierailulla, jossa pääsimme tutustumaan Harri Koivusen ammattilaistalliin. Minulle hän oli tuntematon suuruus, mutta kuuleman mukaan hän on turkulaisen raviurheilun kirkkain tähti. Vierailumme jälkeen tätä ei tarvitse enää epäillä lainkaan. Valmentajana ja ohjastajana toimivan Koivusen tallissa työskentelee hänen lisäkseen neljä täysipäiväistä työntekijää, mikä oli minulle yllätys. Muutenkin toiminnan ammattimaisuus ja kilpailujen tiheys yllätti minut tyystin. Koivunen ajaa tänä vuonna 295 kilpailua! Ja Suomessa järjestetään joka tänkin vuonna 350 kilpailua. Periaatteessa siis joka päivä ravataan jossain. 

Tallivierailun jälkeen yksi kerhomme jäsenistä pääsi kokeilemaan ajamista Metsämäen radalla tandem-kärryillä. Vauhti oli kuulemma vain 40 % kisavauhdista, mutta silti se oli vaikuttanut kauhean kovalta. Meikäläisen tähtihetkeksi hevosten kanssa jäi se, kun pääsin jakamaan palkinnon lähdön nro 5 voittajalle. Tai oikeastaan vain yrittämään jakamista, sillä hevonen ei rauhoittunut palkintojen jakoon, vaan hurautti kovaa vauhtia palkintojenjakopaikan ohitse.

Jos joku nyt pohtii jossain vaiheessa ravihevosen ostamista, niin kerrottakaan julkisesti Koivusen meille kertoma yllättävä fakta, että 95 % ravihevosista tuottaa tappiota. Ehkä sijoitan rahani kuitenkin vaikka Nokiaan. Muutenkin raveihin liittyvä liikevaihto on laskentu viime vuosina. Olen pitämissäni urheilua käsittelevissä luennoissa lanseerannut (no on kai se jo aiemminkin ollut olemassa) termin urheilun oravanpyörä, joka on kuulemma toteutunut myös raveissa. Ihmisiä käy paikanpäällä vähemmän kuin aikaisemmin, pelivaihdot pienenevät (tai ainakin siirtyvät nettiin), palkintorahat pienenvät, mahdollisuudet pyörittää ammattimaista toimintaa hankaloituvat, jne jne. Jotenkin tämä kuulostaa niin tutulta suomalaisessa urheilussa. Tutulta kuulosti myös toive saada lajiin näkyvä ykköstähti, joka kiinnostaisi lajiniilojen lisäksi myös mediaa ja lajin ulkopuolisia ihmisiä. Itsekin tunnistin nimen, kun tässä kohtaa viitattiin legendaariseen Charme Asserdaliin.

Vaikka jotain laskua on tapahtunutkin, niin ravien yleisömäärä yllätti minut täysin. Iltaraveissa käy normaalisti kuulemma 900-1000 katsojaa, mikä on minusta todella hyvä määrä. Jotekin tuntuu kuitenkin että lajia kohtaan piilevä potentiaali on kuitenkin vielä todella iso. Muun muassa minä olen vuosia halunnut mennä tutustumaan raveihin, mutta ei ole tullut mentyä, kun en ole saanut asiasta juurikaan tietoa eikä kaveripiirissäni ole aktiivista raviharrastajaa. Nyt kun neitsyys on mennyt, niin tulen varmasti toistekin vierailemaan raveissa. Siitäkin huolimatta, että pelasin lähtöjä 23 eurolla ja voittoja kertyi vain 8,10 euroa. Reissu oli siis vetojen osalta tappiollinen 14,90 euroa, mutta kokemuksena todella rikastuttava. Kiitokset oppaillemme ja Turun Hippokselle!

Lopuksi pitää kehua, että olen saanut ensimmäisen blogiini liityvän "tapahtumakutsun". Toivottavasti näitä tulee jatkossa paljon lisää! Minun penkkiurheilijan sieluni on täysin ostettavissa, eli ei muuta kuin kutsua tulemaan, niin koitan tulla paikalle ja raportoida tapahtumasta blogini ja sosiaalisen median kautta sekä ennakkoon että jälkikäteen. Vinnkaus tuli eräältä kaverilta / lukijalta, joka heitti vinkin lauantaina Kaarinassa pelattavasta tenniksen SM-sarjan ottelusta ÅLK-GVLK. Minun ensimmäinen reaktioni oli, että pelataanko tenniksessä jotain sarjaa? Seuraava reaktio oli, että voisiko nimilistaan lisätä ÅLK:n ja GVLK:n lisäksi WTF:n? No, kiinnostus heräsi ja jos vaan aikatauluihin sopii, niin näen lauantaina elämäni ensimmäisen tennisottelun livenä.. Seuraan saa liittyä klo 11:00 Kaarinassa Aktia Arenalla.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Ravineitsyys menee perjantaina - käsittelyssä palloiluakin

Pääsen perjantaina tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni hevosurheiluun paikan päällä, kun Turun Urheilutoimittajien Kerho tekee excursion Metsämäen raveihin. Pääsen osallistumaan Turun Hippoksen järjestämään ravi-iltaan, jossa on itse kilpailun lisäksi tarjolla tallikierros ja muuta infoa raveihin liittyen. Odotan suurella mielenkiinnolla tätä tapahtumaa - toivottavasti saan hyviä vinkkejä ja voitankin veikkauksista jotain. Raporttia on tietysti tulossa jälkikäteen.

