Vieraskynä: TPS – minne menet kaudella 2015-2016?

Blogini tekee uuden aluevaltauksen, kun oman näppäimistöni lisäksi tekstiä tulee myös toisen kirjoittajan näppäimistön kautta. "Vieraskynä" paneutuu kesähelteiden kynnyksellä kirjoituksessaan HC TPS:n tilanteeseen ensi talvea silmälläpitäen.

 

-PenkkiSporttaaja-

  

 

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-

 

Jos nyt kuvitellaan että nyt on edellinen kausi oikeasti taputeltu ja kaikki edelliskauden karmeudet ovat takana päin, niin on aika luoda hieman katsetta jo tulevaan kauteen. TPS on kauden jälkeenkin toki pysynyt hyvin otsikoissa, niin hyvässä kuin pahassakin. Tuoreessa muistissa on TPS:n organisaation ilmoitus että kausikorttikatsomoon tullaan sitten fanipaita päällä. Noh, eihän sitä nyt oltu ihan loppuun asti ajateltu sitäkään ilmoitusta ja se vedettiin sitten jonkin ajan kuluttua takaisin. Eipä siitä hirveästi positiivista palautetta tullut Tepsille ei. Toivottavasti tästä jotain opittiin ja kuprut vedetään suoraksi nyt hieman erilaisella asenteella.

 

Tepsin pelaajatilanne

 

Teemu Lassila jatkaa TPS-maalilla, taustalla lupaavat Oskari Setänen ja Alexandar Georgijev. Tälle osastolle voidaan hakea Lassilalle vielä kirittäjää jos nuoret eivät pysy liigatahdissa.

 

Puolustuksessa Tepsillä on johtotähtenä viime kaudella ison osan loukkaantuneena ollut Petteri Nummelin. Kokenutta kaartia edustavat myös Lukosta tullut Harri Tikkanen. Sopimuksia on myös puolustajilla Aleksi Anttalainen, Martin Berger, Elmeri Eronen, Jani Forsström, Niklas Friman, Miro Keskitalo ja Tarmo Reunanen. 42-vuotias Nummelin kaipaa varmasti lisää tukea kokeneimmista pelaajista, joista Jesse Dudas voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Try-Out sopimuksella oleva kanukkipakki voi olla johtavia pakkeja Turussa ensi kaudella… tai sitten ei.

 

Hyökkäykseen TPS on satsannut eniten. Eric Perrin on tulopuolella varmasti tällä hetkellä se isoin kala, kova satsaus on myös Dave Spinan liittyminen turkulaisjengiin. Myös Jerry Ahtola teki Lukossa kovaa jälkeä, nyt siis Turussa. Kun tähän lisätään sellaiset nimet kuin Jonne Virtanen, Patrik Virta, Lauri Tukonen, Mikko Rantanen, Ilkka Pikkarainen, Patrik Moisio, Teemu Lämsä, Tadas Kumeliauskas, Tero Koskiranta, Niclas Lucenius, Alexander Ruuttu ja Elias Karvonen, niin tulostakin luulisi tulevan.

 

Rosteriin tulee todennäköisesti vielä muutoksia ja etenkin puolustukseen on pakko hankkia lisää voimaa. Kuka ja milloin, se jää nähtäväksi. Huhuja on toki liikkeellä jo nyt, mutta kauden alkuunkin on aikaa vielä runsaasti.

 

Valmennussekoilut takana?

 

TPS:n valmennuspuoli pitäisi taas olla kutakuinkin kunnossa. Nimilista on ainakin kova, sillä Urheilujohtajana jatkaa Antero Niittymäki, päävalmentajana Ari-Pekka Selin ja apulaisvalmentajina Jani Kiviharju, Jarno Pikkarainen ja Kimmo Rintanen. Maalivahtivalmentajana Fredrik Norrena. Kyllähän jo tässä vaiheessa kautta voi lupailla että TPS ottaa enemmän pisteitä kuin viime kaudella jo senkin takia että Liigassa tulee olemaan yksi joukkue enemmän. KooKoo nousi nyt Liigaan, joten Turussakin nähdään pitkästä aikaa kouvolalaiskiekkoa.

 

TPS on pelannut viimeksi oikeaa Playoffs-kiekkoa 2009-2010 kaudella, jolloin se voitti lähes sensaatiomaisesti mestaruuden. Ennen viime kaudenkin alkua viimeisimmät veikkausvihjeet syyskuun kieppeillä povasivat TPS:tä Liigan yllättäjäjoukkuetta. Ehkä tulevalla kaudella saadaan jo toiveihin täyttymystä  ja turkulaisille suotaisiin siivua playoffs-kahinoista? Se vaatii kyllä yhteen hiileen puhaltamista niin pelaajilta, valmentajilta, taustajoukoilta kuin faneiltakin. Tätä ei ole moneen kauteen nähty, joten nyt on aika herätä syksyllä yhteisen hyvän puolesta syksyllä. Ja ihan kauden alusta alkaen.

 

"Vieraskynä"

Biisoneilla ei pallo hukassa, vaan sukassa

Olin viime viikolla mukana kuunteluoppilaana Turun Sanomien järjestämässä ”Onko pallo hallussa?” -paneelikeskustelussa, jossa kukaan panelisteista ei uskaltanut alussa vastata myöntävästi kun heiltä kysyttiin onko pallo hukassa Turkulaisessa palloilussa, mutta valtaosa ajasta käytettiin kuitenkin ongelmien ruotimiseen. Turun palloilussa ei ole ainakaan tänä keväänä ollut peliväline hukassa, sillä menestystä on tullut mm. vesipallossa, lentopallossa, jääkiekossa, ringetessä ja koripallossa. Toki jos kapein turkulaisin lasein asiaa tarkastellaan, niin peliväline on hukassa, sillä mainetta ovat ylläpitäneet oman kylän juniorit ja lähikuntien (Raisio, Loimaa, Salo) aikuisjoukkueet.

Viime viikolla Turun HK Areenalla saatiin nauttia kahdesta Korisliigan finaaliottelusta, kun Loimaan Bisons tuli ”isolle kirkolle” pelaamaan finaaliottelut Joensuun Katajaa vastaan. Molemmat etäkotiottelut päättyivät loimaalaisten voittoihin ja kun Kataja teki saman tempun kotonaan, siirtyy ratkaisu Joensuuhun ja 5. osaotteluun. Turun seudun penkkiurheilun ystävien kannalta oli hienoa että Bisons voitti molemmat ottelunsa Turussa.

Kuva: HK Areena

Henkilökohtaisesti toivoin onnistumisia myös ”Turun omalle pojalle”, eli Teemu Rannikolle. Taitava pitkän ja hienon korisuran tehnyt TuNMKY:n kasvatti ei kuitenkaan päässyt loistamaan kummassakaan Turun ottelussa HK Areenan lasivitriiniä lukuun ottamatta. Ensimmäisessä ottelussa Bisons puolusti Rannikon ulos ja toisessa ottelussa ei muuten vaan tainnut olla aivan ”lentokeli” eikä pallotaituri päässyt oikein omalle tasolleen.

Ottelut tarjosivat kuitenkin hyvän penkkiurheilukokemuksen. HK Areena on osoittanut kyntensä erilaisten tapahtumien, myös sisäpalloilun, järjestämispaikkana, mutta se on pakko todeta että kyllähän tuo n. 2800 katsojaa näyttää tuossa hallissa aika vaatimattomalta määrältä, vaikka se on valtava lukema kotimaiselle sisäpalloilulle. Toinen asia mikä HK Areenalla ei oikein koskaan toimi, on myynti, mutta ei paneuduta sen ongelmiin nyt tässä (taas) sen enempää.

Tähän loppuun haluan esittää vielä kiitokseni Biisoneiden taustoille otteluiden tuomisesta Turkuun, jossa on ollut jo liian pitkään koripallotyhjiö TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin kadottua palloilukartoilta. Otteluiden järjestelyissä oli varmasti iso homma muutenkin historiallisen rankan kauden jälkeen, mutta hyvät ottelut ja kotivoitot olivat varmasti makoisa vastine tälle talkooponnistukselle.
 Palloilutalven päättävien korisfinaaleiden ja jääkiekon MM-kisojen päätyessä on hyvä hetki kääntää katse jo alkaneeseen kesäkauteen. Pidetään peukkuja ettei pallo ole Turun seudulla hukassa kesälajeissa(kaan). Avitetaan tässä jokainen parhaan kykymme mukaan miehittämällä kaikki mahdolliset katsomot! 

 

 

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

 

Ihanaa aikaa tämä kevät: PlayOff huumaa ja sitä kaivattua menestystä myös Turun seudulle!

Intohimoisen penkkiurheilijan korvin vähän ivalliselta kuulostavan väitteen mukaan suomalaiset eivät ole urheiluhullua vaan menestyshullua kansaa. Keväinen tiistai-ilta Turussa oli omiaan vahvistamaan tämän sanonnan väitettä, kun aikuisten liigakaudella keskimäärin 5444 katsojaa (poissaolevat kausikorttilaiset mukaan luettuna) kerännyt HK Areena täyttyi lähes ääriään myöten A-juniorien mahdollisesti ratkaisevaan SM-finaaliin. Entisestään tätä sanontaa vahvistaa vilkaisu A-poikien tämän kauden katsojakeskiarvoihin, joka oli heidän runkosarjassa 116, puolivälierissä 511, välierissä 2579 ja finaaleissa 7639.
 
Jotkut pitävät menestyshulluutta hyvinkin negatiivisena asiana, mutta itse näen siinä myös hyviä puolia, kuten sen, että se osoittaa kiinnostuksen penkkiurheilua kohtaan kytevän kansan syvissä riveissä. Urheiluporukoiden tehtäväksi jää tehdä (ja markkinoida) runkosarjan otteluistakin niin hyviä ja kiinnostavia tapahtumia, että menestystä odottavat eivät malta jäädä pois lehtereiltä.
 
En lähde normaaliin tapaan ruotimaan itse ottelua sen enempää, vaan keskityn enemmän tapahtumaan. Se on kuitenkin todettava, että oli hienoa että TPS onnistui katkaisemaan ottelusarjan heti ensimmäisellä yrityksellä ennätysyleisön (10.620) edessä. Voitto oli hieno palkinto paitsi pelaajille, niin myös kesken kauden liigajoukkueesta A-junnuihin tiputetulle päävalmentaja Mikko Haapakoskelle sekä pitkin kautta lähes kaikessa mahdollisessa epäonnistuneelle TPS-organisaatiolle.
 
Olen monesti eri yhteyksissä ja kanavissa kritisoinut jääkiekko-otteluita (etenkin Turussa) täydellisestä tunnelman ja oikean tapahtumafiiliksen puutteesta. Se että 20 henkilöä laulaa hiljaisella äänellä silloin sun tällöin ja loput taputtaa 10 sekuntia maalin jälkeen (jos sellainen sattuu tulemaan) ei ole minusta tunnelmaa. Ja sellaista HK Areenallakin on hieman kärjistäen välillä ollut. Erittäin positiivinen poikkeus oli taannoinen vierailuni Jokerien KHL-matsiin. Siellä oli oikeasti panostettu TAPAHTUMAN tekemiseen eikä vain ottelun. Nyt tiistaina Turussa oli samaa meininkiä. Uskon että tapahtuman tekijöillekin tiistai oli nykyisiä liigapelejä hienompi ja helpompi, koska väkeä oli paljon ja se oli jo ennakkoonkin ”viritetty oikeaan tilaan”.
 
Tiedostaa matti meikäläinen sen tai ei, niin asiakas, eli katsoja, kokee ottelun kokonaistapahtumana, joka muodostuu sarjasta pieniä asioita. Tiistain positiivisuuden siemen oli istutettu jo aiemmissa A-poikien peleissä ja sen kasvattaminen alkoi tiistaina jo parkkipaikalta, jossa ei perittykään sitä normaalisti välttämätöntä parkkimaksua. Lipunmyyntiä oli helpotettu tuomalla pääsylippujen myyjiä ”kävelypromenadin” varten. Positiivinen asiakaskokemus vahvistui vielä esim. edullisella (ehkä liiankin?) lipun hinnalla ja jouhevalla tarkistuksella niin lipun kuin turvallisuusasioidenkin suhteen.

Ottelun alun lähestyessä tapahtumatiimi (vai miksi sitä mahdetaan nimittää) oli tehnyt vahvaa työtä ja videotaulun, valojen, musiikin, savukoneiden ja confettien avulla saatiin tunnelmaa nostettua heti alusta alkaen kohti HK Areenan aika korkealla sijaitsevaa kattoa. Ottelun aikana mediakuution hyödyntäminen jatkui ja yleisön aktivoimisessakin oltiin perstuntumalla aktiivisempia kuin normaalisti, mikä saattaa johtua osittain siitäkin että tällä kertaa väki oli sellaisessa moodissa, että se lähti mukaan lähes kaikkeen (kiss cam, dance cam, desibelimittari, aallot, tuotteiden katsomoon heittäminen, yms.).

Mitkään sirkushuvit ja hyvän ottelutapahtuman lisämausteet eivät tietysti pelasta sitä jos itse peli on heikkotasoinen. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdillaan myös tältä osin. Peli oli tasoltaan ihan hyvä ja käsikirjoitus oli jännittävä, kun vierailijat nousivat lopussa vielä kiusaamaan viimeistä naulaa HPK:n arkkuun naputellutta kotijoukkuetta. Lopulta HPK:sta ei kuitenkaan ollut TPS:n kultahaaveita murskaamaan, vaan HK Areenan tapahtumatiimi pääsi irrottelemaan myös ottelun jälkeisillä tehosteilla ja hehkutuksilla täysin rinnoin.
 
Oman osansa hunajasta saivat siis ihan kaikki ottelutapahtumaan osallistuneet. Hymy huulilla kotimatkalle lähtivät varmasti niin pelaajat, TPS-organisaatio, tapahtuman työntekijät kuin katsojatkin.
 
Turun seudun palloilumenestystä on kritisoitu pitkin talvea, mutta eipä tämä kuluva viikko nyt niin kovin synkkä ole ollut. Ensin viime viikonloppuna RNK:n naiset nappasivat Raisiossa ringeten SM-pronssia, tiistaina TPS A-poikien SM-kullan ja keskiviikkona LP Viesti (naiset) Salosta aloittaa lentopallon Mestaruusliigan finaalisarjan ja Raision Loimu (miehet) välieräsarjan. Pidetään siis peukkuja jatkossakin alueemme urheilijoille ja joukkueille ja täytetään katsomot ääriään myöten. 

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Urheilun sekakäyttäjän kiireinen sunnuntai

Nopeasti silmieni ohi vilahtaneen viikon päättänyt sunnuntai oli monella tapaa erinomainen. Aamun alkajaisiksi jännättiin television ääressä F1-kauden avausta, josta tuli Kimi Räikkösen juhlaa. Hienoa oli myös seurata Valtteri Bottaksen debyttikisaa ja formula-autossa komeilevaa suomalaisyrityksen logoa. Olen nyt katsonut tällä kaudella yhden kisan enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä.

Shamppasuihkun jälkeen oli hienoa nauttia erinomaisesta kevätkelistä perheen kanssa ulkoillen Naantalin jäillä ja hangilla. Ulkoilun kruunasi nuotion ääressä terassilla nautitut kahvit ja kaakaot! Raittiin ilman annoksen jälkeen olikin aika sulkeutua hikisiin liikuntatiloihin loppupäiväksi. Ensin suuntana oli Jarkko Nieminen Areena ja sieltä matka jatkui suoraan Samppalinnan palloiluhalliin. Tarkkaavaisimmat huomaakin heti, että molemmat hallit ovat saaneet nimensä julkkikselta. Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.

Jarkko Nieminen Areenalla, eli perinteisemmin Impivaaran tennishallissa, oli ollut käynnissä jo kuuden päivän ajan tenniksen yleisten luokkien SM-kilpailut. Vinkin kyseisestä tapahtumasta sain Twitterin kautta ja sunnuntain ohjelmistoon se pääsi mukaan viimeistään aamun lehteä lukiessani. Eli edellisessä kirjoituksessa toivomani lehtien ennakkokirjoittelu tuotti taas tulosta. Ehdin paikalle juuri parahiksi, kun miesten finaalissa iskettiin ratkaisupalloja. Kentällä ahersivat Kontisen veljekset Micke ja Henri. Yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Tai oikeastaan niin paljon kun kyseiseen halliin nyt vaan mahtuu. Arvioin, että paikalla oli ehkä muutama sata katsojaa. Kovin paljon en ehtinyt peliä katsomaan, joten en lähde pelistä raportoimaan sen enempää. Muutenkin vähäiset tiedot ottelusta yhdistettynä heikkoon lajituntemukseen, ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta otteluraportille. Hienon uran tehneen Niemisen mukaan nimetty halli oli vierailun arvoinen paikka ja pääsin sentään näkemään kun kultainen SM-mitali pujotettiin vanhemman Kontisen, eli Henrin, kaulaan.

Impivaarasta matka jatkui siis Samppalinnan palloiluhalliin, jossa oli ohjelmassa Pro palloiluhalli -tapahtuma ja Turun Namikan koripallon I-divarin ottelu. En tutustunut tuohon Pro palloiluhalli -tapahtumaan kovinkaan paljon etukäteen, vaan lähdin paikanpäälle katsomaan mitä on tarjolla. Jos en tiennyt tapahtumasta juuri mitään etukäteen, niin pakko sanoa etten kyllä tiedä vieläkään. Ilmeisesti tapahtuman punaista lankaa ei oltu mietitty kovinkaan tarkkaan. Veikkaan että tapahtumapaikaksi oli tarkoituksella valittu Samppalinna, jotta turkulaisen palloilun puiteongelma tulee konkreettiseksi kaikille. Tapahtuma osoitti surkuhupaisasti, mutta realistisesti, turkulaisen palloiluhallitilanteen. Hallissa oli 431 katsojaa ja kaikki paikat oli liian täynnä väkeä. Käytävillä ei mahtunut kunnolla kulkemaan ja hallisuunnitelmiaan esittelemään tulleiden kahden rakennustoimiston esittelypiste oli todella ahdas ja huono. Olin tässä tapahtumassa noin 1,5 tuntia odottelemassa ottelun alkua enkä oikein missään vaiheessa saanut käsitystä siitä mitä hallissa tapahtui. Jotain siellä yritettiin kuuluttamalla kertoa, mutta hallin umpisurkean äänentoiston vuoksi siitä ei saanut mitään selvää, kuten ei myöskään Teemu Rannikon ja Sanna Stenin virtuaalitervehdyksistä. Tapahtuman idea oli hyvä ja se oli houkuttanut paikalle jo hyvissä ajoin paljon väkeä. Jotenkin ohjelman suunnittelupuoli oli jäänyt vaan todella köykäiseksi. Positiivisena asiana mainittakoon, että neljästä arvotusta Siipiravintolan lahjakortista 50% tuli meidän perheeseen.

Itse ottelu eteni melko pitkään yllättäen vierasjoukkue EBT:n komennossa. Noususta I-divarin A-lohkoon taisteleva TuNMKY onnistui lopulta nousemaan seuransa 120 v juhlaottelun kunniaksi tärkeään voittoon. Namikaa olivat tulleet kannustamaan myös taannoin 70 v täyttäneen Turun Riennon naisten Korisliigassa pelaavia pelaajia. Heidän peliään pitäisi myös ehtiä jossain välissä katsomaan, mutta voi olla että se jää ensi kauteen. 

Koripallon turkulaista historiaa muistettiin ottelun tauolla palkitsemalla kunniakirjoilla TUNMKY:n legendoiksi valittuja entisiä tähtiä. Paljon hienoja hetkiä on turkulaisparketeilla nähty TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin toimesta. Viime vuodet turkulainen koripallo on ollut edustusjoukkueen osalta vaatimattomassa tilanteessa. Tämä on hyvä osoitus siitä miten lajille helposti käy, jos edustusjoukkue ”pistetään vähäksi aikaan telakalle”. Vaikka perinteet on olemassa, niin uuden nousun tekeminen on todella vaikeaa, kun pelaajien lisäksi taustavoimat ja tekijät katoavat. Toivon että Turun seudulla nähdään lähivuosina komean palloiluhallin lisäksi joukkue myös miesten Korisliigassa.

Kotimatkalla meinasin pysähtyä vielä HK Areenalle katsomaan jääkiekon A-poikien SM-sarjan pleijariottelua TPS-HIFK, mutta valitettavasti en ehtinyt paikalle riittävän ajoissa ja Tepsi ehti tuulettamaan voittoa ja jatkopaikkaa ilman minua. Minusta sunnuntaiset yleisölukemat koriksen I-divarin alalohkossa (431) ja A-poikien SM-liigassa (1045) kertovat, että turkulaisella penkkiurheiluväellä on tarve päästä nauttimaan urheiluviihteestä, mutta tarjonta alkaa olla vähäistä. Monissa sarjoissa on siirrytty jo kesälomatunnelmiin, mutta onneksi jotain urheiluviihdettä on kuitenkin vielä tarjolla. Divarikoriksen ja junnukiekon lisäksi tällä viikolla käynnistyvät esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan puolivälierät.

Virta vie, virta tuo - penkkiurheilijan "vapaapäivä"

Lauantaina oli omituinen päivä, vapaapäivä. Siis täysin vapaa päivä. Ei kiire minnekään eikä mitään pakollista ohjelmaa kalenterissa. Mihinkäs muuhun sellaisen päivän pyhittäisi kuin penkkiurheiluun? Päivä tuli vietettyä ”virta vie” -meiningillä ja se kannatti, sillä ”virta toi” mielenkiintoisia hetkiä tullessaan.

Päivä lähti käyntiin Raision Loimun järjestämässä bussikyydityksessä Salohalliin seuraamaan naisten Challenge Cupin puolivälierää LP Salo – Dinamo Krasnodar (RUS), jonne salolaiset olivat sensaatiomaisesti selvinneet. Rehellisesti sanoen kovinkaan moni ei varmasti odottanut kotivoittoa, sillä Suomen parhailla oli nyt vastassa maailman parhaita. Se ei kuitenkaan latistanut yhtään ennakko-odotuksia, sillä jo välieriin pääsy on uskomattoman hieno saavutus.

Ottelun ennakkomarkkinointi puri hyvin ja ottelua edeltävänä iltana Salosta kantautuneet tiedot yli 900 myydystä ennakkolipusta nostivat odotuksia entisestään. Moni media huomioi lentopallon huippuottelun ja antoi sille sen ansaitsemaa palstatilaa. Jopa Helsingin Sanomat kirjoitti ennakon ottelusta ja Krasnodarin suurimmasta tähdestä Destinee Hookerista, jota on tituleerattu maailman parhaaksi naispelaajaksi. Minusta oli törkeää välinpitämättömyyttä, että Turun Sanomat ei kirjoittanut ottelusta mitään ennakkoa. Ennakkojuttujen merkitys on nykyisin todella iso yleisömäärään kannalta. Ja muutenkin sanomalehtien kannattaisi minusta panostaa enemmän ennakkojuttuihin ja ilmiöistä kirjoittamiseen, sillä esim. sunnuntain lehdessä ollut säälittävän pieni otteluraportti Salohallista oli jo auttamatta vanhaa tietoa. Omalta kohdaltani lehden jatkotilaus meni lauantaina uuteen harkintaan. Ymmärtääköhän TS:n toimituksessa edes kukaan kuinka isosta ottelusta oli kyse? Toki TPS-Tapparkin oli huipputärkeä ottelu, mutta...

Ottelua saapui Salohallille seuraamaan 1600 katsojaa, mikä on todella hyvä määrä naispalloilujoukkueelle Suomessa. Paremmaksi laittaa oikeastaan vain naisten Superpesis. Itse ottelussa LP Salosta ei odotusten mukaisesti ollut maailmantähtien kaatajiksi, mutta ajoittain salolaiset taistelivat ihan hyvin. Joukkueen valmentaja Tomi Lemminkäinen oli ottelun jälkeen pettynyt siihen, ettei joukkue pystynyt pelaamaan omalla normaalilla tasollaan, jolla olisi vähän paremmin saanut vieraita ahdisteltua. Yhtä kaikki ottelutapahtuma oli hieno ja yleisömäärä osoitus siitä että lentopallolla on potentiaalia paljon nykyistä isompiin yleisömääriin, mutta se vaatii kovaa työtä ja ehkä aikaakin.

Salon reissun jälkeen suuntasin kaverin kanssa Raision Mallaskulmaan katsomaan La Ligan El Classicoa, josta sain vihiä Twitterin välityksellä. Enpä olisi muistanut mielenkiintoista huippuottelua, jos en olisi twiittauksia bussimatkalla nähnyt. No, penkkiurheilupäivä ei päättynyt vielä siihen, sillä El Classico jäi lopusta vähän kesken, kun sain puhelun HK Areenalta, jossa oli kavereita aitiossa seuraamassa Tepsin ja Tapparan välistä ottelua. Ei muuta kuin pitkän odottelun, joka johtui kuulemma kovasta lumimyrskystä, jälkeen pirssi alle ja suunnaksi ”Nakkikattila”

Ehdimme näkemään ottelun viimeisen erän, joten syväluotaavaa raporttia en edes koita kirjoittaa. SM-liigasta kirjoitetaan niin paljon joka puolella, että luotettavampia otteluraportteja löytyy monesta mediasta. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 6300, mutta sitä en suostu purematta nielemään. Ihan hyvin siellä kuitenkin oli väkeä ottelun panokset huomioon ottaen. Ja joka tapauksessa enemmän kuin alla olevassa videoklipissä.

Tänään on ohjelmassa vähän omaa höntsäilyä ja illalla Marli Areenalla Mestiksen välierä TuTo – KooKoo. TuTo suli vieraspelissä totaalisesti kääntäen 0-4 johtoaseman 6-4 tappioksi. Samalla he pilasivat minun pitkävetovoittoni. Toivottavasti tänään meininki on toinen kaukalon sisäpuolella. Ja toivottavasti katsomossakin on eri meininki kuin tässä alla olevassa vuoden 2006 TuTon Mestis-ottelussa. Tässä ei aivan ole ”häkki täynnä”, mutta tänään todennäköisesti on!

Vähän kaikkea vuodenvaihteen kunniaksi

Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat jo historiaa, joten päättynyt on myös urheiluvuosi 2012, josta jäi muistoihin paljon hienoja hetkiä sekä kansainvälisillä urheilukentillä että paikallisella ruohonjuuritasolla. Minulle Joulu ja vuodenvaihde ovat olleet monipuolisen penkkiurheilun aikaa, sillä olen nautiskellut mm. lentopallosta, jääkiekosta ja koripallosta.

Koripalloa en ole päässyt vielä seuraamaan paikanpäälle tämän kauden aikana, mutta muutaman mieluisan hetken olen silti lajin parissa viettänyt. Ensimmäisen koriskokemuksen Joulun pyhinä sain kun menin Littoisiin kinkunsulatteluturnaukseen pelaamaan lentopalloa. Törmäsin samalla Monitoimitalon aulassa Ura Basketin Hall of Fameen. Lasivitriiniin tehty ”paikallinen korismuseo” ei ollut koolla pilattu, mutta minusta se oli erittäin hieno merkki kaarinalaisesta koripallo- ja urheiluperinteestä. Seuran historian suurimpina niminä Hall of Fameen olivat päässeet Pekka Kallio, Kimmo Vyyryläinen, Samu Kaaresvirta, Ville Kaunisto, Matti Nuutinen ja Emir Sulejmanovic. Aika kova liuta entisiä ja nykyisiä pelimiehiä sekä yksi tulevaisuudenlupaus.

Toinen koriskokemus tuli vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun tajusin Twitter-kommenttien kautta, että Uudessakaupungissa oli käynnissä mielenkiintoinen paikalliskamppailu Korihaiden ja Nilan Bisonsin välillä. Paikanpäälle en tunnin ajomatkasta johtuen voinut lähteä, joten aloin kaivaa netistä ottelun seurantaa. En ole ennen käyttänyt koripallon livescorea, mutta sen löydettyäni täyttyy kyllä kehua tuota palvelua ja todeta että tulen jatkossakin seuraamaan otteluita sitäkin kautta. Livescore tarjosi seuraajalleen tilanteen lisäksi erittäin tarkat tilastot muistakin ottelun tapahtumista sekä jopa tekstimuotoisen ”selostuksen”. Livescoren lisäksi aion paneutua koripalloon myös livenä, sillä sunnuntaina olisi tarjolla Ura Basket – ToPo Littoisissa, joten taidan silloin mennä paikanpäälle seuraamaan mahdollisia tulevia Hall of Fame nimiä.

Niin sanottuihin välipäiviin on mahtunut myös kaksi lentopallon Mestaruusliigan ja kaksi jääkiekon SM-liigan ottelua. Kiekossa ensimmäinen ottelu oli TPS – Ässät, jota pääsin seuraamaan vieraana erään yrityksen aitiosta käsin. Kyseisessä ottelussa Aitio olikin koko tapahtuman mielenkiintoisin juttu, sillä kaukalon puolella ei juuri hienouksia nähty. Päätin antaa TPS:lle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja suuntasin jo viikko Ässät-pettymyksen jälkeen uudestaan HK Areenalle. Tepsi – Kärpät olikin viihdearvoltaan jo huomattavasti parempi tapahtuma. Siitä pitivät huolen nykyään hyvin mukana elävän faniryhmän lisäksi mm. Atte Engren ja Marko Anttila, jonka ihailijoihin en tavallisesti kuulu, mutta pakko kehua silloin kun sen paikka on. Tuosta Tepsin faniporukasta ja siellä tapahtuneesta muutoksesta pitää kirjoittaa ihan oma blogitekstinsä tässä kevään aikana.

Lentopallossa Raision Loimu järjesti ”retro-ottelun”, kun vastaan saapui kaikkien aikojen maratontaulukon kärkijoukkue Tampereen Isku-Volley. Loimu ajaa maratontaulukossa Iskua kovasti takaa, joten retroteemalle oli hyvä historiallinen asetelma olemassa. Retroilu toi otteluun hyvän lisämaun, joten tällaisia kaikenmaailman keinotekoisiakin juhla- ja teemaotteluita saisi olla minusta enemmänkin. Kunhan ne näkyvät ottelutapahtumassa muutenkin kuin lehti-ilmoituksessa. Raisiossakin oli tapahtumaan panostettu monella tapaa. Tästä pääset katsomaan ottelun koostevideon pelaaja- ja valmentajakommentteineen  > > >.

Tänään lauantaina suuntaan Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi nimittämääni Vantaan Energia Areenaan, jossa isketään naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaalit. Naisten finaali sai viikolla rutkasti lisäväriä, kun kaikkien aikojen kuumimpiin suomalaisiin lentopallonimiin lukeutuva Riikka Lehtonen ilmoitti tehneensä lyhytaikaisen sopimuksen kasvattajaseuransa LP Kangasalan kanssa (lue uutinen). Finaalissa Kangasala saa vastaansa ”tietysti” LP Viestin, joka on ollut kestomenestyjä kotimaisilla naisten liigaparketeilla jo usean vuoden ajan. Miesten finaalissa Pielaveden Sampo lähtee haastamaan ennakkosuosikkina Vantaalle matkustavaa Vammalan Lentopalloa.

Neitsytmatkojen värittämä vilkas viikko edessä

Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.

Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.

Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.

Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot, joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.

Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille. Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.

Tällaista on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä. Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota

Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.

Play Off -stämning och strandboll i knackkorvkastrull

Mennyt viikonloppu oli täynnä pudotuspelitunnelmaa. Pudotuspeliviikonloppu alkoi lentopallolla, kun paikallisvastustajat Loimu (8.) ja Hurrikaani (1.) kohtaavat puolivälierissä. Paikallisuus on nostanut mielenkiinnon entistä korkeammalle ja joukkueiden kannattajat matkustavat joukkueitaan tukemaan puolin ja toisin ja tunnelma on katossa. Loimu hävisi perjantaina vieraissa tylysti, mutta tasoitti voitot lauantaina Raisiossa. Sarjan seuraavat näytökset nähdään maanantaina Loimaalla ja keskiviikkona Raisiossa kello 18:30.

Handboll skulle vara stor sport

Sunnuntaista muodostui monipuolinen penkkiurheilupäivä. Ensin suuntasin perheineni legendaariseen Samppalinnan palloiluhalliin, jossa seurasin elämäni toista käsipallo-ottelua livenä. Tämä rannikolla suomenruotsalaisten harrastama laji voisi hyvin olla isompi laji Suomessakin, jos se pääsisi eroon tuosta leimastaan. Pelihän nimittäin on todella fyysinen ja vauhdikas. Yleisön kannalta sekin on hyvä, että maaleja syntyy tiuhaan tahtiin.

Maalitahdin kääntöpuoli on tietysti se, että käsipallon maalivahtina oleminen on kyllä aivan koiran hommaa. Näyttää siltä, että he vaan koittavat heilua ja toivovat pallon osuvan käsiin tai jalkoihin. Tosin tätä vastaan sotii vierasjoukkueen maalivahti Tomi Kurpan esitys, sillä hän tuntui torjuvan enemmänkin taidolla kuin tuurilla. Hänet palkittiinkin oikeutetusti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Täytyy nostaa hattua myös kenttäpelaajille että homma pysyy hanskassa, sillä käsipallossa käytettävän tönimisen ja repimisen määrä ei onnistuisi varmaan missään muussa lajissa ilman nujakoita.

Samppalinnaan oli saapunut yleisöä runsaslukuisesti ja tunnelma oli hyvä. Käsipallokatsomossa oli käytössä näköjään koripallosta tuttu kannustustapa, eli meteliä pidetään oman joukkueen puolustaessa. Se tuntuu yhä minusta hyvin oudolta. Pudotuspelipakasta kovasti taisteleva ÅIFK sai sunnuntaina vastaansa sarjaa ylivoimaisesti johtavan HC Westin. Kotijoukkue pysyi kuitenkin hyvin menossa mukana ja puoliajalla peli oli vielä todella tasainen. Paikalla ollut tuttu toimittaja kertoikin Åbon pelaavan ylivoimaisesti kauden parasta peliään. Joukkue oli ilmeisesti saanut perinteisen tsemppipiikin valmentajan vaihtumisesta. Lopulta Åbo ei kuitenkaan mahtanut paremmalleen mitään, vaan West vei voiton Samppalinnasta.

Åbolla on yksi ottelu runkosarjassa vielä jäljellä ja pudotuspeleihin pääseminen ratkeaa siinä ottelussa. Toivotaan heille siihen samanlaista peliä kuin sunnuntaina oli, sillä sen pitäisi kuulemma riittää minkä tahansa muun joukkueen voittamiseen paitsi HC Westin.

Villejä kortteja vai pleijareita säälistä?

Samppalinnasta tie vei HK Areenalle, jossa oli tiedossa jääkiekon Villi Kortti -kierroksen ottelu TPS – Kärpät. Monissa sarjoissa on pohdittu järkevää nimitystä peleille jotka pelataan runkosarjan 7-10 sijoittuneiden kesken pudotuspelihin pääsystä. Eipä tämä Villi Korttikaan nyt minusta kaikkein onnistunein ole, vaikka se vähemmän vähättelevä toki on kuin säälipleijarit. Oli pelin nimi mikä tahansa, niin sen henki oli selvä - TPS oli veitsi kurkulla ja yleisöstä ivallisimmat harjoittelivat jo rantapallojen puhallusta ennen pelin alkua.

Ottelu oli melko vauhdikas ja jäähyt toivat siihen lisäväriä. Maalailla ei valitettavasti mässäilty, kuten ei aiemmissakaan tällä kaudella HK Areenalla istumissani peleissä. Kolmen näkemäni ottelun maalikeskiarvoksi jäi 0,7 maalia / erä. Ottelun yleisömäärä oli minulle iso pettymys - vain vähän reilu 5000. Edellisessä kotiottelussa runkosarjan ratkaisuvaiheessa lukema oli sentään jo yli 9300. Tekiköhän ne siinä ottelussa jaetut ilmaiset nakit tuon eron, sillä panos näissä kahdessa ottelussahan oli suunilleen samaa luokkaa.

TPS joutui ottelussa kahden maalin takamatkalle, mutta aloitti kirin kolmannessa erässä Plihalin maalilla. Valitettavasti sen jälkeen TPS ei kuitenkaan päässyt ylärimaa lähemmäksi Kärppien maaliverkkoja. Niinpä TPS joutui aikaistetulle kesälomalle ja yleisöstä muutamat innokkaat pääsivät heittämään rantapallonsa kentälle. 

Osaa turkulaisesta kiekkoyleisöstä en edelleenkään ymmärrä tippaakaan. Ratkaisuottelu, vain yhden maalin takaa-ajo ja kotijoukkueen hallintaa päätös erässä – ja silti jotkut lähtevät hallista pois kun pelikellossa on aikaa vielä lähes 3 minuuttia. Jos on niin kova kiire kotiin, ettei voi vähän aikaa istua ruuhkassa, niin miksi jaksaa lähteä otteluun lainkaan? Itse en ainakaan haluaisi kuunnella ratkaisuhetkiä autossani istuen Auran Aalloilta Timo Järvenpään selostamana, jos vaihtoehtona olisi livenä jännittäminen.

Pientä ja isoa derbyilyä, lentispäivää ja vähän muutakin

Onpa tämä viikko mennyt kuin siivillä ilman penkkiurheilun hiventäkään. Ei ole aika riittänyt tällä viikolla kuin urheilun uutisvirran seuraamiseen verkon ja lehdistön kautta. Viime viikko sentään oli aktiivinen penkkisporttailun suhteen, mutta siitäkin on raportointi ollut anteeksiantamattomasti myöhässä. Nöyrimmät pahoittelut uskollisille lukijoille.

Viime viikon penkkisporttailut aloitin Kupittaalta, jossa pirtsakassa pakkaskelissä lumihankien keskellä pelattiin vihreällä muovimatolla Turun pikkuderby, eli TPS:n ja Interin A-junioreiden kohtaaminen SM-karsintamatsissa. Myöhästyin ottelusta töiden takia ja jouduin lähtemään kesken kaiken pois päällekkäisbuukkauksen vuoksi, mutta se lyhyt aika jonka kentän laidalla vietin sai minut iloiseksi. Yleisöä oli keli, ajankohta ja pelaajien ikä huomioon ottaen todella mukavasti paikalla. Samoiten yleisön palvelemiseen oli panostettu kahvioteltalla. Ottelusta näin vain murto-osan, mutta yksi maali sentään osui minun verkkokalvoilleni, kun Interin Khaalid Muse teki ihan komean hyökkäyksen päätteeksi hallitun 1-0 maalin juuri ennen kuin vaihdoin koordinaattini Kupittaalta HK Areenalle. Maalin lisäksi näin muutaman muunkin hienosti rakennetun hyökkäyksen, joten vuodenaika huomioon ottaen molempien joukkueiden otteet olivat ihan lupaavia. Ottelu oli lopulta päättynyt Interin 2-1 voittoon.

Kupittaalta tieni vei siis HK Areenalle, jossa pelattiin A-junioreiden SM-sarjan ottelu TPS – JYP. Heti ensitöikseni pitää kehua junnujen puitteita, ihan kelpo halli pelata A-junioreiden matsi. No, tietysti pienemmässä hallissa tunnelma saattaisi tosin muodostua vähän sytyttävämmäksi kuin megalomaanisessa areenassa, mutta uskoisin poikien pitävän siellä pelaamisesta. Yleisöpalveluihin ei oltu panostettu paljoa, mikä oli harmi, sillä ainakin tällä kerralla matsissa oli ihan mukavasti yleisöä. Yksi itsepalvelupiste näytti siltä, että oli yritetty (ja onnistuttukin) mennä siitä mistä aita on matalin. Itse peli oli melko viihdyttävää. Vauhtia oli paljon ja osalla pelaajista taitoakin roppakaupalla, joten eiköhän siellä vilistänyt tulevia liiga- ja maajoukkuepelaajiakin. Tehokkaina TPS:stä häärivät toisen polven kiekkoilijat Friman ja Lehkonen. Heidän lisäkseen ryhmästä erottuivat myös jo liigaakin pelanneet Ristolainen sekä Huhtala. Poistuessani paikalta kahden erän jälkeen, oli ottelu Tepsille 2-0. Kolmas erä olisi ilmeisesti ollut kaikkein jännin, sillä JYP oli ensin tasoittanut ottelun, mutta TPS oli lopulta puristanut 3-2 kotivoiton.

Olin kiekkomatsissa kahdestaan vähän alle 2 v tyttäreni kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme urheilutapahtumassa kahdestaan ja täytyy todeta että arvostukseni lasten kanssa matseissa käyviä kohtaan nousi. Aikuisten määrän tuplaaminen tietysti helpottaisi sekä lapsen vahtimista että pelin seuraamista. Jos joku on joskus muuten epäillyt logomarkkinoinnin hyötyä, niin epäilyksiltä katkesivat siivet HK Areenalla. Kävelimme erätauon alkajaisiksi rappuset ylös kohti hallin aulaa, jossa tyttöni näki roskiksessa HK:n logon, jonka jälkeen hän totesi heti ”makkara”. Isänsä tyttö!

Viikonloppu potkaistiin käyntiin toistamiseen tällä kaudella Javenture-areenalla isojen poikien derbyn parissa. Liiga Cupin ottelu päättyi tällä kertaa TPS:n voittoon lukemin 2-0. Tasoltaan tämä ottelu oli minusta ensimmäistä derbyä laimeampi. Inter oli koko ottelun selvästi alakynnessä eikä kunnon taistelua ollut kuin muutamien kontaktitilanteiden jälkipyykin pesussa. Sunnuntaina seurasin vielä Raisiossa Turun seudun mieslentopalloilun esittäytymistä. Monipuolisia lentopallo- ja opiskelumahdollisuuksia tarjoavan Turun seudun lippulaivat Loimu ja Parma pyrkivät tempauksella konkretisoimaan alueen tarjoamia kehitysportaita aina juniorisarjoista ammattilaiskentille asti. I-sarjan yläjatkosarjan viimeisessä ottelussa Liedon Parma kukisti Tampereen Kisatoverit lukemin 3-1. Tämän jälkeen oli vuorossa illan ”pääottelu”, jossa Mestaruusliigan pudotuspelitaistelun kannalta tärkeässä ottelussa Raision Loimu joutui tunnustamaan Saimaa Volleyn paremmakseen lukemin 1-3.

Kaikki viikon tapahtumat jättivät suuhuni hyvän maun ja voin suositella kaikille kyseisiä tapahtumia. Tulevana viikonloppuna on tiedossa jälleen ainakin parin ottelun verran lentopalloa: lauantaina Raisiossa ja sunnuntaina Liedossa. Panokset ovat molemmissa paikoissa katossa, sillä Raisiossa Loimu pelaa pääsystä pudotuspeleihin ja Liedossa isketään ratkaiseva 2. puolivälieräottelu. Joku muukin tapahtuma sunnuntaille ehkä vielä mahtuisi, joten jos jollain on hyviä ideoita, niin ei muuta kuin kommenttia tai meiliä tulemaan.

Kirjoittelen heti viikonlopun kokemusten jälkeen ajatuksiani tulevan kevään play offeista (tai niiden puutteesta) turkulaisen penkkiurheilijan silmin.. Pysykäähän linjoilla!

Huikea sporttiviikko edessä ja Kulman pojat takana

Nyt on ollut hetken aikaa vähän rauhallisempaa katsomoissa istumisen saralla, mutta onneksi korvikkeeksi on löytynyt muita kirjoittelun aiheita urheilukulttuurin ympäriltä. Viime viikonloppuna tuli seurattua lentopalloa sekä Raisiossa (Mestaruusliigaa) että kotisohvalla netti-lähetyksen (I-sarja) välityksellä ja mansikaksi kakun päälle kävimme katsomassa sunnuntaina illalla sporttileffan, jonka arvostelu löytyy tuolta alempaa.
Suunnitelmissani on mahduttaa aikatauluihin joku Tepsin kiekkopeli tässä lähiaikoina, sillä joukkuehan taistelee kovasti pudotuspeleihin pääsystä ja kaipaa tukea katsomoihin. Pudotuspelitaistelua on tarjolla myös tulevana sunnuntaina, kun Raisiossa järjestetään Turun seudun mieslentopalloilun juhlapäivä. Samassa hallissa pelataan peräkkäin Liedon Parman ja TKT:n välinen ykkössarjaottelu sekä Loimun ja Saimaa Volleyn välinen Mestaruusliigaottelu: kaksi matsia yhdellä lipulla!

Tällä viikolla olisi lentopallon lisäksi tarjolla junnupeliä, derbyä ja näiden yhdistelmää. Junnupeliä on tarjolla karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2., klo 18:30 HK Areenalla kun TPS:n ja JYP:n A-junnut kohtaavat. Samana päivänä vain hetkeä aiemmin on tarjolla junnupelin ja derbyn yhdistelmä Kupittaan 5:llä klo 17:00, kun Interin ja Tepsin A-juniorifutaajat ottavat mittaa toisistaan. Ja vielä työviikon päätteeksi on tarjolla isojen poikien derby, kun TPS ja Inter kohtaavat toistamiseen tällä kaudella LiigaCupin ottelussa klo 15:00 Javenture-Areenalla.

 
Leffa-arvostelu: Kulman pojat

Huikeeta! Pääsen arvostelemaan jo toista kotimaista urheilusta ja urheilukulttuurista kertovaa leffaa vähän ajan sisään. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallosta kertova Kulman pojat, jonka kävimme katsomassa kotisohvan sijasta oikein Kinopalatsissa. Liput maksoivat 14 euroa kappaleelta, eli suunnilleen saman verran kuin urheilumatsiin olisi maksanut – hyvää vapaa-ajan viihdettä molemmat.

Jos edellinen urheiluleffa pääsi yllättämään positiivisesti täysin puhtaalta pöydältä, niin tälle kävi vähän päinvastoin. Odotukset oli nostettu hyvin lähelle kattoa hyvän trailerin ja Tommi Läntisen "Minä ja Jari" -musavideon ansiosta. Yleensä korkealle nostettu rima lisää todennäköisyyttä sen alitukseen eikä tässäkään tapauksessa oltu kovin kaukana siitä.

Leffa kertoi kaveriporukasta, joka kannusti uskollisesti oman kaupunkinsa toista alasarjan jalkapalloporukkaa. Matseissa käymisen lisäksi miesten, vai pitäisikö käytöksen perusteella kutsua heitä kuitenkin pojiksi, elämä täyttyi lapsellisista tempauksista, joista suurin osa liittyi jalkapallon ohella kaljan juontiin sekä naisista ja miesten sukupuolielimistä puhumiseen. Sekä ryhmän lapsellisuus että nelosdivariporukan kannattaminen oli vedetty aika railakkaasti överiksi jopa verrattuna siihen matalaan tasoon, johon olen itse arkielämässä urheiluporukoissa törmännyt.

Loppujen lopuksi Kulman pojat oli ihan hauska pätkä ja katsomisen arvoinen. Aivan trailerin lupaamalle tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Odotin leffalta realistisempaa kuvaa pikkukaupungin pikkujoukkueen kannattajatoiminnasta. Urheilu-, kaveri- ja rakkauselämän solmutkin oli vähän liiallisen värikynän avulla piirretty.

En silti halua tyrmätä tätä elokuvaa, koska siinä on kaksi elementtiä, joista minä leffoissa erityisesti pidän: kotimaisuus ja urheilu. Jätänkin siis kunnollisen leffa-arvostelun tekemisen jokaiselle itselleen.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri: