Lentopallon Maailmanliiga starttaa – huippupelejä Helsingissä ja Tampereella

Kansainvälisen Lentopalloliiton FIVB:n huipputuote, Maailmanliiga, käynnistyy tulevana viikonloppuna. Suomen miesten lentopallomaajoukkue on mukana yhdeksättä kertaa ja on tällä kertaa lähempänä lopputurnauspaikkaa kuin kertaakaan aiemmin – kiitos FIVB:n pelisysteemiuudistuksen.

Suomi pelaa lohkossa C Kanadan, Portugalin, Hollannin, Etelä-Korean ja Japanin kanssa. Suomi kohtaa kotikentällään kahdesti Portugalin, Kanadan ja Hollannin ja vieraissa Etelä-Korean ja Japanin. Lohkon voittaja pääsee Argentiinassa pelattavaan lopputurnaukseen. Lohkoihin A ja B on sijoitettu world rankingin perusteella kaikkein suurimmat ennakkosuosikit ja näistä kummastakin lohkosta pääseekin finaaliturnaukseen kaksi parasta joukkuetta. Karsintapeikko on vain Suomen lohkon joukkueiden kintereillä, mutta Suomella ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään huolta siitä.

Suomi lähtee ensimmäisen kerran Maailmanliigaan kotimaisen päävalmentajan johdolla. Ensimmäisellä visiitillä 1993 puikoissa oli Platonov ja vuodesta 2006 alkaneen yhtäjaksoisen putken aikana Berruto ja Castellani. Suomalainen tiedotusvälineistö näyttää rakastavan Tuomas Sammelvuota kovasti. Ja ihan syystä tykkääkin. ”Köpi” on erinomainen mediapersoona ja varmasti yhteinen äidinkielikin helpottaa joidenkin toimittajien kohdalla juttujen tekemistä.

Lentopallomaajoukkue on näkynyt ja kuulunut Maailmanliigan kynnyksellä todella paljon eri medioissa. On ollut monenlaisia ohjelmia ja haastatteluja televisiossa eri kanavilla, Yle Puheen keskusteluiltaa, lehtijuttuja, sähinää somessa ja jos vaikka mitä. Pitipä Radio Novan EL Crew -aamushown Tuomas Embuskeen mennä jopa try outille maajoukkueen aamuharjoituksiin Kisakallion Urheiluopistolle lähetystä tekemään, mutta suosikkijuontaja jänisti haasteesta viime metreillä.

Kaikki Suomen ottelut lähetetään UrhoTV:llä ja kaikki kotiottelut on lisäksi kuunneltavissa ilmaiseksi Yle Puheen -radiotaajuuksilta. Parasta lentopallokin on tietysti paikanpäällä, joten tässä otteluohjelma:

31.5. ja 1.6. 18:30 Suomi–Portugali, Helsingin jäähalli – OSTA LIPUT
28. ja 29.6. 18:30 Suomi–Kanada, Hakametsän jäähalli Tampere – OSTA LIPUT
5. ja 6.7. 18:30 Suomi–Hollanti, Hakametsän jäähalli Tampere – OSTA LIPUT

Huikeita Maailmanliiga-fiiliksiä muutaman vuoden takaa:

OMG! Hulluja nuo puolalaiset!

Olen käynyt elämäni aikana tuhansissa urheilu- ja ottelutapahtumissa, joten joukkoon on mahtunut sekä hyviä että huonoja. Viime viikonloppuna kohdalleni osuivat ensimmäiset ottelutapahtumat, joiden kuvailemiseen en oikein löydä sanoja.

Lentopallon Maailmanliigan otteluita pelattiin Puolan Katowicessä Spodek-nimisessä hallissa, joka vetää 11.500 katsojaa. Viikonlopun kaikki ottelut oli loppuunmyyty ja hallin punavalkoisuus-aste huiteli lähellä sataa prosenttia. Värien tunnustamisen lisäksi yleisö kannusti omiaan äänekkäästi - kovemmalla volumella mitä olen varmaan koskaan missään kuullut. Omien kannustamiseen ymmärrykseni vielä riittää, mutta ei siihen, että että Suomen ja Kanadan pelatessa halli oli täynnä ja kannustus todella kovaa.

Yleisön villitsemiseksi ottelutapahtumaan oli tuotu kaikenlaisia virikkeitä, jotka Suomessa tuntuvat usein turhanpäiväiseltä sirkukselta. Täällä ne vaan tuntuivat toimivan ja villitsevän katsojia. Hallissa oli mm. asiansa erittäin osaavat tanssitytöt, taukokilpailuja, rullaluistimilla liikkuvia nahkatakkikavereita, jotka ampuvat singoilla t-paitoja katsomoon, ilmalaivoja tauolla kiertämässä hallia, yms. yms. Hyvän fiiliksen kruunasi tietysti vielä asiansa erittäin hyvin osannut kuuluttaja ja dj.

Koska en kuitenkaan onnistu tunnelman kuvailussa kovin hyvin, lopetan sen tähän. Linkitän kännykkävideoista koostamani tunnelmavideon tähän, vaikka videonkaan välityksellä ei tietysti ihan aitoa kuvaa saa metelin tasosta. Kannattaa huomioida meininkiä katsoessa, että ensimmäisissä klipeissä on ottelun alkuun vielä 20 minuuttia aikaa. Hienossa urheilu- ja katsomokulttuurin maassa tullaan pelaamaan vähän ajan päästä myös jalkapallon EM-kisoja!

Maailmanliigakiertueemme jatkuu maanantaina kohti Brasiliaa. Aamulla käymme Puolassa joukkueen kanssa tutustumassa Auschwitziin ja sen jälkeen suuntaamme São Paulon kautta San Bernardo do Campoon, jossa pelit pelataan perjantaista sunnuntaihin. Joltain puolalaiselta tv-kanavalta tuli juuri sopivasti tänään dokumentti Gremion futisjoukkueen faneista (tai huligaaneista). Aika kovaa touhua tuntuu siinäkin maassa olevan katsomoissa. Katsotaan jospa ehtisin lentopallon lisäksi tutustumaan myös johonkin jalkapalloon liittyvään matkan aikana.

Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!

Lentopallon Maailmanliiga on rantautunut täksi viikonlopuksi Torontoon. Pelit pelataan Ricoh Centressä, joka on Toronto Maple Leafsin farmijoukkue Toronto Marliesin (AHL) kotihalli. Halli vetää 7.779 katsojaa, joten se on aika lailla normaalin suomalaisen jäähallin kokoinen. Hallin seinälle on jäädytetty niiden pelaajien lehtiä, eli leafseja, jotka ovat nousseet Marliesin kautta NHL:ään. Hetken silmäilyn jälkeen rivistöstä osui silmään vuodelta 1992 nimi Berg – paikallisille kun kerroin että hän on ”oman kyläni poikia”, niin he tuntuivat edelleen muistavan Bergin hyvin.

Koska tänne asti on tultu ja yhteen ainoaan osittain vapaaseen iltaan sattui osumaan Major Leaguen (siis baseball) peli, niin oli pakko lähteä tutustumaan millaista jenkkihuumaa legendaarisen ammattilaisliigan ottelutapahtumissa on. Vastustajaksi Toronton Blue Jaysille saapui New York Yankees, joka on kansallispelin legendaarisin seura.

Blue Jaysin stadion Rogers Centre on aivan kaupungin keskustassa, joten sinne suunnistaminen oli helppoa. Yli 50.000 ihmistä vetävä stadion on sen verran massiivinen rakennus, että sen näkikin jo aika kaukaa. Lipunmyynti oli helppo löytää, mutta lipun ostaminen olikin vaikeampaa, koska kyseessä oli minun ja ystäväni ensimmäinen baseball-kokemus. Ostimme liput lopulta kentän päädystä, koska sen sektorin liput olivat lähes halvimmat (tiesimme että ehdimme katsomaan ottelua vain tunnin) ja siellä olisi ehkä mahdollista napata kunnarista koppi ja saada pallo muistoksi ottelusta. Kaksi pääsylippua maksoi yhteensä 72 dollaria.

Fanituotemyynti ja ravintolapalvelut oli todella mallikkaasti hoidettu stadionilla. Tuskin on olemassa mitään fanituotetta tai purtavaa, jota ei olisi stadionilla ollut tarjolla. Ainoa negatiivinen yllätys oli oluen hinta, sillä tuopillinen mallasjuomaa maksoi 10,75 dollaria. Ennen ottelutapahtumaa lukuisat kentänhoitajat hioivat pelialuetta huolella kuntoon ja odotukset nousivat korkealle. Tapahtuman alku oli kuitenkin niin lattea ja vaisu, että ilman kansallislauluja en olisi varmaan tajunnut edes pelin alkavan. Odotin pelaajaesittelyihin savukonetta, kovaa musiikkia, stroboja ja muuta jenkkihöpinää, mutta kaikki tämä puuttui tyystin. Kun peli lähti käyntiin, niin taustamusiikeista tai kuulutuksista ei ollut tietoakaan ja peli eteni hyvin pitkäveteisesti. Ainoa tunnelmaa nostattanut tekijä oli hiljalleen päihtynyt kotiyleisö, joka alkoi huutelemaan ja pitämään ääntä stadionilla – lähinnä huudellen rivouksia vierasjoukkueen pelaajille.

Summa summarum baseball ei noussut suosikkilajieni joukkoon. Televisiosta seurattuna se on paljon mukavampaa seurattavaa, koska tyhjät ja tapahtumaköyhät hetket on täytetty uusinnoilla ja tilastoilla. Lajin hullunkurisuutta lisää se, että joukkueet pelaavat runkosarjassa yli 160 ottelua. Joskus pitää vielä päästä seuraamaan NHL tai NBA ottelua, josko niissä olisi kunnon jenkkihumua vähän enemmän tarjolla kuin baseballissa. Jossain vaiheessa pitää käydä tutustumassa myös suomalaiseen baseballiin (pesäpallon lisäksi), sillä Turustakin löytyy kyseisen lajin seura – Black Sox. Tästä Turkulaisen lehtijutusta löytyy lisää infoa ko. seurasta.

Kanada(kaan) ei ole tuottanut pettymystä televisiotarjonnan osalta, vaan televisiosta löytyyt urheilutarjontaa todella monipuolisesti. Aina löytyy joltain kanavalta sporttia seurattavaksi. Täällä olon aikana on tullut katsottua jo NBA:n ja NHL:n pudotuspelejä, Kanadan jalkapalloa ja Major Leaguen baseballia. Toivottavasti tänään televisiosta näytetään myös Champions Leaguen finaali, vaikka kyseessä onkin eurooppalainen urheilun suurtapatuma.