Tämän blogin tarkoitus on levittää kaikentasoisen urheilun ilosanomaa lajirajoista välittämättä. Koitan kantaa tällä tavalla oman ohuen korteni kekoon suomalaisen urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisessä. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!
- PenkkiSporttaaja -
Jääkiekon
SM-liigan (tiedetään että tämä on vanha nimi, mutta sulattelen vielä uutta) avaus
kolkuttaa jo ovella ja Veikkausliigan ratkaisukierrokset lähestyvät, mutta penkkiurheilijoille
on ollut paljon muitakin mielenkiintoisia lajeja tarjolla Turun seudulla. Juuri
ohi vilahtanut viikonloppu tarjosi erinomaisia mahdollisuuksia tutustua vähän
erikoisempiin lajeihin.
Lauantaina
Pansion hiekkakentän olivat valloittaneet baseballin pelaajat, jotka iskivät
Suomi-sarjan turnausta kolmen joukkueen voimin. Kaikkiaan tällä Suomen toiseksi
korkeimmalla sarjatasolla pelaa kuusi joukkuetta. Astetta ylempänä SM-sarjassa
pelaa neljä joukkuetta, eli kaikkiaan Suomessa on kymmenen miesten baseball-joukkuetta. Jenkkilajin
taso ei ollut Suomessa ihan sama kuin Atlantin toisella puolella, mutta hauskaa
puuhaa se näytti olevan. Näkemässäni ottelussa Turun Black Sox kuritti Helsinkiä lukemin
14-0. Oli mukava huomata miten eri ikäisiä pelaajia kentällä oli. Ja muutenkin
vaikutti siltä että mukana oli aika erilaisia tyyppejä mikä on tietysti rikkaus
harrastus- ja joukkuetoiminnassa.
Minun
on vaikea arvioida itse pelin tasoa, koska ensinnäkin laji on minulle aika
vieras ja lisäksi en ole ikinä itse kokeillut löydä vaakasuuntaiseen syöttöön.
Peliä katsoessani tuli kyllä väkisinkin mietittyä että mitenköhän pesäpallon
harrasteliigassa pahassa pyörityksessä ollut kaveriporukkamme olisi pärjännyt
tässä ottelussa ja sarjassa.. Todennäköisesti tukkaan olisi tullut
baseballissakin. Joskus täytyy kyllä päästä ihan omakätisesti kokeilemaan tätäkin
lajia, vaikka siitä ei olympialajia tullutkaan.
Sunnuntain
suunnitelmissani oli seurata maahockeyta livenä ja Susijengin EM-matsia
television kautta, mutta sain lauantaina illalla vihiä, että Pansiossa olisi
tarjolla sunnuntaina myös krikettiä. Pistin välittömästi salapoliisityön
käyntiin, sillä krikettisarjan otteluohjelman ja otteluiden alkamisaikojen
löytämistä ei ole tehty mitenkään liian helpoksi. Lopuksi sain meilitse vahvistuksen
turkulaiselta TCC-seuralta että krikettiä tosiaan pelattaisiin sunnuntaina
Pansiossa. Paikalle päästyäni kenttä oli kuitenkin tyhjä. Myöhemmin
sähköpostiviestittelyn avulla selvisi, että kotijoukkueen oli tavoittanut sunnuntaina
aamulla todella ikävä uutinen, jonka vuoksi ottelu oli päätetty siirtää. Syvät
osanottoni TCC:n suuntaan. Laitoin itselleni seuranne nimen muistiin ja tulen
ensi kaudella tutustumaan tähän minulle täysin vieraaseen lajiin.
Erikoisten
lajien viikonlopun kruunasi Parkin kentällä mitelty maahockeyn SM-sarjan
ensimmäinen finaaliottelu. Tämäkin laji oli minulle ennakkoon täysin vieras,
mutta onneksi perjantain Turun Sanomat julkaisi säännöt pääpiirteittäin ja
lisäksi isäntäjoukkue HC Kilpparit jakoi yleisölle pelaajalistoja ja
sääntötiivistelmiä. Veikkaan että laji on melko vieras lähes kaikille
suomalaisille, vaikka sitä harrastetaan maailmassa paljon enemmän kuin meille
tutumpaa ”aitoa ja oikeaa” hokia.
Maahockeyn
salat aukenivat osittain jo ensimmäisen vierailun aikana, mutta toki se herätti
myös kysymyksiä. Päällimmäisenä jäi mietityttämään minkä verran pelaajilla mahtaa
olla selkävaivoja, kun mailat ovat niin lyhyitä, että pelaajat joutuvat olemaan
kumarassa aina palloa pelatessaan. Sekin oli minulle täysin uutta tietoa, että
kaikkien on pakko pelata rightin puoleisilla mailoilla, vaikka tuntuu että
esim. jääkiekkokaukaloissa leftit ovat selvänä enemmistönä. Jo tuo vaatinee
jonkun verran harjoittelua, jotta osaa käsitellä rightin puoleista mailaa.
Mietityttämään jäi myös minkä verran kivikova pallo aiheuttaa vahinkoja, kun
sitä lyödään aika reippaasti pelin tuoksinassa.
Turkulaiset
kukistivat ensimmäisessä finaalissa Seinäjoki Unitedin luvuin 3-0. Niinpä se on
niskan päällä, kun finaalisarjaa jatketaan Seinäjoella ensi lauantaina. Tsemppiä
turkulaisille sinne – tuokaahan poika kotiin! Ottelun tauolla bongasin Parkilta
vielä yhden uuden lajin, sillä pienessä kaukalossa pelattiin polkupyöräpooloa,
joka oli sekin minulle täysin uusi tuttavuus. Hevospoolo on nimenä ja
television kautta tuttu, mutta polkupyöräpoolo ei.
Polkupyöräpooloa
pelataan muovialustalla kaukalossa. Pelivälineenä käytettävää palloa
kuljetellaan eteenpäin mailoilla ja tavoitteena on pistää salibandymaalin verkot
tötterölle vastustajan päädyssä. Tämä laji vaatii mitä todennäköisimmin todella
hyvää tasapainoa ja fillarin hallintaa. Yhden maahockey ottelun tauon
pituisella kokemuksella en ala tästä nyt bloggailemaan sen enempää, mutta voitte katsoa tästä videosta miltä meno näytti. Pistän tämän lajin korvan taakse - pitää tehdä joskus uusi tutustumiskäynti.
Ai
niin, lopuksi vielä onnittelut
viikonloppuna aussifutiksen SM-kultaa voittaneelle Turku Dockersille!
Elämme
mielenkiintoisia aikoja palloilun ystävän silmin katsottuna. Susijengi
(koripallo) taistelee EM-kisoissa Sloveniassa, Huuhkajat (jalkapallo)
taistelivat täpötäydellä Olympiastadionilla Espanjaa vastaan ja
lentopallomaajoukkue valmistuu omaan EM-taisteluunsa. Ja tietysti palloilun
lisäksi tapahtuu esimerkiksi yleisurheilukentällä, jossa Suomi haastaa
perinteisessä Finnkampenissa Ruotsin. Palloiluviihdettä
on tarjolla myös pienemmissä ja paikallisemmissa ympyröissä tulevana
viikonloppuna, kun Turussa pelataan mm. baseballia ja maahockeyta. Nyt onkin
taas pari oivaa syytä lähteä nauttimaan viikonlopun hyvistä keleistä kentän
laidalle. Lauantaina
tapahtuu Pansiossa, jossa turkulainen Black Sox isännöi kolmen joukkueen Suomi
sarjan turnausta. Vierailijoikseen turkulaiset saavat Helsinki City Slickersin
ja Lahti Piratesin. Ottelut alkavat klo 11:00, 13:15 ja 15:30. Aion itsekin
käydä pikaisesti muun ohjelman lomassa tutustumassa tähän tapahtumaan. En ole
koskaan aikaisemmin nähnyt baseballia Suomessa ja ulkomaillakin kokemuksia on
vain yksi, kun lentopallon Maailmanliigareissulla Torontossa löytyi pieni aika
ML baseballille (lue raporttini). Veikkaan että sekä pelin taso että meininki on
Pansiossa vähän eri kuin Torontossa. Sunnuntaina
Turussa Parkin kentällä on tarjolla maahockeyta kello 14:00 alkaen. Minä en ole
koskaan ennen nähnyt tätä lajia livenä, joten menen innoissani tutustumaan
miltä tämä television kautta hyvin hatarasti tuttu laji näyttää livenä. Turkulainen
HC Kilppari pelaa ensimmäistä kertaa SM-finaaleissa ja vastaan asettuu hallitseva
Suomen mestari Seinäjoki United. SM-finaalitasolla pelaaminen herätti myös
Turun Sanomat kirjoittamaan kotimaisesta maahockeysta, joten ensikertalaisten
kannattaa napata perjantain TS:stä mukaan lajin säännöt pähkinänkuoressa. Toivottavasti
nämä vähän erikoisemmat lajit herättävät muidenkin ensikertalaisten
mielenkiinnon kuin minun, jotta ei tarvitse yksin kenttien laidoilla seistä.
Yritän muistaa ottaa kameran mukaan ja raportoida molemmista tapahtumista
jälkikäteen.
Yksi
blogini perusajatuksista on tutustua myös uusiin ja pieniin lajeihin. Olen
tehnyt mielenkiintoisia vierailuja esim. rugbyn, aussifutiksen, box lacrossen,
ravien, ringeten ja vesipallon katsomoihin. Nyt lauantaina olisi mahdollisuus
kirjata uusi nimi seurattujen urheilulajien listaan, mutta valitettavasti en
pääse itse paikalle, koska olen vielä lomareissulla kaukana pohjoisessa. Rohkaisen
kuitenkin kynnelle kykenevien suuntaavan lauantaina 24.8. Paraisille. Enkä
laittaisi pahakseni, jos joku raportoisi tapahtumasta omassa blogissaan tai
sähköpostitse minulle. Paraisilla nähdään lauantaina roller derbyn Suomen CupinVI -turnaus. Matsit alkavat klo 17 ja 19 ja pelipaikkana on Paraisten urheilu-
ja nuortentalo. Vai voikohan tässä yhteydessä puhua pelipaikasta?
Kuva: Wikipedia
Kuulostaako
roller derby täysin vieraalta? Niin minustakin. Olen lukenut siitä joitain
kuukausia sitten lehdestä yhden artikkelin. Ja lisäksi se on tuttu joistain
leffoista, kuten esim. Roller derby -tytöt taklaa tykimmin. Tämä
leffakaan tosin ei ole tuttu minulle. Ei ole mikään ihme että naisten
harrastama laji kuulostaa vieraalta, sillä tämä lauantain tapahtuma on
ensimmäinen ikinä Turun seudulla. Sen lisäksi Suomi on ensimmäinen maa
Euroopassa, jossa pelataan roller derbyn kansallista mestaruusliigaa. Seitsemän
turnausta käsittävässä sarjassa mestaruustitteliä jahtaa kuusi joukkuetta. Lähtekäähän
ihmeessä tutustumaan lajiin ja hankkimaan täysin uusia kokemuksia. Infoa
turnauksesta ja sarjatilanteesta löytyy täältä
ja yleistietoa lajista
täältä.
Eilinen Super Match oli minun mielestäni erittäin hieno
urheilutapahtuma. Tällaisia tarvitsemme lisää Suomeen! Jos joku vielä väittää
joko omalla nimellään tai nimimerkin takaa foorumilla että tällaisista
tapahtumista ei ole hyötyä suomalaiselle urheilulle, niin toivon näkeväni
erittäin hyvät perustelut, jotta voisin edes vähän ymmärtää näitä ihmisiä.
Samaten toivoisin kuulevani järkiperusteluita niiltä torvilta, jotka buuasivat
kun Super Matchin Suomeen järjestänyt Hjallis Harkimo tuli palkitsemaan ottelun
parhaita pelaajia.
Stadionin ulkopuolelle oli rakennettu mukavaa oheistapahtumaa,
kuten esiintymislava bändejä varten, pelialue lapsille, anniskelualue
aikuisille pöytäjalkapalloineen, yms. Stadionille saapuessani ilmassa oli
suuren urheilujuhlan tuntua, vaikka kyseessä tosiaan oli harjoitusottelu.
Stadion oli täpötäynnä urheilun ystäviä, eli myös
potentiaalisia Veikkausliigan katsojia, ja tunnelma nousi ottelun aikana ihan
hyväksi, vaikka oman suosikkijoukkueensa kirmaamista nurmella katsoneet kuuluivat varmasti vähemmistöön. Suurimmalle osalle katsojista oli todennäköisesti aika yhdentekevää kumpi joukkueista voiton nappaa.
Arsenalin päädyssä oli paljon heidän fanejaan, mutta Cityllä ei ollut missään
kunnollista omaa fanikatsomoaan, vaikka sellainen oli käsittääkseni heille varattu. Muutenkin
Arsenalin paitoja ja huiveja käveli vastaan paljon Cityn vastaavia enemmän. Ottelu
itsessään ei ollut tempoltaan huipputasoa, mutta minä en ainakaan sitä
odottanutkaan, koska kyseessä oli viimeinen harjoitusottelu ennen viikon päästä
alkavaa Valioliigaa. Se oli mukavaa että hienoja maaleja nähtiin kuitenkin
neljä kappaletta. Maalipaikkansa paljon tehokkaammin käyttänyt Arsenal voitti
ottelun lukemin 3-1.
Super Match houkutteli Helsingin Olympiastadionille peräti 39.216
katsojaa, mikä on nyky-stadionin uusi yleisöennätys. Siinä on siis hyvä haaste Palloliiton
markkinointiosastolle sekä Huuhkajille tulevia maaotteluita ajatellen. Toki tämä ottelukin oli hyvin poikkeuksellinen, mutta kyllä sitä myös markkinoitiin aktiivisesti. Suomalaisyleisö
intoutui pelin aikana tekemään aaltojakin. Ne kiersivät komeasti ympäri
täpötäyden stadionin lehtereitä. Uskon että moni paikalla ollut pikkupoika sai jonkun asteisen
penkkiurheilukärpäsen pureman.
Ottelun päätyttyä Arsenalin suomalaiset
sukujuuret omaava Carl Jenkinson kiersi yksin koko stadionin kiittämässä yleisöä
hienosta tapahtumasta. Uskon että Jenkinsonille tämä ottelu oli paljon enemmän
kuin yksi harjoituspeli muiden joukossa.
Tänään
Suomessa ei pelata harjoitusotteluita, mutta Veikkausliigaa pelataan viidellä
paikkakunnalla. Eli jaossa on 15 tärkeää sarjapistettä. Oletan että kaikki
Super Matchia kritisoineet osoittavat tänään lojaalisuutensa kotimaiselle
jalkapalloilulle ja tänään lyödään yleisöennätyksiä useammallakin
paikkakunnalla. Itse suuntaan tutusti Veritas Stadionille katsomaan Interin ja
HJK:n välistä Super Matchia.
Penkkiurheilijan luonne ei katoa vaikka lomalle lähtisi. Olen
perheeni kanssa lomareissulla kaukana Turun seudusta, mutta se ei estänyt minua
suorittamasta penkkiurheiluharrastustani. Täällä Savonlinnassa kun sattui olemaan
visiittimme kanssa samaan aikaan mielenkiintoinen Savonlinna vs Mikkeli
futismatsi. Kyseessä oli III-divarin ”paikallisvääntö” kahden lähekkäin
sijaitsevan kaupungin välillä, joiden välejä voidaan lyhyen kokemukseni mukaan
kutsua aika viileiksi. Tunnelma tuntuu olevan vähän kuin suomalaisten ja
ruotsalaisten tai turkulaisten ja tamperelaisten välillä.
Minulla ei ollut oikein mitään tietoa näistä joukkueista etukäteen,
joten pääsin puhtaalta pöydältä tutustumaan Palloliiton Kaakkois-Suomen piirin
taisteluun savonlinnalaisen STPS:n ja mikkeliläisen Savilahden Urheilijoiden
välillä. Toivottavasti tämä Savilahti tosiaan on Mikkelissä, sillä tämä tieto
pohjautuu 100%:sesti paikallisoppaani sanoihin, joissa saattaa joskus olla
jotain värikynääkin mukana. Tai oikeastaan STPS:n nimen olin sentään ennen
kuullut, koska yksi kaverini on pelannut siellä joskus aikoinaan Savonlinnassa
asuessaan.
Ottelu pelattiin Savonlinnassa aurinoisella Kyrönniemen urheilukentällä,
joka oli kaikessa DDR-henkisyydessään todella kaunis urheilupyhättö. Hyvän
pääkatsomon ja mielenkiintoisen pukuhuonerakennuksen lisäksi turistien, ja
etenkin oopperan ystävien, pyhiinvaelluskohde Olavinlinna sijaitsee aivan kentän
kupeessa, kuten myös kauniit Saimaan vesistöt.
Ottelun sisäänpääsymaksu oli 5
euroa. Järjestyksenvalvoja/lipunmyyjä ei luvannut maalitakuuta tähän hintaan,
mutta kertoi intoa täynnä että matsissa arvotaan ilmainen risteilylahjakortti.
Jotenkin minusta tuntuu että nuo ilmaiset risteilyt eivät ole yleensä kovin
ilmaisia. Turun seudulla asuvalle ne eivät ehkä ole ihan yhtä eksoottisia kuin
sisämaassa asuville.
Harmiksemme ottelutapahtumassa ei ollut käsiohjelmaa,
mutta onneksi oli sentään kuuluttaja maksavaa yleisöä palvelemassa. Heti
pelaajaesittelyistä bongasimme (seuralaisen hyvillä pohjatiedoilla) pari
Veikkausliigastakin tuttua nimeä. Vierasjoukkueesta kaikki olivat ”niinku nevöhööd”,
mutta kotijoukkueesta Juuso Kautonen on tuttu liigaympyröistä KuPSin paidassa
ja Zakaria Abahassine taas on pelannut RoPSissa ja JJK:ssa. Kotijoukkueestakin
muut olivat paikallisia suuruuksia tai tuntemattomuuksia.
Ottelu oli alusta alkaen vauhdikasta ja viihdyttävää sekä
III-divaripeliksi ihan hyvätasoista. Noin parinkymmenen minuutin kohdalla
kotijoukkue sai rangaistuspotkun, joka ladattiin sen verran yli maalin, että
veikkaan sen tipahtaneen Olavinlinnaan. Onneksi siellä saatiin oopperat
päätökseen jo viime viikolla, niin ei tullut ongelmia esityslavalle
ilmestyneestä nahkakuulasta. Kun kotijoukkue ei saanut pilkustaan maalia, niin
tietysti heti vastahyökkäyksestä vieraat saivat oman mahdollisuutensa
rangaistuspotkun muodossa. Sarjakärjessä porskuttava SavU käytti paikkansa
paremmin hyväkseen ja siirtyivät pilkulta johtoon. Ensimmäisen puoliajan aikana
kotijoukkue lahjoitti vielä toisenkin maalipaikan omilla tuhrimisillaan vierailijoille,
jotka kiittivät ja lisäsivät johtonsa kahteen maaliin. Kotijoukkueella oli ehkä
jopa vieraita enemmän paikkoja, mutta viimeistely oli luokatonta.
Avauspuoliajan loppupuolella kelta-musta kotijoukkue nostatti kuitenkin noin
sadan katsojan toiveita kaventamalla taukonumeroiksi 1-2.
Toisella puoliajalla
vieraat pääsivät entistä paremmin viemään ottelua haluamallaan tavalla. Loppunumerot
1-3 syntyi sekin kotijoukkueen hölmöilystä, joten sarjapisteet lähtivät lopulta
ihan ansaitusti vierasjoukkueen mukana Mikkelin suuntaan. Paikallisopastani
tuntui harmittavan Mikkelin voitto jopa enemmän kuin omien tappio.
Kahviosta ostamani kahvi oli muuten oikein hyvä.
Kisamakkara jätti hieman toivomisen varaa, mutta onpahan hyvä syy poiketa
uudestaan STPS:n kotiottelussa, jos täälläpäin liikun. Jos vaikka olisivat
ottaneet palautteestani vaarin ja ostaneet ensi kerraksi jotain parempaa
makkaraa grilliin. Suosittelen kaikille matkaaville penkkiurheilijoille
tutustumista myös matkakohteiden penkkiurheilutarjontaan.
Penkkiurheilukokemukset täysin uusissa ympäristöissä saattaa tuoda mukavan
lisän lomareissuun, kuten itselleni täällä Savonlinnassa kävi.
Tasa-arvo on hieno asia, mutta urheilussa se ei toteudu täysimääräisesti kovinkaan
monessa lajissa, ainakaan palloilulajeissa.Harvoja poikkeuksia kotimaassa ovat pesäpallo ja lentopallo, joissa
naisten pääsarjat ovat panostuksiltaan ja näkyvyyksiltään täysin verrannollisia
miesten vastaavien kanssa. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole syy siihen että aion
mennä tulevana sunnuntaina ensimmäisen kerran tänä kesänä seuraamaan Turku-Pesiksen
kotimatsia paikanpäälle.
Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa eläessäni Turku-Pesiksen matsissa ja kuten
tuosta visiitistä kirjoittaessani totesin, niin viihdyin Kupittaan
pesis-stadionilla oikein hyvin (Täyslaidallinen pesistä ja Pelipäivä-dokumenttiarvostelu).
Tänä kesänä olen kuullut useista eri lähteistä vielä lisää positiivista palautetta
Kupittaan suunnalta. Enkä ainoastaan viime viikonlopun osalta, jolloin
Turku-Pesis houkutteli pesis-stadionille enemmän katsojia (1842) kuin FC Inter
Veikkausliiga-otteluunsa muutaman sadan metrin päähän (1093).
Okei, tuossa pelissä oli paljon pesisleiriläisiä, mutta so what?
Tällaisilla tempauksilla edistetään lajikulttuuria tarjoamalla nuorille
huipputason peliä ilmaiseksi ja lisäksi saadaan aikaiseksi parempi tunnelma, jolloin
myös maksavat asiakkaat viihtyvät paremmin. Turku-Pesis on tehnyt muitakin
hyviä tempauksia tällä kaudella, kuten esim. osallistunut suunnistuksen
Venlojen viestiin ja ollut sosiaalisessa mediassa aktiivinen (vielä kun heidät saisi Twitteriin). Yritystä ja meininkiä pesis-buumin sytyttämiseksi siis
tuntuu olevan.
Minä ainakin suuntaan siis Kupittaalle tulevana sunnuntaina, kun Turkuun saapuu
vierailemaan Mansen Räpsä. Tämä joidenkin mielestä vähän humoristisesti nimetty
tamperelaisjoukkue nousi täksi kaudeksi pääsarjaan ja taistelee tällä hetkellä
Turku-Pesiksen kanssa suunnilleen samoista sijoista. Turku-Pesiksellä on
jäljellä kolme runkosarjan ottelua ja sijoitus on tällä hetkellä 10. 19
pisteellä. Tamperelaisten räpsät ovat pelanneet yhden ottelun vähemmän ja
keränneet kaksi pistettä turkulaisia enemmän. Räpsä on tällä
hetkellä sijalla 8., joka on käsitykseni mukaan viimeinen pleijareihin
oikeuttava sija. Turku-Pesis saa runkosarjan päätöskierroksilla vastaansa vielä Mansen Räpsän lisäksi
Jyväskylän (3.) ja Viinijärven (11.), joten Manselta ja Viinijärveltä pitäisi
ainakin pisteet napata.
Minä koitan antaa tukeni sekä Turku-Pesiksen pleijaripaikan
metsästykseen että pesis-buumin rakentamiseen puffaamalla tätä tulevaa matsia
ennakkoon omien kanavieni kautta sekä myös raportoimalla siitä jälkikäteen. Lupaan ottaa
myös mahdollisimman monta kaveria mukaani Kupittaalle viihtymään. Kannustetaan yhdessä turkulaiset naispesäpalloilijat Superpesiksen puolivälieriin!
Pahoittelut blogin perimmäisestä aihepiiristä (penkkiurheilu) lipsumisesta, mutta sallittakoon tämä, koska kuitenkin urheilusta/liikunnasta on kyse.
Ennakkoon hehkuttamani Naantalin Löylyn järjestämä Unikeon aamuhölkkä (lue ennakkokirjoitus) täytti
odotukset viime lauantaina. Edes DBTL-meiningeissä hengaileminen lähes puoleen
yöhön asti ei laskenut sitä fiilistä, kun kello pirahti lauantaina 4:30
soimaan.
Kuva: Naantalin Löyly
Osallistujia oli kauniina kesäaamuna jalkeilla noin 100.
Tämä on kuulemma ollut viime vuosina aika normaali taso, mutta vuodesta 1980
asti järjestetyn tapahtuman kultavuosina (1982-1984) lähtöviivalla on ollut
jopa yli 400 kuntoilijaa. Toivon että ensi vuonna väkeä lähtisi mukaan tätä
vuotta enemmän, sillä mitä enemmän samanhenkistä väkeä on paikalla, niin sen
nautinnollisempaa hölkkäily on, vaikka yksilösuorituksesta onkin kyse.
Itse lenkki oli minulle osittaista tervanjuontia, koska
jalat tuntuivat olevan vielä peiton alla, vaikka keho olikin pystyssä. Siitä
huolimatta oli mukava kiertää heräilevän aurinkokaupungin katuja jo ennen
kukonlaulua, koska se on niin normaalista poikkeavaa. Ainakin minulle.
Maalivaatteen alittamisen jälkeen kroppaan ja mieleen saadun
hyvän olon lisäksi käteen iskettiin mitali. Talkoolaiset tarjosivat janoisille
mehua ja nälkäisille banaania. Koska tämä Unikeon aamuhölkkä järjestetään
nimensä mukaisesti Unikeonpäivänä, niin Naantalin ranta oli täynnä väkeä jo
heti aamutuimaan. Monet olivat pukeutuneet teemaan sopivasti yöpukuun. Siirryin itsekin katsomaan valtakunnan virallisen Unikeon
herättämistä.
Aikainen herätys ja Sport Trackerin mukaan 10,08 km taivallus olivat saaneet mahan sen verran kurnimaan, että
Unikeon herättämisen jälkeen suuntasin vielä Naantalin Rantaravintolaan
aamupalalle. Yöpukuihin pukeutunut henkilökunta tarjosi hyvän vastineen 8,5
euron hinnalle.
Tämä aamun aloitus oli niin mukava, että olen mitä suurimmalla
todennäköisyydellä taas ensi vuonna mukana tässä tapahtumassa. Ja nyt pohdin jo
mielessäni mihin vastaavan tyyppisiin tapahtumiin voisin osallistua tässä
välillä. Onko jollain hyviä ideoita mukavista massakuntoilutapahtumista – joko
extreme-henkisistä tai vaikka vähän tavallisemmistakin?
Halusin linkittää tähän loppuun vielä jonkun aiheeseen
sopivan videon. Tiukan väännön jälkeen Johnnyn biisi Ihana aamu vei niukan
voiton Jonne Aaronin biisistä Ihanaa elämmää, joten olkaapaä hyvät.