Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Virta vie, virta tuo - penkkiurheilijan "vapaapäivä"


Lauantaina oli omituinen päivä, vapaapäivä. Siis täysin vapaa päivä. Ei kiire minnekään eikä mitään pakollista ohjelmaa kalenterissa. Mihinkäs muuhun sellaisen päivän pyhittäisi kuin penkkiurheiluun? Päivä tuli vietettyä ”virta vie” -meiningillä ja se kannatti, sillä ”virta toi” mielenkiintoisia hetkiä tullessaan.

Päivä lähti käyntiin Raision Loimun järjestämässä bussikyydityksessä Salohalliin seuraamaan naisten Challenge Cupin puolivälierää LP Salo – Dinamo Krasnodar (RUS), jonne salolaiset olivat sensaatiomaisesti selvinneet. Rehellisesti sanoen kovinkaan moni ei varmasti odottanut kotivoittoa, sillä Suomen parhailla oli nyt vastassa maailman parhaita. Se ei kuitenkaan latistanut yhtään ennakko-odotuksia, sillä jo välieriin pääsy on uskomattoman hieno saavutus.

Ottelun ennakkomarkkinointi puri hyvin ja ottelua edeltävänä iltana Salosta kantautuneet tiedot yli 900 myydystä ennakkolipusta nostivat odotuksia entisestään. Moni media huomioi lentopallon huippuottelun ja antoi sille sen ansaitsemaa palstatilaa. Jopa Helsingin Sanomat kirjoitti ennakon ottelusta ja Krasnodarin suurimmasta tähdestä Destinee Hookerista, jota on tituleerattu maailman parhaaksi naispelaajaksi. Minusta oli törkeää välinpitämättömyyttä, että Turun Sanomat ei kirjoittanut ottelusta mitään ennakkoa. Ennakkojuttujen merkitys on nykyisin todella iso yleisömäärään kannalta. Ja muutenkin sanomalehtien kannattaisi minusta panostaa enemmän ennakkojuttuihin ja ilmiöistä kirjoittamiseen, sillä esim. sunnuntain lehdessä ollut säälittävän pieni otteluraportti Salohallista oli jo auttamatta vanhaa tietoa. Omalta kohdaltani lehden jatkotilaus meni lauantaina uuteen harkintaan. Ymmärtääköhän TS:n toimituksessa edes kukaan kuinka isosta ottelusta oli kyse? Toki TPS-Tapparkin oli huipputärkeä ottelu, mutta...

Ottelua saapui Salohallille seuraamaan 1600 katsojaa, mikä on todella hyvä määrä naispalloilujoukkueelle Suomessa. Paremmaksi laittaa oikeastaan vain naisten Superpesis. Itse ottelussa LP Salosta ei odotusten mukaisesti ollut maailmantähtien kaatajiksi, mutta ajoittain salolaiset taistelivat ihan hyvin. Joukkueen valmentaja Tomi Lemminkäinen oli ottelun jälkeen pettynyt siihen, ettei joukkue pystynyt pelaamaan omalla normaalilla tasollaan, jolla olisi vähän paremmin saanut vieraita ahdisteltua. Yhtä kaikki ottelutapahtuma oli hieno ja yleisömäärä osoitus siitä että lentopallolla on potentiaalia paljon nykyistä isompiin yleisömääriin, mutta se vaatii kovaa työtä ja ehkä aikaakin.

Salon reissun jälkeen suuntasin kaverin kanssa Raision Mallaskulmaan katsomaan La Ligan El Classicoa, josta sain vihiä Twitterin välityksellä. Enpä olisi muistanut mielenkiintoista huippuottelua, jos en olisi twiittauksia bussimatkalla nähnyt. No, penkkiurheilupäivä ei päättynyt vielä siihen, sillä El Classico jäi lopusta vähän kesken, kun sain puhelun HK Areenalta, jossa oli kavereita aitiossa seuraamassa Tepsin ja Tapparan välistä ottelua. Ei muuta kuin pitkän odottelun, joka johtui kuulemma kovasta lumimyrskystä, jälkeen pirssi alle ja suunnaksi ”Nakkikattila”


Ehdimme näkemään ottelun viimeisen erän, joten syväluotaavaa raporttia en edes koita kirjoittaa. SM-liigasta kirjoitetaan niin paljon joka puolella, että luotettavampia otteluraportteja löytyy monesta mediasta. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 6300, mutta sitä en suostu purematta nielemään. Ihan hyvin siellä kuitenkin oli väkeä ottelun panokset huomioon ottaen. Ja joka tapauksessa enemmän kuin alla olevassa videoklipissä.

Tänään on ohjelmassa vähän omaa höntsäilyä ja illalla Marli Areenalla Mestiksen välierä TuTo – KooKoo. TuTo suli vieraspelissä totaalisesti kääntäen 0-4 johtoaseman 6-4 tappioksi. Samalla he pilasivat minun pitkävetovoittoni. Toivottavasti tänään meininki on toinen kaukalon sisäpuolella. Ja toivottavasti katsomossakin on eri meininki kuin tässä alla olevassa vuoden 2006 TuTon Mestis-ottelussa. Tässä ei aivan ole ”häkki täynnä”, mutta tänään todennäköisesti on!




keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Positiivisiakin urheilu-uutisia on – Euro-huumaa Salossa ja Joensuussa


Kuva: Osku Sahlsten
Unohdetaanpa hetkeksi, tai miksei pidemmäksikin ajaksi, SM-liigasta uutisissa jatkuvasti pyörivät negatiiviset otsikot ja keskitytään urheilun positiiviseen antiin. Suomalaiset palloilujoukkueet menestyvät Euroopan huipulla! Kyllä, totta se on. Koripalloseura Joensuun Katajan menestyksen Eurochallenge-sarjassa on moni varmasti noteerannut, mutta salolaisen LP Viestin menestys lentopallon Challenge Cupissa on saattanut jäädä joiltain vielä huomaamatta.



Kataja varmisti tiistaina pääsynsä Eurochallengessa puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Välieriin pääseminen vaatii kahta voittoa puolivälierissä. Valitettavasti Joensuu on niin kaukana kotikulmiltani, että paikanpäälle ei tule varmaankaan lähdettyä euro-huumaa seuraamaan, joten pitää tyytyä median tarjoamaan uutisvirtaan. Sekä kori- että lentopallossa on hyvä noste päällä tällä hetkellä ja nämä Euroopan kentillä menestymiset ruokkivat tätä entisestään.


Lauantaina pääsen haistelemaan euro-huumaa ihan livenä, kun salolainen LP Viesti (Euro-kentillä LP Salo) kohtaa naisten lentopallon Challenge Cupin välierien toisessa osaottelussa maailmantähtiä vilisevän venäläisen Dynamo Krasnodarin. Ensimmäinen osaottelu päättyi tiistaina venäjällä kotijoukkueen 3-0 voittoon, mutta lentopallon euro-sääntöjen mukaan sillä ei käytännössä ole kovinkaan paljon merkitystä, sillä jatkoon pääsyyn tarvitaan kaksi otteluvoittoa. Eli jos lauantaina Krasnodar voittaa ottelun, jatkavat he finaaliin, mutta jos taas LP Salo voittaa, pelataan jatkoon menijän ratkaiseva kultainen erä 15 pisteeseen.

Vierasjoukkueen suurin tähti on jenkki Destinee Hooker (192 cm), jota on pidetty viime vuosina yhtenä maailman parhaista naislentopalloilijoista. Viimeisimpänä meriittinä hänen CV:ssään komeilee Olympiahopea Lontoosta. Hänen CV ei kuitenkaan ole joukkueen komein sillä peräti 202-senttinen Iuliia Merkulova on nimittäin kaksinkertainen maailmanmestari Venäjän paidassa vuosilta 2006 ja 2010. Lisäksi Lipetskin tytöllä on pari EM-mitalia ja hopeaa World Grand Prixistäkin 2004 alkaneen maajoukkueuransa aikana. Muitakin valtavan CV:n omaavia pelaajia Krasnodarin pelaajalistasta löytyy aina jonoksi asti.



Tämän tason otteluita ja vastustajia näkee harvoin Suomessa, joten penkkisporttaajan on ilman muuta suunnattava paikalle. Toinen välieräottelu alkaa lauantaina 2.3. kello 14:00 Salohallissa. Saloon matkustamiseen erinomaisen vaihtoehdon Raision ja Turun seudulla asuville tarjoaa Raision Loimu, joka on hienolla tavalla mukana kasvattamassa suomalaista lentopallokulttuuria ja tukemassa salolaisten hienoa euro-taivalta. Loimu on järjestänyt kannattajamatkan lauantaina Raisiosta Turun kautta Saloon. Lisätietoa reissusta löytyy Loimun sivuilta. Lähtekäähän rohkeasti mukaan. Nyt huipputason naislentopalloiluun tutustuminen on tehty vaivattomaksi!



perjantai 15. helmikuuta 2013

Lisää urheilua telkkariin ja radioon!!


Tämän kirjoituksen ensimmäinen kappale on lisätty tähän jälkikäteen, sillä muu teksti on kirjoitettu jo viikkoja sitten valmiiksi, mutta sen julkaisu on vain jäänyt odottamaan. Lisään tämän, koska joudun vähän syömään sanojani. Epäilen että Yleltä on joku käynyt lukemassa tämän luonnoksen täällä minun läppärilläni. Tämän kirjoittamisen jälkeen olen todennut että Yle näyttää aika mukavasti urheilua nykyisin esim. kakkoselta lauantaisin. Edelleen pidän sanani kuitenkin siinä mielessä, että esim. palloilulajeja pitäisi näyttää paljon nykyistä enemmän. Kritisoin tekstissä myös Yle Puhe -radiokanavaa, mutta sielläkin on otettu askeleita vaatimaani suuntaan, kuten tämä artikkeli osoittaa.


Tästä alkaa se virallinen bloggaukseni, joka on siis kirjoitettu viikkoja sitten:

Varoitan heti alkuun tämän kirjoituksen perustuvan enemmän ”mutuun” kuin päätyyn asti selvitettyihin faktoihin. Lukekaa siis omalla vastuulla ja kritisoikaa ja kommentoikaa (tai jopa kehukaa), jos siltä tuntuu!


 yrittäjiä on Suomessa vuosien saatossa nähty, mutta kukaan ei ole ilmeisesti saanut toimimaan urheiluun (ja musiikkiin) keskittyvää kanavaa radioon tai televisioon. Kanavia on tullut ja mennyt, mutta mikään ei ole tullut jäädäkseen. En edes yritä muistaa kaikkia, mutta ensimmäisinä tulee mieleen Sport FM radion ja Urheilukanava TV:n puolelta.

En tiedä onko sellaista konseptia olemassakaan, jolla urheilukanavan saisi kannattavaksi Suomessa. Sen vuoksi toivon että sellainen tehtäisiin julkisin varoin. Nyt kun saimme vuoden vaihteessa elämäämme rikastuttamaan uuden veron (Yle-vero), niin toivon että samalla rysäyksellä tehtäisiin rahan keräämisen lisäksi uudistuksia myös sen käyttöön. Tunnustan että en tiedä mitä kaikkea entisellä tv-maksulla ja nykyisellä Yle-verolla rahoitetaan, mutta varmasti sieltä löytyy todella marginaalisia ohjelmia, kanavia ja muita rahasyöppöjä. Väitän että ilmaiselle urheilukanavalle olisi kysyntää ja seuraajia piisaisi.


”Ylellä on kahdeksan radiokanavaa, joista yhden yhteydessä 21 maakunta- ja alueradiota, viisi televisiokanavaa, teksti-tv ja yle.fi-sivusto.” - Wikipedia

Eikö noista yllä mainituista resursseista leikkaamalla saataisi aikaan jotain uutta urheilun saralla? Tai jos näillä varoilla pidetään yllä esim. Radion sinfoniaorkesteria, niin pitäisikö sitä harkita vielä kertaalleen? Ylen urheilulähetysten siirtäminen Yle Suomelta Yle Puheelle oli minusta hyvä liike, mutta Yle Puheen urheilukierrosten seuraamisesta olen eri mieltä. Suomessa pelataan vaikka mitä mielenkiintoisia sarjoja, mutta Ylellä seurataan vain kiekkoa talvisin ja futista ja pesistä(?) kesäisin. Toki nämä lajit keräävät varmaankin isoimmat katsojaluvut, mutta juuri sen takia muut lajit tarvitsisivat ”vetoapua”. Pitäisikö jokaisesta kiekkopelistä jatkuvasta kommentoinnista luopua ja resursoida rahaa useampaan lajiin ja paikkakuntaan? Nykyisen kiekkoillan voisi minusta korvata kunnollisella Urheilun makasiiniohjelmalla, jonka sisältö olisi monipuolinen ja vaihteleva. Makasiiniohjelmaan hyvän pohjan tarjoaisi Ylen Teksti-TV:n monipuoliset urheilusivut.

Tällaisen uuden urheilukanavan sisällöntuotantoakin voisi miettiä uudella tavalla ja ottaa mukaan uusia tekijöitä. Nykyisin kun tekniikka on halpaa ja sen käyttötaitoa löytyy matti meikäläisiltäkin, niin eri lajeista voisi selvittää valtakunnallisesti ne paikkakunnat, josta onnistuisi jonkunlaisen sisällöntuottaminen pientä korvausta vastaan. Ammattilainen on aina ammattilainen, mutta kaikella kunnioituksella Yle Puheen kiekko- ja futiskierrosten selostajia kohtaan, mutta kyllähän sielläkin on todella huonoja joukossa.

Toivon että urheiluun liittyviä asioita mietittäisiin enemmän uusilta kanteilta. Humu sai aikaiseksi muutosvirettä urheilijan polun kehittämiseen, mutta urheilun näkyvyyden ja varainhankinnan helpottamiseen se ei tuonut mitään uutta. Jos (ja kun?) Ylellä ei ole näin radikaalia uudistumishalua, niin pitäisikö jonkun asialle vihkiytyneen porukan alkaa itse kehitellä uutta urheilumediaa Suomeen? Intoa löytyisi varmaan monesta paikasta, mutta rahoituksen kanssa onkin varmasti vaikeampaa. Helppo ratkaisu tähän olisi tietysti netti monine eri (ilmais)palveluineen, mutta itse en hc-tietoteknisyydestäni huolimatta pidä nettiä vielä moneen vuoteen varteenotettavana mediana laajojen joukkojen tavoittamiseen. Suurin osa ihmisistä haluaa edelleen katsoa ja kuunnella urheilua televisiosta ja radiosta.

Ehkä maanläheinen tapa muutoksen yrittämiseen olisi pistää pystyyn adressit.comiin nimikeräys Yle-veron käyttämisestä urheilun näkyvyyden lisäämiseen. Löytyisikö muita nimen kirjoittajia?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Raporttia korisdivarista ja vähän muustakin


Toteutin viime sunnuntaina aiemmin kirjoittamani (lue ko. kirjoitus) suunnitelman ja suuntasin Littoisiin katsomaan koripallon I-divaria. Lauantaina olin ollut Vantaalla seuraamassa lentopallon Suomen Cupin finaaleita. Naisten finaalissa LP Kangasala nappasi maailmantähti Riikka Lehtosen johdolla yllätysmestaruuden viime vuodet naisten lentiskenttiä dominoineen LP Viestin nenän edestä. Miesten finaalissa Samposta ei ollut VaLePan haastajaksi, vaan Sastamalassa päästiin juhlimaan kaupungin ensimmäistä Suomen Cupin kultamitalia. Cupin finaali oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma ja Suomen paras palloiluareena näytti taas hyvät puolensa. Toivottavasti Turun palloiluhallin suunnittelijat tekevät ekskursioita Energia Areenalla. Sitä pohjaratkaisuna käyttämällä saadaan Turkuun kansainväliset mitat täyttävä erinomainen palloiluhalli, joka toisi varmasti mukanaan paljon kansallisia ja kansainvälisiä huipputapahtumia Turkuun.

Koriksen divarimatsissa vastakkain oli kaksi perinteistä seuraa kun Ura sai vastaansa Torpan Pojat. Tutkin sarjataulukkoa ennen otteluun lähtemistä ja havaitsin ettei Uran kausi ollut lähtenyt käyntiin onnellisten tähtien alla, sillä jumbosijan lisäksi saaliiksi oli tullut vain kaksi voittoa. Vastustajaksi saapunut ToPo taas oli sarjassa toisena, joten haastava iltapuhde oli Uralla siis edessään.

Eniten ihmetystä sarjataulukossa aiheutti se, miksi Ura (lohko A) ja TuNMKY (lohko B) pelaavat eri lohkossa. Koska Twitter on laiskan miehen nopein tiedonhakutapa nykyisin, niin naputin aiheesta sinne ja noin minuutin päästä tuli jo vastaus Koripalloliiton kilpailupäällikkö Tom Westerholmilta: ”Divari A:sta voi nousta #korisliiga:an, Divari B:stä Divari A:han ts Divari B=valtak. II-divisioona tai jääkiekon Suomisarja”. Tiesittehän muuten, että PenkkiSporttaaja löytyy myös Twitteristä: www.twitter.com/penkkisport.

Littoisten Monitoimitalolle oli sapunut minun lisäkseni noin pari sataa katsojaa - aika hyvin koriksen ykkösdivariin. En ainakaan havainnut että paikalla olisi ollut aiemmin kertomistani Ura-legendoista muita  kuin Vyyryläinen. Muita entisten koristähtien kasvoja sen sijaan tunnistin, mutta en valitettavasti osaa yhdistää kasvoja ja nimiä. Kentällä esiintyneistä pelaajistakaan en tuntenut nimeltään varsinaisesti yhtään. ToPon Elias Kajander kuulosti kovin tutulta ja muistelin hänen pelanneen Korisliigaakin. Kotiin päästyäni tarkistin Wikipediasta, että näin tosiaan oli. Ja pelaamisen lisäksi hän oli myös menestynyt siellä. Kävin joitain vuosia sitten Littoisissa katsomassa Ura Basketin A-junioreiden buumia. Valitettavasti minulla ei ole tuon käynnin käsiohjelmaa tallessa, sillä olisi ollut kiva tarkistaa onko niitä samoja poikia nyt edustusjoukkueessa. Sen verran sentään tiedän, että ainakin yksi heistä pelaa tätä nykyä ammattilaisena Sloveniassa legendaarisen Olimpija Ljubljanan riveissä.

Sisäänpääsymaksu oli 8 euroa ja vastinetta rahoille sai mm. kuuluttajan ja DJ:n muodossa, kuten hyvään urheilutapahtumaan kuuluukin. Kotijoukkue otti komennon kentällä heti ensimmäisellä puoliajalla. Tahtipuikkoa heilutti nuori takamies Matias Suomi, joka oli minun amatöörimäisen arvioni mukaan ensimmäisen puoliajan paras pelaaja. Toisella puoliajalla esiin nousi lopulta ottelun parhaaksi pelaajaksi palkittu kotijoukkueen jenkkivahvistus Nolan Richardson. Vierasjoukkueen parhaaksi palkittiin Devin Ginty. Ottelun loppuvaiheilla oli mukava seurata nuorten uralaisten otteita kentällä, sillä valmentaja Lars Ekström peluutti 1995 ja 1994 syntyneitä junioreita ottelun jo ratkettua. Ottelun lopputulos oli Uran komea kotivoitto 110-87, joten pääsin todistamaan Uran kauden kolmatta voittoa. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäynti korisdivariin oli positiivinen kokemus. Seuraavaksi koriksen saralla suunnitelmissa on mennä seuraamaan TuNMKY:n tai naisten korisliigassa pelaavan Riennon kotiottelua.

Loppuun pitää antaa vielä kehut perjantai-illan TuTo – Jukurit Mestis-ottelusta, sillä kauden ennätysyleisö (2799) loi Marli Areenalle erinomaisen tunnelman. Tunnelman tekemisessä auttoivat viihdyttävää peliä esittäneet joukkueet, joista etenkin kotijoukkue tuntui olevan liekeissä. Sarjakärki joutuikin poistumaan Kupittaalta 5-1 tappio niskassaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kupittaalla tullaan tarjoamaan mielenkiintoista kiekkoviihdettä pitkälle kevääseen. Saa nähdä missä vaiheessa halli käy liian pieneksi Tamille joukkoineen.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Vähän kaikkea vuodenvaihteen kunniaksi


Joulu ja uuden vuoden juhlat ovat jo historiaa, joten päättynyt on myös urheiluvuosi 2012, josta jäi muistoihin paljon hienoja hetkiä sekä kansainvälisillä urheilukentillä että paikallisella ruohonjuuritasolla. Minulle Joulu ja vuodenvaihde ovat olleet monipuolisen penkkiurheilun aikaa, sillä olen nautiskellut mm. lentopallosta, jääkiekosta ja koripallosta.

Koripalloa en ole päässyt vielä seuraamaan paikanpäälle tämän kauden aikana, mutta muutaman mieluisan hetken olen silti lajin parissa viettänyt. Ensimmäisen koriskokemuksen Joulun pyhinä sain kun menin Littoisiin kinkunsulatteluturnaukseen pelaamaan lentopalloa. Törmäsin samalla Monitoimitalon aulassa Ura Basketin Hall of Fameen. Lasivitriiniin tehty ”paikallinen korismuseo” ei ollut koolla pilattu, mutta minusta se oli erittäin hieno merkki kaarinalaisesta koripallo- ja urheiluperinteestä. Seuran historian suurimpina niminä Hall of Fameen olivat päässeet Pekka Kallio, Kimmo Vyyryläinen, Samu Kaaresvirta, Ville Kaunisto, Matti Nuutinen ja Emir Sulejmanovic. Aika kova liuta entisiä ja nykyisiä pelimiehiä sekä yksi tulevaisuudenlupaus.

Toinen koriskokemus tuli vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun tajusin Twitter-kommenttien kautta, että Uudessakaupungissa oli käynnissä mielenkiintoinen paikalliskamppailu Korihaiden ja Nilan Bisonsin välillä. Paikanpäälle en tunnin ajomatkasta johtuen voinut lähteä, joten aloin kaivaa netistä ottelun seurantaa. En ole ennen käyttänyt koripallon livescorea, mutta sen löydettyäni täyttyy kyllä kehua tuota palvelua ja todeta että tulen jatkossakin seuraamaan otteluita sitäkin kautta. Livescore tarjosi seuraajalleen tilanteen lisäksi erittäin tarkat tilastot muistakin ottelun tapahtumista sekä jopa tekstimuotoisen ”selostuksen”. Livescoren lisäksi aion paneutua koripalloon myös livenä, sillä sunnuntaina olisi tarjolla Ura Basket – ToPo Littoisissa, joten taidan silloin mennä paikanpäälle seuraamaan mahdollisia tulevia Hall of Fame nimiä.

Niin sanottuihin välipäiviin on mahtunut myös kaksi lentopallon Mestaruusliigan ja kaksi jääkiekon SM-liigan ottelua. Kiekossa ensimmäinen ottelu oli TPS – Ässät, jota pääsin seuraamaan vieraana erään yrityksen aitiosta käsin. Kyseisessä ottelussa Aitio olikin koko tapahtuman mielenkiintoisin juttu, sillä kaukalon puolella ei juuri hienouksia nähty. Päätin antaa TPS:lle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja suuntasin jo viikko Ässät-pettymyksen jälkeen uudestaan HK Areenalle. Tepsi – Kärpät olikin viihdearvoltaan jo huomattavasti parempi tapahtuma. Siitä pitivät huolen nykyään hyvin mukana elävän faniryhmän lisäksi mm. Atte Engren ja Marko Anttila, jonka ihailijoihin en tavallisesti kuulu, mutta pakko kehua silloin kun sen paikka on. Tuosta Tepsin faniporukasta ja siellä tapahtuneesta muutoksesta pitää kirjoittaa ihan oma blogitekstinsä tässä kevään aikana.

Lentopallossa Raision Loimu järjesti ”retro-ottelun”, kun vastaan saapui kaikkien aikojen maratontaulukon kärkijoukkue Tampereen Isku-Volley. Loimu ajaa maratontaulukossa Iskua kovasti takaa, joten retroteemalle oli hyvä historiallinen asetelma olemassa. Retroilu toi otteluun hyvän lisämaun, joten tällaisia kaikenmaailman keinotekoisiakin juhla- ja teemaotteluita saisi olla minusta enemmänkin. Kunhan ne näkyvät ottelutapahtumassa muutenkin kuin lehti-ilmoituksessa. Raisiossakin oli tapahtumaan panostettu monella tapaa. Tästä pääset katsomaan ottelun koostevideon pelaaja- ja valmentajakommentteineen  > > >.

Tänään lauantaina suuntaan Suomen parhaaksi sisäpalloiluhalliksi nimittämääni Vantaan Energia Areenaan, jossa isketään naisten ja miesten lentopallon Suomen Cupin finaalit. Naisten finaali sai viikolla rutkasti lisäväriä, kun kaikkien aikojen kuumimpiin suomalaisiin lentopallonimiin lukeutuva Riikka Lehtonen ilmoitti tehneensä lyhytaikaisen sopimuksen kasvattajaseuransa LP Kangasalan kanssa (lue uutinen). Finaalissa Kangasala saa vastaansa ”tietysti” LP Viestin, joka on ollut kestomenestyjä kotimaisilla naisten liigaparketeilla jo usean vuoden ajan. Miesten finaalissa Pielaveden Sampo lähtee haastamaan ennakkosuosikkina Vantaalle matkustavaa Vammalan Lentopalloa.



sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ensikosketus vesipalloon


Viikonlopun aikataulu meni torstaina aamulla kertarysäyksellä aikalailla uusiksi ja neitsytmatkojen viikonlopusta tuli vähän suunniteltua karsitumpi. Lauantaina aikatauluihin sopi vain lentopallon Mestaruusliigaottelu Raisiossa ja sunnuntaina kävin pikaisesti ottamassa pintaraapaisun vesipallon saloihin. Sunnuntaille suunnitellut koripallot eivät tällä kertaa onnistuneet, joten näiden pariin pitää palata tuonnempana. Lauantain lentismatsissa Loimu oli tyly isäntä pääkaupunkiseudulta Turun seudulle vierailemaan tulleelle Korson Vedolla ja piti täydet kolme pistettä Raisiossa luvuin 3-1. Loimu on selvittänyt täydellä kuudella pisteellä kaksi edellistä ”pakkovoittoa” kotikentällä ja valmistautuu nyt kovaan putkeen, jossa vastaan tulevat Tiikerit vieraissa, Sampo kotona ja pohjoisen kiertueella Lakkapää ja Etta vieraissa.

Viikonlopun eksoottisin pala penkkiurheilua oli vierailu sunnuntaina aamupäivällä Impivaaran uusitussa uimahallissa, jossa oli käynnissä ”Nordic youth water polo tournament”. Vesipallo on minulle täysin vieras laji, joten tämä ensimmäinen vierailu meni kyllä täysin ihmetellessä.

Impivaaraan ajaessani pohdin mistä ihmeestä vesipallo löytää junioreita lajinsa pariin. Lajivaihtoehtoja on nykyisin paljon ja en usko että vesipallo on monellakaan harrastuslistan kärkipäässä. Päätin pohdintani tuloksettomana, kun autoni kaarsi uudistetun Impivaaran uimahallin parkkipaikalle. Halli oli hatarien muistikuvieni perusteella (olen käynyt siellä viimeksi -90 luvulla) pääpiirteittäin samanlainen kuin aiemminkin, mutta ilmeisesti esimerkiksi allastilat ja punttisali ovat uudistuneet ja tulleet 2000-luvulle.

Halliin sisälle mennessäni mieshenkilö tuli kertomaan minulle hallin olevan suljettu tämän viikonlopun. Ilmeisesti turnaus ei ollut mikään yleisömenestys, koska ulkopuolinen pelien katselija tuntui aiheuttavan vähän hämmästystä. Tosin tuon oudon vastaanoton ymmärsin paremmin, kun seurasin toimintaa ovella jonkun aikaa. Hallilla kävi varmaan kymmenittäin, jollei jopa satoja, uimaan yrittäviä ihmisiä. Pienelle lajille tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus hankkia uusia ihmisiä lajia seuraamaan. Ovelta jo käännyttämisen sijasta olisi kannattanut kutsua kaikki uimaan yrittävät hetkeksi seuraamaan matseja ja tarjota vaikka kahvi ilmaiseksi. En tiedä oliko altaiden reunalla ollut katsomo tarkoitettu vain pelaajille vai myös katsojille, mutta siellä olisi varmasti ollut parempi ”tuntuma” peliin kuin ylhäältä kahvion lasin takaa. Jos altaan reunalle olisi saanut mennä, niin sinne olisi varmaan kannattanut tehdä minun kaltaisille katsojille kunnon opasteet.

Tyylikkäässä hallissa pelattiin nuorten vesipallo-otteluita kahdella kentällä. Yritin seurata vähän molempia matseja, mutta se ei ollut helppoa, koska en oikein päässyt perille lajin sääntökoukeroista ja saloista. Tosin tuntui että minun lisäkseni myös Ruotsin valmentajilla oli säännöt epäselviä kun he protestoivat jokaisen tuomion jälkeen tuomareiden ratkaisuja. En löytänyt sitä punaista lankaa, joka varmasti on olemassa vastustajan pinnan alle painamisessa. Välillä niitä vihellettiin pois ja välillä taas ei. Lajin hienouksia en varmaan onnistunut juurikaan löytämään, mutta sen ymmärsin, että maaleja tuli mukavaa tahtia ja että pelaajat olivat taitavia ponnistamaan vedestä ylös, vaikka heidän jalat eivät varmasti ylettyneet pohjaan.

Ensikosketus vesipalloon jätti sen verran avoimia kysymyksiä minulle, että rekrytoin jonkun kaverin mukaan ja menen tällä kaudella vielä seuraamaan Turun Uimareiden SM-sarjaottelua. Ehkä kaverin kanssa keskustellen pääsee paremmin sisään lajin saloihin.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tepsi voittoon täyden tuvan edessä

Avasin neitsytmatkojen viikon maanantaina suuntaamaan suunnitelmieni mukaisesti Caribialle Salibandyliigan otteluun TPS – Nokian KrP. En oikein tiedä miksi liigamatsit eivät ole aiemmin houkutelleet minua paikalle, vaikka olen sentään itsekin joskus salibandya pelannut harrastusmielessä. Joku kynnys siinä on ollut, jota en ole saanut ylitettyä ennen tätä päivää, vaikka intohimoinen penkkiurheilija olenkin.

Kirjoitin vain vähän aikaa sitten futsal-raportin yhteydessä Caribia Areenaan liittyvistä haasteista yleisötapahtuman järjestämisessä ja osa niistä on näköjään paikkaansa pitäviä myös salibandyssä. Tepsiläiset olivat panostaneet mukavasti ottelutapahtumaan saapumiseen jo ulko-ovilta alkaen. Roll-up mainokset johdattivat yleisöä Caribialla kohti pelisalia. Lipunmyynnissä oli vähän ruuhkaa paikalle saapuessani, mutta järjestysmies käytti siellä hyvin pelisilmää ohjaten jonossa seisoneita kausi- ja vapaakorttilaisia ohittamaan jonon.

Lipunmyynnin ruuhka konkretisoitui myös hallin sisäpuolella, sillä myöhään paikalle saapuneen olisi ollut vaikea löytää istumapaikkaa, mutta onneksi minulle ja seurueelleni oli varattu tutun toimesta paikat ennakkoon. Nyt kun väkeä oli lähes ruuhkaksi asti hallissa, niin huomasin Caribian katsomoiden olevan todella ahtaita sekä leveys- että syvyyssuuntaan. Ahdasta ei näyttänyt sen sijaan olevan Tepsin käytössä olleissa hotellihuoneissa / aitioissa, jotka toimivat varmaan erinomaisina yhteistyökumppaneiden katsomoina. Tarjoilut lienevät kohdallaan tuolla osastolla.

En tiedä oliko matsiin tehty joku vapaalippukampanja, mutta mukavasti väkeä paikalla ainakin oli. Tupa oli täynnä ja yleisömääräksi ilmoitettiin 712. Hallissa oli myös tunnelmaa mukavasti, sillä valtakunnan parhaaksi ja tunnetuimmaksi salibandyfaniksi kutsuttu ”huutosakin johtaja” piti mukavasti ääntä hallin peränurkassa ja paikalle saapunut runsaslukuinen TPS-junnujen ryhmä tuntui tarttuvan hyvin mukaan kannustuksen rytmiin. Tässä kannattajassa, jota voisi ehkä myös kylähulluksi positiivisessa mielessä sanoa, on paljon piirteitä, joista moni kannattajaryhmä voisi ottaa mallia. Minun käsitykseni mukaan (voi olla että olen täysin väärässäkin) tämä kaveri tekee tätä hommaa A) selvin päin B) joukkueen lisäksi muuta yleisöä innoittaakseen C) vastustajaa ja tuomaria morkkaamatta. Ainoa asia mikä hänen toiminnassaan mietitytti oli sen mukavan ”maalijuoksun” turvallisuuskysymykset, kun lapset lähtevät matkimaan häntä, kuten maanantainakin kävi. Pienissä määrin sekään nyt ei ole mikään ongelma, mutta jos maalijuoksijoita ilmaantuu paljonkin, voi jonkunlaisia riskejä olla olemassa.

Tauoilla Caribian yleisöpalvelut olivat kahvioiden muodossa perinteisen heikot, joten en jaksanut lähteä tauoilla jonottelemaan kahvia. Moni muu näytti tehneen kanssani saman valinnan. Salin puolelle oli erätauoille kehitetty ihan mukavaa ohjelmaa. En ole itse minihameisten tanssityttöjen suurin ystävä, joten minusta oli ihan mukavaa, että ensimmäisellä erätauolla kentälle päästettiin Tepsin junioreita rankkaritaitojaan esittelemään. Tämä on hyvä tapa viljellä intoa tulevaisuudentoivoihin. Toisella erätauolla ohjelmassa oli yleisökipailu, josta joku onnellinen(?) pikkupoika voitti kotiin viemiseksi kasan Heirolin ruuanlaittovälineitä. Tarkennetaan vielä että ei minulla ole mitään tanssityttöjä ja minihameita vastaan, jos niilä on joku funktio ottelutapahtumassa - esim. toimia oikeasti esikannustajina.

Tapojeni mukaan jätän itse ottelun raportoinnin aika pieneen rooliin, koska monet lajeissa sisällä olevat tahot tekevät parempia raportteja otteluista. Minä keskityn enemmänkin ottelutapahtumista ja fiiliksestä raportoimiseen. Tepsi oli oikeastaan alusta alkaen askeleen nokialaisia edellä sekä kenttätapahtumissa että tulostaululla. Peli oli todella nopeatempoista, kuten arvelinkin. En tiedä onko Caribian kaukalo normaalikokoinen vai ei, mutta välillä tuli jotenkin sellainen olo, että kaukalo saisi olla jopa vähän isompi. Nyt maalipaikkoja tuntui syntyvän lähes ainoastaan one timereistä, kun muuten tila oli koko ajan kortilla. Joukkueet tavallaan hakivat vain paikkoja saada maalivahti kebabkioskille sivuttaissyötöllä ja pallon siirtämistä tyhjään verkkoon. Kovinkaan monta vaarallista läpiajoa tai ”lämäriä” ei matsissa minusta ollut. Ottelun päätyttyä tulostaululla seisoi lukemat 8-4, eli TPS paranteli parilla pisteellä asetelmiaan sarjataulukossa. Piste-ero on nyt vain neljä pistettä sarjakärkeen ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla edessä olevilla on Tepsiä enemmän otteluita pelattuina. Tepsi jatkaa sarjan kärkisijoista taisteluaan maaottelutauon jälkeen joulukuun puolivälissä. Maanantaina Tepsin parhaana pelaajana palkittiin Juuso Alin. Minun silmin suurimpiin onnistujiin voidaan laskea lisäksi maalivahti Tommi Kekkonen, kapteeni Miko Kailiala, Janne Nurminen ja Miikka Sokka. Vierasjoukkuetta en katsonut "sillä silmällä", joten en oikein osaa nostaa sieltä esiin ketään pelaajaa erityisesti.

Visiitti salibandymatsiin oli ihan positiivinen kokemus enkä usko että tämä jää kauden ainoaksi vierailuksi Tepsin, FBC:n tai jonkun muun turkulaisen seuran otteluun. Sellaisen toiveen heittäisin vielä katsojille otteluun saapumiseen – ja seuroille markkinointiin –että tunnustettaisiin katsomossa oman joukkueen värejä. Minulla ei ole virallista Tepsin kaulahuivia olemassa, mutta jotain musta-valkoisia sentään kaulaani viritin matsiin lähtiessäni.

Tässä vielä lopuksi fiilistelynä Jarkuvaa syöttöä -sivuston haastattelu tästä "kylähullusta", jollaisia jokainen laji ja seura kaipaisi läjäpäin tuekseen: