Tämän blogin tarkoitus on levittää kaikentasoisen urheilun ilosanomaa lajirajoista välittämättä. Koitan kantaa tällä tavalla oman ohuen korteni kekoon suomalaisen urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisessä. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!
- PenkkiSporttaaja -
Raision kirjastossa oli noin vuosi sitten luentotilaisuus
ja esittely Jarno "Paroni" Saariseen liittyen (lue siihen liittyvä kirjoitukseni).
Nyt samainen taho nostaa esiin 40 vuotta sitten ensimmäisenä suomalaisena
F1-sarjassa esiintyneen Leo Kinnusen.
Kinnunen kilpaili lyhyeksi jääneellä F1 urallaan
toistaiseksi ainoan suomalaisen F1-tallin (Antti Aarnio-Wihurin omistama Racing
Team AAW) väreissä. Kuuteen GP-viikonloppuun osallistunut Kinnunen selviytyi
heikon kaluston vuoksi kisaan asti vain kerran. Muissa sarjoissa menestystä
tuli sitäkin enemmän.
Kuva: Raision kirjaston kotisivut
Raisiossakin aikoinaan asuneesta Kinnusesta pidetään
F1-toimittaja Heikki Kullan johdolla esitelmä Raision kirjastossa mahdollisesti elokuussa. Tämä teksti oli jo kirjoitettu valmiiksi sellaisin tiedoin, että esitelmä olisi tiistaina 3.6., mutta se on siirretty sairastapauksen vuoksi.
Kesäkuun alusta asti kirjastossa on kuitenkin esillä Kinnusen uraan liittyvä
näyttely, jonka ehdoton vetonaula on ensimmäinen F1-auto, jota suomalainen
kuljettaja on ajanut GP-kilpailussa.
Lisätietoja näyttelystä saa Raision kirjastosta ja siellä
työskentelevältä kotiseutu- ja urheiluhistoriikkikirjailija Altti Koivistolta
(altti.koivisto(at)raisio.fi tai 044-7971009), joka on kirjoittanut mm. erinomaisen
hyvän teoksen Raision Loimun 50 ensimmäisestä vuodesta (osta kirja tästä, Loimun peleistä tai
lainaa se vaikka kirjastosta).
Katso myös Raision kirjaston kotisivujen juttu aiheesta > > >
Nyt on penkkiurheilijoilla vakava paikka, kun Sotshin Olympialaiset
ovat ohi, mutta kroppa on totutettu istumaan sohvalla. Ajelin sunnuntaina
illalla treeneihin ja oli aika outo olo, kun ei voinutkaan kuunnella Yle
Puheelta urheilua. Autosta löytyi vain tyttären Robinin levy, joten
vieroitusoireet sen kun pahenivat.
Yritin irtautua televisiourheilusta siedätyshoidolla ja
valitsin sunnuntaina Olympialaisten 50 km hiihdon jälkeen pehmeän kotisohvan
sijasta Samppalinnan palloiluhallin kovat puupenkit ja käsipallon SM-liigan.
Turun palloiluhallien parhaimmistoon kuuluvan ikiaikaisen urheilupyhätön muovimatolla
käytiin sarjan jumbotaistelu ÅIFK:n ja Porvoon Akilleen välillä. Turkulaisilla
oli ennen sunnuntaita vain 3 voittoa ja 6 pistettä, mutta porvoolaisilla ei niitäkään.
Ottelu alkoi kotijoukkueelta uneliaasti, mutta
puoliajalle siirryttäessä musta-keltaiset johtivat jo turvallisen tuntuisesti.
Peliajan umpeuduttua tulostaululla loisti lukemat 44-32 ja kauden neljäs voitto
oli saavutettu. Samalla ÅIFK:n ero Akilleeseen ja karsintaviivaan kasvoi
kahdeksaan pisteeseen. Edelleen täytyy aiemman käsipallo-visiittini(lue ko. bloggaus) tapaan hämmästellä lajin fyysisyyttä. On se kovaa touhua. Käsipalloseurojen,
kuten monen muunkin ”ei-valtalajin”, kannattaisi muuten jakaa aina otteluissaan
katsojan oppaita, sillä peliaika, taukojen pituudet ja säännöt tuntuivat olevan
minultakin unholassa. Enkä varmasti ole ainoa harvemmin peleissä käyvä katsoja
kauden aikana.
Kuluva viikko on Olympialaisten aiheuttaman tuskan
lisäksi tuskainen turkulaisille penkkiurheilijoille myös paikallisen tarjonnan
vuoksi, sillä ensin koko viikkoon ei tapahdu mitään (lähettäkää meilitse
vinkkejä, jos jotkut urheilutapahtumat ovat livahtaneet minulta ohi) ja sitten
lauantaina pelataan päällekkäin lentopallon Mestaruusliigaa, Futsal-liigaa,
jääkiekon Liigaa ja Mestistä. Minun lauantain valintani on lentopallo, jossa
Raisiossa ensiesiintymisensä uuden kotiyleisönsä edessä tekee espanjalainen
maajoukkuepelaaja José Miguel Sugrañes. Lauantain vilkas penkkiurheilutarjonta
löytyy tuosta vasemmalta tapahtumakalenteristani. Lähtekäähän kaikki
kuluttamaan liikuntahallien penkkejä ja tuomaan sykettä turkulaisiin
urheilutapahtumiin!
Torstai oli
melkoinen starttipyssyn pamaus viikonloppua jo odottaville turkulaisille
urheilun ystäville! Tulevan vilkkaan viikonlopun lisäksi odotettavaa ilmestyi
kalentereihin jo niin touko- kuin kesäkuullekin. Pelin avasi
pesäpalloväki, joka uutisoi miesten Superpesis-kauden alkavan Turussa (lue
uutinen). Avausottelussa Kupittaalla 10.5. kohtaavat Kankaanpään Maila ja
Hyvinkään Tahko. Ottelun ympärille rakentuu muitakin tapahtumia, joilla
juhlistetaan Varsinais-Suomen Pesiksen 20-v. juhlia. Pesäpallon jälkeen
uutis”pommin” räjäytti Paavo Nurmi Games, joka paljasti että Turussa jaetaan
ensi kesänä Kansainvälisen yleisurheiluliiton rankingpisteitä Euroopan
ykköstason kilpailussa, josta on enää yksi askelma Timanttiliigaan (lue uutinen). Paavo Nurmi
Games mitellään juoksijalegendan nimeä kantavalla stadionilla 25.6. Kiitoksia
sekä V-S Pesikselle että PNG:lle penkkiurheilijan mieltä pakkaskeleillä
lämmittävistä uutisista.
Ei anneta
ajatuksen kuitenkaan harhautua vielä liian kauas kevääseen, koska herkkupaloja
on tarjolla vielä talvihangillakin. Tai hanget nyt ei kovin kummoiset ole,
mutta talveksi tätä kai silti kutsutaan, koska kalenteri osoittaa vielä
tammikuuta. Tuleva sporttiviikonloppu käynnistyy perjantaina, kun Kupittaan ”vitosella”
potkitaan kauden ensimmäinen derby Interin ja TPS:n välillä. Liiga Cupin
avausottelusta ei kannata vielä tehdä johtopäätöksiä tulevaan
Veikkausliiga-kauteen, mutta mielenkiintoa ottelusta ei
silti puutu. Turkulaisseurojen ovet ovat käyneet tiuhaan. Välillä on tuntunut
että saranaovi kannattaisi jo vaihtaa pyöröoveen. Kaupungista on poistunut iso
liuta hyviä pelimiehiä ja tilalle on tullut virallisesti vasta muutamia
pelureita (Veikkausliigan siirrot voi tarkistaa kootusti täältä). Viime talvina Turussa
on ollut suhteellisen hyvä pelaajatilanne. Jos jommankumman seuran
rekrytointeja on saanut jännittää, niin se on yleensä ollut Inter. Tänä vuonna
he ovat saaneet puuhailla joukkuetta kokoon melko rauhassa, kun naapuriseura on
kerännyt kaiken huomion itselleen. Monenlaista tietäjää, neuvojaa ja haukkujaa
on mahtunut turuille, toreille ja nettipalstoille. Itse en lähde ruotimaan
TPS:n vaikeaa tilannetta sen enempää, mutta toivotan isosti tsemppiä kaikille
sinne suunnalle ja suosittelen blogini lukijoita lukemaan Räpymiehen blogista
Tekopyhäinhäväistys-tekstin.
Lauantaina olisi
HK Areenalla tarjolla klassikko, kun TPS ja Jokerit luistelevat vastakkain.
Nämä kohtaamiset nousivat legendaarisiksi kultaisella -90 luvulla, jolloin
näitä pelejä odotettiin vesi kielellä. Viime vuosia huuma on vähän laskenut,
mutta ottelupari, ja sen ympärillä oleva jännite, ei ole kuitenkaan hautautunut
mihinkään ja jokainen turkulainen muistaa edelleen mm. yhden karvaan
pesäpallolyönnin vuosien takaa. Se oli korkea maila! Tämän lauantain ottelun
ympärillä on tuntunut olevan jälleen vähän erilaista väreilyä ilmassa. Tämän
selittänee ensi syksyllä alkava Jokereiden KHL-seikkailu, sillä lauantain matsi
on mitä todennäköisimmin näiden kahden ”verivihollisen” viimeinen kohtaaminen
Turussa kotoisen liigan merkeissä. Itseltäni jää kuitenkin tämä Ysäriklassikko
väliin, sillä kävin viikon sisään jo kahdesti katsomassa TPS:n ottelun. Ässät ja JYP otteluiden jälkeen minun tämän kauden rekordini HK Areenalta on melko hyvä: 2 ottelua, 2 voittoa. Lauantaina olen HK Areenasta noin 5 km päässä, eli Kerttulan
liikuntahallissa Raisiossa, jossa lentopallon Mestaruusliigan kärkipaikasta
kamppaileva Raision Loimu kohtaa Joensuun Liiga-Riennon. Kaikille muillekin
penkkiurheilijoille tiedoksi, että kyseiseen otteluun pääsee ilmaiseksi sisään
vihreällä S-Etukortilla, joten jos kiekkoilu ei kiinnosta, niin lentopallo
tarjoaa hyvän ja ilmaisen vaihtoehdon. Tässä kirjoituksessa
esiin nostettujen tapahtumien lisäksi Turussa on viikonloppuna tarjolla paljon
muutakin urheilua, kuten esimerkiksi TuTon kotipeli perjantaina, TPK:n
futsalpeli lauantaina ja ÅIFK:n käsipallopeli sunnuntaina. Lähtekäähän ulkoilun
lisäksi nauttimaan viikonloppuna myös penkkiurheilusta!
Onpa siitä päässyt vierähtämään aikaa, kun olen viimeksi
avannut sanaista arkkuani blogin kautta. Katsomoissa on toki tullut istuttua,
mutta ajatuksiani olen purkanut lähinnä mikroblogi Twitterin kautta (@penkkisport).
Alkuvuosi on ollut melko lentopallon täyteinen. Toki
mukaan mahtui esim. Pikku-Leijonien hienon MM-urakan seuraaminen ja muut
talvilajit, mutta päähuomion on vienyt ensin lentopallon MM-karsinnat ja sen
jälkeen Suomen Cupin finaalit. Ja kuluvalla viikolla sama meno jatkuu, kun
lentopallon saralla on tarjolla tiistaina Raision Loimun juhlaottelu ja
torstaina LP Salon Euro Cupin huippuottelu. Lentopallon sekaan mahtuu tietysti
myös suomalaisen urheilun juhla, eli Suomen Urheilugaala, jota tosin seuraan
tänä vuonna vain jälkikäteen kotisohvalta.
Alkuvuoden hyvä penkkiurheilutarjonta huipentui 5.1., kun
samaan aikaan ratkaisuotteluitaan pelasivat niin Pikku-Leijonat kuin Suomen
miesten lentopallomaajoukkuekin. Minä seurasin näitä otteluita Turussa
Pikku-Torren kisastudiossa, joten lentopallon ja jääkiekon seuraaminen onnistui
vaivatta samanaikaisesti. Pikku-Leijonien MM-kulta oli pienoinen yllätys ja
jatkoajalle venynyt finaalivoitto oli hyvin ajoitettu, sillä lentismiehet
iskivät juuri ratkaisevat pisteet Slovakiassa MM-lopputurnauspaikan
varmistamiseksi kun Pikku-Leijonat nostelivat poikaa ilmaan Ruotsissa. Siinä elettiin
huikeita suomalaisia urheiluhetkiä, jotka eivät varmastikaan katoa penkkiurheilijan mielestä minnekään ennen totaalista dementoitumista.
Lentopallon MM-turnaus pelataan syyskuussa Puolassa,
jonne on Suomesta erinomaiset yhteydet, joten fanimatkalaisia tulee taatusti
suuntamaan valtava määrä yli Itämeren. Myös Penkkisporttaaja on aloittanut jo
reissusuunnitelmien teon – onhan se nähtävä paikanpäällä kun Suomi esiintyy
lentopallon MM-kisoissa 32 vuoden tauon jälkeen. Turnaukseen selviytyminen on huima suoritus kun huomioidaan
lentopallon eurooppalainen taso ja lajin maailmanlaajuinen levinneisyys. Kansainväliseen Lentopalloliittoon (FIVB) kuuluu 220 kansallista jäsenliittoa, joista peräti 154 lähti tavoittelemaan paikkaa Puolan MM-turnaukseen. Näistä ennätykselliset 41 oli Euroopasta. Euroopan tasosta kertoo myös Lontoon Olympialaiset, joissa neljän parhaan joukossa oli kolme eurooppalaista maata. Ylen jakaman tiedon mukaan Suomi ei olisi koskaan aikaisemmin selviytynyt karsintojen kautta pelaamalla maailmanlaajuisesti suuren palloilulajin MM-lopputurnaukseen. En ole lähtenyt tätä faktaa varmistamaan, vaan luotan Ylen sanaan.
Lentopallopainotteinen ohjelmani jatkui viime
viikonloppuna Vantaalla, kun olin seuraamassa Suomen Cupin finaaleita Energia
Areenalla (jota olen aiemmassa kirjoituksessani kehunut Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi). Cup-tapahtuman
lähtökohta oli ainutkertainen, kun takana oli loistavasti medianäkyvyyttä
saanut MM-karsintaturnaus ja finaaleissa pelaamassa peräti viisi pelaajaa
tuosta maajoukkueesta. Sekä naisten että miesten finaalit olivat
mielenkiintoiset ja hyvätasoiset (onnea LP Kangasala ja Kokkolan Tiikerit), mutta valitettavasti tapahtuma ei muuten
noussut odotetulle tasolle. Yleisömäärät (naiset 880, miehet 1720) ja tunnelma olivat ihan ok, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Tapahtuman järjestelyistä vastannut Lentopalloliitto
oli ilmeisesti luottanut markkinoinnissa netin vetovoimaan, sillä maksettua
mainontaa tai ennakkotapahtumia ei näkynyt missään. Itse en päässyt pelipäivän Hesaria
lukemaan, mutta kuulemma sielläkään ei ollut sen enempää ennakkoa kuin
mainostakaan ko. tapahtumasta. Pääkaupunkiseudun merkityksestä lentopallolle on
puhuttu jo vuosia, mutta näkyviä edistysaskeleita ei asiassa ole juuri otettu.
”Lentiskärpäset ja buumit” eivät leviä itsestään pääkaupunkiseudulla eikä
muuallakaan Suomessa, vaan se vaatii kovaa työntekoa. Toivottavasti lentopallo
ei hukkaa tätä orastavaa buumia samaan tapaan kuin vuoden 2007 loistavan
EM-menestyksen jälkeen. Siemen on kylvetty, nyt on aika kääriä hihat ja ruveta
hommiin.
Penkkisporttaajan lentopallon täyteinen alkuvuosi ei
suinkaan ole vielä ohi, sillä tällä viikolla on ohjelmassa sekä lentopallon
Mestaruusliigaa että Euro Cupia. Mestaruusliigaa on tarjolla tiistaina (14.1.)
Raisiossa, kun paikallinen Loimu tekee rovaniemeläistä Lakkapäätä vastaan
pelatessaan historiaa pelaamalla 1000. peräkkäisen pääsarjaottelunsa. Syksyllä
1977 alkanut putki on ainutlaatuinen lajissaan Suomessa. Torstaina (16.1.) tieni vie Saloon,
jossa harvinaisen tappion (kotimaan kentillä) Cup finaalissa viime lauantaina
kokenut LP Viesti, tai Euro Cup nimeltään LP Salo, kohtaa turkkilaisen
Fenerbahcen. Tämä turkkilainen suurseura on nimeltä tuttu kaikille
penkkiurheilijoille. Seuran laajasta lajivalikoimasta löytyy monia
huippujoukkueita eikä naisten lentopallojoukkue tee poikkeusta. Fenerbahcen
riveistä löytyy naislentopalloilijoita aivan maailman terävimmästä kärjestä,
sillä esimerkiksi korealainen Yeon-Koung Kim valittiin Lontoon Olympialaisten
parhaaksi pelaajaksi. Hänen lisäkseen Olympiamainetta niittivät
turkkilaisjoukkueen pelaajista brassi Fermanda Garay (kultaa) sekä
yhdysvaltalainen Alisha Glass (hopeaa). Fenerbahcen naisjoukkueen vierailu ei
jää suurseuran ainoaksi vierailuksi Suomessa tällä kaudella, sillä heti
seuraavalla viikolla Ivan Miljković ja Leonel Marshallin tähdittämä miesten
joukkue saapuu Sastamalaan VaLePan vieraaksi päävalmentaja Daniel Castellanin
johdolla.
Olen antanut vuosien saatossa monia tyhjähköjä uuden vuoden
lupauksia mm. kuntoiluun ja ravintoremppaan liittyen, joten en lähtenyt siihen
leikkiin tänä vuonna. Sen sijaan voisin luvata parantavani viime vuoden
loppupuoliskolla hiipunutta blogin päivitystahtiani, joten pistäkäähän tekin
lukijat juttuideoita tulemaan mielenkiintoisista urheilutapahtumista ja -joukkueista,
joille ylimääräinen ilmainen palstatila ei olisi pahasta.. Palataan linjoille
lähiaikoina!
Penkkiurheilijoilla on
käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja
muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien
sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm.
lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti
unohtamatta.
Suomen lento- ja
koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään,
joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää
kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin
sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat
ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.
Lentopalloviihdettä Turun
talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa
kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy
I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten
liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan,
mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui
kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin
napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten
koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo)
sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).
Näiden maajoukkuebuumien
jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan
jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia
(TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita
ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta,
niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.
Lähtekäähän kaikki
joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä
muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien
ylläpitämiseen:
- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka
ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia
esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.
- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele!
Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa
tarttua juroihinkin.
- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi
hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä.
Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.
Viihdyttävää sisäpalloilukautta 2013-2014 itse kullekin!
Kävin lauantaina tutustumassa Helsingin Messukeskuksessa
järjestettyyn GoExpo-messuun.
Isot messuhallit pitivät itse asiassa sisällään monia eri messuja, joista
liikunnallisten messujen lisäksi mainittakoon esim. kalastus-, kuva ja kamera-
sekä heppamessut. Nähtävää, kokeiltavaa ja koettavaa oli siis todella paljon. Esillä
oli niin perinteisiä lajeja kuin myös uudempia tulokkaita.
Perinteisistä lajeista edustettuina oli melkein kaikki
päälajit ainakin. Ainoa poissaolollaan loistanut laji oli lentopallo. Syytä en
tiedä, sillä niin lentopallo kuin beach volleykin olisivat soveltuneet hyvin
jalkapallon, salibandyn, jenkkifutiksen, sulkapallon, lacrossen, street
tenniksen, padelin, yms. sekaan esittelemään harrastusmahdollisuuksia
messuvieraille.
Uusiin lajeihin oli mielenkiintoista tutustua.
Valitettavasti aika ja pitkäjänteisyyteni eivät riittäneet jonotteluun enkä
kokeillut mitään lajia omin käsin. Mielenkiintoista olisi ollut esim. kokeilla
baseball-syöttökonetta, heittää käsipalloa tutkaan, kokeilla padelia, testata
lacrossemailaa, yms. Amerikkalaisen jalkapallon osastolla oli naisten
maajoukkuepelaajia promoamassa kesä-heinäkuussa Vantaalla pelattavia naisten MM-kilpailuja. En tiedä olisiko heitä saanut kokeilla taklata, mutta
ehkä se on itsetuntoni kannalta hyvä että en lähtenyt sitä selvittämään.
Baseballin syöttötykin kokeilu olisi ollut erityisen
mukavaa. Minun kosketukseni baseballiin on hyvin rajalline. Kirjoitin siitä
viime toukokuussa otsikolla Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!.
Kerroin jutussa myös turkulaisesta baseball seurasta, mutta suunnitelmista
huolimatta en ehtinyt viime kesänä tutustumaan lajin tasoon Suomessa. Ehkä se
pitää ottaa tulevana kesänä uudestaan ohjelmistoon mukaan. Turkulaisen Black
Soxin sivut ovat näköjään remontissa, mutta Suomen Baseball- ja Softball -liitonkotisivujen kautta löytää kyllä lisätietoa. Messuilla
pallotykin syöttöihin osuminen näytti ainakin aika hankalalta, mutta mielenkiintoni
heräsi sen verran että joskus jossain pitää kyllä päästä sitä testaamaan, joko
koneen tai ihan elävän syöttäjän kanssa.
Mainittakoon
tähän loppuun vielä, että edellisessä kirjoituksessa ja sosiaalisessa mediassa
antamani palaute Turun Sanomien suuntaan ei ole vielä tuottanut tulosta –
päinvastoin. Turun seudulla pelataan tänään lentopallon Mestaruusliigan
huipputärkeä Loimu - Tiikerit -ottelu, TPS salibandyn puolivälieräottelu sekä TPK:n futsalin
puolivälieräottelu. Mistään näistä ei ollut ennakkojuttua paperilehdessä, vaan
palstat oli varattu tyystin historiankirjoituksille. TPS:n salibandypleijarista
ei ollut mainintaa edes Tänään -tapahtumapalstalla. Ei näin!
Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat jo historiaa, joten
päättynyt on myös urheiluvuosi 2012, josta jäi muistoihin paljon hienoja hetkiä
sekä kansainvälisillä urheilukentillä että paikallisella ruohonjuuritasolla.
Minulle Joulu ja vuodenvaihde ovat olleet monipuolisen penkkiurheilun aikaa,
sillä olen nautiskellut mm. lentopallosta, jääkiekosta ja koripallosta.
Koripalloa en ole päässyt vielä seuraamaan paikanpäälle
tämän kauden aikana, mutta muutaman mieluisan hetken olen silti lajin parissa
viettänyt. Ensimmäisen koriskokemuksen Joulun pyhinä sain kun menin Littoisiin
kinkunsulatteluturnaukseen pelaamaan lentopalloa. Törmäsin samalla
Monitoimitalon aulassa Ura Basketin Hall of Fameen. Lasivitriiniin tehty ”paikallinen
korismuseo” ei ollut koolla pilattu, mutta minusta se oli erittäin hieno merkki
kaarinalaisesta koripallo- ja urheiluperinteestä. Seuran historian suurimpina
niminä Hall of Fameen olivat päässeet Pekka Kallio, Kimmo Vyyryläinen, Samu
Kaaresvirta, Ville Kaunisto, Matti Nuutinen ja Emir Sulejmanovic. Aika kova
liuta entisiä ja nykyisiä pelimiehiä sekä yksi tulevaisuudenlupaus.
Toinen koriskokemus tuli vuoden toiseksi viimeisenä
päivänä, kun tajusin Twitter-kommenttien kautta, että Uudessakaupungissa oli
käynnissä mielenkiintoinen paikalliskamppailu Korihaiden ja Nilan Bisonsin
välillä. Paikanpäälle en tunnin ajomatkasta johtuen voinut lähteä, joten aloin
kaivaa netistä ottelun seurantaa. En ole ennen käyttänyt koripallon livescorea,
mutta sen löydettyäni täyttyy kyllä kehua tuota palvelua ja todeta että tulen
jatkossakin seuraamaan otteluita sitäkin kautta. Livescore tarjosi
seuraajalleen tilanteen lisäksi erittäin tarkat tilastot muistakin ottelun
tapahtumista sekä jopa tekstimuotoisen ”selostuksen”. Livescoren lisäksi aion
paneutua koripalloon myös livenä, sillä sunnuntaina olisi tarjolla Ura Basket –
ToPo Littoisissa, joten taidan silloin mennä paikanpäälle seuraamaan mahdollisia
tulevia Hall of Fame nimiä.
Niin sanottuihin välipäiviin on mahtunut myös kaksi
lentopallon Mestaruusliigan ja kaksi jääkiekon SM-liigan ottelua. Kiekossa
ensimmäinen ottelu oli TPS – Ässät, jota pääsin seuraamaan vieraana erään
yrityksen aitiosta käsin. Kyseisessä ottelussa Aitio olikin koko tapahtuman
mielenkiintoisin juttu, sillä kaukalon puolella ei juuri hienouksia nähty.
Päätin antaa TPS:lle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja suuntasin jo viikko
Ässät-pettymyksen jälkeen uudestaan HK Areenalle. Tepsi – Kärpät olikin
viihdearvoltaan jo huomattavasti parempi tapahtuma. Siitä pitivät huolen
nykyään hyvin mukana elävän faniryhmän lisäksi mm. Atte Engren ja Marko
Anttila, jonka ihailijoihin en tavallisesti kuulu, mutta pakko kehua silloin
kun sen paikka on. Tuosta Tepsin faniporukasta ja siellä tapahtuneesta
muutoksesta pitää kirjoittaa ihan oma blogitekstinsä tässä kevään aikana.
Lentopallossa Raision Loimu järjesti ”retro-ottelun”, kun
vastaan saapui kaikkien aikojen maratontaulukon kärkijoukkue Tampereen
Isku-Volley. Loimu ajaa maratontaulukossa Iskua kovasti takaa, joten
retroteemalle oli hyvä historiallinen asetelma olemassa. Retroilu toi otteluun hyvän
lisämaun, joten tällaisia kaikenmaailman keinotekoisiakin juhla- ja
teemaotteluita saisi olla minusta enemmänkin. Kunhan ne näkyvät
ottelutapahtumassa muutenkin kuin lehti-ilmoituksessa. Raisiossakin oli
tapahtumaan panostettu monella tapaa. Tästä pääset katsomaan ottelun koostevideon pelaaja- ja valmentajakommentteineen > > >.
Tänään
lauantaina suuntaan Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi nimittämääni Vantaan
Energia Areenaan, jossa isketään naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin
finaalit. Naisten finaali sai viikolla rutkasti lisäväriä, kun kaikkien aikojen
kuumimpiin suomalaisiin lentopallonimiin lukeutuva Riikka Lehtonen ilmoitti
tehneensä lyhytaikaisen sopimuksen kasvattajaseuransa LP Kangasalan kanssa (lue
uutinen). Finaalissa Kangasala saa vastaansa ”tietysti” LP Viestin, joka on
ollut kestomenestyjä kotimaisilla naisten liigaparketeilla jo usean vuoden
ajan. Miesten finaalissa Pielaveden Sampo lähtee haastamaan ennakkosuosikkina
Vantaalle matkustavaa Vammalan Lentopalloa.
Viikonlopun aikataulu meni torstaina aamulla kertarysäyksellä
aikalailla uusiksi ja neitsytmatkojen viikonlopusta tuli vähän suunniteltua
karsitumpi. Lauantaina aikatauluihin sopi vain lentopallon Mestaruusliigaottelu
Raisiossa ja sunnuntaina kävin pikaisesti ottamassa pintaraapaisun vesipallon
saloihin. Sunnuntaille suunnitellut koripallot eivät tällä kertaa onnistuneet, joten näiden pariin pitää palata tuonnempana. Lauantain lentismatsissa Loimu oli tyly isäntä pääkaupunkiseudulta
Turun seudulle vierailemaan tulleelle Korson Vedolla ja piti täydet kolme
pistettä Raisiossa luvuin 3-1. Loimu on selvittänyt täydellä kuudella pisteellä
kaksi edellistä ”pakkovoittoa” kotikentällä ja valmistautuu nyt kovaan putkeen,
jossa vastaan tulevat Tiikerit vieraissa, Sampo kotona ja pohjoisen kiertueella
Lakkapää ja Etta vieraissa.
Viikonlopun eksoottisin pala penkkiurheilua oli vierailu
sunnuntaina aamupäivällä Impivaaran uusitussa uimahallissa, jossa oli käynnissä
”Nordic youth water polo tournament”. Vesipallo on minulle täysin vieras laji,
joten tämä ensimmäinen vierailu meni kyllä täysin ihmetellessä.
Impivaaraan ajaessani pohdin mistä ihmeestä vesipallo löytää
junioreita lajinsa pariin. Lajivaihtoehtoja on nykyisin paljon ja en usko että vesipallo
on monellakaan harrastuslistan kärkipäässä. Päätin pohdintani tuloksettomana,
kun autoni kaarsi uudistetun Impivaaran uimahallin parkkipaikalle. Halli oli
hatarien muistikuvieni perusteella (olen käynyt siellä viimeksi -90 luvulla)
pääpiirteittäin samanlainen kuin aiemminkin, mutta ilmeisesti esimerkiksi
allastilat ja punttisali ovat uudistuneet ja tulleet 2000-luvulle.
Halliin sisälle mennessäni mieshenkilö tuli kertomaan
minulle hallin olevan suljettu tämän viikonlopun. Ilmeisesti turnaus ei ollut
mikään yleisömenestys, koska ulkopuolinen pelien katselija tuntui aiheuttavan
vähän hämmästystä. Tosin tuon oudon vastaanoton ymmärsin paremmin, kun seurasin
toimintaa ovella jonkun aikaa. Hallilla kävi varmaan kymmenittäin, jollei jopa
satoja, uimaan yrittäviä ihmisiä. Pienelle lajille tässä olisi ollut hyvä
mahdollisuus hankkia uusia ihmisiä lajia seuraamaan. Ovelta jo käännyttämisen
sijasta olisi kannattanut kutsua kaikki uimaan yrittävät hetkeksi seuraamaan
matseja ja tarjota vaikka kahvi ilmaiseksi. En tiedä oliko altaiden reunalla
ollut katsomo tarkoitettu vain pelaajille vai myös katsojille, mutta siellä
olisi varmasti ollut parempi ”tuntuma” peliin kuin ylhäältä kahvion lasin
takaa. Jos altaan reunalle olisi saanut mennä, niin sinne olisi varmaan
kannattanut tehdä minun kaltaisille katsojille kunnon opasteet.
Tyylikkäässä hallissa pelattiin nuorten
vesipallo-otteluita kahdella kentällä. Yritin seurata vähän molempia matseja,
mutta se ei ollut helppoa, koska en oikein päässyt perille lajin
sääntökoukeroista ja saloista. Tosin tuntui että minun lisäkseni myös Ruotsin
valmentajilla oli säännöt epäselviä kun he protestoivat jokaisen tuomion
jälkeen tuomareiden ratkaisuja. En löytänyt sitä punaista lankaa, joka varmasti
on olemassa vastustajan pinnan alle painamisessa. Välillä niitä vihellettiin
pois ja välillä taas ei. Lajin hienouksia en varmaan onnistunut juurikaan
löytämään, mutta sen ymmärsin, että maaleja tuli mukavaa tahtia ja että pelaajat
olivat taitavia ponnistamaan vedestä ylös, vaikka heidän jalat eivät varmasti
ylettyneet pohjaan.
Ensikosketus vesipalloon jätti sen verran avoimia
kysymyksiä minulle, että rekrytoin jonkun kaverin mukaan ja menen tällä
kaudella vielä seuraamaan Turun Uimareiden SM-sarjaottelua. Ehkä kaverin kanssa
keskustellen pääsee paremmin sisään lajin saloihin.
Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas
penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä
kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että
pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.
Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan
ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan
kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen
hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras
salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.
Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta
se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille
mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu
silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.
Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle
ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat
Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot,
joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen
pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel
Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään
istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat
siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun
tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.
Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille.
Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on
mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo
puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on
mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten
Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.
Tällaista
on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti
katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä.
Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!
Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin
nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK
Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen
baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin
ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.
Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin.
Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman
luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja
kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli
mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä:
Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus
kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta
perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että
tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys
epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa,
vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään
aika vaikeita ja outoja. En ole
kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian
vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin
aistin.
Toisella erätauolla päätin tutustua hallin
ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten
jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti
oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja
lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia
ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku
saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista
ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.
Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä
vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen
sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon
asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta
4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku
excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen
suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.
Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen.
Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo
ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain
ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia
sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.
Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei
minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli
sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin
piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili
nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso
Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä
isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee
yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan
tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen
ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.
Palloiluviikonloppuni
jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon
Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu.
Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.
Meikäläisen mielestä ainakin penkkiurheilijalla on tällä
hetkellä nautittavanaan yksi vuoden mehukkaimmista ajankohdista. Täällä Turun seudullakin on jos vaikka mitä sporttia tarjolla.
Jos aloitetaan pääsarjoista, niin Veikkausliigan
mitalitaistohan käy kuumana ja molemmat turkulaiset (Inter & TPS) ovat vielä mukana
taistelemassa jopa kirkkaimmista mitaleista. Kuuma onkin tällä hetkellä
erinomaisesti kuvaava adjektiivi, sillä maanantain kierroksella erotuomari Mikko
Lehtola löi lisää löylyä mestaruustaistoon erikoisella ratkaisullaan Haka – HJK
televisio-ottelussa (lue lisää tapahtuneesta). Turkulaisten kilpaveljinä
mitalitaistossa ovat tietysti HJK sekä ehkä vähän yllättäen Maarianhaminan IFK.
Mitaleiden kannalta äärimmäisen tärkeitä matseja on Veritas Stadionilla
tarjolla vielä viisi kappaletta. Tulkaahan kaikki paikanpäälle
seuraamaan miten turkulaisille käy mestaruusjahdissa.
Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, hyvässä tai
pahassa, että jääkiekon SM-liigakin on jo alkanut. Liiga alkoi käskytys- ja
väkivaltakohun sekä NHL:n työsulun värittämänä suuren mediamyllyn kera. TPS on
aloittanut kautensa heikohkosti, mutta HIFK-ottelussa viime lauantaina HK
Areenalla oli jo yli 7000 katsojaa. Itsekin aion suunnata ”nakkikattilaan”
peliä katsomaan heti kun se vaan aikatauluihini sopii. Täällä Turussa mediakohu
ei ole rajoittunut vain TPS:n ja Liigan ympärille, vaan oman tilansa mediassa
on saanut myös TuTo, joka tekee näkyvää työtä Mestiksen puolella. Marli
Areenaksi nimensä muuttanut halli on myös matkasuunnitelmissani, joten Tamin
valtakunnastakin on raporttia tulossa.
(c) Tuomas Pelto, tuomas.pelto at gmail.com
Myös lentopallon Mestaruusliiga on käynnistynyt jo ja
tarjoaa hyvää penkkiurheiluviihdettä Raision lisäksi myös Turussa ja
Naantalissa. Koko talousalueen joukkueeksi pyrkivä Loimu levittää
lentopalloinnostusta viemällä viime lauantaina pelatun ottelun Turkuun ja
tulevana lauantaina pelattavan ottelun Naantaliin. Turkulaisittain mukavan lisämausteensa
Mestaruusliigaan tuo Loimun paikallisvastustajat VaLePa ja Hurrikaani, jotka
olivat viime kauden finalistit ja myös alkaneen kauden suurimmat
ennakkosuosikit. Ensimmäinen mielenkiintoisista paikallisväännöistä on edessä
jo ensi keskiviikkona, kun mestarit ovat areenalla Raisiossa.
Edellä mainittujen sarjojen lisäksi tähän aikaan vuodesta
on tietysti tarjolla monenlaista muutakin urheilua. pääsarjaurheilua ja myös
alemman tason sarjoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Mainitsematta
jäi nyt ainakin koripallo-, käsipallo- ja futsal-sarjat, joihin aion kuitenkin
tutustua talven aikana. Lisäksi aion tutustua myös paikalliseen alemman tason
urheiluun. Heittäkääpä taas viestiä tulemaan mielenkiintoisista joukkueista,
tapahtumista ja sarjoista!
Mennyt viikonloppu oli täynnä pudotuspelitunnelmaa. Pudotuspeliviikonloppu alkoi lentopallolla, kun paikallisvastustajat Loimu (8.) ja Hurrikaani (1.) kohtaavat puolivälierissä. Paikallisuus on nostanut mielenkiinnon entistä korkeammalle ja joukkueiden kannattajat matkustavat joukkueitaan tukemaan puolin ja toisin ja tunnelma on katossa. Loimu hävisi perjantaina vieraissa tylysti, mutta tasoitti voitot lauantaina Raisiossa. Sarjan seuraavat näytökset nähdään maanantaina Loimaalla ja keskiviikkona Raisiossa kello 18:30.
Handboll skulle vara stor sport
Sunnuntaista muodostui monipuolinen penkkiurheilupäivä. Ensin suuntasin perheineni legendaariseen Samppalinnan palloiluhalliin, jossa seurasin elämäni toista käsipallo-ottelua livenä. Tämä rannikolla suomenruotsalaisten harrastama laji voisi hyvin olla isompi laji Suomessakin, jos se pääsisi eroon tuosta leimastaan. Pelihän nimittäin on todella fyysinen ja vauhdikas. Yleisön kannalta sekin on hyvä, että maaleja syntyy tiuhaan tahtiin.
Maalitahdin kääntöpuoli on tietysti se, että käsipallon maalivahtina oleminen on kyllä aivan koiran hommaa. Näyttää siltä, että he vaan koittavat heilua ja toivovat pallon osuvan käsiin tai jalkoihin. Tosin tätä vastaan sotii vierasjoukkueen maalivahti Tomi Kurpan esitys, sillä hän tuntui torjuvan enemmänkin taidolla kuin tuurilla. Hänet palkittiinkin oikeutetusti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Täytyy nostaa hattua myös kenttäpelaajille että homma pysyy hanskassa, sillä käsipallossa käytettävän tönimisen ja repimisen määrä ei onnistuisi varmaan missään muussa lajissa ilman nujakoita.
Samppalinnaan oli saapunut yleisöä runsaslukuisesti ja tunnelma oli hyvä. Käsipallokatsomossa oli käytössä näköjään koripallosta tuttu kannustustapa, eli meteliä pidetään oman joukkueen puolustaessa. Se tuntuu yhä minusta hyvin oudolta. Pudotuspelipakasta kovasti taisteleva ÅIFK sai sunnuntaina vastaansa sarjaa ylivoimaisesti johtavan HC Westin. Kotijoukkue pysyi kuitenkin hyvin menossa mukana ja puoliajalla peli oli vielä todella tasainen. Paikalla ollut tuttu toimittaja kertoikin Åbon pelaavan ylivoimaisesti kauden parasta peliään. Joukkue oli ilmeisesti saanut perinteisen tsemppipiikin valmentajan vaihtumisesta. Lopulta Åbo ei kuitenkaan mahtanut paremmalleen mitään, vaan West vei voiton Samppalinnasta.
Åbolla on yksi ottelu runkosarjassa vielä jäljellä ja pudotuspeleihin pääseminen ratkeaa siinä ottelussa. Toivotaan heille siihen samanlaista peliä kuin sunnuntaina oli, sillä sen pitäisi kuulemma riittää minkä tahansa muun joukkueen voittamiseen paitsi HC Westin.
Villejä kortteja vai pleijareita säälistä?
Samppalinnasta tie vei HK Areenalle, jossa oli tiedossa jääkiekon Villi Kortti -kierroksen ottelu TPS – Kärpät. Monissa sarjoissa on pohdittu järkevää nimitystä peleille jotka pelataan runkosarjan 7-10 sijoittuneiden kesken pudotuspelihin pääsystä. Eipä tämä Villi Korttikaan nyt minusta kaikkein onnistunein ole, vaikka se vähemmän vähättelevä toki on kuin säälipleijarit. Oli pelin nimi mikä tahansa, niin sen henki oli selvä - TPS oli veitsi kurkulla ja yleisöstä ivallisimmat harjoittelivat jo rantapallojen puhallusta ennen pelin alkua.
Ottelu oli melko vauhdikas ja jäähyt toivat siihen lisäväriä. Maalailla ei valitettavasti mässäilty, kuten ei aiemmissakaan tällä kaudella HK Areenalla istumissani peleissä. Kolmen näkemäni ottelun maalikeskiarvoksi jäi 0,7 maalia / erä. Ottelun yleisömäärä oli minulle iso pettymys - vain vähän reilu 5000. Edellisessä kotiottelussa runkosarjan ratkaisuvaiheessa lukema oli sentään jo yli 9300. Tekiköhän ne siinä ottelussa jaetut ilmaiset nakit tuon eron, sillä panos näissä kahdessa ottelussahan oli suunilleen samaa luokkaa.
TPS joutui ottelussa kahden maalin takamatkalle, mutta aloitti kirin kolmannessa erässä Plihalin maalilla. Valitettavasti sen jälkeen TPS ei kuitenkaan päässyt ylärimaa lähemmäksi Kärppien maaliverkkoja. Niinpä TPS joutui aikaistetulle kesälomalle ja yleisöstä muutamat innokkaat pääsivät heittämään rantapallonsa kentälle.
Osaa turkulaisesta kiekkoyleisöstä en edelleenkään ymmärrä tippaakaan. Ratkaisuottelu, vain yhden maalin takaa-ajo ja kotijoukkueen hallintaa päätös erässä – ja silti jotkut lähtevät hallista pois kun pelikellossa on aikaa vielä lähes 3 minuuttia. Jos on niin kova kiire kotiin, ettei voi vähän aikaa istua ruuhkassa, niin miksi jaksaa lähteä otteluun lainkaan? Itse en ainakaan haluaisi kuunnella ratkaisuhetkiä autossani istuen Auran Aalloilta Timo Järvenpään selostamana, jos vaihtoehtona olisi livenä jännittäminen.
Mutta siirrytäänpä sitten henkseleiden paukuttelun jälkeen päivän varsinaiseen epistolaan. Vanhan kansan höpö-höpö puheiden mukaan kevään tulon tunnistaa jostain linnuista ja leskenlehdistä. Mutta eihän se niin ole! Kevät saapuu pudotuspelien myötä. Tuttavallisemin play offien tai pleijareiden nimillä kulkevat kauden huipentavat pelit alkavat olla käsillä lähes kaikissa talvisarjoissa.
Kevät on tavallisesti urheilijoille ja penkkiurheilijoille hienoa pudotuspeliaikaa. Vuosia urheiluseurassa työskennelleenä tiedän, että play offien aika tuo halleihin paljon sellaista väkeä joka ei normaalisti käy. Hetken jo näytti siltä, että tänne Turun seudulle ei tule tänä vuonna kevättä lainkaan, mutta aivan viime metreillä kevään tulo varmistui sittenkin.
Käyn tässä kirjoituksessani läpi Turun seudulla seuraamieni lajien / sarjojen kevät-tilanteen sekä teen myös jotain ennusteita tulevasta.
Koripallo Aloitetaan surullisimmasta tapauksesta. Miesten huipputason koripallo katosi Turusta. Nimi vaihtui perinteisestä TuNMKY:stä ensin Piilosetiksi ja sitten Aura Basketiksi, mutta tätä nykyä ei turkulaisjoukkuetta pääsarjassa nähdä. Itse en ikäni vuoksi edes muista TuNMKY:n huippuvuosia, mutta olisi se hienoa käydä nykyisinkin huippukorista katsomassa kotinurkilla. Turkulainen koris on varoittava esimerkki siitä, että kun alueen edustusjoukkue häipyy kartalta, on uuden toiminnan käynnistäminen erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Ja eihän edustusjoukkueen puuttuminen ole hyvä alueen junioreillekaan. Ei olisi esimerkiksi Janne Ahosta ilman Matti Nykästä, mutta Turusta puuttuu nyt ne Teemu Rannikot, jotka ovat lasten ihailun kohteena ja motivoivat lapset salille päivä toisensa jälkeen.
Futsal TPK on varmistanut paikkansa 8 joukkueen pudotuspeleihin. Sijoitus on tällä hetkellä 5. ja runkosarjaa on yksi kierros jäljellä. TPK tulee kohtaamaan puolivälierissä Sievi Futsalin, mutta kotietu on vielä ratkaisematta ennen viimeisen kierroksen vieraspeliä KaDya vastaan. Turkulaisilla on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputki käynnissä, joten joukkueen asetelmat pudotuspeleihin näyttävät ihan lupaavilta. Pitänee pistäytyä Samppalinnassa vielä kevään ratkaisupeleissä.
Käsipallo Muistan yhä elämäni ainoan käsipallo-ottelun, kun olin Kupittaan jäähallissa kannustamassa Dennistä mestaruuteen. Tänä keväänä näyttää vähän rauhallisemmalta menestyksen suhteen ja joukkueen nimikin on vaihtunut jo joku aika sitten. Maaliskuussa joukkueen päävalmentaja jätti pestinsä, koska joukkueen esitykset olivat mennet alas kuin lehmän häntä. ÅIFK on tällä hetkellä ensimmäisenä pudotuspeliviivan alapuolella, mutta tosin tasapisteissä yläpuolella olevan BK-46:n kanssa. Åbolla on kaksi ottelua vielä jäljellä, joten pudotuspeleihin yltäminen on mahdollista. Yritän itsekin päästä paikanpäälle seuraamaan keltamustien play off -tavoittelua.
Lentopallo Loimu aloitti Mestaruusliigakauden hyvin, mutta runkosarjan edetessä joukkueen esitykset menivät huonompaan suuntaan ja piristystä haettiin valmennusta vaihtamalla. Jännitys pääsystä pudotuspeleihin konkretisoitui käsipallon tapaan kahdella viimeisellä runkosarjakierroksella. Ratkaisupeliä Loimu oli tappiolla 0-2, mutta nousi 3-2 voittoon. Olisiko tämä ollut kauden kulminaatiopiste? Se jää nähtäväksi kun puolivälierissä tulee vastaan runkosarjan voittanut rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa.
Salibandy
TPS:n salibandymiesten kausi päättyi runkosarjaan. Aikainen kesäloma tuli vähän samaan tyyliin kuin tappio Mietaalle Thomas Wassbergiä vastaan Lake PlacidinOlympialaisten 15 km kisassa vuonna 1980, eli yhdellä pisteellä. Jossiteltavaa jäi siis paljon. Kausi oli pitkä ja kun olisi jossain ottelussa onnistunut nappaamaan yhden pisteen enemmän, niin se olisi saattanut riittää pudotuspeleihin (en ole tutkinut sääntöpykäliä mitä tapahtuu tasapisteissä). Jääkiekko TuTo aloitti kesäloman jo hyvissä ajoin. Joukkueesta ei ollut Mestiksen voittaneen Sportin pysäyttäjäksi. TuTon ongelma tällä kaudella oli hyvin tuttu Turun seudulla: kokoonpano on suhteellisen hyvä, mutta jostain mystisestä syystä peli ei vain kulje. Vaikka pelit ovat loppuneet, niin Kupittaan ”monitoimihalli” ei ole hiljentynyt, vaan seuran taustat ovat pitäneet joukkueen hyvin mediassa esillä pelien päätyttyäkin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ensi kaudella kun Aurinkokuningas ottaa ohjat käsiinsä myös kaukalossa. TPS on käynyt alueelle ominaiseen tapaan tänä keväänä kovaa taistelua pudotuspeleihin pääsystä. Viime tiistaina joukkue nousi 0-2 tappioasemasta 4-2 kotivoittoon ja kierroksen muiden tulosten ansiosta tulos riitti pudotuspelipaikan varmistamiseen. Sijalta 10. pudotuspeleihin lähtevä TPS saanee Villi Kortti -kierroksella (suom. säälipleijari) vastaansa Kärpät. Vielä ennen runkosarjan viimeistä kierrosta oli auki onko vastustaja Kärpät vai Jokerit. Melko alas ovat vajonneet kaikki nämä entiset hallitsijat.
Ei muuta kuin kevättä rintoihin kaikille ja lajista riippumatta suunnaksi play off -katsomot!
Onpa tämä viikko mennyt kuin siivillä ilman penkkiurheilun hiventäkään. Ei ole aika riittänyt tällä viikolla kuin urheilun uutisvirran seuraamiseen verkon ja lehdistön kautta. Viime viikko sentään oli aktiivinen penkkisporttailun suhteen, mutta siitäkin on raportointi ollut anteeksiantamattomasti myöhässä. Nöyrimmät pahoittelut uskollisille lukijoille.
Viime viikon penkkisporttailut aloitin Kupittaalta, jossa pirtsakassa pakkaskelissä lumihankien keskellä pelattiin vihreällä muovimatolla Turun pikkuderby, eli TPS:n ja Interin A-junioreiden kohtaaminen SM-karsintamatsissa. Myöhästyin ottelusta töiden takia ja jouduin lähtemään kesken kaiken pois päällekkäisbuukkauksen vuoksi, mutta se lyhyt aika jonka kentän laidalla vietin sai minut iloiseksi. Yleisöä oli keli, ajankohta ja pelaajien ikä huomioon ottaen todella mukavasti paikalla. Samoiten yleisön palvelemiseen oli panostettu kahvioteltalla. Ottelusta näin vain murto-osan, mutta yksi maali sentään osui minun verkkokalvoilleni, kun Interin Khaalid Muse teki ihan komean hyökkäyksen päätteeksi hallitun 1-0 maalin juuri ennen kuin vaihdoin koordinaattini Kupittaalta HK Areenalle. Maalin lisäksi näin muutaman muunkin hienosti rakennetun hyökkäyksen, joten vuodenaika huomioon ottaen molempien joukkueiden otteet olivat ihan lupaavia. Ottelu oli lopulta päättynyt Interin 2-1 voittoon.
Kupittaalta tieni vei siis HK Areenalle, jossa pelattiin A-junioreiden SM-sarjan ottelu TPS – JYP. Heti ensitöikseni pitää kehua junnujen puitteita, ihan kelpo halli pelata A-junioreiden matsi. No, tietysti pienemmässä hallissa tunnelma saattaisi tosin muodostua vähän sytyttävämmäksi kuin megalomaanisessa areenassa, mutta uskoisin poikien pitävän siellä pelaamisesta. Yleisöpalveluihin ei oltu panostettu paljoa, mikä oli harmi, sillä ainakin tällä kerralla matsissa oli ihan mukavasti yleisöä. Yksi itsepalvelupiste näytti siltä, että oli yritetty (ja onnistuttukin) mennä siitä mistä aita on matalin. Itse peli oli melko viihdyttävää. Vauhtia oli paljon ja osalla pelaajista taitoakin roppakaupalla, joten eiköhän siellä vilistänyt tulevia liiga- ja maajoukkuepelaajiakin. Tehokkaina TPS:stä häärivät toisen polven kiekkoilijat Friman ja Lehkonen. Heidän lisäkseen ryhmästä erottuivat myös jo liigaakin pelanneet Ristolainen sekä Huhtala. Poistuessani paikalta kahden erän jälkeen, oli ottelu Tepsille 2-0. Kolmas erä olisi ilmeisesti ollut kaikkein jännin, sillä JYP oli ensin tasoittanut ottelun, mutta TPS oli lopulta puristanut 3-2 kotivoiton.
Olin kiekkomatsissa kahdestaan vähän alle 2 v tyttäreni kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme urheilutapahtumassa kahdestaan ja täytyy todeta että arvostukseni lasten kanssa matseissa käyviä kohtaan nousi. Aikuisten määrän tuplaaminen tietysti helpottaisi sekä lapsen vahtimista että pelin seuraamista. Jos joku on joskus muuten epäillyt logomarkkinoinnin hyötyä, niin epäilyksiltä katkesivat siivet HK Areenalla. Kävelimme erätauon alkajaisiksi rappuset ylös kohti hallin aulaa, jossa tyttöni näki roskiksessa HK:n logon, jonka jälkeen hän totesi heti ”makkara”. Isänsä tyttö!
Viikonloppu potkaistiin käyntiin toistamiseen tällä kaudella Javenture-areenalla isojen poikien derbyn parissa. Liiga Cupin ottelu päättyi tällä kertaa TPS:n voittoon lukemin 2-0. Tasoltaan tämä ottelu oli minusta ensimmäistä derbyä laimeampi. Inter oli koko ottelun selvästi alakynnessä eikä kunnon taistelua ollut kuin muutamien kontaktitilanteiden jälkipyykin pesussa. Sunnuntaina seurasin vielä Raisiossa Turun seudun mieslentopalloilun esittäytymistä. Monipuolisia lentopallo- ja opiskelumahdollisuuksia tarjoavan Turun seudun lippulaivat Loimu ja Parma pyrkivät tempauksella konkretisoimaan alueen tarjoamia kehitysportaita aina juniorisarjoista ammattilaiskentille asti. I-sarjan yläjatkosarjan viimeisessä ottelussa Liedon Parma kukisti Tampereen Kisatoverit lukemin 3-1. Tämän jälkeen oli vuorossa illan ”pääottelu”, jossa Mestaruusliigan pudotuspelitaistelun kannalta tärkeässä ottelussa Raision Loimu joutui tunnustamaan Saimaa Volleyn paremmakseen lukemin 1-3.
Kaikki viikon tapahtumat jättivät suuhuni hyvän maun ja voin suositella kaikille kyseisiä tapahtumia. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen ainakin parin ottelun verran lentopalloa: lauantaina Raisiossa ja sunnuntaina Liedossa. Panokset ovat molemmissa paikoissa katossa, sillä Raisiossa Loimu pelaa pääsystä pudotuspeleihin ja Liedossa isketään ratkaiseva 2. puolivälieräottelu. Joku muukin tapahtuma sunnuntaille ehkä vielä mahtuisi, joten jos jollain on hyviä ideoita, niin ei muuta kuin kommenttia tai meiliä tulemaan.
Kirjoittelen heti viikonlopun kokemusten jälkeen ajatuksiani tulevan kevään play offeista (tai niiden puutteesta) turkulaisen penkkiurheilijan silmin.. Pysykäähän linjoilla!