Viikonlopun kattauksessa on muuten tarjolla omia futsal-höntsiä Raisiossa ja sunnuntaina toinen isänpäiväni (siis juhlakaluna) tulee vietettyä osin hyvinkin yllättäen urheilun parissa, sillä lähden bussikyydityksellä Raisiosta Loimaalle seuraamaan lentopallon mielenkiintoista paikalliskamppailua.

Tulevat pari viikkoa tulen olemaan viime kesältä tuttuun tapaan lentopalloon liittyvän työni vuoksi reissussa vierailla mailla, joten raportointia on luvassa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän kesän saldoksi tulee kaikkiaan kahdeksan maata (Argentiina, Portugali, Serbia, Venäjä, Slovenia, Itävalta, Turkki ja Kroatia), joten monenlaista urheilukulttuuria on tullut nähtyä. Olen pystynyt reissuila tutustumaan töiden ohessa paikallisiin urheilupyhättöihin ja tarinoihin ja näitä on tarkoitus jossain vaiheessa mahdollisesti ruotia tässäkin blogissa.

Mikähän ihme siinä muuten mahtaa olla, että monissa maissa jopa alasarjapalloilut kiinnostavat saman verran kuin Suomessa pääsarjatason urheilut? Onkohan kyse vapaa-ajan viettotapojen ylitarjonnasta, väärästä hinnoittelusta, liiasta hyvinvoinnista, liian kiireisestä elämästä, huonosta urhielusta vai mistä? Päättyneellä viikolla saatiin todella huonoja uutisia mm. jalkapallon Veikkausliigan yleisömääristä (linkki löytyy tämän kirjoituksen alta LinkkiVinkeistä).

Vastakkainen malliesimerkki hienosta katsomokulttuurista oli lukemani mukaan saatu Turussa viime viikonloppuna, kun futsalin alasarjaottelussa oli ollut lähes 200 katsojaa. Futsalin pääsarjassa ja vaikkapa käsipallon pääsarjassa tuo olisi varmaan jo ihan ok luku. Ja monelle muulle lajille tuo olisi jo hyvä luku. Voisikohan tuon ottelun yleisömäärää selittää se, että vastakkain oli kaksi maahanmuuttajataustaista joukkueitta (Komar - Kosova) ja heillä urheilu- ja katsomokulttuuri on eri tavalla veressä kuin meillä suomalaisilla? Mene ja tiedä, mutta hieno katsojamäärä tuo oli!

LinkkiVinkit:
MTV3: Veikkausliigaseurat kuilun partaalla, yleisökato nakertaa taloutta  > > > Metsämäen kotisivut  > > >

perjantai 4. marraskuuta 2011

Viikonlopun sporttikattaus

PenkkiSportti-blogin avausviikonloppu korkattiin käyntiin jääkiekon mestiksen parissa. Kupittaan "monitoimihalliin" saapui vieraaksi Lempäälän Kisa. TuTossa alkoi viime kauden flopin jälkeen puhaltaa uudet tuulet ilmeisesti sekä omistaja- että markkinointipuolella. Otteluiden yhteyteen on kehitetty erinäisiä oheistapahtumia, joiden avulla koitetaan saada lisää väkeä lehtereille. Toivottavasti aktiivisuus palkitaan.  

Pyhäinpäivän aattoillan matsiin oli yleisöllä vapaa pääsy. Ilmeisesti hinnoittelu ei ole suomalaisen urheilun suurin ogelma, sillä lippuhintojen poistokin houkutti paikalle vain 2231 katsojaa. Lempäälästä oli saapunut pieni mutta ihan mukavan äänekäs kannattajaryhmäkin paikalle. Ottelun jälkeen näytti siltä, että eräällä vieraskatsojalla oli ilmeisesti jäänyt Turkuun saapumisen jälkeen "jalat bussiin". Tai sitten hän oli vain todella järkyttynyt siitä, että TuTo oli mennyt muokkaamaan perinteisestä maalibiisistään nykyaikaisemman version (tässä original, mutta päivitettyä en valitettavasti löytänyt vielä YouTubesta).

Vaikka Kupittaan halli ei ole enää se sama, jossa tuli itsekin todistettua TPS:n mestaruuksia joskus pikkupoikana isän kanssa, niin täytyy myöntää että sitä jotain siinä hallissa on yhä. Ehkä se on pelin "läheisyys" mikä tekee sen oikean ja käsin kosketeltavan Kupittaan tunnelman. Myös lihapiirakka oli lähes vanhan Kupittaan tasolla ja sen kyytipojaksi joi mielellään lähes paikallisen oluen (LaitilanWirvoitusjuomatehtaan Kukko).

Istuimme toisella penkkirivillä TuTon vaihtoaition takana ja siinä oli mukava seurata uuden päävalmentajan Kari Makkosen toimintaa. Tosin sai olla aika tarkkaavainen että huomasi Makkosella olevan jotain pelinaikaista toimintaa aitiossa. Ilmeisesti hän panostaa enemmän viestintään pukuhuoneessa. Istumapaikoillamme hyvän fiiliksen saamista helpotti aitiosta kantautunut hien haju. Hikihän ei sinäänsä haise hyvälle, mutta urheilutapahtuman lisämausteeksi se sopii kuin pullan tuoksu mummolaan. Ai niin, peli päättyi LeKille 1-2.

Tiedossa ainakin futsalia ja lentopalloa

Tulevan viikonlopun aikana ohjelmassa on ainakin miesten alimman mahdollisen tason futsal-matsi lauantain Halikon liikuntahallissa klo 16:00, jossa on tarkoitus mennä rajojen sisäpuolellekin. Ja sunnuntaina lentopallon Mestaruusliigaa (Loimu - Saimaa Volley) poikkeuksellisesti Naantalissa Maijamäen liikuntahallissa klo 17:00 alkaen. Viikonlopun sporttikattaukseen voi vapaasti ehdottaa lisäyksiä ja heittää kommentteja.



LinkkiVinkit:
Kari Virtanen RoPSin päävalmentajaksi (hyvä Piikkiö!)   > > >
PenkkiSportin kuvagalleriassa pari otosta TuTo - LeKi -ottelusta   > >>

Uusi blogi urheilun ilosanomaa levittämään

Olen koko ikäni ollut intohimoinen urheilun ystävä. Itsekin on tullut joitain lajeja nuorempana totisemmin harjoitettua, mutta nyttemmin enemmän tai vähemmän kaikki tavoitteellinen urheilu on vaihtunut harrasteluun ja totiseen penkkiurheiluun.

Penkkiurheiluni ei rajoitu vain tiettyihin lajeihin ja joukkueisiin, vaan olen muun muassa parin viimeisen kuukauden aikana seurannut paikanpäällä jalkapallon Veikkausliigaa ja naisten liigaa, futsalissa kaikkea I divisioonan ja alimman IV-divisioonan väliltä, lentopallossa miesten Mestaruusliigan lisäksi miesten I-sarjaa, naisten II-sarjaa ja miesten harrastesarjaa sekä  jääkiekossa SM-Liigan ja Mestiksen lisäksi II-divisioonaa ja niin edelleen. Ja nämä kaikki siis nimenomaan paikanpäällä, sillä urheiluhan on parasta paikanpäällä!

Penkkiurheiluni on pääasiassa keskittynyt asuinpaikkani vuoksi Turun seudulle. Turku on toiminut tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunkina, mutta Euroopan urheilukulttuurin pääkaupungiksi sitä ei voi kehua, vaikka jalkapallossa Turku onkin ristitty sentään Suomen pääkaupungiksi. Epäilen kylläkin että tämä urheilu- ja katsomokulttuurin puute on ongelmana kaikkialla Suomessa. Katsomoihin mahtuisi lähes kaikkialla lisää väkeä ja tunnelmaa.

Olenkin kaikissa näissäkin urheilutapahtumissa pohtinut että katsomoon mahtuisi enemmänkin väkeä ja tunnelmaa. Monilla lajeilla on ongelmana palstatilan puute valtamedioissa ja näkyvyyden saanti. Koska tykkään itse seurata lajeja paikanpäällä ja myös purkaa kokemuksiani näppäimistön kautta, niin päätin aloittaa tällaisen blogin rustaamisen. Ideani on siis kirjoittaa sekä ennakkoon että jälkikäteen kaikesta mahdollisesta urheiluun liittyvästä mihin jokapäiväisessä elämässäni törmään. Jonkun verran tulen varmasti kirjoittelemaan myös perinteisiä otteluraportteja, mutta pääasiallisesti pyrin löytämään otteluista jotain muuta kerrottavaa kuin tulokset. Tarkoitus ei siis ole haastaa TS:n urheilusivuja, vaan tarjota näkemyksiä eri näkökulmasta ja ehkä myös eri tapahtumista.

Lähettäkääpä siis minulle vinkkejä tapahtumistanne (penkkisport@gmail.com), niin koitan parhaan kykyni ja käytettävissä olevan ajan mukaan levittää sanaa tapahtumasta blogini ja muun sosiaalisen median kautta. Ja tietysti pyrin myös raahaamaan oman ruotoni katsomoon, jos se vain suinkin on mahdollista.

Viestitelkää, kommentoikaa, osallistukaa, haukkukaa, kehukaa, ideoikaa ja ennen kaikkea urheilkaa ja penkkiurheilkaa. Sana on vapaa!