Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

lauantai 19. toukokuuta 2012

Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!



Lentopallon Maailmanliiga on rantautunut täksi viikonlopuksi Torontoon. Pelit pelataan Ricoh Centressä, joka on Toronto Maple Leafsin farmijoukkue Toronto Marliesin (AHL) kotihalli. Halli vetää 7.779 katsojaa, joten se on aika lailla normaalin suomalaisen jäähallin kokoinen. Hallin seinälle on jäädytetty niiden pelaajien lehtiä, eli leafseja, jotka ovat nousseet Marliesin kautta NHL:ään. Hetken silmäilyn jälkeen rivistöstä osui silmään vuodelta 1992 nimi Berg – paikallisille kun kerroin että hän on ”oman kyläni poikia”, niin he tuntuivat edelleen muistavan Bergin hyvin.

Koska tänne asti on tultu ja yhteen ainoaan osittain vapaaseen iltaan sattui osumaan Major Leaguen (siis baseball) peli, niin oli pakko lähteä tutustumaan millaista jenkkihuumaa legendaarisen ammattilaisliigan ottelutapahtumissa on. Vastustajaksi Toronton Blue Jaysille saapui New York Yankees, joka on kansallispelin legendaarisin seura.



Blue Jaysin stadion Rogers Centre on aivan kaupungin keskustassa, joten sinne suunnistaminen oli helppoa. Yli 50.000 ihmistä vetävä stadion on sen verran massiivinen rakennus, että sen näkikin jo aika kaukaa. Lipunmyynti oli helppo löytää, mutta lipun ostaminen olikin vaikeampaa, koska kyseessä oli minun ja ystäväni ensimmäinen baseball-kokemus. Ostimme liput lopulta kentän päädystä, koska sen sektorin liput olivat lähes halvimmat (tiesimme että ehdimme katsomaan ottelua vain tunnin) ja siellä olisi ehkä mahdollista napata kunnarista koppi ja saada pallo muistoksi ottelusta. Kaksi pääsylippua maksoi yhteensä 72 dollaria.

Fanituotemyynti ja ravintolapalvelut oli todella mallikkaasti hoidettu stadionilla. Tuskin on olemassa mitään fanituotetta tai purtavaa, jota ei olisi stadionilla ollut tarjolla. Ainoa negatiivinen yllätys oli oluen hinta, sillä tuopillinen mallasjuomaa maksoi 10,75 dollaria. Ennen ottelutapahtumaa lukuisat kentänhoitajat hioivat pelialuetta huolella kuntoon ja odotukset nousivat korkealle. Tapahtuman alku oli kuitenkin niin lattea ja vaisu, että ilman kansallislauluja en olisi varmaan tajunnut edes pelin alkavan. Odotin pelaajaesittelyihin savukonetta, kovaa musiikkia, stroboja ja muuta jenkkihöpinää, mutta kaikki tämä puuttui tyystin. Kun peli lähti käyntiin, niin taustamusiikeista tai kuulutuksista ei ollut tietoakaan ja peli eteni hyvin pitkäveteisesti. Ainoa tunnelmaa nostattanut tekijä oli hiljalleen päihtynyt kotiyleisö, joka alkoi huutelemaan ja pitämään ääntä stadionilla – lähinnä huudellen rivouksia vierasjoukkueen pelaajille.

Summa summarum baseball ei noussut suosikkilajieni joukkoon. Televisiosta seurattuna se on paljon mukavampaa seurattavaa, koska tyhjät ja tapahtumaköyhät hetket on täytetty uusinnoilla ja tilastoilla. Lajin hullunkurisuutta lisää se, että joukkueet pelaavat runkosarjassa yli 160 ottelua. Joskus pitää vielä päästä seuraamaan NHL tai NBA ottelua, josko niissä olisi kunnon jenkkihumua vähän enemmän tarjolla kuin baseballissa. Jossain vaiheessa pitää käydä tutustumassa myös suomalaiseen baseballiin (pesäpallon lisäksi), sillä Turustakin löytyy kyseisen lajin seura – Black Sox. Tästä Turkulaisen lehtijutusta löytyy lisää infoa ko. seurasta.

Kanada(kaan) ei ole tuottanut pettymystä televisiotarjonnan osalta, vaan televisiosta löytyyt urheilutarjontaa todella monipuolisesti. Aina löytyy joltain kanavalta sporttia seurattavaksi. Täällä olon aikana on tullut katsottua jo NBA:n ja NHL:n pudotuspelejä, Kanadan jalkapalloa ja Major Leaguen baseballia. Toivottavasti tänään televisiosta näytetään myös Champions Leaguen finaali, vaikka kyseessä onkin eurooppalainen urheilun suurtapatuma.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Lentopallomaajoukkueella Olympiaunelma omissa käsissä

Uskoakseni lähes jokaisen urheilijan tavoite on päästä joskus kokemaan Olympialaisten tunnelma. Ja todennäköisesti unelma Olympiakatsomoon pääsemisestä kiiluu myös kaikkien penkkiurheilijoiden silmissä. Olympialaiset on megaluokan urheilutapahtuma, jonka fiilistä on vaikea koittaa kuvailla, joten en lähde siihen leikkiin lainkaan. Etenkään kun en ole itse sitä koskaan kokenut, vielä.

Suomen miesten lentopallomaajoukkueella on historiallinen sauma iskeä itsensä Olympialaisiin tällä viikolla Bulgarian Sofiassa pelattavassa karsintaturnauksessa. Edellisen kerran suomalainen palloilujoukkue on osallistunut Olympialaisiin 32 vuotta sitten! Ja tuokin oli takaportin kautta tapahtunut livahdus, kun jalkapallomaajoukkue pääsi Moskovan kisoihin mukaan. Karsintojen kautta edellisen, ja ainoan, kerran tiensä kisoihin selvittänyt palloilumaajoukkue oli koripallomaajoukkue, joka osallistui Tokion Olympialaisiin vuonna 1964.

Karsintasysteemi Olympialaisten lentopalloturnaukseen on erittäin sekava ja haastava etenkin eurooppalaisille. En viitsi edes yrittää avata sitä tässä, vaan jokainen voi yrittää tulkita tuota viereistä kuvaa. Tämän Olympiadin valmistautuminen alkoi jo neljä vuotta sitten, kun Suomi hävisi edellisten Olympialaisten karsintaturnauksen välierässä Espanjalle. Viime syksynä Suomi selvitti Euroopan Olympiaesikarsinnasta tiensä varsinaiseen karsintaturnaukseen voittamalla Kroatian Osijekissä Hollannin, Kroatian, Portugalin sekä Slovenian.

Viime viikolla Espanjan Guadalajarassa pelatut harjoitusottelut eivät luvanneet kovin hyvää, mutta harjoituspelit ovat harjoituspelejä ja tällä viikolla on edessä aivan erilaiset pelit. Euroopan ja maailman terävimmässä kärjessä, jonne Suomi on määrätietoisesti kivunnut, erot ovat niin pieniä, että päivän kunto ratkaisee joka pelissä. Kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Siinä on sekä Suomen sauma että riski.

Tervetuloa jännittämään karsintaturnauksen otteluita Ylen ja maajoukkueen Facebook-sivun kautta.


LinkkiVinkit:
CEV / kisasivut: Official webpage > > >

perjantai 4. toukokuuta 2012

Blogin luonne muuttuu aavistuksen kesän ajaksi


Ehei, en ole sentään jäämässä kesäksi sapatille tai laiskistumassa riippumattoon löhöämään urheiluareenoiden sijasta, vaan olen lähtenyt viime kesän tapaan miesten lentopallomaajoukkueen matkaan (siis töihin). Työ tulee viemään minua taas kesällä ympäri maapalloa. Tarkoitukseni on raportoida kesän aikana mitä ajatuksia erilaiset urheilukulttuurit herättävät, luvassa on raportteja ainakin Espanjasta, Bulgariasta, Kanadasta, Brasiliasta, Puolasta sekä tietysti Suomesta.

Viime kesänä sain mahdutettua työreissuihin jonkun verran stadion ja fanishop visiittejä sekä yhden Turkin liigan futismatsin. Tekniikka & Talous -lehden (16.3.) katsomoelämys-juttua Turkin liigan futismatsista lukiessani muistui mieleeni tuo oma viime kesäinen vierailuni Turkissa Anaragücün kotiottelussa (kirjoitin visiitistä tässä blogitekstissä). Meidän penkkiurheilijoiden pitäisi muistaa aina ulkomaille matkustaessamme käydä aistimassa myös paikallista urheilukulttuuria - se on monesti melko erilaista kuin omamme. Ja monissa tapauksissa se on vielä erittäin huokean hintaista, kuten Turkissa sekä oman että ko. lehtiartikkelin kirjoittajan kokemuksessa.

Käynnistyvä kesä alkaa heti jännittävissä merkeissä, sillä meillä (eli miesten lentismaajoukkueella) on yhä saumat saavuttaa tavoitteena ja unelmana mielessä oleva paikka Lontoon Olympiakisoihin. Se olisi jättipaukku, ehkä jopa jytky, sekä suomalaiselle lentopalloilulle että koko palloilulle. Unelma joko käy toteen tai murentuu 8.-13. päivä toukokuuta (eli ensi viikolla) Sofiassa pelattavassa karsintaturnauksessa. Kahdeksan joukkueen turnauksen voittaja etenee Lontooseen, joten tie on kapea ja kivinen, mutta oikein luovimalla sen kautta on täysin realistista päästä kiviin kompastumatta maaliin. Sekä Olympiakarsintaturnausta että sen jälkeen pelattavaa Maailmanliigaa voi seurata Suomessa television kautta. Tässä on infoa Yleltä Olympiakarsinnasta!

Turun seudun urheilustakin tulen tietysti raportoimaan mahdollisuuksien mukaan ja tuossa vasemmalla sarakkeessa olevaa tapahtumakalenteria tulen päivittämään joka tapauksessa!

Hyvää urheiluhuumaista viikkoa lentopallon Olympiakarsinnan ja jääkiekon MM-turnauksen parissa! Nyt ei käytetä vähään aikaan mitään muuta kuin sinivalkoisia vaatteita!


torstai 3. toukokuuta 2012

Wappupiknikkiä keskustassa suunnistajien tapaan

Vuoden 2012 Wapusta voidaan puhua jo menneessä aikamuodossa - tippaleivät on syöty ja simat juotu. Kevään, työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän vietto ei onneksi estänyt urheilun seuraamista ystävien seurassa. Wappuaattona tarjottiin nimittäin Canal+:n kautta englannin Valioliigan huippukamppailu, jossa Manchesterin suurseurat iskivät vastakkain. Tällä kertaa oli sinisen joukkueen vuoro viedä punaista joukkuetta. Peli ei valitettavasti missään vaiheessa noussut laadullisesti odotetulle tasolle, mutta positiivista oli se että mestaruustaistelussa kaikki on yhä avoinna, kun sarjaa on pelaamatta kaksi kierrosta. Mielenkiintoisia hetkiä on siis edessä Valioliigaa seuraaville.

Aattoa seuraavan kohmeloisen wappupäivän voisi luulla olevan pyhitetty piknikillä rentoutumiseen ja mahdollisesta krapulasta elävien kirjoihin palaamiseen, mutta ainakin suunnistajille se oli tänä vuonna jotain ihan muuta. Vain noin kilometrin päässä Turun vilkkaimmasta piknik-paikasta juostiin nimittäin Turku Sprint, joka oli viimeinen mahdollisuus antaa näyttöjä aikuisten EM-kisoihin sekä nuorten EM- ja MM-kilpailuihin. Penkkisporttajankin oli tietysti ulkoiltava perheineen paikalle.

Kehuin jo aiemmin blogissani (lue kirjoitus) nykytekniikan hyödyntämistä suunnistuksessa, mikä on tehnyt korpimetsien lajista sohvaperunaystävällisen lajin. Paikanpäällä seuraaminen ei kuitenkaan ole vielä ihan yhtä helppoa - kilpailijoista näkee vain vilahduksen lähdössä ja loppusuoralla räkä poskella revittävän loppukirin. Sprinttisuunnistus on kuitenkin vähän eri juttu, koska nämä kilpailut pystytään tuomaan kaupungin keskustaan ja kisaajatkin enemmän näkyviin, kuten tälläkin kertaa oli tehty. Lisäksi sprintissä kilpailusuoritukset ovat nimensä mukaisesti varsin nopeatempoisia. Vaikka suunnistuksen seuraamisesta pidänkin, niin edelleen odottelen sitä livepelaamismahdollisuutta - pankaahan suunnistusväki jo töpinäksi...

Tulevana viikonloppuna juostaan Ruotsissa suunnistuksen suurtapahtuma 10mila, jota pystyy taas seuraamaan livenä netissä. Pitääpä siis koittaa mahduttaa tämä viikonlopun ohjelmaan lentopallomaaotteluiden rinnalle.


Ja sitten hypätään vielä puskista hetkeksi jäälle. Vasta saatiin kotimainen kiekkoliiga päätökseen (onnittelut Jypille alla olevan videon muodossa), mutta jo ovat taas kaikki mediat täynnä kiekkoa, koska muutaman päivän päästä alkavat MM-kisat pelataan osittain Suomessa. Penkkisporttaaja toivoo että tulevina viikkoina medioissa riittäisi kuitenkin palstatilaa muillekin lajeille, jotta kirjoittelu ja uutisointi ei mene aivan yksipuoliseksi. Ja lukijoilleni suosittelen kiekon lisäksi seuraamaan tulevana viikonloppuna jääkiekon lisäksi tuota 10milaa ja lentopallomaajoukkueen otteita Espanjassa Olympiakarsintojen valmistautumisleirillä.


 

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Paavo Nurmen välitilinpäätös


Kotimaisen jalkapallon Veikkausliiga on potkaistu käyntiin ja takana on jo muutama kierros pelejä. Turussa sekä TPS että Inter ovat avanneet kautensa erinomaisen Veritas Stadionin sijasta kaupungin kakkosstadionilla, eli Paavo Nurmi Stadionilla. Veritaksen nurmi on remontissa ja siellä pelataan ensimmäiset ottelut ilmeisesti vasta Juhannuksen jälkeen.

Turulla on sikäli pullat hyvin uunissa, että kaupungista löytyy kaksi hyvää stadionia, joilla voi pelata jalkapallon Veikkausliigaa. Yleisurheiluväki ei tietysti ole tyytyväinen futaajien vierailuun ”heidän” stadionillaan, mutta eiköhän sopu sijaa anna, kun urheilumiehiä on pöydän molemmilla puolilla. Paavon kentän koosta on ollut jotain kirjoittelua foorumilla, mutta en paneudu tässä kirjoituksessa tuollaisiin asioihin, vaan katselen asiaa vain katsojan kannalta.

Paavolle saapuminen on melko hankalaa, sillä paikoitustilat ovat melko vaatimattomat. Toisaalta aivan kaupungin ydinkeskustassa sijaitseminen antaa mahdollisuuksia mm. julkisten kulkuvälineiden käyttöön. Sama tosin pätee Veritakseenkin. Sisään pääsee kahdesta eri kulmasta, mikä on tietysti hyvä juttu. Seurojen kannalta huonompi homma on tietysti se, että aluetta ei pysty sulkemaan kokonaan ja Urheilupuiston kalliot tarjoavatkin oivan paikan pitää ”sattumalta” piknikkiä juuri pelien aikaan. Ensimmäisessä Tepsin pelissä järjestyksenvalvojat yrittivät puuttua tähän, mutta eipä kai veronmaksajia voi häätää pois kaupungin puistosta?

Katsomotilat toimivat minusta hyvin. Ainoa miinuspuoli on stadionilla puhaltava ikuinen tuuli, mutta sille nyt ei tietysti ole tehtävissä mitään. Paavolla pelejä katsoessa muistuu taas mieleen miten hyvä asia se onkaan, että Veritaksella ei ole juoksurataa katsomon ja kentän välissä. Ylimääräinen tyhjä tila laskee tunnelmaa ja läheisyyden tunnetta. Paras tilannehan olisi että katsomoon asti voisi haistaa pelaajien hien ja aistia adrenaliinin. Plussaa stadion saa ilmeisesti viime kesän Kalevan Kisoja varten uusitusta jättiscreenistä, joka on todella komea. Molemmat seurat käyttävät sitä hyödykseen pelaajaesittelyissä - Tepsi näyttävästi myös ennen ottelua ja tauolla. Vielä kun siihen saisi ajettua hidastuksia pelistä, niin screenin kaappaamisesta Juhannuksen jälkeen Veritakselle pitäisi tehdä oma adressinsa nettiin.

Kahvio- ja ravintolapalveluiden järjestäminen alkukauden matseihin vaatii Tepsiltä ja Interiltä erikoistoimenpiteitä, mutta ainakin omalta osaltani voin todeta kaiken toimineen tähän asti erinomaisesti. Katsoin kauden ensimmäisen ottelun pääkatsomon vastakkaisella puolella ja tauolla kun halusin testata terveysruuan makua, niin vähän harmitti että joutui kävelemään pääkatsomon taakse rahojaan kuluttamaan. Kyllä rahoista eroon pääseminen pitäisi tehdä katsojille mahdollisimman helpoksi. Tämä ongelma oli ymmärretty Tepsissä heti ensimmäisen pelin jälkeen ja Klubi-matsissa olikin kentän toisellekin sivustalle ilmestynyt kahvioteltta grilleineen sekä jopa oma anniskeluteltta. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki tästä!

Pääkatsomon takana palvelut ovat erinomaisen hyviä. Kahvia (2 €) ja makkaraa (2 €) saa useasta eri pisteestä ja lisäksi myynnissä on pizzaslicejä (5 €) ja pyttipannua (6 €). Anniskelualueella on mietojen juomien (~5 €) lisäksi tarjolla Jallua (6 €) ja konjakkia (7 €). Tepsin pelissä testaamani pyttipannu oli hyvää, mutta Interin pelissä testiin päässyt makkara oli pettymys. Satuin saamaan grillin pienimmän vonkaleen ja sen lisäksi se oli päältä nahkea ja sisältä vähän vetinen, ei istunut meikäläisen makuun. Klubi-pelissä oli todella kylmä, joten Jallunapsu puoliajalla lämmitti mukavasti. Toivon että alkoholin myynnin kanssa päästäisiin Suomessakin jo lähemmäs eurooppalaista kulttuuria. Ei tarvitse mennä kuin Suomenlahden yli, niin siellä on jo aivan erilainen käytäntö kuin Suomessa. Kun homma pidetään kohtuuden rajoissa, niin se ei minun käsitykseni mukaan aiheuta mitään ongelmia. Kieltolaki on ohi ja alkoholi ei ole enää tabu, vaan se kylmä olut lämpimänä kesäpäivänä tai Jallunapsu kylmänä kevätpäivänä täydentää katsojan positiivista urheilukokemusta. Ja tuohan tämä toiminta tietysti seuran kassaan lisää suomalaisen urheilun kovasti kaipaamia euroja.

Kaiken kaikkiaan annan siis kolmen ottelun perusteella Paavo Nurmi Stadionille kohtuullisen hyvän arvosanan. Seuratkin ovat ansainneet kiitokset hyvin järjestetyistä ottelutapahtumista. Vielä kun jollain tavalla katsomoihin saataisiin enemmän väkeä, niin sinne saapuvat viihtyisivät vielä paremmin. Oravanpyörä olisi valmis. Koitetaan me kaikki urheilun ystävät kantaa kortemme kekoon ja käydään matseissa mahdollisimman paljon. Ja aina kun menemme paikalle, niin napataan joku kaveri mukaan. Kyllä se penkkiurheilukärpäsen pureman kautta tartunnan saaneiden ihmisten lukumäärä siitä hiljalleen kasvuun saadaan.

Jos ottelutapahtumat tiivistää vielä pelien osalta, niin TPS oli umpisurkea MyPaa vastaan ja hävisi ansaitusti. HJK:ta vastaan Paavolla nähtiin tyystin eri Tepsi, joka voitti suurimman mestarisuosikin lähes näytöstyyliin. Tässä ottelussa sattui katsomossa muuten melko huvittava tempaus, joka sai julkisuutta myös Iltasanomissa. Osa kannattajista oli siis ymmärtänyt että yleisurheilustadionilla pitää aina tarjota viihdettä myös kilpajuoksun muodossa. Inter avasi pelinsä Paavolla kurittamalla Tepsin voittanutta MyPaa ensimmäisen 45 minuutin aikana mielin määrin, mutta sen jälkeen hieman rauhoittuen. Mielenkiintoisia hetkiä on jo takana, mutta vielä enemmän edessä.

Tulkaahan kaikki sankoin joukoin seurakseni seuraamaan kotimaista jalkapalloa joko Paavo Nurmelle tai Veritakselle. Veikkausliiga on mainettaan parempaa viihdettä!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Katsaus tulevaan viikkoon

Elämme jälleen mielenkiintoista urheiluviikkoa Turun seudulla. Minun listoilleni poimituista tapahtumista ensimmäinen löytyy kalenterista keskiviikon kohdalta. Silloin pelataan Turun Caribialla salibandyn A-junioreiden III, ja mahdollisesti jo ratkaiseva, finaaliottelu TPS:n ja Happeen välillä. Ottelusarja on saanut sen verran julkisuutta, että pyrin pääsemään paikalle TPS:n kannattajien fiiliksen ja käytöstavat tarkistamaan.

Torstaina on Paavo Nurmen stadionilla Urheilupuistossa jälleen tarjolla Veikkausliigaa, kun TPS saa vieraakseen Suomen Rosenborgin, eli HJK:n Tsadista. Tämän pelin seuraaminen paikanpäällä ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta kovasti tekisi mieli päästä paikalle tarkistamaan nuoren huippulupauksen pelivire. Minun piti laittaa ropoja likoon tämän nuoren maalipyssyn puolesta Voittajavetoon, kun piti veikata kauden maalikuningasta. Lopulta kuitenkin luotin siihen että hän ei tule pelaamaan kautta loppuun asti Suomessa. Jos avauskierroksesta voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, niin isommat kentät saattavat tosiaan kutsua jo kesken kauden vasta 17-vuotiasta Joel Pohjanpaloa, joka viimeisteli avauskierroksella hattutempun 3 minuutissa ja ratkaisi ottelun. TPS sen sijaan oli kohmeessa avausottelussaan MyPaa vastaan eikä kentällä olut yhtään ratkaisijaa. Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan Tepsin peliin tulevia muutoksia sekä niiden puremista, kun vastassa on The Klubia. Kirjoituksiani ei muuten pidä ymmärtää niin, että en pitäisi Klubista, sillä minusta on hienoa, että Suomeen on saatu eurooppalaisessakin mittakaavassa jollain tapaa menestyvä futisseura.

Perjantaina tarkoitus seurata lentopallon III finaaliottelu Hurrikaanin ja VaLePan välillä Tampere Areenalla. Sarja jatkuu IV ottelun merkeissä heti sunnuntaina Salohallissa, mutta se ottelu saattaa jäädä minulta väliin, sillä jos Tampereen viikonlopusta ajoissa Turkuun selviän, niin kiinnostaisi kovasti nähdä Paavo Nurmella Interin kauden avaus, kun vastustajaksi saapuu sunnuntaina Tepsiä kiusannut MyPa.

Eiköhän siinä ole riittävästi tapahtumia taas yhteen viikkoon. Mutta jos jollain on ehdottaa jotain helmiä näiden lisäksi, niin olen heti mukana!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Aussifutista, jefua, lentopalloa ja suunnistusta - ihan perus-lauantai

Viikonloppu polkaistiin käyntiin lauantaina aamupäivällä Parkin kentällä, jossa pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran elämässäni aussifutikseen. Tein edellisenä iltana kotiläksyjä ja katsoin lajin esittelyvideon, joten aivan keltanokka en sentään ollut. Heti pelipaikalle päästyäni seuran (Dockers) edustaja tuli antamaan A4-tiivistelmän lajin keskeisimmistä säännöistä. Erinomaista palvelua!
Aussifutiksen kansainvälinen treenimatsi ei ollut suuri yleisömenestys, mutta varmaan parisenkymmentä kiinnostunutta ottelua oli seuraamassa. Laji vaikutti hyvin kansainväliseltä, sillä suomea enemmän taisi kuulua englantia katsomossa ja vaihtopenkeillä. Ilmeisesti lajia levittäviä ausseja oli molemmissa joukkueissa sekä pelaajina että johtotehtävissä.

Aussifutiksesta jäi sympaattisen pikkulajin mielikuva. Pelaajat vaikuttivat hyvin innostuneilta lajistaan ja runsaasta kontaktista huolimatta sekä vastustajien että sitä kautta myös lajin kunnioittaminen silmiinpistävää.

Aussifutiksen kuvat tarjosi: www.petrikarvinen.fi

Iltapäivällä tutustuin Raisiossa kansainväliseen divaritason jenkkifutikseen. Piikkiössä perustettu, mutta Liedon kautta raisiolaistunut, Oakmen oli saanut vieraita Suomenlahden toiselta puolelta. Kyseessä oli ilmeisesti kaikkien aikojen ensimmäinen jefu-ottelu Raisiossa. Tapahtumaan oli panostettu ja yleisöä palveli kahvion lisäksi heleä-ääninen kuuluttaja, jonka ääni on tuttu myös Radio Sadalta, jossa hän kantaa oman kortensa kekoon urheilukulttuurin kehittämiseksi radioaaltojen kautta.


Viikonlopun penkkiurheiluihin tuli lisäys vielä lauantai-illalle, sillä Kaarinassa juostaan suunnistuksen Kevätyön viesti. Tuossa tapahtumassa kiinnostaa erityisesti pikkuveljen suoritus seuransa edustusjoukkueen ankkurina. Paikanpäälle en jaksanut tällä kertaa lähteä, sillä nykytekniikan ansiosta suunnistuksesta on tullut myös online-laji. Näistäkin kisoista pystyy netissä seuraamaan gps-seurannan ansiosta karttapohjalla hyvin tarkasti suunnistajien etenemistä maastossa ja lisäksi alueelta lähetetään videokuvaa ja selostusta.


Edit.Sunnuntaina on vielä tarjolla Salossa pelattavan Mestaruusliigan I finaalin ja Veikkausliigan avausmatsin lisäksi Aurajokirannassa ajettavat perinteiset TS-kortteliajot. Viime vuonna tuli seurattua tätäkin tapahtumaa paikanpäällä ja tehtyä pieni videoklippi siitä.

LinkkiVinkit:
Veikkausliigan avauksen kunniaksi Ylen Näkökulma-artikkeli: Mikä ihmeen potkupallo?   > > >