Naisten finaaleissa vihdoinkin epävarmuutta

Lentopallon Mestaruusliigan hallitukseen kuuluva AMK:n Urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia kirjoitti NEMO-hankkeen blogissa hyvän kirjoituksen otsikolla Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta. Kirjoittajan lentopallotaustan tietäen on oikeastaan ihme, että hän ei viittaa kirjoituksessaan lainkaan naisten Mestaruusliigaan. No, ehkä Barca ja F1 ovat mielenkiintoisempia ja lukijoille tutumpia esimerkkejä kuin LP Viesti.

Naisten lentopallon Mestaruusliigassa epävarmuuden tärkeys urheilussa on näyttäytynyt konkreettisesti viime vuosina, kun LP Viesti on dominoinut parketeilla mielensä mukaan. Poikamiesten, ja muiden sanavalinnastani innostuneiden, ei kannata kuitenkaan ottaa tuota liian kirjaimellisesti, sillä dominointi on ollut puhtaasti urheilullista. Monissa otteluissa ainoa jännityksen aihe on ollut saisikohan vastustaja jossain erässä yli 20 pistettä. Epävarmuutta ei ole ollut eikä Daavidin feminiininen versio ole pystynyt tosissaan haastamaan Goljatin feminiinistä versiota. Ilman omakotitalon suuruista vedonlyöntiä monista peleistä on ollut haastavaa saada aidosti jännittävää lähtökohtaa ottelutapahtumalle.

Kuluvana keväänä salolaiset marssivat välierissä vakuuttavasti LP Kangasalan yli, mutta finaaleissa marssisuunnitelmalle on käynyt vähän niin kuin Neuvostoliiton marssisuunnitelmille kävi sotiemme aikaan. Selvänä altavastaajana finaaleihin lähtenyt OrPo on taistellut urhoollisesti joukkueena, kuten Suomikin teki 40-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa finaalissa ratkaisuun on tarvittu täydet viisi erää. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa LP Viesti väänsi lopulta voiton, mutta kolmannessa OrPon taistelu palkittiin kotivoitolla.

Naisten finaalikaravaani jalkautuu seuraavaksi Saloon, jossa LP Viesti ja OrPo kohtaavat perjantaina ja lauantaina. Odotettavissa on varmasti jälleen mielenkiintoiset kamppailut ja tällä kertaa voittajan veikkaamiseen liittyy tosissaan epävarmuutta. Perjantain ottelun voittamalla salolaiset saisivat mahdollisuuden katkaista sarjan kotiyleisönsä edessä lauantaina. Toivottavasti orpolaiset eivät kuitenkaan jää Salohallissa nimensä mukaiseen asemaan, vaan saavat Orivedeltä äänekkään ja runsaslukuisen kannattajajoukon tuekseen.

Kaikkien penkkiurheilun ystävien kannattaakin siis suunnata perjantaina ja lauantaina Salohallille vuosikausiin mielenkiintoisempia finaaleita seuraamaan. Kotisohvalla matseja ei valitettavasti pysty katsomaan, kun UrhoTV lähetti viimeisen lentopallosignaalinsa viime lauantain finaalista. Tosin henkitoreissaan viruneella kanavalla oli loppuvaiheessa katsojia varmaan vähemmän kuin Auran Aaltojen Salon taajuudella (93,5 MHz) ja nettiradiolla kuulijoita. Radiolähetykset jatkuvat edelleen, mutta urheiluhan on parasta paikan päällä, joten kaikki joukolla Salohalliin!

 

 

Vesipalloa, jalkapalloa ja vesijalkapalloa?

Kävin tänään pyörähtämässä Veritas Stadionilla, jossa pelataan kauden 2013 ensimmäinen Veikkausliigakamppailu lauantaina 13.4. Tai siis pitäisi pelata. Stadionin ravintolan henkilökunta vastasi kysymykseeni viitaten kaupungilta kentän pelikunnosta vastaavan työntekijän kommentteihin, että kentän saaminen pelikuntoon ajoissa vaatisi pienen ihmeen.

Tuossa kuvassa näkyy peitteiden alla voimia keräämässä oleva viheriö(?). Olympiakatsomon edessä olevan mustan peitteen alla (se ei siis ole varjo, vaan mustaa kangasta) olevat osat ovat vielä kuulemma aivan jäässä. Mustalla värillä yritetään ilmeisesti saada sitä osaa kentästä lämpiämään enemmän, jotta jää sulaisi. Kentän alla on lämmitysputket, mutta niitä ei voida kuulemma vielä käyttää, koska maassa on vielä routaa. Jos kenttä tuolta peitteiden alta pelikuntoon ajoissa saadaankin, niin epäilen että melko huonokuntoinen ja märkä se ainakin on.

Palaan Veikkausliigakauden starttiin ja turkulaisen penkkiurheilijan odotuksiin vielä lähempänä h-hetkeä. Olen harmitellut kevään urheilutarjonnan vähäisyyttä Turun seudulla, mutta jotain mielenkiintoista on sentään tarjolla. Meiliini kolahti muutamakin viesti vesipallon ystäviltä. Näinä urheilullisesti vähän hiljaisina kevätpäivinä turkulaiset penkkiurheililjat voisivat tutustua tuohon monelle varmasti aika vieraaseen lajiin, sillä Impivaarassa pelataan vesipallon Suomen mestaruuksista neljän eri joukkueen voimin. Kaikki Turun Uimareiden vesipallojoukkueet ovat selviytyneet SM-finaaleihin, mikä on historiallinen tilanne!

TU:n miesten finaalien kotimatsit Kuhia vastaan löytyvät tuosta vasemmalta Penkkisporttaajan tapahtumakalenterista. Itse aion suunnata Impivaaraan sunnuntaina, jolloin toivon näkeväni ”pojan” turkulaisten käsissä ottelun päätteeksi. Olen nyt jo saanut muutaman tutun innostumaan mukaan, joten muutkin ensikertalaiset rohkeasti vaan mukaan lehtereille. Viime kerralla seurasin nuorten maajoukkueen vesipallo-ottelua ylhäältä kahvion puolelta, mutta tällä kertaa aion uskaltautua vinkin mukaisesti alakertaan lähes altaan reunalle:

”Impivaara ei nykymuodossaan oikein suosi katsojia, mutta parhaat paikat löytyvät allastilan puolelta. Vaikka siellä on kuumempaa kuin kahviossa niin tunnelma on eri ja peliin pääsee sisälle kun kuulee huudot ja vihellykset.”


Vesi- ja jalkapalloa odottaessa allekirjoittanut suuntaa torstaina ja lauantaina Saloon, jossa on tarjolla erittäin mielenkiintoisesti alkaneita naisten Mestaruusliigan lentisfinaaleita, joissa kohtaavat LP:t Viesti ja Kangasala. Jos joku ei pääse paikanpäälle, niin näitä matseja voi seurata suorana lähetyksenä joko UrhoTV:ltä tai Auran Aalloilta radio- ja nettilähetyksenä (kuuntele nettilähetykset täältä). Lauantaina Salossa olisi tarjolla myös nyrkkeilytapahtuma, mutta puntaroin vielä sen ja Caribian kamppailu-urheilutapahtuman välillä. Jommastakummasta tapahtumasta on siis mahdollisesti raporttia tulossa.

Nähdään(hän) katsomoissa!

Siinäkö se kevät oli? Pelastaako edes telkkari?

Urheilutalven huipentavaa kevättä käsittelevästä blogikirjoituksestani on aikaa vain kahdeksan päivää, mutta jo nyt tuntuu siltä että kevät meni jo. Turun seudun joukkueista TPS putosi jääkiekossa säälipleijareissa Oulun Kärppiä vastaan ja lentopallossa Raision Loimu putosi puolivälierissä runkosarjan voittaja Hurrikaanin edetessä välieriin.

Onneksi jalkapallo tekee jo tuloaan, mikä tietää kevään kääntymistä jo kesään. Liiga Cupissa molemmat turkulaisporukat ovat esiintyneet lupaavasti. Inter eteni jo välieriin ja TPS yrittää samaa puolivälierässä MyPaa vastaan tänään. Turkulaiset eivät kohtaa välierissä, joten täkäläisittäin unelmafinaali on mahdollinen. Jos sellainen toteutuu, niin sitä pitää ehdottomasti lähteä katsomaan.

Kun liveurheilun tarjonta on tällä hetkellä vähän rajatumpaa, niin olisi mukava seurata urheilua edes televisiosta. Valitettavasti se ei ole juurikaan mahdollista nykyisin ilman maksukanavia. Kirjoitin aiemmin blogissani tästä aiheesta osana urheilukulttuurinkehittämistä. 

Vaikka nykyiset kanavat UrhoTV ja Yle etunenässä hoitavat televisiointeja suhteellisen hyvin, niin toivon että jollain aikataululla Suomeen tulisi maksuton urheilukanava. Minusta tällainen sopisi hyvin vaikkapa Ylen alaisuuteen (edellyttäen että siellä laitetaan sitten rahaa kiinni kunnon kisojen saantiin). Esimerkiksi Turusta Helsinkiin autolla ajaessa pystyy surffaamaan toistakymmentä tasapaksua Ylen radiokanavaa läpi. Minusta näistä voisi lopettaa vähintään puolet ja muutkin säästötoimet olisivat tervetulleita, jotta urheilua saataisiin eetteriin entistä enemmän.

Törmäsin taannoin netissä kansanedustaja ja Lentopalloliiton puheenjohtaja Arto Satosen kirjoitukseen samasta aiheesta. Olemme näköjään hyvin samoilla linjoilla tässä asiassa. Tässä on linkki Satosen kirjoitukseen, jossa hän kirjoittaa niin ikään Ylen roolista urheilun välittämisessä. Suosittelen kaikkia lukemaan Satosen kirjoittelun ja herättelemään keskustelua tästä aiheesta.

Löysä penkkiviikko takana, toivottavasti vilkkaampi edessä

Olipa löysä penkkiurheiluviikonloppu. Melkein oikein hävettää. No, onneksi jotain ajatuksia kirjoittelua varten on sentään tullut päähän paikallista ilmaisjakelulehteä luettuani.

Mutta mennään ensin keskiviikkoon ja Impivaaran jäähalliin, jossa pelattiin jääkiekon harjoitusottelu TPS:n C1-junioreiden ja naisten maajoukkueen, eli Naisleijonien, välillä. Ottelu oli osa Naisleijonien valmistautumista tulevaan EHT-turnaukseen ja kevään MM-turnaukseen. Yleisön seasta tihkuneiden sekalaisten tietojen mukaan edellisen kerran tällainen harjoitusottelu oli päättynyt Tepsin selvään yli 10 maalin voittoon. Pari päivää ennen Tepsin kohtaamista Naarasleijonat olivat harjoitelleet TuTon C-pojat nurin lukemin 7-2. Tepsi on kuulemma kuitenkin aivan eri tasoinen porukka kuin TuTo ja vastaa hyvin lähelle Naisleijonien tulevien MM-kisojen vastustajista Kandaa ja Yhdysvaltoja.


Minut tähän otteluun ajoi mielenkiinto nähdä miten aikuiset naiset (tosin en tiedä miten aikuisia Naisleijonat ovat) pärjäävät nuorten poikien kanssa. Täytyy todeta että ero fyysisyydessä ja mm. luistelunopeudessa oli yllättävän pieni. Mutta jonkun verran sitä kyllä oli ja sen vuoksi naiset olivat koko ajan alakynnessä. Ensimmäisessä erässä Naisleijonilla oli vain yksi kunnollinen hyökkäys/painostus eikä sekään päättynyt kunnolliseen maalintekopaikkaan. Kahden erän jälkeen hallilta lähtiessäni tilanne oli 2-0 Tepsille, eli Naisleijonat olivat onnistuneet puolustus- ja maalivahtipelaamisessa hyvin. Tämä lienee heidän taktiikkansa myös jenkkejä ja kanukkeja vastaan - tiivis puolustuspelaaminen ja muutamasta vastahyökkäyksestä tai ylivoimasta onnistuminen. Nyt noita hyökkäyspään onnistumisia ei kuitenkaan tullut, sillä ottelun lopputulos oli 3-0.


VG jäi vielä tsekkaamatta

Minua harmittaa vietävästi, että en päässytkään sunnuntaina seuraamaan Suomi-sarjan ottelua VG-62 - HCK, vaikka olin sitä pitkään suunnitellut. VG on uuden kotikaupunkini "edustusjoukkue" ja olisi mielenkiintoista nähdä millaisia sen ottelutapahtumat ovat. Paikallisista lehdistä olen saanut sentään seurata heidän edesottamuksia. Viime torstain Kaupunkiuutisten kolumnissa toimittaja Kai Saarto kirjoitteli mielenkiintoisesti VG:stä, sen kovista tavoitteista ja budjettivajeesta.


Pyrin pääsemään johonkin tämän kauden otteluun vielä paikalle katsastamaan VG:tä ja heidän ottelutapahtumiaan. Seuran kannalta on hienoa, että peräti kolme pelaajaa on siirtynyt tällä kaudella "ammattilaiskentille" (Mestis, Tshekki, Ranska), mutta niistäkään siirroista ei taida olla apua talouspuolelle. Näiden siirtojen ja Marco Tuokon liittyminen VG:n joukkueeseen on minusta jäänyt jotenkin hyödyntämättä täällä Naantalissa muutamaa pientä lehtijuttua lukuunottamatta. Pyrin kirjoittamaan markkinoinnillisestakin näkökulmasta sitten kun pääseen ottelutapahtumaan tutustumaan.


Maanantaina lentopalloa Raisiossa ja UrhoTV:llä

Maanantaina onkin edessä taas penkkiurheilua lentopallon parissa, kun Loimu kohtaa Mestaruusliigaottelussa oululaisen Sun Volleyn. Tämä ottelu näytetään myös UrhoTV:ltä, mutta urheiluhan on aina parasta paikalla nautittuna! Mutta kameroiden vuoksi pitää muistaa laittaa tukka hyvin. UrhoTV näyttää nykyisin talvella kiitettävän aktiivisesti lentopalloa ja koripalloa. TV-ryhmän seikkailuja voi seurata selostajan pitämästä Keikalla2012 -blogista.

Värikäs penkkiurheiluviikonloppu takana

Päättyvän viikonlopun suunnitelmista perjantain kiekko ja lauantain lentopallo toteutuivat suunnitellusti, mutta sunnuntaina futsal jäi tavallaan väliin ja korvautui ulkoilulla ja naisten alasarjalentopallolla.

TuTon kanssa avattiin voitokkaasti

Viikonloppu korkattiin vaimon pyynnöstä käyntiin perjantaina Kupittaalla, jossa Antti Virtasen takaisin rosteriinsa saanut TuTo voitti SaPKon lukemin 6-4. Ottelun yleisömäärä oli hienosti yli 1800, johon vaikutti varmasti otteluisäntä TS:n jakamat 500 lippua. Tuollainen väkimäärä näyttää todella hyvältä Kupittaan "Monitoimihallissa" ja vaikuttipa käytävällä herkullisia pizzoja myynyt Pizza Perttikin olevan tyytyväinen perjantain meininkiin ja menekkiin.

Ottelu oli ihan mielenkiintoinen ja viihdyttävä, mutta yleisön käytöksestä jäi vähän huono maku. Suurimmat "kannaustukset" nimittäin ansaitsivat ottelun tuomaristo. Miksi TuTon yllättävän runsaslukuisesta faniporukasta lähti eniten ääntä aina silloin kun he huusivat tuomarin nimeä? Eikö oman seuran nimen huutamisesta pitäisi saada suurempaa mielihyvää kuin tuomarista. Kupittaan jäähallissa kuului myös katsomosta paljon enemmän "asiattomuuksia" kuin muissa jäähalleissa joissa olen käynyt pelejä katsomassa. Törkeyksien ja rivouksien vuoksi vaimoni ilmoittikin että tämä oli viimeinen TuTon peli, johon hän suostuu tulemaan. Itse olen melko ymmärtäväinen näissä asioissa, mutta täytyy kyllä myöntää että vuoden päästä kun tyttäremme imee jo enemmän vaikutteita ja sanoja ympäristöstään, niin en todellakaan aio viedä häntä TuTon peliin, jos meininki on aina tuollaista. Saattaa tietty olla että olimme vaan sattumalta parissa huonossa paikassa katselemassa, mutta ainakin toistaiseksi Kupittaan reissut tulevat tapahtumaan yksin tai äijäporukassa.

Toinen huolestuttava juttu oli TuTon maalilaulun päivittäminen. Vanha kunnon "lättyä pussiin" oli korvattu rokkiversiolla, jossa laulettiin "kiekkoa häkkiin". Onneksi "hä?" huudot oli sentään säilytetty uuteenkin versioon. Ja kohtiin lähtiessä jäi hyvä mieli, kun päätössummerin ja kotijoukkueen tuuletusten jälkeen hallissa pärähti soimaan vanha kunnon "lättyä pussiin"! Valitettavasti kaikki katsojat eivät tätä biisiä ehtineet kuulemaan, sillä jääkiekkokatsomoissa on Turussa näköjään hallista riippumatta tapana, että ihmisvirta hallista ulos alkaa jo kun viimeistä erää on noin 5 minuuttia jäljellä. En ymmärrä minne ihmisillä voi olla niin kova kiire ettei peliä kannattaisi katsoa loppuun asti palkintojakoineen. Toivon suomalaisten oppivan eurooppalaisiin tapoihin, jolloin ottelutapahtumiin tullaan ajan kanssa viihtymään hyvissä ajoin ennen peliä eikä sielät ole kiire poiskaan.

Loimu jatkoi viikonlopun voittoputkeani

Lauantain lentopallomatsi Loimu - Sun Volley Raisiossa sujui myös kotijoukkueen kannalta voitokkaasti. Olen toimenkuvani vuoksi varmaankin jäävi arvioimaan tapahtumaa, mutta todettakoon että yleisömäärä oli yllättävän pieni (435),  kauden huonoin tähän mennessä. Tähän vaikutti varmaankin huono keli ja HK Areenalle pelattu TPS - Jokerit, jossa yleisöä oli todella hyvin (8055) kauden keskiarvoon verrattuna.

Sunnuntaina meni kuviot uusksi

Sunnuntaina pelattuun futsalin ÅIFK:n ykkösdivarimatsiin en valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta onneksi nettistriimaukset ovat olemassa. Huomasin nimittäin onnekseni Facebookin kautta, että ÅIFK on ottanut käyttöönsä Ustream-palvelun ja lähettävät ottelunsa netin kautta livenä. En tiedä ovatko he harrastaneet tätä jo pitkään, mutta iso plussa ÅIFK:lle tästä. Ottelu päättyi tasan 2-2, vaikka kotivoitto olisi ollut oikeahko lopputulos. Hyvistä paikoista ei vain pallo uponnut ja vastustajan vaparitilanteessa muurin virheen takia pisteet tasattiin.

Koska liika tyytyväisyys on kehityksen jarru, niin heitän kuitenkin pari kritiikkiä lähetystä kohtaan. Jos äänien saaminen hallista kotisohville ei ole kovin vaativa toimenpide, niin suosittelen sitä lämpimästi. Ainakaan minulla ei tässä ottelussa äänet toimineet. Toinen toive on jonkinlainen tilanneseuranta, sillä nyt sitä ei voinut kuin arvailla kun en ehtinyt ihan alusta asti katsomaan ottelua. Helpoiten tämä toteutuu kuvaamalla aina välillä tulostaulua.

Striimeistä oli suuri ilo myös taannoin nuorten kiekkokisojen aikana, kun pystyin seuraamaan kaikki Suomen ottelut netin kautta, vaikka maksukanavia  en omistakaan. Striimeiltä on tullut seurattua lähiaikoina ÅIFK:n pelin ja U20 MM-kisojen lisäksi mm. futiksen Valioliigaa ja La Liigaa sekä lentopallon Italian Liigaa ja Euro Cupeja. Oma suosikkisivustoni on ollut www.fromsport.com. Jos jollain on muita yviä striimisivustoja tiedossa, niin pistäkäähän kertoen. Jos haluaa pelkästään tuloksia seurailla, niin suosittelen sivustoa www.livetulokset.com.

Uusi viikko ja samat penkkiurheilijan kujeet

Tuleva viikko tuonee mukanaan pariinkin kertaan tutustumisen Turku-Tampere-Turku -reittiin. Maanantiana nimittäin olisi tarkoitus matkustaa katsomaan Isku-Volley - Loimu -ottelua, joka tulee muuten myös UrhoTV:ltä. Torstaina pelataan samassa paikassa Challenge Cupin ottelu Isku-Volley - Olympiakos (GRE). Tekisi kovasti mieli matkustaa katsomaan miten vierasjoukkueen riveissä pelaava kolumbialainen ystäväni Ronald Jimenez on kehittynyt sitten viime kevään. Viikonlopun ohjelma on vielä auki, joten ei muuta kuin ideoita tulemaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..