Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Olympiakrapula. Apua!

Nyt on penkkiurheilijoilla vakava paikka, kun Sotshin Olympialaiset ovat ohi, mutta kroppa on totutettu istumaan sohvalla. Ajelin sunnuntaina illalla treeneihin ja oli aika outo olo, kun ei voinutkaan kuunnella Yle Puheelta urheilua. Autosta löytyi vain tyttären Robinin levy, joten vieroitusoireet sen kun pahenivat.

Yritin irtautua televisiourheilusta siedätyshoidolla ja valitsin sunnuntaina Olympialaisten 50 km hiihdon jälkeen pehmeän kotisohvan sijasta Samppalinnan palloiluhallin kovat puupenkit ja käsipallon SM-liigan. Turun palloiluhallien parhaimmistoon kuuluvan ikiaikaisen urheilupyhätön muovimatolla käytiin sarjan jumbotaistelu ÅIFK:n ja Porvoon Akilleen välillä. Turkulaisilla oli ennen sunnuntaita vain 3 voittoa ja 6 pistettä, mutta porvoolaisilla ei niitäkään.

Ottelu alkoi kotijoukkueelta uneliaasti, mutta puoliajalle siirryttäessä musta-keltaiset johtivat jo turvallisen tuntuisesti. Peliajan umpeuduttua tulostaululla loisti lukemat 44-32 ja kauden neljäs voitto oli saavutettu. Samalla ÅIFK:n ero Akilleeseen ja karsintaviivaan kasvoi kahdeksaan pisteeseen. Edelleen täytyy aiemman käsipallo-visiittini (lue ko. bloggaus) tapaan hämmästellä lajin fyysisyyttä. On se kovaa touhua. Käsipalloseurojen, kuten monen muunkin ”ei-valtalajin”, kannattaisi muuten jakaa aina otteluissaan katsojan oppaita, sillä peliaika, taukojen pituudet ja säännöt tuntuivat olevan minultakin unholassa. Enkä varmasti ole ainoa harvemmin peleissä käyvä katsoja kauden aikana.

Kuluva viikko on Olympialaisten aiheuttaman tuskan lisäksi tuskainen turkulaisille penkkiurheilijoille myös paikallisen tarjonnan vuoksi, sillä ensin koko viikkoon ei tapahdu mitään (lähettäkää meilitse vinkkejä, jos jotkut urheilutapahtumat ovat livahtaneet minulta ohi) ja sitten lauantaina pelataan päällekkäin lentopallon Mestaruusliigaa, Futsal-liigaa, jääkiekon Liigaa ja Mestistä. Minun lauantain valintani on lentopallo, jossa Raisiossa ensiesiintymisensä uuden kotiyleisönsä edessä tekee espanjalainen maajoukkuepelaaja José Miguel Sugrañes. Lauantain vilkas penkkiurheilutarjonta löytyy tuosta vasemmalta tapahtumakalenteristani. Lähtekäähän kaikki kuluttamaan liikuntahallien penkkejä ja tuomaan sykettä turkulaisiin urheilutapahtumiin!

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Play Off -stämning och strandboll i knackkorvkastrull

Mennyt viikonloppu oli täynnä pudotuspelitunnelmaa. Pudotuspeliviikonloppu alkoi lentopallolla, kun paikallisvastustajat Loimu (8.) ja Hurrikaani (1.) kohtaavat puolivälierissä. Paikallisuus on nostanut mielenkiinnon entistä korkeammalle ja joukkueiden kannattajat matkustavat joukkueitaan tukemaan puolin ja toisin ja tunnelma on katossa. Loimu hävisi perjantaina vieraissa tylysti, mutta tasoitti voitot lauantaina Raisiossa. Sarjan seuraavat näytökset nähdään maanantaina Loimaalla ja keskiviikkona Raisiossa kello 18:30.

Handboll skulle vara stor sport

Sunnuntaista muodostui monipuolinen penkkiurheilupäivä. Ensin suuntasin perheineni legendaariseen Samppalinnan palloiluhalliin, jossa seurasin elämäni toista käsipallo-ottelua livenä. Tämä rannikolla suomenruotsalaisten harrastama laji voisi hyvin olla isompi laji Suomessakin, jos se pääsisi eroon tuosta leimastaan. Pelihän nimittäin on todella fyysinen ja vauhdikas. Yleisön kannalta sekin on hyvä, että maaleja syntyy tiuhaan tahtiin.

Maalitahdin kääntöpuoli on tietysti se, että käsipallon maalivahtina oleminen on kyllä aivan koiran hommaa. Näyttää siltä, että he vaan koittavat heilua ja toivovat pallon osuvan käsiin tai jalkoihin. Tosin tätä vastaan sotii vierasjoukkueen maalivahti Tomi Kurpan esitys, sillä hän tuntui torjuvan enemmänkin taidolla kuin tuurilla. Hänet palkittiinkin oikeutetusti ottelun parhaaksi pelaajaksi. Täytyy nostaa hattua myös kenttäpelaajille että homma pysyy hanskassa, sillä käsipallossa käytettävän tönimisen ja repimisen määrä ei onnistuisi varmaan missään muussa lajissa ilman nujakoita.

Samppalinnaan oli saapunut yleisöä runsaslukuisesti ja tunnelma oli hyvä. Käsipallokatsomossa oli käytössä näköjään koripallosta tuttu kannustustapa, eli meteliä pidetään oman joukkueen puolustaessa. Se tuntuu yhä minusta hyvin oudolta. Pudotuspelipakasta kovasti taisteleva ÅIFK sai sunnuntaina vastaansa sarjaa ylivoimaisesti johtavan HC Westin. Kotijoukkue pysyi kuitenkin hyvin menossa mukana ja puoliajalla peli oli vielä todella tasainen. Paikalla ollut tuttu toimittaja kertoikin Åbon pelaavan ylivoimaisesti kauden parasta peliään. Joukkue oli ilmeisesti saanut perinteisen tsemppipiikin valmentajan vaihtumisesta. Lopulta Åbo ei kuitenkaan mahtanut paremmalleen mitään, vaan West vei voiton Samppalinnasta.

Åbolla on yksi ottelu runkosarjassa vielä jäljellä ja pudotuspeleihin pääseminen ratkeaa siinä ottelussa. Toivotaan heille siihen samanlaista peliä kuin sunnuntaina oli, sillä sen pitäisi kuulemma riittää minkä tahansa muun joukkueen voittamiseen paitsi HC Westin.

Villejä kortteja vai pleijareita säälistä?

Samppalinnasta tie vei HK Areenalle, jossa oli tiedossa jääkiekon Villi Kortti -kierroksen ottelu TPS – Kärpät. Monissa sarjoissa on pohdittu järkevää nimitystä peleille jotka pelataan runkosarjan 7-10 sijoittuneiden kesken pudotuspelihin pääsystä. Eipä tämä Villi Korttikaan nyt minusta kaikkein onnistunein ole, vaikka se vähemmän vähättelevä toki on kuin säälipleijarit. Oli pelin nimi mikä tahansa, niin sen henki oli selvä - TPS oli veitsi kurkulla ja yleisöstä ivallisimmat harjoittelivat jo rantapallojen puhallusta ennen pelin alkua.

Ottelu oli melko vauhdikas ja jäähyt toivat siihen lisäväriä. Maalailla ei valitettavasti mässäilty, kuten ei aiemmissakaan tällä kaudella HK Areenalla istumissani peleissä. Kolmen näkemäni ottelun maalikeskiarvoksi jäi 0,7 maalia / erä. Ottelun yleisömäärä oli minulle iso pettymys - vain vähän reilu 5000. Edellisessä kotiottelussa runkosarjan ratkaisuvaiheessa lukema oli sentään jo yli 9300. Tekiköhän ne siinä ottelussa jaetut ilmaiset nakit tuon eron, sillä panos näissä kahdessa ottelussahan oli suunilleen samaa luokkaa.

TPS joutui ottelussa kahden maalin takamatkalle, mutta aloitti kirin kolmannessa erässä Plihalin maalilla. Valitettavasti sen jälkeen TPS ei kuitenkaan päässyt ylärimaa lähemmäksi Kärppien maaliverkkoja. Niinpä TPS joutui aikaistetulle kesälomalle ja yleisöstä muutamat innokkaat pääsivät heittämään rantapallonsa kentälle. 

Osaa turkulaisesta kiekkoyleisöstä en edelleenkään ymmärrä tippaakaan. Ratkaisuottelu, vain yhden maalin takaa-ajo ja kotijoukkueen hallintaa päätös erässä – ja silti jotkut lähtevät hallista pois kun pelikellossa on aikaa vielä lähes 3 minuuttia. Jos on niin kova kiire kotiin, ettei voi vähän aikaa istua ruuhkassa, niin miksi jaksaa lähteä otteluun lainkaan? Itse en ainakaan haluaisi kuunnella ratkaisuhetkiä autossani istuen Auran Aalloilta Timo Järvenpään selostamana, jos vaihtoehtona olisi livenä jännittäminen.

Kevät tulee sittenkin!

Tämä kirjoitus pitää aloittaa kehuskelulla! Taannoinen leffa-arvosteluni KulmanPojat -leffasta tykättiin Facebookissa leffan näyttelijän (Jussi Vatanen) toimesta. Tykkään tykkäämisestä. :)

Mutta siirrytäänpä sitten henkseleiden paukuttelun jälkeen päivän varsinaiseen epistolaan. Vanhan kansan höpö-höpö puheiden mukaan kevään tulon tunnistaa jostain linnuista ja leskenlehdistä. Mutta eihän se niin ole! Kevät saapuu pudotuspelien myötä. Tuttavallisemin play offien tai pleijareiden nimillä kulkevat kauden huipentavat pelit alkavat olla käsillä lähes kaikissa talvisarjoissa. 

Kevät on tavallisesti urheilijoille ja penkkiurheilijoille hienoa pudotuspeliaikaa. Vuosia urheiluseurassa työskennelleenä tiedän, että play offien aika tuo halleihin paljon sellaista väkeä joka ei normaalisti käy. Hetken jo näytti siltä, että tänne Turun seudulle ei tule tänä vuonna kevättä lainkaan, mutta aivan viime metreillä kevään tulo varmistui sittenkin. 

Käyn tässä kirjoituksessani läpi Turun seudulla seuraamieni lajien / sarjojen kevät-tilanteen sekä teen myös jotain ennusteita tulevasta.

Koripallo
Aloitetaan surullisimmasta tapauksesta. Miesten huipputason koripallo katosi Turusta. Nimi vaihtui perinteisestä TuNMKY:stä ensin Piilosetiksi ja sitten Aura Basketiksi, mutta tätä nykyä ei turkulaisjoukkuetta pääsarjassa nähdä. Itse en ikäni vuoksi edes muista TuNMKY:n huippuvuosia, mutta olisi se hienoa käydä nykyisinkin huippukorista katsomassa kotinurkilla. Turkulainen koris on varoittava esimerkki siitä, että kun alueen edustusjoukkue häipyy kartalta, on uuden toiminnan käynnistäminen erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Ja eihän edustusjoukkueen puuttuminen ole hyvä alueen junioreillekaan. Ei olisi esimerkiksi Janne Ahosta ilman Matti Nykästä, mutta Turusta puuttuu nyt ne Teemu Rannikot, jotka ovat lasten ihailun kohteena ja motivoivat lapset salille päivä toisensa jälkeen.

Futsal
TPK on varmistanut paikkansa 8 joukkueen pudotuspeleihin. Sijoitus on tällä hetkellä 5. ja runkosarjaa on yksi kierros jäljellä. TPK tulee kohtaamaan puolivälierissä Sievi Futsalin, mutta kotietu on vielä ratkaisematta ennen viimeisen kierroksen vieraspeliä KaDya vastaan. Turkulaisilla on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputki käynnissä, joten joukkueen asetelmat pudotuspeleihin näyttävät ihan lupaavilta. Pitänee pistäytyä Samppalinnassa vielä kevään ratkaisupeleissä.

Käsipallo
Muistan yhä elämäni ainoan käsipallo-ottelun, kun olin Kupittaan jäähallissa kannustamassa Dennistä mestaruuteen. Tänä keväänä näyttää vähän rauhallisemmalta menestyksen suhteen ja joukkueen nimikin on vaihtunut jo joku aika sitten. Maaliskuussa joukkueen päävalmentaja jätti pestinsä, koska joukkueen esitykset olivat mennet alas kuin lehmän häntä. ÅIFK on tällä hetkellä ensimmäisenä pudotuspeliviivan alapuolella, mutta tosin tasapisteissä yläpuolella olevan BK-46:n kanssa. Åbolla on kaksi ottelua vielä jäljellä, joten pudotuspeleihin yltäminen on mahdollista. Yritän itsekin päästä paikanpäälle seuraamaan keltamustien play off -tavoittelua.

Lentopallo
Loimu aloitti Mestaruusliigakauden hyvin, mutta runkosarjan edetessä joukkueen esitykset menivät huonompaan suuntaan ja piristystä haettiin valmennusta vaihtamalla. Jännitys pääsystä pudotuspeleihin konkretisoitui käsipallon tapaan kahdella viimeisellä runkosarjakierroksella. Ratkaisupeliä Loimu oli tappiolla 0-2, mutta nousi 3-2 voittoon. Olisiko tämä ollut kauden kulminaatiopiste? Se jää nähtäväksi kun puolivälierissä tulee vastaan runkosarjan voittanut rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa.

Salibandy 

TPS:n salibandymiesten kausi päättyi runkosarjaan. Aikainen kesäloma tuli vähän samaan tyyliin kuin tappio Mietaalle Thomas Wassbergiä vastaan Lake PlacidinOlympialaisten 15 km kisassa vuonna 1980, eli yhdellä pisteellä. Jossiteltavaa jäi siis paljon. Kausi oli pitkä ja kun olisi jossain ottelussa onnistunut nappaamaan yhden pisteen enemmän, niin se olisi saattanut riittää pudotuspeleihin (en ole tutkinut sääntöpykäliä mitä tapahtuu tasapisteissä).

Jääkiekko
TuTo aloitti kesäloman jo hyvissä ajoin. Joukkueesta ei ollut Mestiksen voittaneen Sportin pysäyttäjäksi. TuTon ongelma tällä kaudella oli hyvin tuttu Turun seudulla: kokoonpano on suhteellisen hyvä, mutta jostain mystisestä syystä peli ei vain kulje. Vaikka pelit ovat loppuneet, niin Kupittaan ”monitoimihalli” ei ole hiljentynyt, vaan seuran taustat ovat pitäneet joukkueen hyvin mediassa esillä pelien päätyttyäkin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu ensi kaudella kun Aurinkokuningas ottaa ohjat käsiinsä myös kaukalossa.
TPS on käynyt alueelle ominaiseen tapaan tänä keväänä kovaa taistelua pudotuspeleihin pääsystä. Viime tiistaina joukkue nousi 0-2 tappioasemasta 4-2 kotivoittoon ja kierroksen muiden tulosten ansiosta tulos riitti pudotuspelipaikan varmistamiseen. Sijalta 10. pudotuspeleihin lähtevä TPS saanee Villi Kortti -kierroksella (suom. säälipleijari) vastaansa Kärpät. Vielä ennen runkosarjan viimeistä kierrosta oli auki onko vastustaja Kärpät vai Jokerit. Melko alas ovat vajonneet kaikki nämä entiset hallitsijat.

Ei muuta kuin kevättä rintoihin kaikille ja lajista riippumatta suunnaksi play off -katsomot!