Tämän blogin tarkoitus on levittää kaikentasoisen urheilun ilosanomaa lajirajoista välittämättä. Koitan kantaa tällä tavalla oman ohuen korteni kekoon suomalaisen urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisessä. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!
- PenkkiSporttaaja -
Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille blogini lukijoille. Ja vähän myös niille harvoille, jotka eivät (vielä) lue blogiani.
Tässä uuden vuoden nurkilla pitää perinteisesti seurata televisiosta mäkihyppyä, kun Keski-Euroopan mäkiviikko on käynnissä. Toivon ensi vuoden tuovan myös mäkihyppääjille menestystä sekä kilpailuissa että taustoissa. on se niin väärin että perinteisesti menestystä meille suomalaisille tuoneet mäkihyppääjät (siis urheilijat itse) joutuvat murehtimaan talousasioita. Herätys suomalaiset suuryritykset!
Ensi vuoden penkkiurheilukuviot ovat vielä täysin auki, mutta eiköhän jotain tapahtumia ala taas tietooni tulemaan, kun juhlat saadaan ensin juhlittua.
Vietin eilen jääurheilupäivää Turussa. Ensin oli ohjelmassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnauksen seuraaminen Kupittaalla ja illalla kirsikaksi kakun päälle jääkiekon SM-liigaa HK Areenalla.
Ringette tapahtumassa katsoin Luvia - Lapinlahti -ottelun, jonka Lapinlahti vei nimiinsä luvuin 3-9. Kotimaisten kohtaamisessa en siis päässyt maistamaan kansainvälistä menoa, vaikka MM-turnauksesta onkin kyse. Mutta mitä nyt tuloksia olen seurannut, niin ilmeisesti parhaat pelit turnauksessa ovatkin ne, joissa pelaavat vain suomalaiset joukkueet.
Yleisöä Kupittaan jäähallille oli saapunut ihan mukavasti - tai ainakin paljon enemmän kuin odotin. Ennakkoaavistukseni nimittäin oli, ettei hallilla olisi maksullisten lippujen vuoksi juuri ketään. Laji-ihmiset olivat kuitenkin löytäneet paikalle, mutta veikkaanpa että ilmaisuus olisi houkutellut enemmän matti meikäläisiä tutustumaan ja innostumaan lähes kaikille vieraaseen lajiin.
Lajin hienouksista en juurikaan päässyt nauttimaan, koska säännöt olivat vähän hämärän peitossa, mutta fiilistä on aina mukava aistia. Hallissa tosin ei ollut kummoista tunnelmaa, paitsi maalien jälkeen, jolloin sekä katsojat että erityisesti pelaajat iloitsivat äänekkäästi. Säännöistä yllättävimmät olivat lyhyt peliaika, hyökkäysajan käyttö, paitsion puuttuminen ja lentävä aloitus. Ilmeisesti kontakti on kielletty kokonaan, sillä jäähyjä tuli todella paljon ja herkästi.
Kaiken kaikkiaan sanoisin tapahtuman kuitenkin olleen tutustumisen arvoinen. Pääsin itsekin kokeilemaan hallin käytävällä keppiä ja rinkulaa. Tuloksena oli 5 vetoa pressumolarille ja häneltä 5 hyvää torjuntaa. Tämä(kään) ei siis ilmeisesti ollut se laji, jossa itse voisin nousta pelaajana huipulle.
Ai niin, ja tietysti testasin myös hallin snägäritarjonnan. Lihapiirakka yhdellä nakilla paahdetun sipulin, kurkkusalaatin ja ketsupin kera oli ihan maistuva kokonaisuus, mutta ei kohonnut parhaiden matsimurkinoiden kategoriaan kuitenkaan.
Illalla keppiin lisättiin lapa
Eilisen illan toinen jääspektaakkeli oli tarjolla Typhoonissa - eikun Turkuhallissa - eikun Elysee Areenalla - eikun HK Areenalla. Rakkaalla lapsella on yhä monta nimeä kaupunkilaisten suussa. Tepsi sai illan liigamatsissa vastaansa sarjajumbo SaiPan. Heti hallille saavuttuani havaitsin että joko välipäivät ovat saaneet väen liikenteeseen tai hallin lipunmyyntipisteet olivat väärin mitoitettu sarjajumbon saapuessa Aurajoen rannoille. Oli nimittäin todella pitkät jonot.
Onneksi pääsin itse jonojen ohi aitiolipuilla, sillä pääsimme seuraamaan ottelua yhteistyökumppanin aitioon. Puitteet kauden toiselle kiekon liigamatsilleni olivat siis erinomaiset. Valitettavasti kuitenkaan peli ei taaskaan ollut kovin kummoista viihdyttävyydeltään. Vaikeat lähtökohdat huomioiden pitää tosin olla tyytyväinen Tepsin nuorten pelaajien hyviin otteisiin ja voittolaukauskilpailun voittoon, mutta... Vaikka huippu-urheilu on tulosurheilua, niin yleisön viihtyminen on myös urheilussa tärkeää. Olen istunut tällä kaudella HK Areenalla kuusi erää ja yhden jatkoajan, mutta nähnyt vain kolme, aivan siis KOLME, maalia.
Jääkiekossa yleisö pääsee kunnolla taputtamaan ja fiilistelemään oman suosikkijoukkueen tehdessä maalin, joten kovin usein en noiden seitsemän erän aikana ole itse päässyt käsiä pystyyn nostamana ja äänijänteitä avaamaan. Positiivista oli kuitenkin Tepsin kahdesta faniporukasta toisen hyvä kannustus läpi ottelun. Se pelasti paljon tunnelmaa. Alakerran perinteinen kannattajaporukka oli torstaina aivan onneton, jopa säälittävä, mutta yläkerran koko ottelun seissyt ja kannustanut porukka oli todella hyvä ja äänekäs. He ansaitsevat suuren kiitoksen ottelutapahtuman pelastamisesta.
Vaikka laji-ihmiset voivat löytää vähämaalisestakin ottelusta hienouksia, joista nauttia, niin kyllä suurin osa yleisöstä tulee varmasti katsomaan maaleja - etenkin kotijoukkueelta. Menen tällä kaudella kyllä vielä kiekkoa HK Areenalle katsomaan, mutta toivon että silloin maaleja tulisi enemmän, edes yksi per erä olisi kiva nähdä.
Kirjoitin aikaisemmin blogissani urheilun palkitsemisgaaloista. Tässä vielä esittelyvideo vuoden 2011 sykähdyttävin urheiluhetki -kisan ehdokkaista.
Tuolla otsikolla ei viitata isoisän koripalloon, vaan koripallon pääsarjaotteluun Uudessakaupungissa. Kotijoukkue Uudenkaupungin Korihait saivat väliviikon keskiviikkona vastaansa syksyn kohujoukkue Nilan Bisonsin Loimaalta. Varmistaakseni taputtamisen oikealle joukkueelle laitoin pitkävetoon rahat kotijoukkueen puolesta. Minä aion muuten käyttää tässä blogikirjoituksessani vierasjoukkueesta tuota kaupallista nimeä, vaikka esim. Yle on ottanut toisenlaisen kannan näihin ostonimiin.
Saavuimme ottelupaikalle puolisen tuntia ennen ottelun alkua, mutta hallissa ei paljon ihmisiä meidän lisäksi vielä ollut, vaan paikalliset tulivat todella myöhään paikanpäälle. Otteluhalliin saapuminen oli tylsä. Aula oli todella koulumainen ja ennen rappusten kipuamista yläkerran saliin ei mistään nähnyt että oli saapunut Korihaiden kotiluolaan. Urheilutapahtuma- ja kotiluolamaisen tunnelman aikaansaamiseksi kannattaisi jo hallin tuloaulaan minusta panostaa.
Heti ensitöiksemme saliin päästyämme marssimme testaamaan hallin ulkoisesti vaatimattoman nakkibaarin tarjontaa. Hodari kahdella nakilla paahdetun sipulin kera maistui hyvälle, vaikka sämpylän lämmittäminen mikrossa vähän laittoikin arveluttamaan ostoksen järkevyyttä. Myyntitilat olivat kokonaisuudessaan kovin vaatimattomat, mutta täyttivät juuri ja juuri tarkoituksensa kuitenkin.
Ottelu alkoi valjulla ja huomaamattomalla pelaajaesittelyllä, jonka aikana kävi heti selväksi etten pitäisi ottelun kuuluttajasta lainkaan. Tämä käsitys vahveni ottelun loppua kohden. Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä, vaikka materiaalia verratessa tuntui kotijoukkue olevan vahvasti altavastaajan asemassa. Heidän kokoonpanostaan puuttui ilmeisesti pari pelaajaa, mutta en tiedä minkä paikan pelaajia he olivat. Suurimmat puutteet kokemattomaan koripallosilmääni olivat kotijoukkueen levypallopelaaminen ja pelin rakentaminen. Vierailjoiden McDaden, Jonesin ja Iveyn tapaisia pelureita ei kotijoukkueen riveistä löytynyt. Kotijoukkueen ulkomaalaisista Vanzant ja Johnson olivat hyviä vahvistuksia, mutta juuri levypalloissa ja pelinrakentelussa he eivät mielestäni yltäneet biisonilauman tasolle. Kaikesta huolimatta kotijoukkue johti puoliajalla 39-38.
Tauon jälkeen biisonit vauhkosivat kentällä kuin varsat kevätlaitumilla ja repivät tilanteeksi kahdessa minuutissa 39-44. Siitä alkoi karkumatka, jota kotijoukkue ei saanut missään vaiheessa kurottua umpeen. Niinpä vierailijat veivät pisteet Loimaalle ja minä sain repiä vetolappuni. Ottelusta jäi positiivinen kuva, vaikka tapahtumana ja puitteiltaan se ei yltänyt esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan ottelutapahtumien tasolle. Yleisö eli kuitenkin hyvin ottelussa mukana ja tunnelma oli hyvä. En tiedä miten yleisömäärä koripallossa lasketaan, mutta aika kovalta luvulta vaikuttaa kotijoukkueen ilmoittama 1208, kun muistelee eilistä väkimäärää hallin suht pienissä katsomotiloissa.
Vaikka olen joitan koripallopelejä jo elämässäni nähnyt, niin en kyllä vieläkään oikein ole tottunut siihen, että kotiyleisö kannustaa vierasjoukkueen hyökätessä. No, harjoitus tekee mestarin, joten eiköhän tuohonkin opi koripalloa enemmän seuraamalla. Harmi vaan ettei Turun seudulla pelata Ukia, Saloa ja Loimaata lähempänä korkeatasoista koripalloilua.
Välipäivien urheiluohjelma jatkuu osaltani jo tänään torstaina. Yritän ehtiä päivällä käymään Kupittaalla vilkaisemassa ringeten seurajoukkueiden MM-turnausta ja illalla suuntaan isomman jään ääreen, kun pääsen HK Areenalle TS:n aitoon vierailemaan otteluun TPS - Saipa. Perästä kuuluu.
Joulu alkaa hiljalleen kaartua ehtoopuolelle ja edessä ovat niin sanotut välipäivät ennen uuden vuoden juhlia. Penkkiurheilijoille välipäivät eivät tosin ole välipäiviä, vaan täynnä ohjelmaa.
PenkkiSporttaajan on tarkoitus oman kuntoilun (kinkun sulattelun) lisäksi nauttia monista eri lajeista vielä vuoden 2011 puolella. Kirjoitin jo aiemmin blogini Joulu-kirjoituksessa Boxing Daysta, joka on siis tänään Tapaninpäivänä. Aion nauttia brittifutiksesta ja vedonlyönnistä ystävieni kanssa sporttibaarissa, joista voisin muuten jossain välissä kirjoittaa vähän enemmänkin.
Väliviikon ohjelmistossani on koris- ja jääkiekkoliigan otteluiden seuraaminen. Keskiviikkona on tarkoitus seurata Korihait vs Nilan Bisons ottelua Uudessakaupungissa ja torstaina TPS vs Saipa ottelua HK Areenalla TS Yhtymän aitiossa.
Näiden jälkeen onkin jo aika keskittyä uuden vuoden vastaanottoon ja omien tupareiden järjestelyihin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille, jos en sitä ennen tule näpytelleeksi raporttia "välipäivien" urheilukokemuksista.
Joulu on rauhoittumisen aikaa, joten myös PenkkiSporttaaja rauhoittuu joulun viettoon. Urheilujuhlaa on kuitenkin tarjolla jo Tapaninpäivänä, joka on etenkin Briteissä perinteinen urheilupäivä, ns. Boxing Day. Päivän nimen syntyperästä ei Wikipedian mukaan ole tietoa. Minä suuntaan Boxing Dayn viettoon isovanhempieni luota Pikku-Torreen, jonne on pöytävaraus tehty jo hyvissä ajoin ja tarkoituksena on viettää oman firman pikkujouluja huippufutiksen parissa.
Hyvää Joulua! Tästä pukkivideosta urheiluväki saanee hyvän joulumielen päälle..
Ote Wikipediasta hakusanalla Boxing Day:
In England, Scotland and Northern Ireland it is traditional for the Premier League, Scottish Premier League and Irish Premier League respectively, as well as the lower divisions and Rugby Football leagues, to hold a full programme of football and Rugby League matches on Boxing Day. Traditionally, matches on Boxing Day are played against local rivals. This was originally to avoid teams and their fans having to travel a long distance to an away game on the day after Christmas Day. It also makes the day an important one in the sporting calendar.
Boxing Day is a popular day in the UK and US for mounted fox hunters. Despite fox hunting being banned by the Hunting Act in 2004, Boxing Day remains the biggest hunt of the year for most hunts in the UK by use of scent drag trails instead of live game.
The NHL tends to have close to a full slate of games (11 were played in 2010), following the league-wide days off given for Christmas Eve and Christmas Day.
Vuosi 2012 lähenee loppuuaan kovaa vauhtia. Urheilun saralla tämä tarkoittaa tietysti myös jo perinteisten palkintogaalojen lähestymistä.
Koko Suomen urheiluväen yhteinen juhla Suomen Urheilugaala järjestetään jälleen Hartwall Areenan upeissa puitteissa 16.1.2012 Olin itse viime vuonna ensimmäisen kerran mukana Urheilugaalassa ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille urheilusta kiinnostuneille. Kirjoitin aiemmin urheilukulttuurista ja sen rakentamisesta ja minusta tämä gaala on erinomainen tapahtuma tästäkin näkökulmasta. On hienoa nähdä sekä urheilijat että penkkiurheilijat yhdessä juhlimassa hienoissa vaatteissaan. Lisätietoa tapahtumasta ja lipunmyynnistä löytyy Urheilugaalan kotisivulta, jossa kannattaa vierailla lukemassa lisää.
Tuolla sivuilla voi myös antaa äänensä "Sykähdyttävin urheiluhetki 2011" -alkukarsinnassa. Tuosta äänestyksestä tuli juuri vähän aikaa sitten mainos telkkarista, jossa ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen kehui että hänen mielestään hänen suorituksistaan sykähdyttävin oli voitto "kaikkien miesten suosikkilajissa, eli naisten takaa-ajossa". Hymystä päätellen Kaisa tiesi että tuon voi ajatella kaksimielisestikin, mutta tajusikohan hän miten paljon kaksimielisesti? Niitäkin tapoja on meinaan vielä kaksi, vähän kiltimpi ja melko tuhma. :)
Lounais-Suomessa oma gaala
Valtakunnallisen gaalan lisäksi Suomessa järjestetään myös pienempiä alueellisia palkitsemistilaisuuksia. Lounais-Suomessa palkitsemisgaala järjestetään Silja Europalla risteillen 28.-29.1.2012.
Lounais-Suomen Urheilugaalastakin löytyy lisätietoa tapahtuman kotisivuilta. Sieltä löytyy ohjeet myös risteilylle osallistumiseen sekä "vuoden nuori urheilija" -äänestys. Risteilyllä järjestetään myös mielenkiintoinen urheiluseminaari, jossa puhujina ovat mm. Huippu-urheilun muutostyöryhmän puheenjohtaja Jukka Pekkala ja olympiamitalisti Sanna Sten.
Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin, niin kiersin viime kesänä ja syksynä palloa melko paljon pallon perässä. Siis maapalloa lentopallon perässä. Olen työreissuilla pyrkinyt ajan sallimissa rajoissa tutustumaan myös paikalliseen urheilukulttuuriin (lähinnä jalkapalloon, koska se on kaikkialla suosituimpien lajien joukossa).
Olen tehnyt muutamia ympäristöön liittyviä huomoita, joissa on iso ero Suomeen.
1. Televisio
Buenos Airesin lentokenttä ja River
Platen putoamistaistelun ratkaiseva osa.
Kaikkialla tuntuu tulevan urheilua television vapailta kanavilta paljon enemmän kuin Suomessa. No, tietysti Suomessa on moniin maihin nähden korkeampi elintasokin, mutta olen varma että urheilukulttuuria kehittäisi se, jos Suomessakin voisi seurata urheilua monipuolisesti vähintään yhdeltä maksuttomalta kanavalta säännöllisesti.
Kun tuote on television maksuttomilla kanavailla, on se asiakkaiden saavutettavissa helposti. Minä uskon vakaasti siihen, että urheilua katsomalla ihmiset innostuvat siitä, vaikkei aluksi suurkuluttajia olisikaan. Jos katsot urheilua säännöllisesti televisiosta, niin jossain vaiheessa tekee mieli mennä myös paikanpäälle. Saavutettavuus television kautta laskee suorituspaikan kynnystä.
2. Tunnusta väriä
Veikkausliigan slogan on hyvä (tuo väliotseikko), mutta valitettavasti urheilukulttuurin puuttumisen vuoksi ihmiset eivät oikeasti uskalla, tai mikä se syy sitten ikinä onkaan, tunnustaa väriä Suomessa. Monissa maissa urheiluseurojen väreihin ja tuotteisiin törmää katukuvassa jatkuvasti. Koska ulkomailla tuotteita meneee paljon kaupaksi, niin myös seurojen myymälät ovat helposti asiakkaiden saavutettavissa. Sen sijaan esimerkiksi kotikaupungissani minulla ei ole tietoa mistä ja milloin voi nykyisin ostaa Interin tai TPS:n kannatustuotteita.
Seurojen värien tärkeydestä ja urheilun tärkeydestä kertovat myös kaupungeissa olevat monet graffitit. Tiedän että graffitit ovat laittomia, mutta hienosti tehdyt ja ammattitaitoiset graffitit (etenkin urheiluaiheiset) ovat kyllä parempaa taidetta kuin esimerkiksi monet kotikaupunkini katukuvaa "koristavat" "oikeat" tilataideteokset.
Maribor, Slovenia
Maribor, Slovenia
Osijek, Kroatia
Maribor, Slovenia
River Platen äänekkäät fanit
bussimatkalla stadionille
Minusta tuntuu välillä että suomalaiset faniryhmät koittavat matkia ulkomailta vain fanitoiminnan huonot puolet; järjestetään tappeluita, räjäytellään pommeja ja poltetaan soihtuja. Kaikki mahdollist voimavarat tulisi minun mielestäni keskittää oman seuran toiminnan edistämiseen ja kannattajapohjan laajentamiseen. Seurojen pitäisi näkyä arjessa enemmän ja siinä fanitkin voivat kantaa kortensa kekoon.
3. Tarinat
Red Starin fanien paita Sebiasta
Ulkomaisiin seuroihin ja faniryhmiin tuntuu usein liittyvän jotain sankaritarinoita, jotka siirtyvät polvelta toiselle ja vanhalta kannattajalta uudelle. Tarina voi olla jonkun tärkeän pokaalin voittaminen, seuran perustaminen, seuraidolin uran päättyminen, joku kannattajaryhmän merkittävä hetki, jne, jne. Olkoot se mitä tahansa, pääasia on että tarinoita nostettaisiin esiin. Monen yrityksen markkinoinnissa on viime vuosina havaittu että hyvä tarina myy parhaiten - sama pätee urheiluseuroissakin. Jonkun pitäisi vain poimia seuran historiasta ne tarinat joita korostetaan.
Ihan nyt äkkiseltään joitain potentiaalisia urheilutarinoita miettiessä tulee mieleen (sori nyt taas turkulaisuuteni) TPS:n voitto San Sirolla ja siellä nimenomaan Mika Aaltosen maali. Jonkun verran tarinoita on Suomessakin jo käytetty, mutta ei minusta riittävästi. Tietysti historia on historiaa ja me elämme tätä päivää ja haluamme nostaa jalustalle nykyiset pelaajat, mutta minulla on kuitenkin sellainen kutina että vahvojen vanhojen tarinoiden ja sankaritekojen nostaminen esiin voisi osaltaan auttaa kehittämään suomalaista urheilu- ja seurakulttuuria.
Yhteenveto
Koitetaan jokainen asiasta kiinnostunut potkia tahollamme suomalaista urheilukulttuuria eteenpäin. Toivon että sitä tehtäisiin lajirajat unohtaen, mutta jos joku haluaa kehittää vain omaa lajiaan, niin suotakoon sekin hänelle. Tunnustetaan väriä ja tuetaan urheilua!
LinkkiVinkki: - Ylen kirjoitus jääkiekon faniryhmien suuruuksista ja kehityksistä > > >
Esimerkiksi tämä on hienoa suomalaista urheilukulttuuria:
No niin, pääsi hetkinen kulumaan sitten edellisen kirjoituksen. Nytkään ei oikeastaan ole asiaa tarjolla, vaan ilmoitan vain olemassaolostani. Edellisen kirjoituksen jälkeen kotikaupunkini on vaihtunut, mistä onkin aiheutunut tämä pieni päivityskatkos.
Posteljooni kantaa laskuja minulle nykyisin Turun sijasta Naantaliin. Muutto monien töiden ohessa on työllistänyt sen verran paljon, että en ole ehtinyt vielä perehtymään naantalilaiseen urheilutarjontaan ja turkulaisenkin urheilun seuranta on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Kunhan tämä elämä tästä taas asettuu aloilleen, niin penkkisporttailu jatkuu ja ennakkoja ja raportteja on taas luvassa laaja-alaisesti eri lajeista.
Jos lauantai ilta olisi vapaa, niin menisin seuraamaan jääkiekon Suomi-sarjan ottelua VG-62 - RoKi tuohon parin sadan metrin päähän jäähallille, mutta valitettavasti olen samaan aikaan viettämässä Raision Loimun joulujuhlia Raisiossa.
Tämä elossaoloilmoitus päättyy tällä kertaa tähän, mutta uutta raporttia on tulossa maailmalle taas lähiaikoina. Ja laittakaahan vinkkejä tulemaan mielenkiintoisista naantalilaisistakin urheilutapahtumista.
Suomen lentopallomaajoukkue on startannut tänään kiviselle tielle, jonka päässä kimaltelee palkintona paikka Lontoon Olympialaisiin. Euroopan kovan tason takia karsintasysteemi on todella raaka, mutta Suomella on realistiset mahdollisuudet saavuttaa paikka Olympialaisiin, mikä olisi lajille, joukkueelle ja koko Suomelle todella kova juttu.
Yle näyttää Kroatian Osijekissa pelattavan karsintaturnauksen ottelut tällä viikolla nettisivujensa kautta livenä. Siirry Yle urheilun livelähetysten sivulle.
Tältä sivulta voit tutustua Euroopan Olympiakarsinnan kivisen tien mutkiin tarkemmin.
Edellisiltana hotellihuoneen sängyllä keksitty tutustumisretki Turkin futisliigan otteluun MKE Ankaragücü - Kardemir D.C. Karabüksportuli toteutettua tänään. Ihan mielenkiintoinen kokemus eikä kukkarokaan juuri päässyt vierailusta. Taksit mennen tullen, pääsylippu ja kotijoukkueen kaulahuivi maksoivat yhteensä 37 Liiraa, eli 15 Euroa. Ja tämä oli siis kahden ihmisen hinta Turkin pääsarjamatsista.
Reissu alkoi sikäli epäilyttävissä merkeissä, että hotellin vastaanottovirkailija varoitti taksia tilatessaan, että stadionillla on "crazy fans". No, se ei kyllä tullut yllätyksenä, vaan sitähän me juuri haluttiinkin päästä katsomaan. Heti taksista noustuamme havaitsimme että puitteet eivät ole ihan viime vuosina rakennettu - eikä ehkä siivottukaan, mutta intohimon lajia kohtaan aisti heti ensimmäisistä askeleista alkaen.
Paikoillemme istahdimme tarkkojen turvatarkastusten jälkeen noin puoli tuntia ennen pelin alkua. Kotijoukkueen fanit olivat jo asemissa hajautuneena kolmeen eri paikkaan kenttää ympäröivää katsomoa. Asian vakavuudesta omaa kieltään kertoi vieruskaverimme, joista melko moni pyöritteli rukousnauoja käsissään. Vierasjoukkueen kannattajia oli paikalla vain kourallinen.Kotijoukkueen kannattajat lauloivat, tanssivat ja heiluttivat kaulahuivejaan ja virittäytyivät tunnelmaan. Ottelun käynnistyttyä katsomoon saapui myös vierasjoukkueen kannattajia isompi ryhmä. Ilmeisesti heidän turvatarkastustus oli vielä muitakin tarkempi. Kaikkiaan paikalla oli varmaan noin 7000 katsojaa, joten tilaa 19000 hengen stadionilla oli hyvin.
Vaikka yleisömäärä oli suunilleen sama kuin esimerkiksi Turussa Interin ja TPS:n derbyissä, niin äänenvoimakkuudessa oli valtava ero. Ankarassa vanhat papatkin seisoivat ja kannustivat omiaan seuran väreihin sonnustautuneina tietysti. Vanhempien esimerkkiä seuraamalla perinne kulkeutuu sukupolvelta toiselle. Eroavaisuutta katsomokulttuurissa havaittiin myös kun pallo lensi katsomoon. Toisin kuin Suomessa, niin palloahan ei palautettu kentälle, vaan se piilotettiin papparaisten toimesta penkkien taakse ja luovutettiin toimitsijoille, vasta kun sitä useampi toimitsija kävi suurieleisesti vaatimassa.
Myyntipisteet olivat Ankara 19 Mayis Stadium stadionilla todella vaatimattomat. Teetä ja kebabia sai muutamista myyntipisteistä, mutta juuri muuta ei ollut myynnissä. Katsomossa kiertävät miehet myivät teen lisäksi jotain siemeniä ja niitä rouskutti lähes kaikki katsomossa olleet turkkilaiset. Lisäksi katsomossa kiersi fanituotteiden myyjä, jolta mekin ostimme kaulahuivit. Niiden lisäksi myynnissä oli mm. hauskoja hattuja ja jotain muuta tekstiiliä. Olutmyyntiä stadionilta ei löytynyt (eihän me kyllä oltaisi ostettukaan, kun työreissulla ollaan).
Ottelu itsessään oli melko heikkotasoinen, joten tunnelma jäi visiitin suurimmaksi antimeksi. Epäilen että Veikkausliigan kärkiporukat pärjäisivät kyllä hyvinkin näiden Turkin liigan häntäpään porukoiden kanssa. Kotijoukkue siirtyi johtoon ottelun 7. minuutilla Atilla Aybars Garhanin maalilla. Ottelun ensimmäinen "vakava" loukkaantuminen tuli melko nopeasti johtomaalin jälkeen, kun 10 minuuttia oli pelattu - ja jatkossa niitä tuli hyvä määrä lisää. Vierailijat tasoittivat 72 minuutilla, kun Ilhan Parlak viimeisteli rangaistuspotkusta. Kotiyleisön riemuksi kauden ensimmäisen voiton Ankaragücülle sinetöi Tonia D. Tisdell pelikellon näyttäessä 74 minuuttia.
Mukava visiitti - ei harmita lainkaan, että tuli testattua turkkilaista futista. Illalla mennäänkin sitten testailemaan ensimmäisen kerran elämässäni aitoa turkkilaista kebabia.
Tässä kotijoukkueen fanimeininkiä jostain toisesta matsista:
Tie on vienyt kesän tapaan taas työn ja lentopallon perässä vieraille maille. Tällä hetkellä olemme lentopallomaajoukkueen kanssa Turkin Ankarassa valmistautumassa ensi viikon Olympiakarsintoihin, jotka pelataan Kroatiassa. Matkustamme täältä suoraan Osijekiin karsimaan Lontoon Olympiapaikasta.
Lentopallon harjoitusmaaottelut täällä Turkissa eivät ole olleet mitään suuria yleisötapahtumia. Sen verran tyhjille lehtereille pelattiin, että ilmeisesti otteluita ei oltu mainostettu missään, koska nämä ovat vain karsintoihin valmistavia harjoitusmaaotteluita. Molemmat maaottelut päättyivät sini-valkoisten 1-3 voittoihin.
Puitteet täällä on kyllä hulppeat. Rakennuksessa jossa asumme toimii Turkin lentopalloliiton toimisto, Volley Hotel, Café de Volley, Turkin lentopallomuseo sekä harjoitus- ja pelihallit. Pelihalliin mahtuu isäntien mukaan yli 7000 ihmistä, mutta sitä en kyllä ihan usko. Tai sitten turkkilaisten tapa täyttää hallit on hieman erilainen kuin Suomessa - ja niinhän se taitaa ollakin. Halli ja kaikki muukin tässä rakennuksessa on kyllä ihan viimeisen päälle ja kaikki tämä on tehty vain ja ainoastaan lentoaplloa varten - Me like.
Meillä sattuu olemaan tänään päivällä sen verran aikaa, että päätimme tehdä joukkueemme tiedottajan kanssa mielenkiintoisen excursion turkkilaisen jalkapallon pariin. Hotellistamme 1,5 km päässä pelataan nimittäin Turkin liigan jumbotaistelu MKE Ankaragücü - Kardemir D.C. Karabükspor. Molemmat joukkueet on täysin vieraita ja ottelun taso suuri kysymysmerkki, mutta pakkohan tuota on lähteä fiilistelemään, kun nurkilla ollaan.
Matsia ei ole ainkaaan hinnalla pilattu, sillä aitioliput maksavat noin 4 euroa ja halvimmat katsomoliput ovat parin euron luokkaa. Ilmeisesti Turkissa on pienimuotoinen ero seurojen statuksissa ja hinnoittelupolitiikoissa, sillä kävimme eilen Turkin 2. suurimmassa ostoskeskuksessa AnkaMallissa ja siellä törmäsimme Fenerbachen, Besikstasin ja Galatasarayn fanikauppoihin, joissa oli ääretön määrä erilaisia fanituotteita ja hinnat ainakin pelipaidoissa melko
korkeat. Yllättävää näiden kolmen turkkilaisjätin kauppoihin törmäämisessä on se, että niistä yksikään ei ole täältä Ankarasta, vaan nämä kaikki ovat kotoisin Istanbulista, jonne on täältä matkaa 453 km. Vaikka jääkiekko on Suomessa kova juttu, niin en ole kyllä törmännyt Turussa Jokereiden fanikauppaan.
Toivottavasti selviämme ehjin nahoin futismatsista takaisin ja pääsen vielä raportoimaan matsin jälkeisiäkin fiiliksiä.. Löin tästä ottelusta vetoa - ja merkiksi laitoin tietysti poliittisesti korrektin ristin, jotta ei tule tuuletettua väärään aikaan, kun mehän ei tiedetä kenen katsomonosassa istumme.
Kävin lauantaina tyttäreni kanssa tutustumassa elämäni ensimmäisen kerran (kunnolliseen) tennikseen livenä. Puitteet tutustumiselle olivat hulppeat, sillä Kaarinaan on rakennettu todella hieno tenniskeskus AktiaArena, jossa on erinomaisen hienot puitteet tenniksen seuraamiseen. Kesällä paikka on varmasti varmasti vielä hienompi, sillä sekä ulko- että sisäkenttien pelejä voi seurata parvelta pehmeiltä sohvilta ja hallista löytyy myös anniskeluoikeudet, joten siltä osin katsojia hemmotellaan todenteolla.
Lauantaina hallissa pelattiin tenniksen SM-liigan ottelu ÅLK - GVLK. Ennakkoon tapahtuma kuulosti todella oudolta, sillä en tiennyt että tenniksessä pelataan SM-liigaa ja molemmat joukkueetkin kuulostivat täysin vierailta. Käynnissä oli kaksi ottelua, mutta ilmeisesti paikalle ei odotettu lainkaan lajia tuntemattomia katsojia, sillä minulla ei ollut mitään hajua ketkä kentällä häärivät, mikä on pelien tilanne, jne. Katsojia paikanpäällä oli parikymmentä. Yleisö käyttäytyi tennikselle tyypillisesti hyvin hillitysti ja vain hyvien pallorallien jälkeen intouduttiin taputtamaan hyville suorituksille.
Ensikertalaisen silmin tapahtumaan tutustuttuani suosittelisin että hallissa olisi joku infotaulu tai käsiohjelma mistä selviää pelaajien nimet (ja seurat) ja eipä selkokielinen tulostaulukaan olisi pahitteeksi. Tuomaripallissa oli salibandypalloja pisteiden merkkeinä ja joku lajia tunteva olisi niistä toki varmasti tilanteen osannut päätellä. Kaiken kaikkiaan puitteet olivat loistavat, mutta en juurikaan nauttinut tapahtumasta, koska en suoraan sanottuna ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No, tenniksen säännöt sentään joten kuten tiedän. Pitänee ottaa kesällä uusi tutustumiskäynti samaan paikkaan ja hommata mukaan lajia tuntevaa seuraa (ja tietysti aurinkorasvaa ja rahaa olutta varten).
Vielä kertaalleen pitää kehua Aktia Arenan palveluita. Puitteet olivat todella hienot. Sohvien, kahvion ja anniskeluravintolan lisäksi hallista löytyy tasokas lounas- ja ruokaravintola Jesse'sDine. En toki maistanut ruokaa, mutta uskallan kehua sitä varauksetta silti, koska paikan yrittäjänä toimii tuttuni Jesse Söderlund, joka on muuten ollut kovia lentopallo- ja beach volley miehiä. Näiden pallopelien sijasta hänen suurimmat meriittinsä tosin löytyvät keittiön puolelta.
Lauantaina oli ohjelmassa jälleen myös muutama oma futsal-peli. Tällä kertaa pelipaikkana oli Raisio ja saldona 3-2 tappio ja 1-17 voitto. Yleisöä oli sarjataso huomioiden mukavasti paikalla. Kotijoukkue RaiFun joukkue oli todella nuori ja heidän kavereita ja vanhempia taisi olla paljon katsomossa. Kyllä se vaan on tasolla tai tasolla niin, että on mukavampaa pelata kun katsomossa on vähän ihmisiä ja meteliä.
Perjantain tutustumisretki Turun Metsämäkeen ja raveihin oli todella mielenkiintoinen. Luulenpa ettei meikäläistä nähty viimeistä kertaa "ravistadionin" penkeillä. Ensikokemuksen positiivisuutta lisäsi sekä vierailumme yhteyteen järjestetyt esittelyt ja tarjoilut että asiantunteva seura. Ensinnäkin pitää kehua Metsämäen fasiliteettejä, jotka ovat kuulemma kenties Suomen parhaat lajissaan. Katsomotilat ja muutkin tapahtuman puitteet olivat erittän hyvät, toimivat ja viihtyisät.
Excursiomme alkoi tallivierailulla, jossa pääsimme tutustumaan Harri Koivusen ammattilaistalliin. Minulle hän oli tuntematon suuruus, mutta kuuleman mukaan hän on turkulaisen raviurheilun kirkkain tähti. Vierailumme jälkeen tätä ei tarvitse enää epäillä lainkaan. Valmentajana ja ohjastajana toimivan Koivusen tallissa työskentelee hänen lisäkseen neljä täysipäiväistä työntekijää, mikä oli minulle yllätys. Muutenkin toiminnan ammattimaisuus ja kilpailujen tiheys yllätti minut tyystin. Koivunen ajaa tänä vuonna 295 kilpailua! Ja Suomessa järjestetään joka tänkin vuonna 350 kilpailua. Periaatteessa siis joka päivä ravataan jossain.
Tallivierailun jälkeen yksi kerhomme jäsenistä pääsi kokeilemaan ajamista Metsämäen radalla tandem-kärryillä. Vauhti oli kuulemma vain 40 % kisavauhdista, mutta silti se oli vaikuttanut kauhean kovalta. Meikäläisen tähtihetkeksi hevosten kanssa jäi se, kun pääsin jakamaan palkinnon lähdön nro 5 voittajalle. Tai oikeastaan vain yrittämään jakamista, sillä hevonen ei rauhoittunut palkintojen jakoon, vaan hurautti kovaa vauhtia palkintojenjakopaikan ohitse.
Jos joku nyt pohtii jossain vaiheessa ravihevosen ostamista, niin kerrottakaan julkisesti Koivusen meille kertoma yllättävä fakta, että 95 % ravihevosista tuottaa tappiota. Ehkä sijoitan rahani kuitenkin vaikka Nokiaan. Muutenkin raveihin liittyvä liikevaihto on laskentu viime vuosina. Olen pitämissäni urheilua käsittelevissä luennoissa lanseerannut (no on kai se jo aiemminkin ollut olemassa) termin urheilun oravanpyörä, joka on kuulemma toteutunut myös raveissa. Ihmisiä käy paikanpäällä vähemmän kuin aikaisemmin, pelivaihdot pienenevät (tai ainakin siirtyvät nettiin), palkintorahat pienenvät, mahdollisuudet pyörittää ammattimaista toimintaa hankaloituvat, jne jne. Jotenkin tämä kuulostaa niin tutulta suomalaisessa urheilussa. Tutulta kuulosti myös toive saada lajiin näkyvä ykköstähti, joka kiinnostaisi lajiniilojen lisäksi myös mediaa ja lajin ulkopuolisia ihmisiä. Itsekin tunnistin nimen, kun tässä kohtaa viitattiin legendaariseen Charme Asserdaliin.
Vaikka jotain laskua on tapahtunutkin, niin ravien yleisömäärä yllätti minut täysin. Iltaraveissa käy normaalisti kuulemma 900-1000 katsojaa, mikä on minusta todella hyvä määrä. Jotekin tuntuu kuitenkin että lajia kohtaan piilevä potentiaali on kuitenkin vielä todella iso. Muun muassa minä olen vuosia halunnut mennä tutustumaan raveihin, mutta ei ole tullut mentyä, kun en ole saanut asiasta juurikaan tietoa eikä kaveripiirissäni ole aktiivista raviharrastajaa. Nyt kun neitsyys on mennyt, niin tulen varmasti toistekin vierailemaan raveissa. Siitäkin huolimatta, että pelasin lähtöjä 23 eurolla ja voittoja kertyi vain 8,10 euroa. Reissu oli siis vetojen osalta tappiollinen 14,90 euroa, mutta kokemuksena todella rikastuttava. Kiitokset oppaillemme ja Turun Hippokselle!
Lopuksi pitää kehua, että olen saanut ensimmäisen blogiini liityvän "tapahtumakutsun". Toivottavasti näitä tulee jatkossa paljon lisää! Minun penkkiurheilijan sieluni on täysin ostettavissa, eli ei muuta kuin kutsua tulemaan, niin koitan tulla paikalle ja raportoida tapahtumasta blogini ja sosiaalisen median kautta sekä ennakkoon että jälkikäteen. Vinnkaus tuli eräältä kaverilta / lukijalta, joka heitti vinkin lauantaina Kaarinassa pelattavasta tenniksen SM-sarjan ottelusta ÅLK-GVLK. Minun ensimmäinen reaktioni oli, että pelataanko tenniksessä jotain sarjaa? Seuraava reaktio oli, että voisiko nimilistaan lisätä ÅLK:n ja GVLK:n lisäksi WTF:n? No, kiinnostus heräsi ja jos vaan aikatauluihin sopii, niin näen lauantaina elämäni ensimmäisen tennisottelun livenä.. Seuraan saa liittyä klo 11:00 Kaarinassa Aktia Arenalla.
Pääsen perjantaina tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni hevosurheiluun paikan päällä, kun Turun Urheilutoimittajien Kerho tekee excursion Metsämäen raveihin. Pääsen osallistumaan Turun Hippoksen järjestämään ravi-iltaan, jossa on itse kilpailun lisäksi tarjolla tallikierros ja muuta infoa raveihin liittyen. Odotan suurella mielenkiinnolla tätä tapahtumaa - toivottavasti saan hyviä vinkkejä ja voitankin veikkauksista jotain. Raporttia on tietysti tulossa jälkikäteen.
Viikonlopun kattauksessa on muuten tarjolla omia futsal-höntsiä Raisiossa ja sunnuntaina toinen isänpäiväni (siis juhlakaluna) tulee vietettyä osin hyvinkin yllättäen urheilun parissa, sillä lähden bussikyydityksellä Raisiosta Loimaalle seuraamaan lentopallon mielenkiintoista paikalliskamppailua.
Tulevat pari viikkoa tulen olemaan viime kesältä tuttuun tapaan lentopalloon liittyvän työni vuoksi reissussa vierailla mailla, joten raportointia on luvassa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän kesän saldoksi tulee kaikkiaan kahdeksan maata (Argentiina, Portugali, Serbia, Venäjä, Slovenia, Itävalta, Turkki ja Kroatia), joten monenlaista urheilukulttuuria on tullut nähtyä. Olen pystynyt reissuila tutustumaan töiden ohessa paikallisiin urheilupyhättöihin ja tarinoihin ja näitä on tarkoitus jossain vaiheessa mahdollisesti ruotia tässäkin blogissa.
Mikähän ihme siinä muuten mahtaa olla, että monissa maissa jopa alasarjapalloilut kiinnostavat saman verran kuin Suomessa pääsarjatason urheilut? Onkohan kyse vapaa-ajan viettotapojen ylitarjonnasta, väärästä hinnoittelusta, liiasta hyvinvoinnista, liian kiireisestä elämästä, huonosta urhielusta vai mistä? Päättyneellä viikolla saatiin todella huonoja uutisia mm. jalkapallon Veikkausliigan yleisömääristä (linkki löytyy tämän kirjoituksen alta LinkkiVinkeistä).
Vastakkainen malliesimerkki hienosta katsomokulttuurista oli lukemani mukaan saatu Turussa viime viikonloppuna, kun futsalin alasarjaottelussa oli ollut lähes 200 katsojaa. Futsalin pääsarjassa ja vaikkapa käsipallon pääsarjassa tuo olisi varmaan jo ihan ok luku. Ja monelle muulle lajille tuo olisi jo hyvä luku. Voisikohan tuon ottelun yleisömäärää selittää se, että vastakkain oli kaksi maahanmuuttajataustaista joukkueitta (Komar - Kosova) ja heillä urheilu- ja katsomokulttuuri on eri tavalla veressä kuin meillä suomalaisilla? Mene ja tiedä, mutta hieno katsojamäärä tuo oli!
PenkkiSportti-blogin avausviikonloppu korkattiin käyntiin jääkiekon mestiksen parissa. Kupittaan "monitoimihalliin" saapui vieraaksi Lempäälän Kisa. TuTossa alkoi viime kauden flopin jälkeen puhaltaa uudet tuulet ilmeisesti sekä omistaja- että markkinointipuolella. Otteluiden yhteyteen on kehitetty erinäisiä oheistapahtumia, joiden avulla koitetaan saada lisää väkeä lehtereille. Toivottavasti aktiivisuus palkitaan.
Pyhäinpäivän aattoillan matsiin oli yleisöllä vapaa pääsy. Ilmeisesti hinnoittelu ei ole suomalaisen urheilun suurin ogelma, sillä lippuhintojen poistokin houkutti paikalle vain 2231 katsojaa. Lempäälästä oli saapunut pieni mutta ihan mukavan äänekäs kannattajaryhmäkin paikalle. Ottelun jälkeen näytti siltä, että eräällä vieraskatsojalla oli ilmeisesti jäänyt Turkuun saapumisen jälkeen "jalat bussiin". Tai sitten hän oli vain todella järkyttynyt siitä, että TuTo oli mennyt muokkaamaan perinteisestä maalibiisistään nykyaikaisemman version (tässä original, mutta päivitettyä en valitettavasti löytänyt vielä YouTubesta).
Vaikka Kupittaan halli ei ole enää se sama, jossa tuli itsekin todistettua TPS:n mestaruuksia joskus pikkupoikana isän kanssa, niin täytyy myöntää että sitä jotain siinä hallissa on yhä. Ehkä se on pelin "läheisyys" mikä tekee sen oikean ja käsin kosketeltavan Kupittaan tunnelman. Myös lihapiirakka oli lähes vanhan Kupittaan tasolla ja sen kyytipojaksi joi mielellään lähes paikallisen oluen (LaitilanWirvoitusjuomatehtaanKukko).
Istuimme toisella penkkirivillä TuTon vaihtoaition takana ja siinä oli mukava seurata uuden päävalmentajan Kari Makkosen toimintaa. Tosin sai olla aika tarkkaavainen että huomasi Makkosella olevan jotain pelinaikaista toimintaa aitiossa. Ilmeisesti hän panostaa enemmän viestintään pukuhuoneessa. Istumapaikoillamme hyvän fiiliksen saamista helpotti aitiosta kantautunut hien haju. Hikihän ei sinäänsä haise hyvälle, mutta urheilutapahtuman lisämausteeksi se sopii kuin pullan tuoksu mummolaan. Ai niin, peli päättyi LeKille 1-2.
Tiedossa ainakin futsalia ja lentopalloa
Tulevan viikonlopun aikana ohjelmassa on ainakin miesten alimman mahdollisen tason futsal-matsi lauantain Halikon liikuntahallissa klo 16:00, jossa on tarkoitus mennä rajojen sisäpuolellekin. Ja sunnuntaina lentopallon Mestaruusliigaa (Loimu - Saimaa Volley) poikkeuksellisesti Naantalissa Maijamäen liikuntahallissa klo 17:00 alkaen. Viikonlopun sporttikattaukseen voi vapaasti ehdottaa lisäyksiä ja heittää kommentteja.
LinkkiVinkit:
Kari Virtanen RoPSin päävalmentajaksi (hyvä Piikkiö!) > > >
PenkkiSportin kuvagalleriassa pari otosta TuTo - LeKi -ottelusta > >>
