Biisoneilla ei pallo hukassa, vaan sukassa

Olin viime viikolla mukana kuunteluoppilaana Turun Sanomien järjestämässä ”Onko pallo hallussa?” -paneelikeskustelussa, jossa kukaan panelisteista ei uskaltanut alussa vastata myöntävästi kun heiltä kysyttiin onko pallo hukassa Turkulaisessa palloilussa, mutta valtaosa ajasta käytettiin kuitenkin ongelmien ruotimiseen. Turun palloilussa ei ole ainakaan tänä keväänä ollut peliväline hukassa, sillä menestystä on tullut mm. vesipallossa, lentopallossa, jääkiekossa, ringetessä ja koripallossa. Toki jos kapein turkulaisin lasein asiaa tarkastellaan, niin peliväline on hukassa, sillä mainetta ovat ylläpitäneet oman kylän juniorit ja lähikuntien (Raisio, Loimaa, Salo) aikuisjoukkueet.

Viime viikolla Turun HK Areenalla saatiin nauttia kahdesta Korisliigan finaaliottelusta, kun Loimaan Bisons tuli ”isolle kirkolle” pelaamaan finaaliottelut Joensuun Katajaa vastaan. Molemmat etäkotiottelut päättyivät loimaalaisten voittoihin ja kun Kataja teki saman tempun kotonaan, siirtyy ratkaisu Joensuuhun ja 5. osaotteluun. Turun seudun penkkiurheilun ystävien kannalta oli hienoa että Bisons voitti molemmat ottelunsa Turussa.

Kuva: HK Areena

Henkilökohtaisesti toivoin onnistumisia myös ”Turun omalle pojalle”, eli Teemu Rannikolle. Taitava pitkän ja hienon korisuran tehnyt TuNMKY:n kasvatti ei kuitenkaan päässyt loistamaan kummassakaan Turun ottelussa HK Areenan lasivitriiniä lukuun ottamatta. Ensimmäisessä ottelussa Bisons puolusti Rannikon ulos ja toisessa ottelussa ei muuten vaan tainnut olla aivan ”lentokeli” eikä pallotaituri päässyt oikein omalle tasolleen.

Ottelut tarjosivat kuitenkin hyvän penkkiurheilukokemuksen. HK Areena on osoittanut kyntensä erilaisten tapahtumien, myös sisäpalloilun, järjestämispaikkana, mutta se on pakko todeta että kyllähän tuo n. 2800 katsojaa näyttää tuossa hallissa aika vaatimattomalta määrältä, vaikka se on valtava lukema kotimaiselle sisäpalloilulle. Toinen asia mikä HK Areenalla ei oikein koskaan toimi, on myynti, mutta ei paneuduta sen ongelmiin nyt tässä (taas) sen enempää.

Tähän loppuun haluan esittää vielä kiitokseni Biisoneiden taustoille otteluiden tuomisesta Turkuun, jossa on ollut jo liian pitkään koripallotyhjiö TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin kadottua palloilukartoilta. Otteluiden järjestelyissä oli varmasti iso homma muutenkin historiallisen rankan kauden jälkeen, mutta hyvät ottelut ja kotivoitot olivat varmasti makoisa vastine tälle talkooponnistukselle.
 Palloilutalven päättävien korisfinaaleiden ja jääkiekon MM-kisojen päätyessä on hyvä hetki kääntää katse jo alkaneeseen kesäkauteen. Pidetään peukkuja ettei pallo ole Turun seudulla hukassa kesälajeissa(kaan). Avitetaan tässä jokainen parhaan kykymme mukaan miehittämällä kaikki mahdolliset katsomot! 

 

 

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

 

Biisonia vatsan täydeltä

Minulla on takana koripallon ja Biisonien täyttämä viikko, kun viime perjantaina olin turkulaisella bussireissulla Biisonien kotiluolassa seuraamassa, kuinka Turun oma poika, Teemu Rannikko, kävi kaatamassa lähes yksinään loimaalaiset ja keskiviikkona istuin Salohallin lehtereillä todistamassa Biisonien vierasvoittoa salolaisista.

Perjantain matsireissu oli hyvin antoisa ja mukava. Siihen vaikutti sekä hyvä porukka että oheisohjelma. Kuulimme reissun aikana Biisoni-ilmiöstä vähän pintaa syvemmältä, söimme biisonin lihaa ja Turkuun pelin jälkeen palattuamme iltaa jatkettiin vielä tovi yksityistilaisuudella Hamburger Börsissä.

Keskiviikkona olin aikeissa matkustaa Saloon Korisliigan pariin Turusta jälleen bussikyydillä. Tosin tällä kertaa toisen ryhmän kanssa. Tämä suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun iltapäivälle tuli työpalaveri Loimaalle. Tämä ei lannistanut penkkiurheiluhimoani, vaan keksin järjestää itseni Biisonien fanibussin kyydissä Saloon ja sieltä edelleen kotiin alkuperäisen ryhmäni kyydillä. Kiitoksia Biisonifaneille kyydistä.

Biisonilauma kokoontuivat Loimaan liikuntahallille yhteislähtöön. Minä ehdin käydä kurkkaamassa myös hallin sisäpuolelle, jossa Hurrikaanin talkoolaiset ahersivat hallia valmiiksi illan Saimaa Volley -ottelua varten. Minä otin kuitenkin suunnaksi Salon ja valitsin lentopallon sijasta keskiviikon lajikseni koripallon. Biisonibussissa tein saman havainnon, jonka tein perjantain ottelussa Loimaalla: Biisonit ovat saaneet hyvin myytyä seuran värit kannattajilleen. Punaista ja sinistä näkyi bussissa lähes joka istuimella. Onnekseni löysin sentään oman pehmeän penkkini, jotta ei tarvinnut seisten tai jonkun Biisonin sylissä matkustaa.

Salohalliin oli saapunut mukavasti yleisöä pimeänä ja lähes syksyisenä keskiviikkoiltana (huom. nyt on helmikuu). Yleisömäärien vertailu on vaikeaa, koska hallit ovat kooltaan hyvin eri luokkaa, mutta arvioni mukaan Salossa olisi ollut paljon enemmän katsojia kuin perjantaina Loimaalla (869). Yllätys olikin suuri kun kotiin päästyäni näin, että Salossa oli vain 955 katsojaa.

Salohallin korisukat eivät hirmuisesti kuluneet keskiviikkona ja ottelun tuomarilinja tuntui herättävän paljon hämmennystä etenkin ottelun alkupuolella. En osaa tarkkaan arvioida tuomareiden toimintaa monessakaan lajissa, mutta perstuntumani on sellainen, että tuomareista valittaminen on kasvanut viime vuosina lajissa kuin lajissa. Onkohan meillä Suomessa yleisesti ottaen heikkotasoiset tuomarit vai olemmeko vaan herkkiä kommentoimaan oikeudenjakajien toimintaa?

Salohallin kotiyleisö oli ajoittain vähän uninen eikä DJ:lläkään ollut ottelun / kannustamisen rytmittämisessä ja johtamisessa varmastikaan paras päivänsä, mutta Biisonien rumpalit pitivät hyvää meteliä läpi ottelun ja muutkin vierasfanit osallistuivat kiitettävästi tunnelman luomiseen. Yleistunnelma ei ollut kuitenkaan järisyttävän erilainen kuin perjantaina Loimaalla, vaikka Biisonien perjantain ottelun alustuksessa näin annettiinkin ymmärtää. Toki sillä saattoi olla oma vaikutuksensa, että rumpali oli näissä kahdessa kokemassani ottelussa sama (pl. täyttä rumpusettiä Loimaalla paukuttanut kaveri). Ehkä suurin ero näissä kahdessa hallissa oli seuran värien näkyminen, sillä Loimaalla puna-sinistä oli näkyvissä poikkeuksellisen paljon, kun taas salolaisten lempiväri ei näyttänyt olevan punainen.

Niin, se ottelu muuten päättyi tasaisten vaiheiden jälkeen Biisonien 64-70 voittoon. Kotijoukkue taisteli urhollisesti, mutta lopulta parempi materiaali korjasi hedelmän. Vieruskaverien kanssa leikittelimme ajatuksella, että mahtuisiko kukaan Vilppaan pelaajista Biisonien kokoonpanoon. Me emme ainakaan osanneet luvata kenellekään varmaa paikkaa kilpakumppanin pukuhuoneesta. Jos Biisonit jatkavat Susijengin maajoukkuepelaajien hankkimisia, kuten he perjantaina vihjailivat, pitänee Loimaalla miettiä ovatko paikkakunnalta löytyvät biisonit enää parhaita mahdollisia eläimiä kuvaamaan loimaalaisryhmää. ;)

Ai niin, erittäin iso plussa Vilppaalle kisamakkaran hinnoittelusta! Ulkona myyty makkara kustansi 1,5 e ja maistui hyvälle, kun sen päälle lisättiin vielä tarjolla ollutta Matin mainiota sinappia.

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Ukin koris tuli testattua

Tuolla otsikolla ei viitata isoisän koripalloon, vaan koripallon pääsarjaotteluun Uudessakaupungissa. Kotijoukkue Uudenkaupungin Korihait saivat väliviikon keskiviikkona vastaansa syksyn kohujoukkue Nilan Bisonsin Loimaalta. Varmistaakseni taputtamisen oikealle joukkueelle laitoin pitkävetoon rahat kotijoukkueen puolesta. Minä aion muuten käyttää tässä blogikirjoituksessani vierasjoukkueesta tuota kaupallista nimeä, vaikka esim. Yle on ottanut toisenlaisen kannan näihin ostonimiin.

Saavuimme ottelupaikalle puolisen tuntia ennen ottelun alkua, mutta hallissa ei paljon ihmisiä meidän lisäksi vielä ollut, vaan paikalliset tulivat todella myöhään paikanpäälle. Otteluhalliin saapuminen oli tylsä. Aula oli todella koulumainen ja ennen rappusten kipuamista yläkerran saliin ei mistään nähnyt että oli saapunut Korihaiden kotiluolaan. Urheilutapahtuma- ja kotiluolamaisen tunnelman aikaansaamiseksi kannattaisi jo hallin tuloaulaan minusta panostaa.

Heti ensitöiksemme saliin päästyämme marssimme testaamaan hallin ulkoisesti vaatimattoman nakkibaarin tarjontaa. Hodari kahdella nakilla paahdetun sipulin kera maistui hyvälle, vaikka sämpylän lämmittäminen mikrossa vähän laittoikin arveluttamaan ostoksen järkevyyttä. Myyntitilat olivat kokonaisuudessaan kovin vaatimattomat, mutta täyttivät juuri ja juuri tarkoituksensa kuitenkin.

Ottelu alkoi valjulla ja huomaamattomalla pelaajaesittelyllä, jonka aikana kävi heti selväksi etten pitäisi ottelun kuuluttajasta lainkaan. Tämä käsitys vahveni ottelun loppua kohden. Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä, vaikka materiaalia verratessa tuntui kotijoukkue olevan vahvasti altavastaajan asemassa. Heidän kokoonpanostaan puuttui ilmeisesti pari pelaajaa, mutta en tiedä minkä paikan pelaajia he olivat. Suurimmat puutteet kokemattomaan koripallosilmääni olivat kotijoukkueen levypallopelaaminen ja pelin rakentaminen. Vierailjoiden McDaden, Jonesin ja Iveyn tapaisia pelureita ei kotijoukkueen riveistä löytynyt. Kotijoukkueen ulkomaalaisista Vanzant ja Johnson olivat hyviä vahvistuksia, mutta juuri levypalloissa ja pelinrakentelussa he eivät mielestäni yltäneet biisonilauman tasolle. Kaikesta huolimatta kotijoukkue johti puoliajalla 39-38.

Tauon jälkeen biisonit vauhkosivat kentällä kuin varsat kevätlaitumilla ja repivät tilanteeksi kahdessa minuutissa 39-44. Siitä alkoi karkumatka, jota kotijoukkue ei saanut missään vaiheessa kurottua umpeen. Niinpä vierailijat veivät pisteet Loimaalle ja minä sain repiä vetolappuni. Ottelusta jäi positiivinen kuva, vaikka tapahtumana ja puitteiltaan se ei yltänyt esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan ottelutapahtumien tasolle. Yleisö eli kuitenkin hyvin ottelussa mukana ja tunnelma oli hyvä. En tiedä miten yleisömäärä koripallossa lasketaan, mutta aika kovalta luvulta vaikuttaa kotijoukkueen ilmoittama 1208, kun muistelee eilistä väkimäärää hallin suht pienissä katsomotiloissa.

Vaikka olen joitan koripallopelejä jo elämässäni nähnyt, niin en kyllä vieläkään oikein ole tottunut siihen, että kotiyleisö kannustaa vierasjoukkueen hyökätessä. No, harjoitus tekee mestarin, joten eiköhän tuohonkin opi koripalloa enemmän seuraamalla. Harmi vaan ettei Turun seudulla pelata Ukia, Saloa ja Loimaata lähempänä korkeatasoista koripalloilua.

Välipäivien urheiluohjelma jatkuu osaltani jo tänään torstaina. Yritän ehtiä päivällä käymään Kupittaalla vilkaisemassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnausta ja illalla suuntaan isomman jään ääreen, kun pääsen HK Areenalle TS:n aitoon vierailemaan otteluun TPS - Saipa. Perästä kuuluu.

"Välipäivät" täynnä sporttia

Joulu alkaa hiljalleen kaartua ehtoopuolelle ja edessä ovat niin sanotut välipäivät ennen uuden vuoden juhlia. Penkkiurheilijoille välipäivät eivät tosin ole välipäiviä, vaan täynnä ohjelmaa.

PenkkiSporttaajan on tarkoitus oman kuntoilun (kinkun sulattelun) lisäksi nauttia monista eri lajeista vielä vuoden 2011 puolella. Kirjoitin jo aiemmin blogini Joulu-kirjoituksessa Boxing Daysta, joka on siis tänään Tapaninpäivänä. Aion nauttia brittifutiksesta ja vedonlyönnistä ystävieni kanssa sporttibaarissa, joista voisin muuten jossain välissä kirjoittaa vähän enemmänkin.

Väliviikon ohjelmistossani on koris- ja jääkiekkoliigan otteluiden seuraaminen. Keskiviikkona on tarkoitus seurata Korihait vs Nilan Bisons ottelua Uudessakaupungissa ja torstaina TPS vs Saipa ottelua HK Areenalla TS Yhtymän aitiossa.

Näiden jälkeen onkin jo aika keskittyä uuden vuoden vastaanottoon ja omien tupareiden järjestelyihin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, jos en sitä ennen tule näpytelleeksi raporttia "välipäivien" urheilukokemuksista.