Avasin neitsytmatkojen viikon maanantaina suuntaamaan
suunnitelmieni mukaisesti Caribialle Salibandyliigan otteluun TPS – Nokian KrP.
En oikein tiedä miksi liigamatsit eivät ole aiemmin houkutelleet minua
paikalle, vaikka olen sentään itsekin joskus salibandya pelannut
harrastusmielessä. Joku kynnys siinä on ollut, jota en ole saanut ylitettyä
ennen tätä päivää, vaikka intohimoinen penkkiurheilija olenkin.
Kirjoitin vain vähän aikaa sitten futsal-raportin yhteydessä Caribia Areenaan liittyvistä haasteista yleisötapahtuman
järjestämisessä ja osa niistä on näköjään paikkaansa pitäviä myös salibandyssä.
Tepsiläiset olivat panostaneet mukavasti ottelutapahtumaan saapumiseen jo
ulko-ovilta alkaen. Roll-up mainokset johdattivat yleisöä Caribialla kohti
pelisalia. Lipunmyynnissä oli vähän ruuhkaa paikalle saapuessani, mutta
järjestysmies käytti siellä hyvin pelisilmää ohjaten jonossa seisoneita kausi-
ja vapaakorttilaisia ohittamaan jonon.
Lipunmyynnin ruuhka konkretisoitui myös hallin sisäpuolella, sillä myöhään paikalle saapuneen olisi ollut vaikea löytää istumapaikkaa, mutta
onneksi minulle ja seurueelleni oli varattu tutun toimesta paikat ennakkoon.
Nyt kun väkeä oli lähes ruuhkaksi asti hallissa, niin huomasin Caribian
katsomoiden olevan todella ahtaita sekä leveys- että syvyyssuuntaan. Ahdasta ei
näyttänyt sen sijaan olevan Tepsin käytössä olleissa hotellihuoneissa / aitioissa, jotka
toimivat varmaan erinomaisina yhteistyökumppaneiden katsomoina. Tarjoilut lienevät
kohdallaan tuolla osastolla.
En tiedä oliko matsiin tehty joku vapaalippukampanja, mutta
mukavasti väkeä paikalla ainakin oli. Tupa oli täynnä ja yleisömääräksi
ilmoitettiin 712. Hallissa oli myös tunnelmaa mukavasti, sillä valtakunnan
parhaaksi ja tunnetuimmaksi salibandyfaniksi kutsuttu ”huutosakin johtaja” piti
mukavasti ääntä hallin peränurkassa ja paikalle saapunut runsaslukuinen TPS-junnujen
ryhmä tuntui tarttuvan hyvin mukaan kannustuksen rytmiin. Tässä kannattajassa,
jota voisi ehkä myös kylähulluksi positiivisessa mielessä sanoa, on paljon
piirteitä, joista moni kannattajaryhmä voisi ottaa mallia. Minun käsitykseni
mukaan (voi olla että olen täysin väärässäkin) tämä kaveri tekee tätä hommaa A)
selvin päin B) joukkueen lisäksi muuta yleisöä innoittaakseen C) vastustajaa ja
tuomaria morkkaamatta. Ainoa asia mikä hänen toiminnassaan mietitytti oli sen
mukavan ”maalijuoksun” turvallisuuskysymykset, kun lapset lähtevät matkimaan
häntä, kuten maanantainakin kävi. Pienissä määrin sekään nyt ei ole mikään ongelma, mutta jos maalijuoksijoita ilmaantuu paljonkin, voi jonkunlaisia riskejä olla olemassa.
Tauoilla Caribian yleisöpalvelut olivat kahvioiden muodossa perinteisen heikot, joten en jaksanut lähteä tauoilla jonottelemaan kahvia. Moni muu näytti tehneen kanssani saman valinnan. Salin puolelle oli erätauoille kehitetty ihan mukavaa ohjelmaa. En ole itse minihameisten tanssityttöjen suurin ystävä, joten minusta oli ihan mukavaa, että ensimmäisellä erätauolla kentälle päästettiin Tepsin junioreita rankkaritaitojaan esittelemään. Tämä on hyvä tapa viljellä intoa tulevaisuudentoivoihin. Toisella erätauolla ohjelmassa oli yleisökipailu, josta joku onnellinen(?) pikkupoika voitti kotiin viemiseksi kasan Heirolin ruuanlaittovälineitä. Tarkennetaan vielä että ei minulla ole mitään tanssityttöjä ja minihameita vastaan, jos niilä on joku funktio ottelutapahtumassa - esim. toimia oikeasti esikannustajina.
Tapojeni mukaan jätän itse ottelun raportoinnin aika pieneen
rooliin, koska monet lajeissa sisällä olevat tahot tekevät parempia raportteja
otteluista. Minä keskityn enemmänkin ottelutapahtumista ja fiiliksestä
raportoimiseen. Tepsi oli oikeastaan alusta alkaen askeleen nokialaisia edellä
sekä kenttätapahtumissa että tulostaululla. Peli oli todella nopeatempoista,
kuten arvelinkin. En tiedä onko Caribian kaukalo normaalikokoinen vai ei, mutta
välillä tuli jotenkin sellainen olo, että kaukalo saisi olla jopa vähän isompi.
Nyt maalipaikkoja tuntui syntyvän lähes ainoastaan one timereistä, kun muuten
tila oli koko ajan kortilla. Joukkueet tavallaan hakivat vain paikkoja saada
maalivahti kebabkioskille sivuttaissyötöllä ja pallon siirtämistä tyhjään
verkkoon. Kovinkaan monta vaarallista läpiajoa tai ”lämäriä” ei matsissa
minusta ollut. Ottelun päätyttyä tulostaululla seisoi lukemat 8-4, eli TPS
paranteli parilla pisteellä asetelmiaan sarjataulukossa. Piste-ero on nyt vain neljä pistettä sarjakärkeen ja yhtä lukuun
ottamatta kaikilla edessä olevilla on Tepsiä enemmän otteluita pelattuina.
Tepsi jatkaa sarjan kärkisijoista taisteluaan maaottelutauon jälkeen joulukuun puolivälissä. Maanantaina Tepsin parhaana pelaajana palkittiin Juuso Alin. Minun silmin suurimpiin onnistujiin voidaan laskea lisäksi maalivahti Tommi Kekkonen, kapteeni Miko Kailiala, Janne Nurminen ja Miikka Sokka. Vierasjoukkuetta en katsonut "sillä silmällä", joten en oikein osaa nostaa sieltä esiin ketään pelaajaa erityisesti.
Visiitti salibandymatsiin oli ihan positiivinen kokemus enkä usko että tämä jää kauden ainoaksi vierailuksi Tepsin, FBC:n tai jonkun muun turkulaisen seuran otteluun. Sellaisen toiveen heittäisin vielä katsojille otteluun
saapumiseen – ja seuroille markkinointiin –että tunnustettaisiin katsomossa
oman joukkueen värejä. Minulla ei ole virallista Tepsin kaulahuivia olemassa,
mutta jotain musta-valkoisia sentään kaulaani viritin matsiin lähtiessäni.
Tässä vielä lopuksi fiilistelynä Jarkuvaa syöttöä -sivuston haastattelu tästä "kylähullusta",
jollaisia jokainen laji ja seura kaipaisi läjäpäin tuekseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti