Erikoisen palloilun viikonloppu

Jääkiekon SM-liigan (tiedetään että tämä on vanha nimi, mutta sulattelen vielä uutta) avaus kolkuttaa jo ovella ja Veikkausliigan ratkaisukierrokset lähestyvät, mutta penkkiurheilijoille on ollut paljon muitakin mielenkiintoisia lajeja tarjolla Turun seudulla. Juuri ohi vilahtanut viikonloppu tarjosi erinomaisia mahdollisuuksia tutustua vähän erikoisempiin lajeihin.

Lauantaina Pansion hiekkakentän olivat valloittaneet baseballin pelaajat, jotka iskivät Suomi-sarjan turnausta kolmen joukkueen voimin. Kaikkiaan tällä Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaa kuusi joukkuetta. Astetta ylempänä SM-sarjassa pelaa neljä joukkuetta, eli kaikkiaan Suomessa on kymmenen miesten baseball-joukkuetta.

Jenkkilajin taso ei ollut Suomessa ihan sama kuin Atlantin toisella puolella, mutta hauskaa puuhaa se näytti olevan. Näkemässäni ottelussa Turun Black Sox kuritti Helsinkiä lukemin 14-0. Oli mukava huomata miten eri ikäisiä pelaajia kentällä oli. Ja muutenkin vaikutti siltä että mukana oli aika erilaisia tyyppejä mikä on tietysti rikkaus harrastus- ja joukkuetoiminnassa.

Minun on vaikea arvioida itse pelin tasoa, koska ensinnäkin laji on minulle aika vieras ja lisäksi en ole ikinä itse kokeillut löydä vaakasuuntaiseen syöttöön. Peliä katsoessani tuli kyllä väkisinkin mietittyä että mitenköhän pesäpallon harrasteliigassa pahassa pyörityksessä ollut kaveriporukkamme olisi pärjännyt tässä ottelussa ja sarjassa.. Todennäköisesti tukkaan olisi tullut baseballissakin. Joskus täytyy kyllä päästä ihan omakätisesti kokeilemaan tätäkin lajia, vaikka siitä ei olympialajia tullutkaan.

Sunnuntain suunnitelmissani oli seurata maahockeyta livenä ja Susijengin EM-matsia television kautta, mutta sain lauantaina illalla vihiä, että Pansiossa olisi tarjolla sunnuntaina myös krikettiä. Pistin välittömästi salapoliisityön käyntiin, sillä krikettisarjan otteluohjelman ja otteluiden alkamisaikojen löytämistä ei ole tehty mitenkään liian helpoksi. Lopuksi sain meilitse vahvistuksen turkulaiselta TCC-seuralta että krikettiä tosiaan pelattaisiin sunnuntaina Pansiossa. Paikalle päästyäni kenttä oli kuitenkin tyhjä. Myöhemmin sähköpostiviestittelyn avulla selvisi, että kotijoukkueen oli tavoittanut sunnuntaina aamulla todella ikävä uutinen, jonka vuoksi ottelu oli päätetty siirtää. Syvät osanottoni TCC:n suuntaan. Laitoin itselleni seuranne nimen muistiin ja tulen ensi kaudella tutustumaan tähän minulle täysin vieraaseen lajiin.

Erikoisten lajien viikonlopun kruunasi Parkin kentällä mitelty maahockeyn SM-sarjan ensimmäinen finaaliottelu. Tämäkin laji oli minulle ennakkoon täysin vieras, mutta onneksi perjantain Turun Sanomat julkaisi säännöt pääpiirteittäin ja lisäksi isäntäjoukkue HC Kilpparit jakoi yleisölle pelaajalistoja ja sääntötiivistelmiä. Veikkaan että laji on melko vieras lähes kaikille suomalaisille, vaikka sitä harrastetaan maailmassa paljon enemmän kuin meille tutumpaa ”aitoa ja oikeaa” hokia.

Maahockeyn salat aukenivat osittain jo ensimmäisen vierailun aikana, mutta toki se herätti myös kysymyksiä. Päällimmäisenä jäi mietityttämään minkä verran pelaajilla mahtaa olla selkävaivoja, kun mailat ovat niin lyhyitä, että pelaajat joutuvat olemaan kumarassa aina palloa pelatessaan. Sekin oli minulle täysin uutta tietoa, että kaikkien on pakko pelata rightin puoleisilla mailoilla, vaikka tuntuu että esim. jääkiekkokaukaloissa leftit ovat selvänä enemmistönä. Jo tuo vaatinee jonkun verran harjoittelua, jotta osaa käsitellä rightin puoleista mailaa. Mietityttämään jäi myös minkä verran kivikova pallo aiheuttaa vahinkoja, kun sitä lyödään aika reippaasti pelin tuoksinassa.

Turkulaiset kukistivat ensimmäisessä finaalissa Seinäjoki Unitedin luvuin 3-0. Niinpä se on niskan päällä, kun finaalisarjaa jatketaan Seinäjoella ensi lauantaina. Tsemppiä turkulaisille sinne – tuokaahan poika kotiin! Ottelun tauolla bongasin Parkilta vielä yhden uuden lajin, sillä pienessä kaukalossa pelattiin polkupyöräpooloa, joka oli sekin minulle täysin uusi tuttavuus. Hevospoolo on nimenä ja television kautta tuttu, mutta polkupyöräpoolo ei.

Polkupyöräpooloa pelataan muovialustalla kaukalossa. Pelivälineenä käytettävää palloa kuljetellaan eteenpäin mailoilla ja tavoitteena on pistää salibandymaalin verkot tötterölle vastustajan päädyssä. Tämä laji vaatii mitä todennäköisimmin todella hyvää tasapainoa ja fillarin hallintaa. Yhden maahockey ottelun tauon pituisella kokemuksella en ala tästä nyt bloggailemaan sen enempää, mutta voitte katsoa tästä videosta miltä meno näytti. Pistän tämän lajin korvan taakse - pitää tehdä joskus uusi tutustumiskäynti.

Ai niin, lopuksi vielä onnittelut viikonloppuna aussifutiksen SM-kultaa voittaneelle Turku Dockersille!

Vähän erikoisempaa palloilua Turussa

Elämme mielenkiintoisia aikoja palloilun ystävän silmin katsottuna. Susijengi (koripallo) taistelee EM-kisoissa Sloveniassa, Huuhkajat (jalkapallo) taistelivat täpötäydellä Olympiastadionilla Espanjaa vastaan ja lentopallomaajoukkue valmistuu omaan EM-taisteluunsa. Ja tietysti palloilun lisäksi tapahtuu esimerkiksi yleisurheilukentällä, jossa Suomi haastaa perinteisessä Finnkampenissa Ruotsin.

Palloiluviihdettä on tarjolla myös pienemmissä ja paikallisemmissa ympyröissä tulevana viikonloppuna, kun Turussa pelataan mm. baseballia ja maahockeyta. Nyt onkin taas pari oivaa syytä lähteä nauttimaan viikonlopun hyvistä keleistä kentän laidalle.

Lauantaina tapahtuu Pansiossa, jossa turkulainen Black Sox isännöi kolmen joukkueen Suomi sarjan turnausta. Vierailijoikseen turkulaiset saavat Helsinki City Slickersin ja Lahti Piratesin. Ottelut alkavat klo 11:00, 13:15 ja 15:30. Aion itsekin käydä pikaisesti muun ohjelman lomassa tutustumassa tähän tapahtumaan. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt baseballia Suomessa ja ulkomaillakin kokemuksia on vain yksi, kun lentopallon Maailmanliigareissulla Torontossa löytyi pieni aika ML baseballille (lue raporttini). Veikkaan että sekä pelin taso että meininki on Pansiossa vähän eri kuin Torontossa.

Sunnuntaina Turussa Parkin kentällä on tarjolla maahockeyta kello 14:00 alkaen. Minä en ole koskaan ennen nähnyt tätä lajia livenä, joten menen innoissani tutustumaan miltä tämä television kautta hyvin hatarasti tuttu laji näyttää livenä. Turkulainen HC Kilppari pelaa ensimmäistä kertaa SM-finaaleissa ja vastaan asettuu hallitseva Suomen mestari Seinäjoki United. SM-finaalitasolla pelaaminen herätti myös Turun Sanomat kirjoittamaan kotimaisesta maahockeysta, joten ensikertalaisten kannattaa napata perjantain TS:stä mukaan lajin säännöt pähkinänkuoressa.

Toivottavasti nämä vähän erikoisemmat lajit herättävät muidenkin ensikertalaisten mielenkiinnon kuin minun, jotta ei tarvitse yksin kenttien laidoilla seistä. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan ja raportoida molemmista tapahtumista jälkikäteen.

GoExpo – hallit täynnä sekä perinteisiä että uusia lajeja

Kävin lauantaina tutustumassa Helsingin Messukeskuksessa järjestettyyn GoExpo-messuun. Isot messuhallit pitivät itse asiassa sisällään monia eri messuja, joista liikunnallisten messujen lisäksi mainittakoon esim. kalastus-, kuva ja kamera- sekä heppamessut. Nähtävää, kokeiltavaa ja koettavaa oli siis todella paljon. Esillä oli niin perinteisiä lajeja kuin myös uudempia tulokkaita.

Perinteisistä lajeista edustettuina oli melkein kaikki päälajit ainakin. Ainoa poissaolollaan loistanut laji oli lentopallo. Syytä en tiedä, sillä niin lentopallo kuin beach volleykin olisivat soveltuneet hyvin jalkapallon, salibandyn, jenkkifutiksen, sulkapallon, lacrossen, street tenniksen, padelin, yms. sekaan esittelemään harrastusmahdollisuuksia messuvieraille.

Uusiin lajeihin oli mielenkiintoista tutustua. Valitettavasti aika ja pitkäjänteisyyteni eivät riittäneet jonotteluun enkä kokeillut mitään lajia omin käsin. Mielenkiintoista olisi ollut esim. kokeilla baseball-syöttökonetta, heittää käsipalloa tutkaan, kokeilla padelia, testata lacrossemailaa, yms. Amerikkalaisen jalkapallon osastolla oli naisten maajoukkuepelaajia promoamassa kesä-heinäkuussa Vantaalla pelattavia naisten MM-kilpailuja. En tiedä olisiko heitä saanut kokeilla taklata, mutta ehkä se on itsetuntoni kannalta hyvä että en lähtenyt sitä selvittämään.

Baseballin syöttötykin kokeilu olisi ollut erityisen mukavaa. Minun kosketukseni baseballiin on hyvin rajalline. Kirjoitin siitä viime toukokuussa otsikolla Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!. Kerroin jutussa myös turkulaisesta baseball seurasta, mutta suunnitelmista huolimatta en ehtinyt viime kesänä tutustumaan lajin tasoon Suomessa. Ehkä se pitää ottaa tulevana kesänä uudestaan ohjelmistoon mukaan. Turkulaisen Black Soxin sivut ovat näköjään remontissa, mutta Suomen Baseball- ja Softball -liitonkotisivujen kautta löytää kyllä lisätietoa. Messuilla pallotykin syöttöihin osuminen näytti ainakin aika hankalalta, mutta mielenkiintoni heräsi sen verran että joskus jossain pitää kyllä päästä sitä testaamaan, joko koneen tai ihan elävän syöttäjän kanssa.

Mainittakoon tähän loppuun vielä, että edellisessä kirjoituksessa ja sosiaalisessa mediassa antamani palaute Turun Sanomien suuntaan ei ole vielä tuottanut tulosta – päinvastoin. Turun seudulla pelataan tänään lentopallon Mestaruusliigan huipputärkeä Loimu - Tiikerit -ottelu, TPS salibandyn puolivälieräottelu sekä TPK:n futsalin puolivälieräottelu. Mistään näistä ei ollut ennakkojuttua paperilehdessä, vaan palstat oli varattu tyystin historiankirjoituksille. TPS:n salibandypleijarista ei ollut mainintaa edes Tänään -tapahtumapalstalla. Ei näin!

Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!

Lentopallon Maailmanliiga on rantautunut täksi viikonlopuksi Torontoon. Pelit pelataan Ricoh Centressä, joka on Toronto Maple Leafsin farmijoukkue Toronto Marliesin (AHL) kotihalli. Halli vetää 7.779 katsojaa, joten se on aika lailla normaalin suomalaisen jäähallin kokoinen. Hallin seinälle on jäädytetty niiden pelaajien lehtiä, eli leafseja, jotka ovat nousseet Marliesin kautta NHL:ään. Hetken silmäilyn jälkeen rivistöstä osui silmään vuodelta 1992 nimi Berg – paikallisille kun kerroin että hän on ”oman kyläni poikia”, niin he tuntuivat edelleen muistavan Bergin hyvin.

Koska tänne asti on tultu ja yhteen ainoaan osittain vapaaseen iltaan sattui osumaan Major Leaguen (siis baseball) peli, niin oli pakko lähteä tutustumaan millaista jenkkihuumaa legendaarisen ammattilaisliigan ottelutapahtumissa on. Vastustajaksi Toronton Blue Jaysille saapui New York Yankees, joka on kansallispelin legendaarisin seura.

Blue Jaysin stadion Rogers Centre on aivan kaupungin keskustassa, joten sinne suunnistaminen oli helppoa. Yli 50.000 ihmistä vetävä stadion on sen verran massiivinen rakennus, että sen näkikin jo aika kaukaa. Lipunmyynti oli helppo löytää, mutta lipun ostaminen olikin vaikeampaa, koska kyseessä oli minun ja ystäväni ensimmäinen baseball-kokemus. Ostimme liput lopulta kentän päädystä, koska sen sektorin liput olivat lähes halvimmat (tiesimme että ehdimme katsomaan ottelua vain tunnin) ja siellä olisi ehkä mahdollista napata kunnarista koppi ja saada pallo muistoksi ottelusta. Kaksi pääsylippua maksoi yhteensä 72 dollaria.

Fanituotemyynti ja ravintolapalvelut oli todella mallikkaasti hoidettu stadionilla. Tuskin on olemassa mitään fanituotetta tai purtavaa, jota ei olisi stadionilla ollut tarjolla. Ainoa negatiivinen yllätys oli oluen hinta, sillä tuopillinen mallasjuomaa maksoi 10,75 dollaria. Ennen ottelutapahtumaa lukuisat kentänhoitajat hioivat pelialuetta huolella kuntoon ja odotukset nousivat korkealle. Tapahtuman alku oli kuitenkin niin lattea ja vaisu, että ilman kansallislauluja en olisi varmaan tajunnut edes pelin alkavan. Odotin pelaajaesittelyihin savukonetta, kovaa musiikkia, stroboja ja muuta jenkkihöpinää, mutta kaikki tämä puuttui tyystin. Kun peli lähti käyntiin, niin taustamusiikeista tai kuulutuksista ei ollut tietoakaan ja peli eteni hyvin pitkäveteisesti. Ainoa tunnelmaa nostattanut tekijä oli hiljalleen päihtynyt kotiyleisö, joka alkoi huutelemaan ja pitämään ääntä stadionilla – lähinnä huudellen rivouksia vierasjoukkueen pelaajille.

Summa summarum baseball ei noussut suosikkilajieni joukkoon. Televisiosta seurattuna se on paljon mukavampaa seurattavaa, koska tyhjät ja tapahtumaköyhät hetket on täytetty uusinnoilla ja tilastoilla. Lajin hullunkurisuutta lisää se, että joukkueet pelaavat runkosarjassa yli 160 ottelua. Joskus pitää vielä päästä seuraamaan NHL tai NBA ottelua, josko niissä olisi kunnon jenkkihumua vähän enemmän tarjolla kuin baseballissa. Jossain vaiheessa pitää käydä tutustumassa myös suomalaiseen baseballiin (pesäpallon lisäksi), sillä Turustakin löytyy kyseisen lajin seura – Black Sox. Tästä Turkulaisen lehtijutusta löytyy lisää infoa ko. seurasta.

Kanada(kaan) ei ole tuottanut pettymystä televisiotarjonnan osalta, vaan televisiosta löytyyt urheilutarjontaa todella monipuolisesti. Aina löytyy joltain kanavalta sporttia seurattavaksi. Täällä olon aikana on tullut katsottua jo NBA:n ja NHL:n pudotuspelejä, Kanadan jalkapalloa ja Major Leaguen baseballia. Toivottavasti tänään televisiosta näytetään myös Champions Leaguen finaali, vaikka kyseessä onkin eurooppalainen urheilun suurtapatuma.