Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

maanantai 4. kesäkuuta 2012

OMG! Hulluja nuo puolalaiset!


Olen käynyt elämäni aikana tuhansissa urheilu- ja ottelutapahtumissa, joten joukkoon on mahtunut sekä hyviä että huonoja. Viime viikonloppuna kohdalleni osuivat ensimmäiset ottelutapahtumat, joiden kuvailemiseen en oikein löydä sanoja.

Lentopallon Maailmanliigan otteluita pelattiin Puolan Katowicessä Spodek-nimisessä hallissa, joka vetää 11.500 katsojaa. Viikonlopun kaikki ottelut oli loppuunmyyty ja hallin punavalkoisuus-aste huiteli lähellä sataa prosenttia. Värien tunnustamisen lisäksi yleisö kannusti omiaan äänekkäästi - kovemmalla volumella mitä olen varmaan koskaan missään kuullut. Omien kannustamiseen ymmärrykseni vielä riittää, mutta ei siihen, että että Suomen ja Kanadan pelatessa halli oli täynnä ja kannustus todella kovaa.

Yleisön villitsemiseksi ottelutapahtumaan oli tuotu kaikenlaisia virikkeitä, jotka Suomessa tuntuvat usein turhanpäiväiseltä sirkukselta. Täällä ne vaan tuntuivat toimivan ja villitsevän katsojia. Hallissa oli mm. asiansa erittäin osaavat tanssitytöt, taukokilpailuja, rullaluistimilla liikkuvia nahkatakkikavereita, jotka ampuvat singoilla t-paitoja katsomoon, ilmalaivoja tauolla kiertämässä hallia, yms. yms. Hyvän fiiliksen kruunasi tietysti vielä asiansa erittäin hyvin osannut kuuluttaja ja dj.

Koska en kuitenkaan onnistu tunnelman kuvailussa kovin hyvin, lopetan sen tähän. Linkitän kännykkävideoista koostamani tunnelmavideon tähän, vaikka videonkaan välityksellä ei tietysti ihan aitoa kuvaa saa metelin tasosta. Kannattaa huomioida meininkiä katsoessa, että ensimmäisissä klipeissä on ottelun alkuun vielä 20 minuuttia aikaa. Hienossa urheilu- ja katsomokulttuurin maassa tullaan pelaamaan vähän ajan päästä myös jalkapallon EM-kisoja!


Maailmanliigakiertueemme jatkuu maanantaina kohti Brasiliaa. Aamulla käymme Puolassa joukkueen kanssa tutustumassa Auschwitziin ja sen jälkeen suuntaamme São Paulon kautta San Bernardo do Campoon, jossa pelit pelataan perjantaista sunnuntaihin. Joltain puolalaiselta tv-kanavalta tuli juuri sopivasti tänään dokumentti Gremion futisjoukkueen faneista (tai huligaaneista). Aika kovaa touhua tuntuu siinäkin maassa olevan katsomoissa. Katsotaan jospa ehtisin lentopallon lisäksi tutustumaan myös johonkin jalkapalloon liittyvään matkan aikana.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Loppuraportti Torontosta: Real Sports Bar & Hockey Hall of Fame


Taannoinen vierailu Torontossa lentopallon Maailmanliigan merkeissä piti sisällään lentopallon ja aiemmin raportoimani baseballin lisäksi vähän jääkiekkoa ja jalkapalloakin. Reissun ajankohtaan sattui osumaan futiksen Mestareiden Liigan finaali, josta ehdin seuraamaan osan paikallisessa sporttibaarissa ja pilkkuhuipennuksen hotellilla.

Suunnistimme joukkueemme tiedottajan kanssa kohti Air Canada Centreä (Toronto Maple Leafsin ja Toronto Raptorsin kotihalli) toiveena löytää joku paikka ottelun seuraamiseen. No, ”joku paikka” sitten tosiaan löytyi. Hallin yhteydessä oli nimittäin sporttibaari, jollaista en ole ennen nähnyt. Yhden kaverini kanssa joskus vuosia sitten manasimme suomalaisten sporttibaarien tasoa ja pohdimme puolileikillään millainen oma täydellinen sporttibaarimme olisi, jos sellaisen perustaisimme. Tämä torontolainen paikka täytti kaikki keksimämme vaatimukset ja joiltain osin jopa ylitti ne. Nimikin oli osuvasti Real Sports Bar & Grill, todellinen sporttibaari siis.

Baarissa oli silmää miellyttävän sisustuksen lisäksi loistavat näytöt ja istumapaikat sekä ainakin silmämääräisesti arvioiden hyvää ruokaa. Näyttöjä oli todella paljon ja niistä suurin arviolta jopa 10 metriä leveä. Paikallani istuessani laskin näkeväni kuvan 24 eri näytöstä. Eikä pelin seuraamista tarvinnut lopettaa vessakäynninkään aikana, sillä vessaan oli sijoitettu 8 näyttöä ja selostuskin kuului hyvin myös sinne. Aivan, vessassa oli siis saman verran näyttöjä kuin suomalaisessa sporttibaarissa keskimäärin salin puolella. Runsas määrä näyttöjä mahdollisti monien eri otteluiden ja sarjojen seuraamisen vaikka samaan aikaan.

Baarissa oli niin paljon hienoja yksityiskohtia, ettei niitä kaikkia kannata koittaa tässä luetella. Mainittakoon kuitenkin mm. pöytälevyihin sijoitetut taktiikkataulut, jossa pystyi pöytäkunnan kesken miettimään pelin hienouksia. Ilmoittaudun kanta-asiakkaaksi jo nyt, jos Suomeen joskus tulee tällainen sporttibaari!

Torontosta poislähtöpäivänä ehdimme vielä tekemään kiekon kotipesässä vieraillessamme lähes ”pakollisen” visiitin kiekon Hall of Fameen. Kiekkomuseo oli hyvin mielenkiintoinen paikka, josta löytyi NHL:n lisäksi paljon nähtävää ja koettavaa kansainvälisestä jääkiekosta. Esillä oli tietysti pelipaitoja, pokaaleita, kuvia ja tarinoita, mutta niiden lisäksi myös erilaisia pelejä, joissa pääsi esimerkiksi itse kokeilemaan kiekon lämäämistä ja kiinni ottamista maalivahtina. Ja museon yhteydessä toimi myös iso fanituotemyymälä.

Suomalaisista esille olivat päässeet NHL:n museon puolelle vain Jari Kurri Hall of Fameen ja tietysti nimensä Stanley Cup -pokaalin kylkeen ansainneet mestarit. Kansainvälisen jääkiekkoliitton (IIHF) museon puolella sen sijaan oli paljonkin suomalaisia esillä sekä Hall of Famessa että pelipaitojen muodossa vitriineissä.

Jos joku lukijoista suuntaa joskus Torontoon päin, niin suosittelen erittäin lämpimistä käyntejä sekä Real Sports Bar & Grillissä että Hockey Hall of Famessa.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!



Lentopallon Maailmanliiga on rantautunut täksi viikonlopuksi Torontoon. Pelit pelataan Ricoh Centressä, joka on Toronto Maple Leafsin farmijoukkue Toronto Marliesin (AHL) kotihalli. Halli vetää 7.779 katsojaa, joten se on aika lailla normaalin suomalaisen jäähallin kokoinen. Hallin seinälle on jäädytetty niiden pelaajien lehtiä, eli leafseja, jotka ovat nousseet Marliesin kautta NHL:ään. Hetken silmäilyn jälkeen rivistöstä osui silmään vuodelta 1992 nimi Berg – paikallisille kun kerroin että hän on ”oman kyläni poikia”, niin he tuntuivat edelleen muistavan Bergin hyvin.

Koska tänne asti on tultu ja yhteen ainoaan osittain vapaaseen iltaan sattui osumaan Major Leaguen (siis baseball) peli, niin oli pakko lähteä tutustumaan millaista jenkkihuumaa legendaarisen ammattilaisliigan ottelutapahtumissa on. Vastustajaksi Toronton Blue Jaysille saapui New York Yankees, joka on kansallispelin legendaarisin seura.



Blue Jaysin stadion Rogers Centre on aivan kaupungin keskustassa, joten sinne suunnistaminen oli helppoa. Yli 50.000 ihmistä vetävä stadion on sen verran massiivinen rakennus, että sen näkikin jo aika kaukaa. Lipunmyynti oli helppo löytää, mutta lipun ostaminen olikin vaikeampaa, koska kyseessä oli minun ja ystäväni ensimmäinen baseball-kokemus. Ostimme liput lopulta kentän päädystä, koska sen sektorin liput olivat lähes halvimmat (tiesimme että ehdimme katsomaan ottelua vain tunnin) ja siellä olisi ehkä mahdollista napata kunnarista koppi ja saada pallo muistoksi ottelusta. Kaksi pääsylippua maksoi yhteensä 72 dollaria.

Fanituotemyynti ja ravintolapalvelut oli todella mallikkaasti hoidettu stadionilla. Tuskin on olemassa mitään fanituotetta tai purtavaa, jota ei olisi stadionilla ollut tarjolla. Ainoa negatiivinen yllätys oli oluen hinta, sillä tuopillinen mallasjuomaa maksoi 10,75 dollaria. Ennen ottelutapahtumaa lukuisat kentänhoitajat hioivat pelialuetta huolella kuntoon ja odotukset nousivat korkealle. Tapahtuman alku oli kuitenkin niin lattea ja vaisu, että ilman kansallislauluja en olisi varmaan tajunnut edes pelin alkavan. Odotin pelaajaesittelyihin savukonetta, kovaa musiikkia, stroboja ja muuta jenkkihöpinää, mutta kaikki tämä puuttui tyystin. Kun peli lähti käyntiin, niin taustamusiikeista tai kuulutuksista ei ollut tietoakaan ja peli eteni hyvin pitkäveteisesti. Ainoa tunnelmaa nostattanut tekijä oli hiljalleen päihtynyt kotiyleisö, joka alkoi huutelemaan ja pitämään ääntä stadionilla – lähinnä huudellen rivouksia vierasjoukkueen pelaajille.

Summa summarum baseball ei noussut suosikkilajieni joukkoon. Televisiosta seurattuna se on paljon mukavampaa seurattavaa, koska tyhjät ja tapahtumaköyhät hetket on täytetty uusinnoilla ja tilastoilla. Lajin hullunkurisuutta lisää se, että joukkueet pelaavat runkosarjassa yli 160 ottelua. Joskus pitää vielä päästä seuraamaan NHL tai NBA ottelua, josko niissä olisi kunnon jenkkihumua vähän enemmän tarjolla kuin baseballissa. Jossain vaiheessa pitää käydä tutustumassa myös suomalaiseen baseballiin (pesäpallon lisäksi), sillä Turustakin löytyy kyseisen lajin seura – Black Sox. Tästä Turkulaisen lehtijutusta löytyy lisää infoa ko. seurasta.

Kanada(kaan) ei ole tuottanut pettymystä televisiotarjonnan osalta, vaan televisiosta löytyyt urheilutarjontaa todella monipuolisesti. Aina löytyy joltain kanavalta sporttia seurattavaksi. Täällä olon aikana on tullut katsottua jo NBA:n ja NHL:n pudotuspelejä, Kanadan jalkapalloa ja Major Leaguen baseballia. Toivottavasti tänään televisiosta näytetään myös Champions Leaguen finaali, vaikka kyseessä onkin eurooppalainen urheilun suurtapatuma.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Lentopallomaajoukkueella Olympiaunelma omissa käsissä

Uskoakseni lähes jokaisen urheilijan tavoite on päästä joskus kokemaan Olympialaisten tunnelma. Ja todennäköisesti unelma Olympiakatsomoon pääsemisestä kiiluu myös kaikkien penkkiurheilijoiden silmissä. Olympialaiset on megaluokan urheilutapahtuma, jonka fiilistä on vaikea koittaa kuvailla, joten en lähde siihen leikkiin lainkaan. Etenkään kun en ole itse sitä koskaan kokenut, vielä.

Suomen miesten lentopallomaajoukkueella on historiallinen sauma iskeä itsensä Olympialaisiin tällä viikolla Bulgarian Sofiassa pelattavassa karsintaturnauksessa. Edellisen kerran suomalainen palloilujoukkue on osallistunut Olympialaisiin 32 vuotta sitten! Ja tuokin oli takaportin kautta tapahtunut livahdus, kun jalkapallomaajoukkue pääsi Moskovan kisoihin mukaan. Karsintojen kautta edellisen, ja ainoan, kerran tiensä kisoihin selvittänyt palloilumaajoukkue oli koripallomaajoukkue, joka osallistui Tokion Olympialaisiin vuonna 1964.

Karsintasysteemi Olympialaisten lentopalloturnaukseen on erittäin sekava ja haastava etenkin eurooppalaisille. En viitsi edes yrittää avata sitä tässä, vaan jokainen voi yrittää tulkita tuota viereistä kuvaa. Tämän Olympiadin valmistautuminen alkoi jo neljä vuotta sitten, kun Suomi hävisi edellisten Olympialaisten karsintaturnauksen välierässä Espanjalle. Viime syksynä Suomi selvitti Euroopan Olympiaesikarsinnasta tiensä varsinaiseen karsintaturnaukseen voittamalla Kroatian Osijekissä Hollannin, Kroatian, Portugalin sekä Slovenian.

Viime viikolla Espanjan Guadalajarassa pelatut harjoitusottelut eivät luvanneet kovin hyvää, mutta harjoituspelit ovat harjoituspelejä ja tällä viikolla on edessä aivan erilaiset pelit. Euroopan ja maailman terävimmässä kärjessä, jonne Suomi on määrätietoisesti kivunnut, erot ovat niin pieniä, että päivän kunto ratkaisee joka pelissä. Kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Siinä on sekä Suomen sauma että riski.

Tervetuloa jännittämään karsintaturnauksen otteluita Ylen ja maajoukkueen Facebook-sivun kautta.


LinkkiVinkit:
CEV / kisasivut: Official webpage > > >

perjantai 4. toukokuuta 2012

Blogin luonne muuttuu aavistuksen kesän ajaksi


Ehei, en ole sentään jäämässä kesäksi sapatille tai laiskistumassa riippumattoon löhöämään urheiluareenoiden sijasta, vaan olen lähtenyt viime kesän tapaan miesten lentopallomaajoukkueen matkaan (siis töihin). Työ tulee viemään minua taas kesällä ympäri maapalloa. Tarkoitukseni on raportoida kesän aikana mitä ajatuksia erilaiset urheilukulttuurit herättävät, luvassa on raportteja ainakin Espanjasta, Bulgariasta, Kanadasta, Brasiliasta, Puolasta sekä tietysti Suomesta.

Viime kesänä sain mahdutettua työreissuihin jonkun verran stadion ja fanishop visiittejä sekä yhden Turkin liigan futismatsin. Tekniikka & Talous -lehden (16.3.) katsomoelämys-juttua Turkin liigan futismatsista lukiessani muistui mieleeni tuo oma viime kesäinen vierailuni Turkissa Anaragücün kotiottelussa (kirjoitin visiitistä tässä blogitekstissä). Meidän penkkiurheilijoiden pitäisi muistaa aina ulkomaille matkustaessamme käydä aistimassa myös paikallista urheilukulttuuria - se on monesti melko erilaista kuin omamme. Ja monissa tapauksissa se on vielä erittäin huokean hintaista, kuten Turkissa sekä oman että ko. lehtiartikkelin kirjoittajan kokemuksessa.

Käynnistyvä kesä alkaa heti jännittävissä merkeissä, sillä meillä (eli miesten lentismaajoukkueella) on yhä saumat saavuttaa tavoitteena ja unelmana mielessä oleva paikka Lontoon Olympiakisoihin. Se olisi jättipaukku, ehkä jopa jytky, sekä suomalaiselle lentopalloilulle että koko palloilulle. Unelma joko käy toteen tai murentuu 8.-13. päivä toukokuuta (eli ensi viikolla) Sofiassa pelattavassa karsintaturnauksessa. Kahdeksan joukkueen turnauksen voittaja etenee Lontooseen, joten tie on kapea ja kivinen, mutta oikein luovimalla sen kautta on täysin realistista päästä kiviin kompastumatta maaliin. Sekä Olympiakarsintaturnausta että sen jälkeen pelattavaa Maailmanliigaa voi seurata Suomessa television kautta. Tässä on infoa Yleltä Olympiakarsinnasta!

Turun seudun urheilustakin tulen tietysti raportoimaan mahdollisuuksien mukaan ja tuossa vasemmalla sarakkeessa olevaa tapahtumakalenteria tulen päivittämään joka tapauksessa!

Hyvää urheiluhuumaista viikkoa lentopallon Olympiakarsinnan ja jääkiekon MM-turnauksen parissa! Nyt ei käytetä vähään aikaan mitään muuta kuin sinivalkoisia vaatteita!


torstai 3. toukokuuta 2012

Wappupiknikkiä keskustassa suunnistajien tapaan

Vuoden 2012 Wapusta voidaan puhua jo menneessä aikamuodossa - tippaleivät on syöty ja simat juotu. Kevään, työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän vietto ei onneksi estänyt urheilun seuraamista ystävien seurassa. Wappuaattona tarjottiin nimittäin Canal+:n kautta englannin Valioliigan huippukamppailu, jossa Manchesterin suurseurat iskivät vastakkain. Tällä kertaa oli sinisen joukkueen vuoro viedä punaista joukkuetta. Peli ei valitettavasti missään vaiheessa noussut laadullisesti odotetulle tasolle, mutta positiivista oli se että mestaruustaistelussa kaikki on yhä avoinna, kun sarjaa on pelaamatta kaksi kierrosta. Mielenkiintoisia hetkiä on siis edessä Valioliigaa seuraaville.

Aattoa seuraavan kohmeloisen wappupäivän voisi luulla olevan pyhitetty piknikillä rentoutumiseen ja mahdollisesta krapulasta elävien kirjoihin palaamiseen, mutta ainakin suunnistajille se oli tänä vuonna jotain ihan muuta. Vain noin kilometrin päässä Turun vilkkaimmasta piknik-paikasta juostiin nimittäin Turku Sprint, joka oli viimeinen mahdollisuus antaa näyttöjä aikuisten EM-kisoihin sekä nuorten EM- ja MM-kilpailuihin. Penkkisporttajankin oli tietysti ulkoiltava perheineen paikalle.

Kehuin jo aiemmin blogissani (lue kirjoitus) nykytekniikan hyödyntämistä suunnistuksessa, mikä on tehnyt korpimetsien lajista sohvaperunaystävällisen lajin. Paikanpäällä seuraaminen ei kuitenkaan ole vielä ihan yhtä helppoa - kilpailijoista näkee vain vilahduksen lähdössä ja loppusuoralla räkä poskella revittävän loppukirin. Sprinttisuunnistus on kuitenkin vähän eri juttu, koska nämä kilpailut pystytään tuomaan kaupungin keskustaan ja kisaajatkin enemmän näkyviin, kuten tälläkin kertaa oli tehty. Lisäksi sprintissä kilpailusuoritukset ovat nimensä mukaisesti varsin nopeatempoisia. Vaikka suunnistuksen seuraamisesta pidänkin, niin edelleen odottelen sitä livepelaamismahdollisuutta - pankaahan suunnistusväki jo töpinäksi...

Tulevana viikonloppuna juostaan Ruotsissa suunnistuksen suurtapahtuma 10mila, jota pystyy taas seuraamaan livenä netissä. Pitääpä siis koittaa mahduttaa tämä viikonlopun ohjelmaan lentopallomaaotteluiden rinnalle.


Ja sitten hypätään vielä puskista hetkeksi jäälle. Vasta saatiin kotimainen kiekkoliiga päätökseen (onnittelut Jypille alla olevan videon muodossa), mutta jo ovat taas kaikki mediat täynnä kiekkoa, koska muutaman päivän päästä alkavat MM-kisat pelataan osittain Suomessa. Penkkisporttaaja toivoo että tulevina viikkoina medioissa riittäisi kuitenkin palstatilaa muillekin lajeille, jotta kirjoittelu ja uutisointi ei mene aivan yksipuoliseksi. Ja lukijoilleni suosittelen kiekon lisäksi seuraamaan tulevana viikonloppuna jääkiekon lisäksi tuota 10milaa ja lentopallomaajoukkueen otteita Espanjassa Olympiakarsintojen valmistautumisleirillä.