Vietin eilen jääurheilupäivää Turussa. Ensin oli ohjelmassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnauksen seuraaminen Kupittaalla ja illalla kirsikaksi kakun päälle jääkiekon SM-liigaa HK Areenalla.
Ringette tapahtumassa katsoin Luvia - Lapinlahti -ottelun, jonka Lapinlahti vei nimiinsä luvuin 3-9. Kotimaisten kohtaamisessa en siis päässyt maistamaan kansainvälistä menoa, vaikka MM-turnauksesta onkin kyse. Mutta mitä nyt tuloksia olen seurannut, niin ilmeisesti parhaat pelit turnauksessa ovatkin ne, joissa pelaavat vain suomalaiset joukkueet.
Yleisöä Kupittaan jäähallille oli saapunut ihan mukavasti - tai ainakin paljon enemmän kuin odotin. Ennakkoaavistukseni nimittäin oli, ettei hallilla olisi maksullisten lippujen vuoksi juuri ketään. Laji-ihmiset olivat kuitenkin löytäneet paikalle, mutta veikkaanpa että ilmaisuus olisi houkutellut enemmän matti meikäläisiä tutustumaan ja innostumaan lähes kaikille vieraaseen lajiin.
Lajin hienouksista en juurikaan päässyt nauttimaan, koska säännöt olivat vähän hämärän peitossa, mutta fiilistä on aina mukava aistia. Hallissa tosin ei ollut kummoista tunnelmaa, paitsi maalien jälkeen, jolloin sekä katsojat että erityisesti pelaajat iloitsivat äänekkäästi. Säännöistä yllättävimmät olivat lyhyt peliaika, hyökkäysajan käyttö, paitsion puuttuminen ja lentävä aloitus. Ilmeisesti kontakti on kielletty kokonaan, sillä jäähyjä tuli todella paljon ja herkästi.
Kaiken kaikkiaan sanoisin tapahtuman kuitenkin olleen tutustumisen arvoinen. Pääsin itsekin kokeilemaan hallin käytävällä keppiä ja rinkulaa. Tuloksena oli 5 vetoa pressumolarille ja häneltä 5 hyvää torjuntaa. Tämä(kään) ei siis ilmeisesti ollut se laji, jossa itse voisin nousta pelaajana huipulle.
Ai niin, ja tietysti testasin myös hallin snägäritarjonnan. Lihapiirakka yhdellä nakilla paahdetun sipulin, kurkkusalaatin ja ketsupin kera oli ihan maistuva kokonaisuus, mutta ei kohonnut parhaiden matsimurkinoiden kategoriaan kuitenkaan.
Illalla keppiin lisättiin lapa
Eilisen illan toinen jääspektaakkeli oli tarjolla Typhoonissa - eikun Turkuhallissa - eikun Elysee Areenalla - eikun HK Areenalla. Rakkaalla lapsella on yhä monta nimeä kaupunkilaisten suussa. Tepsi sai illan liigamatsissa vastaansa sarjajumbo SaiPan. Heti hallille saavuttuani havaitsin että joko välipäivät ovat saaneet väen liikenteeseen tai hallin lipunmyyntipisteet olivat väärin mitoitettu sarjajumbon saapuessa Aurajoen rannoille. Oli nimittäin todella pitkät jonot.
Onneksi pääsin itse jonojen ohi aitiolipuilla, sillä pääsimme seuraamaan ottelua yhteistyökumppanin aitioon. Puitteet kauden toiselle kiekon liigamatsilleni olivat siis erinomaiset. Valitettavasti kuitenkaan peli ei taaskaan ollut kovin kummoista viihdyttävyydeltään. Vaikeat lähtökohdat huomioiden pitää tosin olla tyytyväinen Tepsin nuorten pelaajien hyviin otteisiin ja voittolaukauskilpailun voittoon, mutta... Vaikka huippu-urheilu on tulosurheilua, niin yleisön viihtyminen on myös urheilussa tärkeää. Olen istunut tällä kaudella HK Areenalla kuusi erää ja yhden jatkoajan, mutta nähnyt vain kolme, aivan siis KOLME, maalia.
Jääkiekossa yleisö pääsee kunnolla taputtamaan ja fiilistelemään oman suosikkijoukkueen tehdessä maalin, joten kovin usein en noiden seitsemän erän aikana ole itse päässyt käsiä pystyyn nostamana ja äänijänteitä avaamaan. Positiivista oli kuitenkin Tepsin kahdesta faniporukasta toisen hyvä kannustus läpi ottelun. Se pelasti paljon tunnelmaa. Alakerran perinteinen kannattajaporukka oli torstaina aivan onneton, jopa säälittävä, mutta yläkerran koko ottelun seissyt ja kannustanut porukka oli todella hyvä ja äänekäs. He ansaitsevat suuren kiitoksen ottelutapahtuman pelastamisesta.
Vaikka laji-ihmiset voivat löytää vähämaalisestakin ottelusta hienouksia, joista nauttia, niin kyllä suurin osa yleisöstä tulee varmasti katsomaan maaleja - etenkin kotijoukkueelta. Menen tällä kaudella kyllä vielä kiekkoa HK Areenalle katsomaan, mutta toivon että silloin maaleja tulisi enemmän, edes yksi per erä olisi kiva nähdä.
Kirjoitin aikaisemmin blogissani urheilun palkitsemisgaaloista. Tässä vielä esittelyvideo vuoden 2011 sykähdyttävin urheiluhetki -kisan ehdokkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti