Heti tämänkertaisen
bloggauksen alkuun haluan korostaa ja alleviivata, että sydämeni sykkii futsalille,
jota tämänkertainen bloggaukseni käsittelee. Harrastan itsekin aktiivisesti
futsalia ja olen ollut mukana järjestämässä alasarjatasolla futsalin harrasteturnauksia
ja toiminut monissakin tehtävissä futsaljoukkueessamme.
MUTTA maanantaina Salossa
pelatusta futsalmaaottelusta Suomi (world ranking 49.) vs Unkari (32.) en keksi
juuri mitään hyvää sanottavaa. Kriittisesti katsottuna ainoa hyvä asia oli
ottelun pelaaminen Salossa, jossa on hyvä palloiluhalli ja jonne minulla on
lyhyt matka. Siihen hyvät asiat oikeastaan sitten jäävätkin. En tapojeni mukaan
kirjoita ottelusta pelillistä raporttia (jätän sen muille, kuten esim.
Kymppipaikka),
vaan keskityn ottelutapahtumasta raportointiin. Tosin tästä kokemuksesta on
vaikea puhua ottelutapahtumana, koska ottelun ympärillä ei juurikaan ollut
mitään tapahtumaa, vaan tapahtuman järjestäminen oli monilta osin
hoidettu täysin puolivillaisesti.
Ensinnäkin ottelun
markkinointi oli vähäistä ja vaatimatonta, mikä näkyi selvästi myös Salohallin
lehtereillä. Hienon ja hyvin yleisöä vetävän hallin katsomotiloista puolet oli
kokonaan tyhjänä ja käyttämättä eikä käytössä ollutkaan puolisko ollut täynnä. Tämä on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon kuinka paljon harrastajia jalkapallolla ja futsalilla on jo pelkästään Salossa ja Turun piirissä ylipäätään. Ja lisäksi Salossa ja muualla Turun talousalueella elää iso joukko penkkiurheilijoita, jotka olisivat hyvinkin voineet lähteä tutustumaan uuteen lajiin, kun oikein maaottelu on tuotu kotinurkille.
Nimimerkki
@msipilai kommentoi Twitterissä ottelusta paistavan pienoisen puuhastelun ja se on kyllä
helppo allekirjoittaa. Maaottelu näytti enemmänkin hyvin järjestetyltä junioriturnaukselta
kuin arvokkaalta maaottelutapahtumalta. Tämä kritiikki koskee kaikkia ottelun
järjestelyjä lähtien aina kahviopisteistä, musiikista, kuulutuksesta ja käsiohjelmasta,
jossa ei ollut edes lähes kaikille tuntemattomien pelaajien numeroita. Paikalla
olleista Palloliiton työntekijöistäkin huokui jotenkin pakkopullan leipominen
suuren juhlapäivän sijasta. On hyvin vaikea kuvitella että Huuhkajien
harjoitusmaaottelutapahtuma voisi olla lähimainkaan tämän kaltainen. Vaikka
futsalia pidetäänkin Suomessa jalkapallon jalkavaimona tai pikkuveljenä, ei
tällaisen ottelutapahtuman järjestäminen saisi olla mahdollista.
Futsal on parhaimmillaan
hieno, vauhdikas ja yleisöön menevä laji, mutta näitä hienouksia ei maanantaina
Salohalliin saapuneille paljastettu. Huonon tapahtumajärjestelyn lisäksi
kotijoukkueen pelillinen esitys oli maanantaina hajuton ja väritön. Toivottavasti
tiistaina 10.2. kello 18:30 pelattava toinen harjoitusottelu tarjoaa katsojille parketilla
parempaa futsal-viihdettä ja oikean tapahtuman parketin ulkopuolella. Itse en
aio matkustaa paikalle ja valitettavan moni tuntui hallin käytävillä puhisevan
samaa pelin jälkeen. Toivon että maanantaina pettymyksen futsalin parissa
kokeneet antavat tälle hienolle lajille uuden mahdollisuuden ja saapuvat
seuraamaan jotakin Futsal-liigan ottelua. Kyseessä on todella vauhdikas ja
mukaansatempaava laji, jonka olisi pikaisesti päästävä pois jalkapallon
pikkuveljen asemasta.
Ugh, olen puhunut ja purkanut suurten odotusten ja heikon kokemuksen välisen gapin. Seuraavassa bloggauksessani pyrin olemaan taas positiivisempi. ;)
-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Matseissa käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri
ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.
