Huikea sporttiviikko edessä ja Kulman pojat takana

Nyt on ollut hetken aikaa vähän rauhallisempaa katsomoissa istumisen saralla, mutta onneksi korvikkeeksi on löytynyt muita kirjoittelun aiheita urheilukulttuurin ympäriltä. Viime viikonloppuna tuli seurattua lentopalloa sekä Raisiossa (Mestaruusliigaa) että kotisohvalla netti-lähetyksen (I-sarja) välityksellä ja mansikaksi kakun päälle kävimme katsomassa sunnuntaina illalla sporttileffan, jonka arvostelu löytyy tuolta alempaa.
Suunnitelmissani on mahduttaa aikatauluihin joku Tepsin kiekkopeli tässä lähiaikoina, sillä joukkuehan taistelee kovasti pudotuspeleihin pääsystä ja kaipaa tukea katsomoihin. Pudotuspelitaistelua on tarjolla myös tulevana sunnuntaina, kun Raisiossa järjestetään Turun seudun mieslentopalloilun juhlapäivä. Samassa hallissa pelataan peräkkäin Liedon Parman ja TKT:n välinen ykkössarjaottelu sekä Loimun ja Saimaa Volleyn välinen Mestaruusliigaottelu: kaksi matsia yhdellä lipulla!

Tällä viikolla olisi lentopallon lisäksi tarjolla junnupeliä, derbyä ja näiden yhdistelmää. Junnupeliä on tarjolla karkauspäivänä, eli keskiviikkona 29.2., klo 18:30 HK Areenalla kun TPS:n ja JYP:n A-junnut kohtaavat. Samana päivänä vain hetkeä aiemmin on tarjolla junnupelin ja derbyn yhdistelmä Kupittaan 5:llä klo 17:00, kun Interin ja Tepsin A-juniorifutaajat ottavat mittaa toisistaan. Ja vielä työviikon päätteeksi on tarjolla isojen poikien derby, kun TPS ja Inter kohtaavat toistamiseen tällä kaudella LiigaCupin ottelussa klo 15:00 Javenture-Areenalla.

 
Leffa-arvostelu: Kulman pojat

Huikeeta! Pääsen arvostelemaan jo toista kotimaista urheilusta ja urheilukulttuurista kertovaa leffaa vähän ajan sisään. Tällä kertaa vuorossa on jalkapallosta kertova Kulman pojat, jonka kävimme katsomassa kotisohvan sijasta oikein Kinopalatsissa. Liput maksoivat 14 euroa kappaleelta, eli suunnilleen saman verran kuin urheilumatsiin olisi maksanut – hyvää vapaa-ajan viihdettä molemmat.

Jos edellinen urheiluleffa pääsi yllättämään positiivisesti täysin puhtaalta pöydältä, niin tälle kävi vähän päinvastoin. Odotukset oli nostettu hyvin lähelle kattoa hyvän trailerin ja Tommi Läntisen "Minä ja Jari" -musavideon ansiosta. Yleensä korkealle nostettu rima lisää todennäköisyyttä sen alitukseen eikä tässäkään tapauksessa oltu kovin kaukana siitä.

Leffa kertoi kaveriporukasta, joka kannusti uskollisesti oman kaupunkinsa toista alasarjan jalkapalloporukkaa. Matseissa käymisen lisäksi miesten, vai pitäisikö käytöksen perusteella kutsua heitä kuitenkin pojiksi, elämä täyttyi lapsellisista tempauksista, joista suurin osa liittyi jalkapallon ohella kaljan juontiin sekä naisista ja miesten sukupuolielimistä puhumiseen. Sekä ryhmän lapsellisuus että nelosdivariporukan kannattaminen oli vedetty aika railakkaasti överiksi jopa verrattuna siihen matalaan tasoon, johon olen itse arkielämässä urheiluporukoissa törmännyt.

Loppujen lopuksi Kulman pojat oli ihan hauska pätkä ja katsomisen arvoinen. Aivan trailerin lupaamalle tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Odotin leffalta realistisempaa kuvaa pikkukaupungin pikkujoukkueen kannattajatoiminnasta. Urheilu-, kaveri- ja rakkauselämän solmutkin oli vähän liiallisen värikynän avulla piirretty.

En silti halua tyrmätä tätä elokuvaa, koska siinä on kaksi elementtiä, joista minä leffoissa erityisesti pidän: kotimaisuus ja urheilu. Jätänkin siis kunnollisen leffa-arvostelun tekemisen jokaiselle itselleen.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri: 

Poweria ja suomalainen rugbyleffa

Turun Kupittaalla järjestetään ensi kesänä 7.-10.6. maailman suurin lentopalloturnaus. Maailman suurimman status tarkoittaa lukuina talkoolaisten ja katsojien lisäksi noin 10.000 osallistujaa, yli 300 ulkokenttää, yli 800 joukkuetta, yli 5.000 ottelua, yli 56.000 lämmintä ruoka-annosta ja yli 1.000.000 lentopallokosketusta neljän päivän aikana.
Huikean hieno lasten ja nuorten turnaus vaatii onnistuakseen siis jopa yli 800 talkoolaista. Yli lajirajojen tehtävä talkoolaisrekrytointi on jo käynnissä. Talkootehtäviä löytyy ihan laidasta laitaan, joten jokaiselle kiinnostuneelle löytyy mielenkiintoista puuhaa. Lähtekäähän kaikki iloiseen porukkaan järjestämään hienoa tapahtumaa Turkuun. Lisätietoa löytyy Power Cupin kotisivuilta ja Facebook-sivuilta.

Leffa-arvostelu: Freetime Machos

Katsoimme tuossa taannoin vaimon kanssa perjantai-illan ratoksi Mika Ronkaisen dokumenttielokuvan Freetime Machos (v. 2009), jonka löysin vahingossa kirjastostamme. En ole montaa kotimaista urheilua käsittelevää leffaa nähnyt, joten tämän arviointi on hieman vaikeaa. Elokuvana tuo ei ollut parhaasta päästä, etenkään vaimoni mielestä, mutta jotenkin aihepiiri oli kuitenkin sellainen, että minä pidin siitä paljon. Kansilehden kuvaus "komedia maailman pohjoisimmasta ja kolmanneksi huonoimmasta rugbyjoukkueesta" oli aika naulan kantaan osunut.

Tämän "Freetime Machos" -leffan lisäksi ei tule mieleeni montaa kotimaista urheiluleffaa. Matti -leffa nyt tietysti käsitteli löyhästi urheilua, mutta siinä oli muut asiat pääosassa urheilun sijasta. Dokumenttihenkisistä leffoista tulee heti mieleen Täynnä Tarmoa, mutta muita ei juuri pikaisella harkinnalla mieleen tulekaan. Täynnä Tarmoa kertoo kotimaisesta koripallosta vähän samanlaiseen maanläheiseen tapaan kuin Freetime Machos rugbystä. Hollywood-glamouria tästä leffasta on turha hakea, sillä tämä leffa haisee rehellisesti hieltä ja suomalaiselta mieheltä.

Moni ei varmasti edes tiedä, että Suomessa pelataan rugbyliigaa ja tämän leffan perusteella ehkä jotain muutakin sarjaa, sillä pääosassa oleva porukka pelkäsi sarjapaikkansa puolesta. Kovin vakavasti otettavaa kuvaa leffa ei suomalaisesta rugbystä anna. Leffaa katsellessa tuli mieleen oman aladivarien futisporukan puuhastelut. Yhtymäkohtia oli paljon: otteluissa ei katsojia, alatyyliset jutut kopissa ja pelireissuilla, harjoitukset vähän mitä sattuu ja joukkueeseen on vaikea löytää uusia pelaajia. Rugbyn lisäksi leffa kuvasi myös  suomalaisten miesten välistä ystävyyttä sekä perhe-, työ- ja harrastuselämän yhdistämistä. Oman osansa leffassa sai myös eräään suomalaisen elektronikkateollisuuden suuryrityksen paljon uutisissa ollut Suomesta vetäytyminen.

Suosittelen tämän leffan katsomista höntsäurheilussa itsekin mukana oleville ja olleille, jotka tietävät miltä pukukopissa kuuluu tuoksua. Tämä kohderyhmä osaa varmasti samaistua leffan päätähtiin. Elokuvakriitikoille ja rally-english vastaisille kielipoliiseille leffa tuskin tarjoaa nautinnollisia hetkiä. Itse kuitenkin pidin siitä sen verran että ensi kesänä pitää mennä tutustumaan myös turkulaisen Eaglesin ottelutapahtumaan.


Arvostelu: * * * * *

Perustelu: Tämän leffakriitikon arvosteluissa on yleensä tähtimerkit kohdillaan, jos leffakotelon takakannesta löytyy seuraavia sanoja: suomalainen, urheilu, urheilukulttuuri, katsomokulttuuri, fanittaminen.

Traileri:

Mestis käynnisti kevään playoff-rumban etuajassa

Rauhalliseen pyhäpäivään tuli Naantalin Tuhkamarkkoinoiden muikkujen nauttimisen jälkeen yllätysohjelmaa, kun parin vinkkauksen kautta korviini kiiri infoa illan lentis- ja kiekkotarjonnasta. Kun muu perhekin innostui vielä lähtemään mukaan, niin katsomot kutsuivat taas. Tarjolla oli jo kevään ensimmäisiä playoff-maistiaisia, vaikka kalenteri osoittaa vasta helmikuun puoliväliä. Syynä tähän lienee tulevat liigakarsinnat, joita ennen Mestiksen mestari pitää saada selville.

Sunnuntain penkkiurheilukiertue alkoi kuitenkin Raisiosta ja naisten kakkossarjaottelun seuraamisesta Kerttulan liikuntahallissa. Kyseisen sarjan otteluita jo muutaman tällä kaudella nähneenä illan ensimmäinen ottelu ei tarjonnut yllätyksiä, vaan ottelun nopeastikin muuttuvat ylä- ja alamäet olivat jo tuttua kauraa. Yleisöä Kerttulaan oli saapunut ihan mukavasti huonosta kelistä huolimatta. Kotijoukkue RaisU 2 voitti ottelussa Salon Viestin junnuista kootun joukkueen lukemin 3-0.

Kerttulasta matka jatkui Mestiksen playoff-otteluun TuTo - Sport Kupittaan OS/G-areenalle, jonka olisi tosin voinut edellisen perheen kanssa tehdyn matsireissun kokemusten perusteella nimetä myös OMG-areenaksi (lue aiempi blogikirjoitus). Tällä kertaa istumapaikan valintamme onnistui vähän paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa aiemman reissumme jälkeen sanansa syönyt vaimokin viihtyi matsissa paremmin. Kupittaalle oli saapunut ihan mukavasti katsojia, vaikka TuTo oli kokenut edellisenä päivänä vieraissa 7-1 murskatappion ja tällaisessa paras seitsemästä sarjassa toisen pelin merkitys ei vielä kovin suuri olekaan. Tai onhan se suuri, mutta mitään ei ole vielä kummallekaan katkolla ja varmuudella kotona pelataan vielä vähintään kerran kuluvalla kaudella. Taatusti myös hiihtolomalla ja huonolla kelillä oli merkityksensä yleisömäärään.

Heti hallille tultuani kuulin VIPin ulkopuolelle Juhani "Tami" Tammisen läpikäymät prinsiipit illan otteluun. Tamin tärkein prinsiippi oli se, että kun Sport pelaa selvästi Mestiksen nopeinta kiekkoa, niin TuTon pitää pystyä hidastamaan sitä fyysisellä pelillä. Tässä hän peräänkuulutti mm. Pasi Nielikäisen panoksen tärkeyttä. Noista prinsiipeistä tuli mieleeni, että siinähän olisi hyvä idea TuTolle heittää Tamin prinsiipit ihan julkiseksi kamaksi kaikille katsojille. Miksi ne pitää antaa vain VIPeille? Tällainen yleisöpalvelu voisi osaltaan kasvattaa TuTon yleisömääriä, vaikka kaikki eivät tietysti Tamista ja hänen esitystyylistään pidäkään. Olen muidenkin lajien kohdalla miettinyt toimisiko Suomessa sellainen käytäntö, että yleisölle tarjottaisiin ennen ottelun alkua jotain tämän tyylistä matsiennakkoa. Toimiessaan tämä voisi olla hyvä tapa houkutella katsojia pelipaikalle aikaisemmin, jolloin he varmasti käyttäisivät myös hallin palveluita hyväkseen.

edit. Kirjoittaja huolellisuutta! Taustatyöt pitäisi näköjään tehdä paremmin, sillä huomasin vasta tämän jo julkaistuani TuTon sivuilta ettei tuo ollut mikään VIP-esitys, vaan kaikelle kansalle tarkoitettu. Hyvä TuTo! Mielenkiintoista nähdä miten laajalti tuollaiset tulevat kiinnostamaan ihmisiä. Itse aion ainakin ensi kerralla osallistua.

Joukkueiden nimilistoja läpikäytyäni en voinut kuin ihmetellä miten huonosti TuTon kausi on sujunut ja miten Sport voi olla tämän otteluparin ennakkosuosikki. Vaikkei pelejä koskaan paperilla ratkaistakaan, niin jotain niidenkin pitäisi merkitä. Sportin joukkueesta tuttuja nimiä olivat vain KHL:ssäkin pelannut maalivahti Joni Puurula sekä TPS:stä tuttu Jussi Tapio. Muut olivat Mestistä vähemmän seuraavalle tuntemattomia suuruuksia. TuTon listalla sen sijaan liigapelureita vilisee useampiakin, kuten Nielikäinen, Antti Virtanen, Ville-Vesa Vainiola, Antti Reivonen, Kai Syväsalmi. Soittajat ovat hyvät, mutta jotenkin vain orkesterin yhteispeli ei ilmeisesti ole lähtenyt toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. En tiedä johtuiko se play off -jännityksestä vai mistä, mutta ottelun alku oli kotijoukkueelta hyvin hermostunutta pelaamista. Ensimmäisen viiden minuutin aikana altavastaajana otteluun lähtenyt kotijoukkue päästi vierailijat kokeilemaan 5 vs 3 ylivoimaa. Molemmat jäähyt tulivat vielä puolustuspäässä kiekon katsomoon laittamisesta. Onneksi sentään alivoimasta suoriuduttiin kunnialla, joka ehkä antoikin sitten jonkinlaista voimavaraa ja uskoa kotijoukkueelle. Ensimmäinen erä oli selvästi TuTon, mutta ottelun vanhetessa Sport alkoi painaa päälle yhä vahvemmin.

Maineeseensa nähden todella fiksusti läpi ottelun pelannut Nielikäinen koitti toisessa erässä herätellä kotijoukkuetta muutamalla hirmuisella puhtalla pommilla, mutta suurta piristysruisketta joukkue ei valitettavasti niistä kuitenkaan saanut. Kolmannessa erässä TuTo johti ottelua vielä 3-1, mutta muutamilla jäähyillä vierailijat päästettiin mukaan peliin. Vaasalaisten noustua jo 3-3 tasoihin oli hallissa läpi ottelun seissyt ja hyvin kannustanut pieni faniryhmä, jonka meteli peitti alleen kaikkien muiden kannustuksen - jos sitä nyt hallissa olikaan. Pikaisella silmäyksellä ei olisi edes erottnut missä on TuTon fanikatsomo, koska siellä kaikki istuivat penkeillään eikä meteliäkään juuri pidetty välillä pauketta pitänyttä rumpua lukuunottamatta. Juuri tällaisessa tilanteessahan oma joukkue kaipaisi kannustusta jopa läpi pelikatkojen!

Ottelu meni 3-3 tilanteessa jatkoajalle, jossa hyviä paikkoja oli kummallakin joukkueella. Lopulta vierailijat kruunasivat nousujohteisen iltansa ja pysäyttivät pelikellon aikaan 74.05 siirtyen ottelusarjassa 2-0 johtoon. Voitto vieraissa tiistaina nostaisi Turussa torstaina pelattavan matsin yleisömäärää mukavasti. Jos tiistaina tulee kolmas tappio, niin tie kohti välieriä alkaa olla sen verran kivinen, että joiltain turkulaisilta penkkiurheilijoilta saattaa usko loppua ja kodin lämpö houkutella Kupittaan kylmyyyttä enemmän. Toivotaan siis TuTolle menestyksekästä Vaasan reissua ja hyvää rähinää torstaina Kupittaalle!



P.S. Kupittaan lihapiirakka nakilla ei pettänyt taaskaan PenkkiSporttaajaa!

Missä ja miten minä haluan istua? Ajatuksia Turun palloiluhallista.

Kun tässä blogin kirjoittelussa on päästy jo hyvään vauhtiin eikä juuri nyt ole isoja tapahtumia tiedossa, niin nyt lienee sopiva hetki antaa ajatuksen lentää Turun seutua jo pitkään puhuttaneesta palloiluhallista - tai oikeammin sen puutteesta.


Turun sisäpalloilufasiliteetit ovat hävettävän olemattomat. Onkohan missään Suomen suurkaupungissa yhtä surkea tilanne? Hallia on kyllä suunniteltu kuin Iisakinkirkkoa, mutta valmista ei ole tullut edes suunnitelmien osalta. Jos halli joskus pystyyn saadaan, niin toivon sen pohjaratkaisun tukevan sitä, että siellä voidaan järjestää isojakin tapahtumia. Uskon että turkulaiset urheilun ystävät löytävät hallille sankoin joukoin, jos puitteet olisivat kunnossa ja helposti saavutettavissa. Toivon ettei suunnittelutyylistä huolimatta hallin tunnelma tulisi olemaan kuin Iisakinkirkossa.

Hallin paikaksi on kaavailtu ainakin VR:n vanhoja konepajoja, maanalaisia luolia Louhessa, HK Areenan seutua Artukaisissa sakä Kupittaata. Näistä viimeinen saa minun varauksettoman suositteluni. Hyvät kulkuyhteydet ja sijainti aivan kaupungin keskustassa olisivat otollisia lähtökohtia sisäpalloilukulttuurin kasvattamiseen Turussa. Jos jostain syystä kävisi niin, että minulle annettaisiin valta tehdä palloiluhallia koskeva ratkaisu, niin tekisin Kupittaan "Monitoimi"hallista vain ja ainoastaan sisäpalloiluhallin, siirtäisin TuTon ja kumppanit pelaamaan HK Areenalle ja rakentaisin sen viereen yhden tai kaksi pienempää harjoitushallia. Veikkaanpa että tämä ratkaisu olisi jopa halvimmasta päästä esillä olleista.

Kehuin taannoisessa blogikirjoituksessani Vantaan Energia Areenaa. Toivonkin Turun hallin suunnittelijoiden vierailevan Vantaan sisäpalloilupyhätössä, joka on mm. Suomen koripallomaajoukkueen pääasiallinen kotihalli. Hyvien hallien benchmarkkauksen lisäksi toivon suunnittelijoiden kuuntelevan hallin käyttäjiä - sekä seuroja että katsojia. Pelkille harrasteporukoille tarkoitettua hallia ei tänä päivänä kannata rakentaa, sillä Turun seudulla olisi todella tarve kansainväliset mitat täyttävälle sisäpalloiluhallille, jonne voitaisiin tuoda myös monen eri lajin maaotteluita. Turun uuden hallin lisäksi ainakin Raision Kerttulan hallia ollaan ilmeisesti jollain aikataululla kunnostamassa. Sinne rakennetaan kamppailu- ja voimailutiloja. Kaino pyyntöni sinne suuntaan onkin, että tehdäänhän nämäkin ratkaisut myös yleisöä ajatellen? Sijoitetaan nämä uudet tilat niin, että niiden yhteyteen (esim. niiden päälle) saadaan halliin uusia katsomo- tai ravintolatiloja. Monesti tuntuu että halleja suunnittelevat arkkitehdit istuvat vain toimistoissaan, jos eivät ole golfia pelaamassa. Asiakkaiden toiveiden kuulemiselle ei lasketa juuri minkäänlaista arvoa.


Samaan aikaan kun urheiluväki odottaa edelleen Iisakinkirkkonsa valmistumista, vaati Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Leif Segerstam musiikkitaloa Turkulaisen sivuilla nopeasti Hämähäkkitontille. Ensisilmäyksellä meinasi verenpaineeni jo nousta, kunnes luin juttua eteenpäin. Vaikka en itse tuon tyylistä kulttuuria juuri kulutakaan, niin Segerstamin perustelut olivat järkevät. Hänen mukaansa Turku voisi olla mielenkiintoinen kansainvälinen matkailukohde idän ja lännen välissä. Jutun lopussa hän kaipaa projektia rahoittamaan turkulaisia miljonäärimesenaatteja, joita olisi mukava nähdä myös palloiluhallin taustajoukoissa. Penkkisporttaaja antaakin kannatuksensa näille molemmille projekteille, kunhan musiikkitaloa ei tehdä julkisilla varoilla ennen palloiluhallia. :)

"Ei kukaan minnekään Artukaisiin lähde." - Matti Salminen 2011

Löysä penkkiviikko takana, toivottavasti vilkkaampi edessä

Olipa löysä penkkiurheiluviikonloppu. Melkein oikein hävettää. No, onneksi jotain ajatuksia kirjoittelua varten on sentään tullut päähän paikallista ilmaisjakelulehteä luettuani.

Mutta mennään ensin keskiviikkoon ja Impivaaran jäähalliin, jossa pelattiin jääkiekon harjoitusottelu TPS:n C1-junioreiden ja naisten maajoukkueen, eli Naisleijonien, välillä. Ottelu oli osa Naisleijonien valmistautumista tulevaan EHT-turnaukseen ja kevään MM-turnaukseen. Yleisön seasta tihkuneiden sekalaisten tietojen mukaan edellisen kerran tällainen harjoitusottelu oli päättynyt Tepsin selvään yli 10 maalin voittoon. Pari päivää ennen Tepsin kohtaamista Naarasleijonat olivat harjoitelleet TuTon C-pojat nurin lukemin 7-2. Tepsi on kuulemma kuitenkin aivan eri tasoinen porukka kuin TuTo ja vastaa hyvin lähelle Naisleijonien tulevien MM-kisojen vastustajista Kandaa ja Yhdysvaltoja.


Minut tähän otteluun ajoi mielenkiinto nähdä miten aikuiset naiset (tosin en tiedä miten aikuisia Naisleijonat ovat) pärjäävät nuorten poikien kanssa. Täytyy todeta että ero fyysisyydessä ja mm. luistelunopeudessa oli yllättävän pieni. Mutta jonkun verran sitä kyllä oli ja sen vuoksi naiset olivat koko ajan alakynnessä. Ensimmäisessä erässä Naisleijonilla oli vain yksi kunnollinen hyökkäys/painostus eikä sekään päättynyt kunnolliseen maalintekopaikkaan. Kahden erän jälkeen hallilta lähtiessäni tilanne oli 2-0 Tepsille, eli Naisleijonat olivat onnistuneet puolustus- ja maalivahtipelaamisessa hyvin. Tämä lienee heidän taktiikkansa myös jenkkejä ja kanukkeja vastaan - tiivis puolustuspelaaminen ja muutamasta vastahyökkäyksestä tai ylivoimasta onnistuminen. Nyt noita hyökkäyspään onnistumisia ei kuitenkaan tullut, sillä ottelun lopputulos oli 3-0.


VG jäi vielä tsekkaamatta

Minua harmittaa vietävästi, että en päässytkään sunnuntaina seuraamaan Suomi-sarjan ottelua VG-62 - HCK, vaikka olin sitä pitkään suunnitellut. VG on uuden kotikaupunkini "edustusjoukkue" ja olisi mielenkiintoista nähdä millaisia sen ottelutapahtumat ovat. Paikallisista lehdistä olen saanut sentään seurata heidän edesottamuksia. Viime torstain Kaupunkiuutisten kolumnissa toimittaja Kai Saarto kirjoitteli mielenkiintoisesti VG:stä, sen kovista tavoitteista ja budjettivajeesta.


Pyrin pääsemään johonkin tämän kauden otteluun vielä paikalle katsastamaan VG:tä ja heidän ottelutapahtumiaan. Seuran kannalta on hienoa, että peräti kolme pelaajaa on siirtynyt tällä kaudella "ammattilaiskentille" (Mestis, Tshekki, Ranska), mutta niistäkään siirroista ei taida olla apua talouspuolelle. Näiden siirtojen ja Marco Tuokon liittyminen VG:n joukkueeseen on minusta jäänyt jotenkin hyödyntämättä täällä Naantalissa muutamaa pientä lehtijuttua lukuunottamatta. Pyrin kirjoittamaan markkinoinnillisestakin näkökulmasta sitten kun pääseen ottelutapahtumaan tutustumaan.


Maanantaina lentopalloa Raisiossa ja UrhoTV:llä

Maanantaina onkin edessä taas penkkiurheilua lentopallon parissa, kun Loimu kohtaa Mestaruusliigaottelussa oululaisen Sun Volleyn. Tämä ottelu näytetään myös UrhoTV:ltä, mutta urheiluhan on aina parasta paikalla nautittuna! Mutta kameroiden vuoksi pitää muistaa laittaa tukka hyvin. UrhoTV näyttää nykyisin talvella kiitettävän aktiivisesti lentopalloa ja koripalloa. TV-ryhmän seikkailuja voi seurata selostajan pitämästä Keikalla2012 -blogista.

SM-painit ja Bowlit meni - edessä pojat vs naiset

Väriä ja tunnetta katsomossa!

Viime viikonloppu tarjosi roppakaupalla mielenkiintoista urheiluviihdettä. Lauantaina Raision Loimu ja Hurrikaani-Loimaa järjestivät huikean jännitysnäytelmän lentopallon Mestaruusliigan paikalliskamppailussa. Ennakkosuosikin asemasta otteluun ponnistanut Hurrikaani voitti ottelun lopulta niukasti lukemin 2-3. Tämä oli Hurrikaanin kautta aikojen ensimmäinen voitto Raisiossa. Ottelun yleisömäärä oli hyvä (913) ja tunnelma todella hyvä. Siitä vastasivat perinteisen Turun seudulta tulevan lentopalloyleisön lisäksi loimaalaiset ja ottelussa koulupäivää viettänyt noin 160 hengen joukko Nousiaisten Kirkonpiirin koulusta. Oli kyllä kertakaikkiaan hieno ottelutapahtuma ja tempaus tuo koululaishomma - tuollaisella panostuksella (katso kuvia) kun suomalaiset oppisivat suhtautumaan urheilutapahtumiin, niin kyllä urheilukulttuuri kehittyisi isoin harppauksin.

Käsiohjelman kanteen hankkimani nimmarit:
P. Ukkola, M. Asell, M. Yli-Hannuksela

Sunnuntaina kävin tutustumassa painiin, jonka SM-kisat järjestettiin Caribian komeassa hallissa. Puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa, ainoastaan kunnollinen perinteinen kisakahvio ja -makkara puuttuivat, sillä niiden tilalla oli ihkaoikea ravintola. Itse olisin mielummin ottanut makkaran grillistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt painia paikanpäällä, jos mukaan ei lasketa viime vuoden Urheilugaalaa, jossa esitettiin haitaripainia. Turkulaisena minun myötähäpäni koko Turku2011 -projektia kohtaan juuri sillä hetkellä oli niin korkea, että sitä ei voi laskea painikokemukseksi. SM-painit vaikuttivat ihan yleisöön menevältä tapahtumalta. Tunnelma oli välillä kuumaa katsomonkin puolella ja molskilla tapahtui kokoajan jotain. Kun matsi päättyi, niin seuraava alkoi heti eikä siinä ollut mitään turhaa lämmittelyaikaa välissä. Iso plussa tästä! Se hämmästytti ensikertalaista, että matsit olivat todella lyhyitä ja SM-tasolla painijoiden suoritukset eivät olleet samaa tasoa kuin tv:ssä näkemissäni otteluissa, mutta sehän nyt on ihan normaalia. Tarkoitan tällä näyttäviä heittoja ja pitkiä vyörytyksiä (vai mitä ne kaverin pyörittämiset mahtaa oikealta nimeltään olla) Sellainen fiilis sunnuntaista jäi, että saatan hyvin mennä toistekin seuraamaan painitapahtumaa. Caribialla tuli tavattua myös lajin ikoneita, kuten Pertti Ukkola, Marko Yli-Hannuksela ja Marko Asell.

Sunnuntai jatkui painien ja oman lenkkeilyn jälkeen Chelsea-ManU -ottelun seuraamisella kavereiden kanssa anniskeluravintolassa. Olin ottelussa sekä ManU:n kannalla että Chelseaa vastaan, joten olen tyytyväinen mielenkiintoisen ottelun lopputulokseen, vaikkei voittoa tullutkaan. Tilanteessa 3-0 näytti jo pahalta, mutta huikean kirin ansiosta pinna tuli punaisillekin 3-3 tuloksen myötä. Ottelu oli todella viihdyttävä. Tämän jälkeen pallo vaihdettiin vähän eri muotoiseksi ja seurattiin Super Bowlia, joka tarjosi niin ikään todella hyvää urheiluviihdettä. Ei tullut turhaan valvottua aamukuuteen asti kolmen kaverin kanssa kisastudiossamme - hyvätasoinen matsi tarjosi jännitettävää aivan loppusekunneille. Ja eipä se väliaikashowkaan pettänyt, vaikka en mikään Madonnan fani olekaan. Hienosti rakennettu setti sekin.

Mitä tuleva viikko tuo tulleessaan? Kerro sinä!

Tähän kuluvaan viikkoon ei ole vielä buukattu paljon penkkiurheilua. Keskiviikkona on tarkoitus mennä seuraamaan mielenkiintoista kiekkomatsia, kun Impivaarassa kohtaavat Tepsin C-juniorit (pojat siis) ja Suomen Naisleijonat, jotka valmistautuvat Euro Hockey Touriin sekä kevään MM-kisoihin. Mielenkiintoista nähdä miten naiset pärjäävät pojille - tai toisinpäin.

Sunnuntaina oli tarkoitus seurata uuden kotikaupunkini kiekon edustusjoukkueen, eli Suomi-sarjan VG-62:n, ainoaa kalenteriini sopivaa kotiottelua HC Keski-Uusimaata vastaan. Valitettavasti nyt näyttää kuitenkin siltä, että omat liikuntaharrastukset futsalin muodossa vesittävät tämän suunnitelman. Olisi kyllä makoisaa nähdä tällä kaudella vielä mm. Marco Tuokko Kuparivuoren jäähallissa.

Penkkiurheilukalenterissani näyttää siis olevan vähän tilaa. Heittäkäähän vinkkejä kalenterin täyttöön, jos Turun seudulla tapahtuu tällä viikolla jotain mielenkiintoista.

Huikea penkkisport viikonloppu: lentopallon paikkalliskamppailu - SM-painit - pressan vaalit - Super Bowl!

Tämä viikko on mennyt vahvasti lentopallon merkeissä, mutta viikonloppuna on tarkoitus saada ohjelmaan mahtumaan muutakin. Raision Loimu tarjosi keskiviikkona huikeaa urheiluviihdettä Kerttulan liikuntahallissa Muuramen Lentopallon kanssa. MuurLe vei tylysti kaksi ensimmäistä erää, mutta sitten lentopallo näytti lajin hienon puolen, eli rytmin totaalisen muuttumisen. Loimu sai parilla vaihdolla pelinsä kulkemaan ja kotijoukkueen pelin ryhtiliikkeen myötä myös tunnelma hallissa nousi kattoon asti. Viidennen erän kotivoiton jälkeen iloisia ja vapautuneita tuuletuksia nähtiin sekä kentällä että katsomoissa.


Tänään on edessä ennakko-odotusten mukaan vielä huikeampi lentopallo-ottelu Raisiossa, kun Loimun rakas paikallisvastustaja Hurrikaani-Loimaa saapuu Raisioon. Ottelussa on monia tekijöitä, jotka tekevät paikallismatsista vielä mielenkiintoisemman kuin aikaisemmat paikallismatsit ovat olleet: Hurrikaanin huikea alkukausi, Loimun vaikea alkukausi, Hurrikaanin ex-loimulaiset Jimmy Hernandez, Henri Rajala ja Ville Kakko, Hurrikaani ei ole koskaan voittanut Raisiossa, jne.


Sunnuntaina olisi tarjolla lentopalloa Sastamalassa, kun Loimu matkustaa VaLePan vieraaksi. Saattaa kuitenkin olla että tie ei vie sinne, vaan tyydyn penkkiurheilemaan kotikulmilla. Caribia Areenalla on tarjolla kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisat. Tämän tason painikekkereitä ei ole nähty Turussa 21 vuoteen! SM-mitalien lisäksi Caribiassa taistellaan myös mahdollisista Olympiakarsintapaikoista ja EM-kisalipuista. Painista en paljoakaan ymmärrä, mutta mielenkiintoista on mennä aistimaan tapahtuman tunnelmaa. Lippuja on kuulemma myyty ennakkoon todella hyvin, joten yleisöäkin taitaa paikalla olla sankoin joukoin. Saa nähdä onko meininki Caribialla tällaista:

Sunnuntaina illalla on tiedossa kaksikin eri kisastudiota. Ensin jännitetään tuleeko Suomen seuraavaksi presidentiksi Sauli Niinistö vai Pekka Haavisto. Tuon studion jälkeen alkaakin virittäytyminen seuraamaan valtaisiaa mediatapahtumaa valtameren toiselta puolelta. On taas se ilta, kun amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl -tapahtuma valtaa televisioruudut ympäri maailman. Minä seuraan Suber Bowlin jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan kavereiden kanssa. Lähes koko yö siinä menee, mutta on se sen arvoista. Super Bowlia voi seurata myös kotisohvalta, sillä Nelonen Pro on avoinna kaikile tämän juhlaviikonlopun ajan.