Ensikosketus vesipalloon

Viikonlopun aikataulu meni torstaina aamulla kertarysäyksellä aikalailla uusiksi ja neitsytmatkojen viikonlopusta tuli vähän suunniteltua karsitumpi. Lauantaina aikatauluihin sopi vain lentopallon Mestaruusliigaottelu Raisiossa ja sunnuntaina kävin pikaisesti ottamassa pintaraapaisun vesipallon saloihin. Sunnuntaille suunnitellut koripallot eivät tällä kertaa onnistuneet, joten näiden pariin pitää palata tuonnempana. Lauantain lentismatsissa Loimu oli tyly isäntä pääkaupunkiseudulta Turun seudulle vierailemaan tulleelle Korson Vedolla ja piti täydet kolme pistettä Raisiossa luvuin 3-1. Loimu on selvittänyt täydellä kuudella pisteellä kaksi edellistä ”pakkovoittoa” kotikentällä ja valmistautuu nyt kovaan putkeen, jossa vastaan tulevat Tiikerit vieraissa, Sampo kotona ja pohjoisen kiertueella Lakkapää ja Etta vieraissa.

Viikonlopun eksoottisin pala penkkiurheilua oli vierailu sunnuntaina aamupäivällä Impivaaran uusitussa uimahallissa, jossa oli käynnissä ”Nordic youth water polo tournament”. Vesipallo on minulle täysin vieras laji, joten tämä ensimmäinen vierailu meni kyllä täysin ihmetellessä.

Impivaaraan ajaessani pohdin mistä ihmeestä vesipallo löytää junioreita lajinsa pariin. Lajivaihtoehtoja on nykyisin paljon ja en usko että vesipallo on monellakaan harrastuslistan kärkipäässä. Päätin pohdintani tuloksettomana, kun autoni kaarsi uudistetun Impivaaran uimahallin parkkipaikalle. Halli oli hatarien muistikuvieni perusteella (olen käynyt siellä viimeksi -90 luvulla) pääpiirteittäin samanlainen kuin aiemminkin, mutta ilmeisesti esimerkiksi allastilat ja punttisali ovat uudistuneet ja tulleet 2000-luvulle.

Halliin sisälle mennessäni mieshenkilö tuli kertomaan minulle hallin olevan suljettu tämän viikonlopun. Ilmeisesti turnaus ei ollut mikään yleisömenestys, koska ulkopuolinen pelien katselija tuntui aiheuttavan vähän hämmästystä. Tosin tuon oudon vastaanoton ymmärsin paremmin, kun seurasin toimintaa ovella jonkun aikaa. Hallilla kävi varmaan kymmenittäin, jollei jopa satoja, uimaan yrittäviä ihmisiä. Pienelle lajille tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus hankkia uusia ihmisiä lajia seuraamaan. Ovelta jo käännyttämisen sijasta olisi kannattanut kutsua kaikki uimaan yrittävät hetkeksi seuraamaan matseja ja tarjota vaikka kahvi ilmaiseksi. En tiedä oliko altaiden reunalla ollut katsomo tarkoitettu vain pelaajille vai myös katsojille, mutta siellä olisi varmasti ollut parempi ”tuntuma” peliin kuin ylhäältä kahvion lasin takaa. Jos altaan reunalle olisi saanut mennä, niin sinne olisi varmaan kannattanut tehdä minun kaltaisille katsojille kunnon opasteet.

Tyylikkäässä hallissa pelattiin nuorten vesipallo-otteluita kahdella kentällä. Yritin seurata vähän molempia matseja, mutta se ei ollut helppoa, koska en oikein päässyt perille lajin sääntökoukeroista ja saloista. Tosin tuntui että minun lisäkseni myös Ruotsin valmentajilla oli säännöt epäselviä kun he protestoivat jokaisen tuomion jälkeen tuomareiden ratkaisuja. En löytänyt sitä punaista lankaa, joka varmasti on olemassa vastustajan pinnan alle painamisessa. Välillä niitä vihellettiin pois ja välillä taas ei. Lajin hienouksia en varmaan onnistunut juurikaan löytämään, mutta sen ymmärsin, että maaleja tuli mukavaa tahtia ja että pelaajat olivat taitavia ponnistamaan vedestä ylös, vaikka heidän jalat eivät varmasti ylettyneet pohjaan.

Ensikosketus vesipalloon jätti sen verran avoimia kysymyksiä minulle, että rekrytoin jonkun kaverin mukaan ja menen tällä kaudella vielä seuraamaan Turun Uimareiden SM-sarjaottelua. Ehkä kaverin kanssa keskustellen pääsee paremmin sisään lajin saloihin.