Syksyistä maajoukkuepalloilubuumia laajalla rintamalla

Suomessa eletään mielenkiintoista syksyä, sillä ainakin kolme palloilumaajoukkuetta pelaa arvokisakarsintojaan. Sekä media että yleisö tuntuvat seuraavan näitä tapahtumia kiitettävän suurella kiinnostuksella.

Ensimmäisenä karsintaurakkansa aloitti koripallomaajoukkue, joka on nykyisin lempinimeltään Susijengi. Pelien perusteella kyseessä ei ole kovin susi jengi, sillä EM-karsintojen ensimmäiset viisi ottelua oli pelkkää voittokulkua. Kovassa vireessä oleva joukkue kaatoi mm. vieraskentällä Puolan, mikä on todella kovasuoritus. Ensimmäinen tappio tuli vasta kuudennessa pelissä, jossa voitolla olisi varmistunut jo paikka EM-kisoihin. Kisapaikka on silti jo lähes varma muiden joukkueiden pelien ansiosta. Näyttääkin siltä että karsinnan viimeiseen otteluun tiistaina kotikentällä ei jää mitään panosta. Mutta tokihan Susijengi haluaa antaa hyvin mukana eläneelle yleisölleen makoisan lopetuksen karsintaurakalle.

Korismaajoukkueen karsintoja seuratessa on ollut mukava huomata matsien kiinnostavan ihmisiä laajalti myös aktiivisen koripalloperheen ulkopuolella. Kiinnostuneiden lisäksi paikanpäälle peleihin on saapunut kiitettävät määrät yleisöä. En ole koripallon suurkuluttaja, ehkä sen vuoksi, että turkulainen koripallo on päästetty pysyvältä vaikuttavaan lamatilaan, mutta tiistaina olen suuntaamassa Susijengin kotiluolaan. Tuosta reissusta tulee monella tapaa mielenkiintoinen ja uskon että siitä samme lukea vielä tätä minun blogianikin suuremmista medioista.. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Tänään torstaina alkaa Kreikan Trikalassa lentopallomaajoukkueen karsinta niin ikään EM-kisoihin. Suomi lähtee ennakkosuosikkina kahteen karsintaturnaukseen, joissa kohdataan kahdesti lohkon kolme muuta joukkuetta, jotka ovat Kreikka, Montenegro ja Romania. Lohkon voittaja etenee suoraan kisoihin ja kakkonen pääsee jatkokarsintaan. Vasta julkaistussa Euroopan lentopallorankingissa sijalla 8. olevalle Suomelle kaikki muu kuin suora kisapaikka olisi suuri pettymys. Toinen karsintaturnaus pelataan ensi viikon perjantaista sunnuntaihin Vantaalla Penkkisporttaajan Suomen parhaaksi palloiluhalliksi (lue aiempi blogiteksti) tituleeraamassa Vantaan Energia Areenassa.

Perjantaina karsintaurakkansa aloittaa myös futismaajoukkue. Huuhkaajiksi nykyisin kutsuttu ryhmä aloittaa karsimisen seuraaviin MM-kisoihin. Lohko on sen verran kova (mm. Ranska ja Espanja), että kisapaikka ei ole realismia Mixu Paatelaisen valmentamalle ryhmälle. Futiksessa on minun mielestäni kuitenkin jännitystä ilmassa, koska Mixu ajaa läpi mielenkiintoista sukupolven vaihtoa. Monet nuoret pelaajat ovat saaneet näyttöpaikkoja ja uskon että muutama yllätysnimi nouseekin ihan vakiomiehiksi näiden karsintojen aikana. Perjantaina pelattavaan Ranska-otteluun on myyty Olympiastadionille jo yli 33.000 lippua, joten tunnelmaa ei syysillasta ainakaan tule puuttumaan, kun Ribery ja muut maailmantähdet marssivat pimeään pohjoisen iltaan.

LinkkiVinkit:
Korismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >
Lentismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >
Futismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >

Suomessa sataa aina ja Espanja voittaa kaiken?

Nyt lienee hyvä hetki tehdä Penkkisporttajan silmin lyhyt yhteenveto sunnuntaina päättyneistä EM-kisoista. Maanosamme mestaruudet jaettiin yleisurheilijoille Helsingissä ja futaajille Ukrainassa ja Puolassa. Molempia kisoja tuli seurattua melko intensiivisesti, joten tällä viikolla saattaa olla vähän outo olo, kun televisiosta ei tulekaan illalla urheilua. Onneksi Olympialaiset sentään lähestyvät päivä päivältä!

Suomessa oli edelliset yleisurheilun arvokisat vuonna 2005. Silloin Olympiastadionilla oli jaossa MM-mitaleita. Niistä kisoista jäi hyvin mieleen toki esimerkiksi Tommi Evilän pituushyppypronssi, mutta ehkä parhaiten kisat muistetaan järjettömän kovista vesisateista. Tänä vuonna EM-kisojen järjestäjiä helli paremmat säät, mutta tietysti vettä satoi sinä iltana kun itse pääsin paikanpäälle kisoja seuraamaan. No, kansainvälisen suurtapahtuman tunnelmaa oli kuitenkin mukava jälleen aistia. Ja tulipa katsomossa vaihdettua kuulumisia vieressä istuneen herran kanssa, joka kertoi juosseensa itse kyseisellä areenalla vuoden 1983 MM-kisoissa Suomen 4x100 m pikaviestijoukkueessa.

Sateen lisäksi vuoden 2005 MM- ja 2012 EM-kisoja yhdistää hämmästely lipunmyynnin takkuilusta. Toki oman selityksensä tarjoavat lähellä olevat Olympialaiset ja ulkomaisten kisaturistien puuttuminen, mutta kyllä tämä ongelma liittyy myös suomalaisen urheilukulttuurin kasvattamistarpeeseen, jonka olen itse havainnut jo kauan sitten. Näitä kisoja ei nimittäin voi syyttää ainakaan heikosta markkinoinnista, joten ehkä ongelma on urheilukulttuurin juurrutamisessa meihin jo vaippaikäisestä lähtien.

Suomi ei päässyt juhlimaan mitalisateesta Helsingin kisoissa. Ainoaksi mitaliksi jäi Mannion keihäspronssi. Suomalaisten menestysnälästä kertonee jotain se, että kun Pitkämäki ei ollut mestaruuskunnossa, tuntui koko keihäs menettävän merkityksensä. Sen tilalle nousi (toki ihan ansaitusti) miesten pituus, jossa parillakin suomalaisella oli mitalisauma kaiken osuessa nappiin. Kesken kisojen ihan puskista kiinnostuksen kohteeksi nousi myös miesten 1500 metriä, jonka finaalissa oli kuitenkin tyytyminen kyseiseen lajiin hyvin useasti liittyvään kontaktiin ja kaatuiluun mitalitaistelun sijasta. Yksi kisojen varmasti mielenkiintoisimmista finaaleista käytiin ilman suomalaisia, kun miesten seiväshypyn ratkaisuhetket oli täynnä yllätyksiä ja venymisiä.

Hypätäänpä sitten jalkapallon pariin. Vanhan kansan sanonnan mukaan jalkapallo on sellainen laji, jossa pelataan ensin 90 minuuttia ja sitten Saksa voittaa. Viime vuosien perusteella tähän fraasiin voisi tosin vaihtaa Saksan sijasta Espanjan. Euro 2012 turnauksessa positiivisesti yllättäneellä Italialla ei lopulta ollut finaalissa eväitä haastaa Espanjaa ja Iker Casillas pääsi nostelemaan Henri Delaunay -nimistä kannua ensimmäisenä.

Arvokisojen kestoepäonnistuja Englanti ei pettänyt tälläkään kertaan. Suomeakin taannoin luotsannut Roy Hodgson oli päättänyt napata mestaruuden tuleville Olympiaisännille ns. "kreikkamaisella pelityylillä". Iloisesta hyökkäyspelistä ei ollut tietoakaan kun "Hodarin" pelaajat vain yrittivät suojata omaa maaliaan tarkalla puolustuspelillä. Onneksi futis on edelleen maalintekopeli ja pelkästään puolustamalla harvoin saavutetaan mitään hienoa.

Suomea ei kisoissa taaskaan nähty, vaikka mm. naapurimaamme Ruotsi oli Tanskan tapaan jälleen mukana. Palloliiton vision mukaan Suomi on vuoteen 2020 mennessä Euroopan TOP10:ssä. Tuohon on enää 8 vuotta aikaa, joten nuorennusleikkauksen olisi syytä purra nopeasti ja toiveiden vaihduttava tuloksiksi. Seuraavat EM-kisat pelataan vuonna 2016 Ranskassa ja silloin osallistuvien joukkueiden määrä nostetaan 16:sta 24:een. Suomelle tämä saattaa kuulostaa erittäin lupaavalta, mutta pitää muistaa että maailman rankingissa on tälläkin hetkellä 32 eurooppalaista maata Suomea paremmin sijoittuneena. Tai 33 jos Uzbekistan on Euroopan maa - en tiedä. Masentumisriskin vuoksi en jaksanut laskea montako eurooppalaista maata maailmanrankingista kaikkiaan löytyy. Rankingeista huolimatta kisoihin pääsy on mahdollista ja ainakin minä tulen "Huuhkaajia" siinä kaikin mahdollisin keinoin tukemaan.

Penkkisporttailija jatkaa penkkisporttailuuaan näillä näkymin seuraavaksi juuri jalkapallon parissa, kun Veikkausliiga-otteluita on tarjolla Veritas Stadionillla lauantaina 7.7. huipputärkeä huippuottelu Inter - HJK ja maanantaina 9.7. TPS - Honka. Nähdään siellä!