Futsalissa on potentiaalia – Ipa kuritti sunnuntaina Kerhoa

Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta).

TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa. Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat, jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin kävelymatkan päässä Caribiasta.

Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin. Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa. Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta, koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento- ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.

Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa, mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian. Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle. Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.

TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty. Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.

Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK – 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.

Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä, kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli saadaan käyttöön.