Turkin futisliiga koettu

Edellisiltana hotellihuoneen sängyllä keksitty tutustumisretki Turkin futisliigan otteluun MKE Ankaragücü - Kardemir D.C. Karabükspor tuli toteutettua tänään. Ihan mielenkiintoinen kokemus eikä kukkarokaan juuri päässyt vierailusta. Taksit mennen tullen, pääsylippu ja kotijoukkueen kaulahuivi maksoivat yhteensä 37 Liiraa, eli 15 Euroa. Ja tämä oli siis kahden ihmisen hinta Turkin pääsarjamatsista.

Reissu alkoi sikäli epäilyttävissä merkeissä, että hotellin vastaanottovirkailija varoitti taksia tilatessaan, että stadionillla on "crazy fans". No, se  ei kyllä tullut yllätyksenä, vaan sitähän me juuri haluttiinkin päästä katsomaan. Heti taksista noustuamme havaitsimme että puitteet eivät ole ihan viime vuosina rakennettu - eikä ehkä siivottukaan, mutta intohimon lajia kohtaan aisti heti ensimmäisistä askeleista alkaen.

Paikoillemme istahdimme tarkkojen turvatarkastusten jälkeen noin puoli tuntia ennen pelin alkua. Kotijoukkueen fanit olivat jo asemissa hajautuneena kolmeen eri paikkaan kenttää ympäröivää katsomoa. Asian vakavuudesta omaa kieltään kertoi vieruskaverimme, joista melko moni pyöritteli rukousnauoja käsissään. Vierasjoukkueen kannattajia oli paikalla vain kourallinen.Kotijoukkueen kannattajat lauloivat, tanssivat ja heiluttivat kaulahuivejaan ja virittäytyivät tunnelmaan. Ottelun käynnistyttyä katsomoon saapui myös vierasjoukkueen kannattajia isompi ryhmä. Ilmeisesti heidän turvatarkastustus oli vielä muitakin tarkempi. Kaikkiaan paikalla oli varmaan noin 7000 katsojaa, joten tilaa 19000 hengen stadionilla oli hyvin.

Vaikka yleisömäärä oli suunilleen sama kuin esimerkiksi Turussa Interin ja TPS:n derbyissä, niin äänenvoimakkuudessa oli valtava ero. Ankarassa vanhat papatkin seisoivat ja kannustivat omiaan seuran väreihin sonnustautuneina tietysti. Vanhempien esimerkkiä seuraamalla perinne kulkeutuu sukupolvelta toiselle. Eroavaisuutta katsomokulttuurissa havaittiin myös kun pallo lensi katsomoon. Toisin kuin Suomessa, niin palloahan ei palautettu kentälle, vaan se piilotettiin papparaisten toimesta penkkien taakse ja luovutettiin toimitsijoille, vasta kun sitä useampi toimitsija kävi suurieleisesti vaatimassa.

Myyntipisteet olivat Ankara 19 Mayis Stadium stadionilla todella vaatimattomat. Teetä ja kebabia sai muutamista myyntipisteistä, mutta juuri muuta ei ollut myynnissä. Katsomossa kiertävät miehet myivät teen lisäksi jotain siemeniä ja niitä rouskutti lähes kaikki katsomossa olleet turkkilaiset. Lisäksi katsomossa kiersi fanituotteiden myyjä, jolta mekin ostimme kaulahuivit. Niiden lisäksi myynnissä oli mm. hauskoja hattuja ja jotain muuta tekstiiliä. Olutmyyntiä stadionilta ei löytynyt (eihän me kyllä oltaisi ostettukaan, kun työreissulla ollaan).

Ottelu itsessään oli melko heikkotasoinen, joten tunnelma jäi visiitin suurimmaksi antimeksi. Epäilen että Veikkausliigan kärkiporukat pärjäisivät kyllä hyvinkin näiden Turkin liigan häntäpään porukoiden kanssa. Kotijoukkue siirtyi johtoon ottelun 7. minuutilla Atilla Aybars Garhanin maalilla. Ottelun ensimmäinen "vakava" loukkaantuminen tuli melko nopeasti johtomaalin jälkeen, kun 10 minuuttia oli pelattu - ja jatkossa niitä tuli hyvä määrä lisää. Vierailijat tasoittivat 72 minuutilla, kun Ilhan Parlak viimeisteli rangaistuspotkusta. Kotiyleisön riemuksi kauden ensimmäisen voiton Ankaragücülle sinetöi Tonia D. Tisdell pelikellon näyttäessä 74 minuuttia.

Mukava visiitti - ei harmita lainkaan, että tuli testattua turkkilaista futista. Illalla mennäänkin sitten testailemaan ensimmäisen kerran elämässäni aitoa turkkilaista kebabia.

Tässä kotijoukkueen fanimeininkiä jostain toisesta matsista: