Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

torstai 1. marraskuuta 2012

Kotikaupungin ylpeydet


Viime viikko oli Turun seudulla asuvalle penkkiurheilijalle oikea silmienkostutusviikko. Eikä se johtunut suinkaan minun allergiastani ja Koivun maisemiin saapumisesta, vaan ylpeydestä "oman kylän poikia" kohtaan. Viikko piti sisällään kauden kolmannen Turun derbyn, Veikkausliigan päätöskierroksen, turkulaisten joukkueiden hopean ja pronssin, Tepsin 90-v. juhlaottelut sekä kaukalossa että vihreällä veralla sekä tietysti myös Mikko Koivun, Petteri Nummelinin ja Lauri Korpikosken paluut kotikaupunkiin. Siinä oli liikuttumisen paikkoja vähän liikaakin yhteen viikkoon.

Tällä viikolla minulla onkin ollut paluu arkeen - ja tavallaan blogini juurille. Alkuperäinen tarkoitushan on ollut levittää penkkiurheiluinnostusta ja kaikentasoisen urheilun ilosanomaa. Niinpä vaihdoin liigakentät ja huippu-urheilun keskiviikkona jääkiekon II-divariin kotikaupungissani. Viime vuoden joulukuussa Naantaliin muutettuani otin heti tavoitteeksi mennä seuraamaan VG-62:n edarin Suomi-sarjan kiekko-ottelua livenä. Valitettavasi aikataulut eivät osuneet yksiin ja tuo jäi silloin tekemättä.

Kesällä tapahtui paljon, tai siis oikeammin nimenomaan ei tapahtunut ainakaan oikeita asioita, VG:n sponsorihankinnassa ja viime kaudella netin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi täysamatöörijoukkueeksi nimetty VG joutui luopumaan Suomi-sarjan paikastaan taloudellisista syistä. Nyt pääsin siis pitkän odottelun jälkeen tutustumaan Aurinkoareenan kotiotteluun, mutta sarjataso oli pudonnut pykälällä alaspäin alkuperäisestä suunnitelmastani.

En ollut tietoinen sarjatilanteesta kyseistä ottelua ohjelmaani valitessani, mutta eipä sitä paljon parempaa matsia olisi voinut valita, kuin sarjan kärkikamppailun, johon lähdettäessä VG-62 ja KarhuHT olivat tasapisteissä sarjassa ykkösenä ja kakkosena. VG:n otteita olen seurannut Kaupunkiuutisten välityksellä, mutta vierailijoista minulla ei ollut mitään tietoa. Käsiohjelma paljasti sentään yhden tutun pelaajan heidän rosteristaan, sillä nuoruusvuosiltani tuttu liigajyrä Vjatseslav Fandul jaksaa näköjään edelleen vääntää hokia 43 vuoden iässäkin.

Saavuin otteluun vähän myöhässä. Lippuluukulle pääsin suoraan jonottamatta, mutta maksusta ei tullut mitään, koska lipunmyyjiltä oli päässyt vaihtorahat loppumaan. Kohtelias lipunmyyjä pahoitteli ettei pystynyt myymään lippua ja lupasi tarjota ottelun ilmaiseksi seuran puolesta. Hän tuli omakätisesti vielä ilmoittamaan tämän hallin ovelle järjestyksenvalvojille, joten heti kättelyssä tuli ”kotoisa fiilis”. Ilokseni sain todeta, että ottelua ei tarvinnut suinkaan seurata yksin. Pöytäkirjan mukaan paikalla oli 195 katsojaa, mikä olikin ihan mukava määrä tuohon Aurinkoareenalle. Kaiken maailman HK Areenoiden, yms. jälkeen oli kiva istahtaa katsomoon ja todeta että täällähän haisee ihan ehta hiki - siis juuri se sellainen hikinen kiekkovaruste, mikä jäähallissa kuuluukin haista.

Halliin tullessani vierailijat johtivat jo 0-1. Avausmaalin oli iskenyt Fandul. Avauserä eteni loppuun asti vierailijoiden komennossa ja KarhuHT johti ensimmäisellä erätauolla lukemin 0-2. Erän loppupuolella katsomossa olleet VG:n pelipaitaan sonnustautuneet juniorit intoutuivat kannustamaan omiaan taputtaen ja huutaen. Toinen erä oli alusta alkaen VG:n hallintaa, mutta vierailijat iskivät erän puolivälissä vastahyökkäyksestä kolmannen maalinsa. Kotijoukkueesta erottuivat edukseen lehtien palstoilta tuttu Jussi Sipponen ja TuTosta tuttu Markus Laine.

Toisella erätauolla oltiin siis 0-3 lukemissa, mutta kenttätapahtumat huomioiden minulla oli sellainen kutina, että VG pistää vielä kirivaihteen päälle. Niinpä vaihdoin istumapaikkani päätöserään VG:n hyökkäyspäähän. Tämä kannatti, sillä ajassa 44 min Sipponen iski yksilösuorituksella kotijoukkueen avausmaalin alivoimalla. Siitä noin minuutti myöhemmin Marko Kosonen toi isännät jo maalin päähän. Hyvä kiri näytti valuvan hukkaan, kun vierailijoille tuomittiin rankkari ajassa 46:48. Kotijoukkueen maalivahti Kimmo Wasström veti kuitenkin pidemmän korren ja kotijoukkue pysyi edelleen pelissä mukana. Vähän rankkarin jälkeen Wasström esitti vielä kaksi todellista game saveria, joilla olisi voinut sulattaa pyttykerhon sydämet.

Loppujen lopuksi isäntien virheet tulivat kuitenkin maksamaan sarjapisteiden hinnan. Otteista puuttui tasaisuus ja hyvää hetkeä seurasi usein musta hetki, jolloin vierasjoukkue iski tehokkaasti. Ottelun loppunumeroiksi kirjattiin 3-6. Minulle VG-62:n kiekkomatsi oli positiivinen kokemus. Yleisöä oli mukavasti ja tapahtumiakin kentällä ihan kiitettävästi. Vähän ulkopuoliseksi ehkä itseni hallissa tunsin, sillä tuntui että siellä kaikki muut tunsivat toisensa. Se ei kuitenkaan häirinnyt millään tavalla ja ensi kerralla minäkin voin esittää jo kokenutta matsissa kävijää.

Lupasin lipunmyyjälle käyttää lippurahani kahvioon, mutta hän kertoi sen menevän eri kassaan. Niinpä matsin tarjoilupuolta ei tullut juuri tällä kertaa testattua. Kolmannen erän puolivälissä olisin maistanut grillimakkaran ihan testimielessä, mutta kisamakkaran myynti oli siinä vaiheessa jo lopetettu. Niinpä jouduin tyytymään pahvikupissa tarjoiltuun isoon kahviin, joka irtosi huokeaan 1,50 euron hintaan. Kahvi piristi kädessäni vielä kotimatkalla, kun Kuparivuoren jyrkkää mäkeä alaspäin tallustin. Ilta oli hyvin synkkä ja syksyinen. Toivottavasti seuraava vierailuni Aurinkoareenalla on vähän aurinkoisempi - myös tuloksen valossa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kolme päivää, kolme penkkiurheiluexcursiota


Blogini palaa tänä viikonloppuna tavallaan juurilleen. Sain ujutettua viikonlopun kolmen päivän ohjelmaan yhtä monta tutustumisreissua eri urheilutapahtumiin ja paketoin nyt niitä tänne näppäimistöni kautta. Viikonlopun alkajaisiksi suuntasin HK Areenalle, jossa oli edessä kauden ensimmäinen kiekkopeli. Suikkasen baariksikin taannoin nimitettyyn baarin, viihdekeskuksen ja urheilupyhätön risteytykseen saapui sarjajumbo TPS:n vieraaksi niin ikään sarjan häntäpäähän ajautunut Rauman Lukko.

Perjantain kokemuksen perusteella uskallan väittää että monissa yhteyksissä viime vuosina parjattu HK Areenan tunnelma on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Toki melko runsaslukuisella vieraskannattajien ryhmälläkin oli iso roolinsa tunnelman luomisessa, mutta myös kotijoukkueen faniporukka on selvästi kasvanut ja kehittynyt. Seurasin osan ottelusta aivan TPS-fanien vierestä ja siinä tuli mieleeni sama kysymys mitä olen pohtinut Veritas Stadionilla futispeleissä: Miksi Tepsin kannattajien pitää yrittää niin pahuksen vaikeita lauluja ihan perus kannustamisen sijasta? Osa faniporukastakin näytti vierastavan lauluja, mutta perinteisempiin kannustusjuttuihin lähes kaikki tarttuivat mukaan. Uskon että tämän voi todistaa desibelimittarilla, jos tämän paikkaansa pitävyys epäilyttää. Eihän siellä matsissa ole tarkoitus mitään Syksyn Säveltä voittaa, vaan pitää meteliä. Jotkut kannustuslaulut/-huudot olivat myös rytmitykseltään aika vaikeita ja outoja. En ole kuitenkaan tämän alan ekspertti, joten minun kommentteja ei kannata ottaa liian vakavasti – kommentoin vain sen mitä tavallisen tallaajan silmin ja korvin aistin.

Toisella erätauolla päätin tutustua hallin ravintolapalveluiden nykytilaan. Pääsin tiskille heti erätauon alussa, joten jono oli siedettävän lyhyt. Valitsin testiin makkaraperunat sekä tietysti oluen. Makkaraperunoiden höysteeksi tuli majoneesia ja kurkkusalaattia ja lisäksi annokseen sai itse annostella paahdettua sipulia, ketsuppia, sinappia ja grillimaustetta, joten lisukkeet olivat ainakin kunnossa. Myös annoksen maku saa minulta hyvän arvosanan. Ei se nyt tietystikään aidon grilliruuan tasoista ollut, mutta matsimätöksi erittäin hyvää laatua.

Vaikka en ole tiistain Yle2:n esittämän keskusteluohjelman jälkeen yhä vähemmän arvostamani Petteri Sihvosen veroinen kiekkokriitikko, niin uskaltanen sanoa, että minusta itse peli oli kohtuullisen hyvää. Heikkoja sarjataulukon asetelmia ei olisi ehkä perjantain perusteella kyllä uskonut. TPS voitti matsin lopulta 4-2 ja otti sarjataulukkoa ajatellen erittäin tärkeät sarjapisteet itselleen. Kyseessä oli muuten kauden ensimmäinen täyden kolmen pisteen voitto. Minulle jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku excursiosta suuhun, eikä pelkästään makkaraperunoiden takia, joten tulen suuntaamaan hallille pikapuolin uudestaan.

Lauantaina kävin aistimassa aiemmin raportoimaanifutiksen Ykkösen nousukarsinnan tunnelmaa, kun ÅIFK kohtasi Turussa Tampereen Ilveksen. Entisiä ja nykyisiä tähtipelaajia vilissyt Ilves oli tehnyt 0-1 johtomaalin jo ennen kuin ehdin katsomoon. Saavuin noin vartin kohdalla paikalleni ja sain ilokseni todeta että peliä jännittämään oli saapunut kelpo joukko turkulaisia sekä erittäin runsaslukuinen ja äänekäs tamperelainen Ilveksen faniporukka.

Nuorella ja mielenkiintoisella porukalla pelannut Åbo oli kauden ennakkoasetelmiin nähden yllättäen mukana nousukarsinnoissa, mutta joukkue ei minusta lähtenyt niihin mitenkään arkailemaan, vaikka vastustajan nimilista oli sellainen että heikompaa hirvittää. Åbosta parhaiten mieleen jäi liigassakin piipahtanut Alban Ferati, joka haastoi Ilveksen puolustajia hyvin ja kynäili nätisti, mutta valitettavasti tehot jäivät puuttumaan. Myös maalivahti Otso Virtanen pelasi hyvin ja torjui pilkunkin, jonka arvo saattaa nousta vielä isoksi, sillä ottelu päättyi 0-1, eli viikon päästä vierasmatsissa Åbo pääsee yhdellä maalilla jatkoajalle ja kaksi maalia tekemällä ykkösen! Toivotan tsemppiä Åbon nuorelle joukkueelle Tampereelle Ilveksen kaatoon. Lupaa siihen ei kannata pyytää, vaan kaato kannattaa tehdä ihan yllättäen salakaatona.

Palloiluviikonloppuni jatkuu vielä tänään sunnuntaina Loimaalla, jonne lähden seuraamaan lentopallon Suomen Cupin puolivälieräturnauksen paikallishengessä iskettävää ratkaisuottelua Hurrikaani – Loimu. Voittajalle on tarjolla paikka Cupin välieriin, joten syyskauden tähän mennessä tärkein lentisottelu on edessä.

lauantai 6. lokakuuta 2012

ÅIFK kahden ottelun päässä noususta Ykköseen!


Nyt pitää häpeäkseni tunnustaa, että en ole tänä kesänä (tai siis menneenä kesänä, mutta tällä kaudella) käynyt vielä tutustumassa Turun kolmanneksi korkeatasoisinta jalkapalloviihdettä tarjoavan ÅIFK:n kotipeleihin.

Nyt alkaakin olla jo sitten kiire, nimittäin ÅIFK:n kautta on jäljellä enää kaksi peliä, joista toinen on kotona ja toinen vieraissa. Åbo on pelannut kakkosta melko nuorella joukkueella. Nimilistalta ei löydy jäähdytteleviä ikämiehiä, vaan valtaosa pelaajista on turkulaisia A- ja B-junioreita, joiden lisäksi listalla on joitain Tepsin ja Interin edustuksen ylijäämäpelaajia. Tuo sana tuntuu julmalta, mutta nipin napin Veikkausliigaryhmistä ulos jäävät pelaajat ovat kyllä pääosin erittäin kyvykkäitä jalkapalloilijoita silti. Ja kaikkihan eivät kehity samassa vauhdissa, joten voi olla että herroista Alban Ferati, Felix Åkerlund, Leroy Maluka, jne. kuullaan vielä liigatasollakin.

Kauden 26 ottelustaan Åbo on voittanut 17 ja pelannut 5 tasan. Leo Tommilan komennossa pelaava turkulaisjoukkue ansaitsi itselleen tällä saldolla nousukarsintoihin, joihin pääsi kunkin lohkon paras joukkue. Karsinnoissa arpa heitti turkulaisten vastustajaksi Tampereen parasta jalkapalloa pelaavan Ilveksen, joka on kakkosen suurin nousijasuosikki. Ilveksen saldo kaudella on ollut 23 voittoa, 3 tasapleliä ja vain 1 tappio. Joukkueen nimilista onkin aika vakuuttava. Valmennuspuolella mukana on Mikko Kaven ja pelaajistosta mm. Gustav Långbacka, Jari Nikkilä, Jussi Kujala, Gullit Zolameso, Henri Scheweleff, Jari Niemi, Miki Sipiläinen ja Toni Kallio ovat tuttuja kotimaista jalkapalloa seuraaville. Näistä tosin viimeksi mainitun otteet viime kaudella Interissä saattavat olla juuri se mahdollisuus, joka Åbon pitää hyödyntää nousukarsinnoissa.

Kaksiosaisen karsinnan ensimmäinen osa pelataan Turussa Urheilupuiston yläkentällä lauantaina 13.10. kello 15:00 ja toinen osa Tampereella tasan viikko myöhemmin. Pyrin kaikin keinoin pääsemään paikalle karsinnan ensimmäiseen osaotteluun ja tukemaan turkulaisia kohti futiksen ykköstä. Tulkaahan muutkin paikalle.




tiistai 2. lokakuuta 2012

Ny naatitaan!


Meikäläisen mielestä ainakin penkkiurheilijalla on tällä hetkellä nautittavanaan yksi vuoden mehukkaimmista ajankohdista. Täällä Turun seudullakin on jos vaikka mitä sporttia tarjolla.

Jos aloitetaan pääsarjoista, niin Veikkausliigan mitalitaistohan käy kuumana ja molemmat turkulaiset (Inter & TPS) ovat vielä mukana taistelemassa jopa kirkkaimmista mitaleista. Kuuma onkin tällä hetkellä erinomaisesti kuvaava adjektiivi, sillä maanantain kierroksella erotuomari Mikko Lehtola löi lisää löylyä mestaruustaistoon erikoisella ratkaisullaan Haka – HJK televisio-ottelussa (lue lisää tapahtuneesta). Turkulaisten kilpaveljinä mitalitaistossa ovat tietysti HJK sekä ehkä vähän yllättäen Maarianhaminan IFK. Mitaleiden kannalta äärimmäisen tärkeitä matseja on Veritas Stadionilla tarjolla vielä viisi kappaletta. Tulkaahan kaikki paikanpäälle seuraamaan miten turkulaisille käy mestaruusjahdissa.

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, hyvässä tai pahassa, että jääkiekon SM-liigakin on jo alkanut. Liiga alkoi käskytys- ja väkivaltakohun sekä NHL:n työsulun värittämänä suuren mediamyllyn kera. TPS on aloittanut kautensa heikohkosti, mutta HIFK-ottelussa viime lauantaina HK Areenalla oli jo yli 7000 katsojaa. Itsekin aion suunnata ”nakkikattilaan” peliä katsomaan heti kun se vaan aikatauluihini sopii. Täällä Turussa mediakohu ei ole rajoittunut vain TPS:n ja Liigan ympärille, vaan oman tilansa mediassa on saanut myös TuTo, joka tekee näkyvää työtä Mestiksen puolella. Marli Areenaksi nimensä muuttanut halli on myös matkasuunnitelmissani, joten Tamin valtakunnastakin on raporttia tulossa.

(c) Tuomas Pelto, tuomas.pelto at gmail.com
Myös lentopallon Mestaruusliiga on käynnistynyt jo ja tarjoaa hyvää penkkiurheiluviihdettä Raision lisäksi myös Turussa ja Naantalissa. Koko talousalueen joukkueeksi pyrkivä Loimu levittää lentopalloinnostusta viemällä viime lauantaina pelatun ottelun Turkuun ja tulevana lauantaina pelattavan ottelun Naantaliin. Turkulaisittain mukavan lisämausteensa Mestaruusliigaan tuo Loimun paikallisvastustajat VaLePa ja Hurrikaani, jotka olivat viime kauden finalistit ja myös alkaneen kauden suurimmat ennakkosuosikit. Ensimmäinen mielenkiintoisista paikallisväännöistä on edessä jo ensi keskiviikkona, kun mestarit ovat areenalla Raisiossa.

Edellä mainittujen sarjojen lisäksi tähän aikaan vuodesta on tietysti tarjolla monenlaista muutakin urheilua. pääsarjaurheilua ja myös alemman tason sarjoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Mainitsematta jäi nyt ainakin koripallo-, käsipallo- ja futsal-sarjat, joihin aion kuitenkin tutustua talven aikana. Lisäksi aion tutustua myös paikalliseen alemman tason urheiluun. Heittäkääpä taas viestiä tulemaan mielenkiintoisista joukkueista, tapahtumista ja sarjoista!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Perikreikkalaisia kohtaloita?


Tämä viikko on mennyt työskennellessä Trikalan helteissä. Tämä helposti salolaiseen hotelli-ravintolaan sotkettava kaupunki sijaitsee aikalailla keskellä Kreikkaa. Tämä ei ole perinteinen turistikohde, joten ilman täällä pelattavaa lentopallon EM-karsintaturnausta tänne tuskin olisi tullut ikinä tultua. Suomi on aloittanut karsinnat kahdella puhtaalla 3-0 voitolla. Tänään lauantaina vastassa on kuumassa pelihallissa sekä Kreikan maajoukkue että täpötäysi katsomo.

Trikala ei ole kansainvälisesti tunnettu juuri mistään. Toki tämä on erään kreikkalaisen jumalan kotikaupunki, mutta muuten nähtävyydet ovat vähissä. Tiedottajamme kirjoitti Lentopalloliiton sivuille tekstin kaupungin taustoista, joten jos kiinnostaa, niin lue tämä juttu (lue tämä juttu). Eräältä paikalliselta kun kysyin mistä tämä kaupunki on tunnettu, niin hän aloitti jutun ylpeästi, että Trikala tarkoittaa kolmea hyvää asiaa. Ensimmäinen näistä on Asklepios (kyseinen jumala), toinen on kaupungin läpi virtaava joki, mutta kolmannen kohdalla hän meni nolon näköiseksi ja tunnusti ettei itsekään muista sitä. Varmasti se on kuitenkin joku tosi hieno juttu. ;)

Trikalassa oli vielä vähän aikaa sitten kohtuullisesti menestyvä jalkapalloseura FC Trikala. Maan kivikovassa ykkösliigassa, jota Superliigaksi kutsutaan, Trikala ei ole niittänyt mainetta, mutta toki muutama kausi sielläkin on vierähtänyt. Toiseksi korkeimmassa liigassa, joka on täysammattilaisliiga sekin, mainetta ja menestystä sen sijaan on aiemmin tullut. Viimeisin mestaruus on vuodelta 1999, mutta sen jälkeen onkin ollut vaikeaa. Kaudella 2010-2011 joukkue oli noussut takaisin kakkosliigaan kolmos- ja nelosliigassa vietettyjen kausien jälkeen ja sijoittui siellä neljänneksi, mikä olisi oikeuttanut osallistumisen Superliigan nousukarsintoihin, mutta sinne sitä ei koskaan päästetty. Syynä oli kärähtäminen asiakirjaväärennöksistä ja petoksista, joiden ansiosta seuran taru loppui lopulta kokonaan. 

Paikalliset futisihmiset löivät hynttyitä yhteen, jotta kaupungin nimi ei katoaisi kreikkalaiselta futiskartalta kokonaan ja nykyisin jonkinlainen fuusioseura hakee nousua kaikkein alhaisimmista sarjoista nimellä Trikala 2011. Edesmenneen FC Trikalan logoja ja faniryhmän tarroja ja muuta historiaa on kuitenkin edelleen paljon nähtävissä tässä kaupungissa.

Kaupungissa oli myös vahva koripalloseura BC Trikala, mutta se koki myös hyvin perinteisen kohtalon. Tämän seuran tarun päättymiseen ei sentään liity väärinkäytöksiä, vaan se suljettiin paikallisesta liigasta puhtaiden talousvaikeuksien vuoksi vuonna 2011. Jalkapallo- ja korisseuran lisäksi urheilupiireissä tuttuja trikalalaisia nimiä ovat keihäänheittäjä Sofia Sakorafa ja seiväshyppääjä Christos Papanikolau, jolla oli 70-luvulla hallussaan jopa seiväshypyn ME (549).

Kun kerran urheilukulttuuriin ei voi tämän enempää täällä perehtyä, niin tänään pitää käyttää iltapelin aiheuttama lyhyt vapaa-aika hyödyksi ja suunnata kohti Meteora luostaria, joka sijaitsee lähistöllä ja on yksi lähialueen harvinaisista nähtävyyksistä. Tarkkaavaisimmat huomaavatkin heti, että kyseinen paikkahan on tuttu eräästä James Bond -filmistä.


LinkkiVinkit:

FC Trikala Wikipediassa  >  >  >

FC Trikalan kannattajilla on tyylikkäät sivut vielä netissä  >  >  >









torstai 6. syyskuuta 2012

Syksyistä maajoukkuepalloilubuumia laajalla rintamalla


Suomessa eletään mielenkiintoista syksyä, sillä ainakin kolme palloilumaajoukkuetta pelaa arvokisakarsintojaan. Sekä media että yleisö tuntuvat seuraavan näitä tapahtumia kiitettävän suurella kiinnostuksella.

Ensimmäisenä karsintaurakkansa aloitti koripallomaajoukkue, joka on nykyisin lempinimeltään Susijengi. Pelien perusteella kyseessä ei ole kovin susi jengi, sillä EM-karsintojen ensimmäiset viisi ottelua oli pelkkää voittokulkua. Kovassa vireessä oleva joukkue kaatoi mm. vieraskentällä Puolan, mikä on todella kovasuoritus. Ensimmäinen tappio tuli vasta kuudennessa pelissä, jossa voitolla olisi varmistunut jo paikka EM-kisoihin. Kisapaikka on silti jo lähes varma muiden joukkueiden pelien ansiosta. Näyttääkin siltä että karsinnan viimeiseen otteluun tiistaina kotikentällä ei jää mitään panosta. Mutta tokihan Susijengi haluaa antaa hyvin mukana eläneelle yleisölleen makoisan lopetuksen karsintaurakalle.

Korismaajoukkueen karsintoja seuratessa on ollut mukava huomata matsien kiinnostavan ihmisiä laajalti myös aktiivisen koripalloperheen ulkopuolella. Kiinnostuneiden lisäksi paikanpäälle peleihin on saapunut kiitettävät määrät yleisöä. En ole koripallon suurkuluttaja, ehkä sen vuoksi, että turkulainen koripallo on päästetty pysyvältä vaikuttavaan lamatilaan, mutta tiistaina olen suuntaamassa Susijengin kotiluolaan. Tuosta reissusta tulee monella tapaa mielenkiintoinen ja uskon että siitä samme lukea vielä tätä minun blogianikin suuremmista medioista.. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Tänään torstaina alkaa Kreikan Trikalassa lentopallomaajoukkueen karsinta niin ikään EM-kisoihin. Suomi lähtee ennakkosuosikkina kahteen karsintaturnaukseen, joissa kohdataan kahdesti lohkon kolme muuta joukkuetta, jotka ovat Kreikka, Montenegro ja Romania. Lohkon voittaja etenee suoraan kisoihin ja kakkonen pääsee jatkokarsintaan. Vasta julkaistussa Euroopan lentopallorankingissa sijalla 8. olevalle Suomelle kaikki muu kuin suora kisapaikka olisi suuri pettymys. Toinen karsintaturnaus pelataan ensi viikon perjantaista sunnuntaihin Vantaalla Penkkisporttaajan Suomen parhaaksi palloiluhalliksi (lue aiempi blogiteksti) tituleeraamassa Vantaan Energia Areenassa.

Perjantaina karsintaurakkansa aloittaa myös futismaajoukkue. Huuhkaajiksi nykyisin kutsuttu ryhmä aloittaa karsimisen seuraaviin MM-kisoihin. Lohko on sen verran kova (mm. Ranska ja Espanja), että kisapaikka ei ole realismia Mixu Paatelaisen valmentamalle ryhmälle. Futiksessa on minun mielestäni kuitenkin jännitystä ilmassa, koska Mixu ajaa läpi mielenkiintoista sukupolven vaihtoa. Monet nuoret pelaajat ovat saaneet näyttöpaikkoja ja uskon että muutama yllätysnimi nouseekin ihan vakiomiehiksi näiden karsintojen aikana. Perjantaina pelattavaan Ranska-otteluun on myyty Olympiastadionille jo yli 33.000 lippua, joten tunnelmaa ei syysillasta ainakaan tule puuttumaan, kun Ribery ja muut maailmantähdet marssivat pimeään pohjoisen iltaan.


LinkkiVinkit:
Korismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >
Lentismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >
Futismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >

perjantai 17. elokuuta 2012

Kommentteja Huuhkaajista ja heidän poikasistaan


Tällä viikolla Suomi-futiksen ystäviä hellittiin kahdella maaottelulla. PenkkiSporttaaja seurasi U21 maajoukkueen EM-karsintaottelun Liettuaa vastaan Turussa paikanpäällä ja isojen Huuhkaajien harjoitusottelun Pohjois-Irlantia vastaan kotisohvallaan. Tässä tulee tiiviit avautumiset näistä otteluista.



U21 EM-KARSINTA SUOMI VS LIETTUA

Pikkuhuuhkaajat aloittivat terävästi ennalta heikoksi arvioitua (ainakin minun toimesta) Liettuaa vastaan ja johtivat puoliajalla komeasti 3-1. Peli ei kuitenkaan ollut maaleja lukuun ottamatta kummoista. Vieruskaverini kanssa todettiinkin, että ihan kuin olisi jotain treenejä seuraamassa. Peli näytti enemmän tai vähemmän koko ajan treenien höntsäilyltä eikä paikalle saapuneet vähän yli 1400 katsojaa saaneet tunnelmaa nostettua. Minä odotin otteluun huomattavasti suurempaa yleisömäärää, joten olin pettynyt Palloliiton tekemiin markkinointiponnistuksiin. Olihan Suomen joukkueessa kuitenkin monia ennakolta mielenkiintoisiksi arvioituja tulevaisuuden lupauksia. Harmitti myös, että kannattajatoimintaa harrastavat Tepsin, Interin ja Suomen maajoukkueen (SMJK) kannattajat loistivat kokonaan poissaolollaan (nämä olisivat voineet sytyttää ja herättää pelaajatkin otteluun).

Toisella puoliajalla Suomen pelin taso laski entisestään ja Liettua pääsi kirimään lopulta lisäajan maalilla 3-4 voittoon asti. Maaleja yleisölle siis sentään tarjottiin, mikä olikin lähes ainoa positiivinen asia ottelussa. Suomalaisista on vaikea luetella onnistujia, mutta vierailijoista jäi hyvin mieleen heidän tähtipelaajansa Novikovas Arvydas (#18), joka edustaa seurajoukkueympyröissä maineikasta skotlantilaista Heartsia (katso pelaajakortti). Hän oli nopea ja vaarallinen ja teki ottelussa jääkiekkotermein tehot 1+3, eli hänellä oli varpaansa pelissä jokaisessa vierasjoukkueen maalissa.

Jo ennakkoon oli tiedossa että ottelulla ei ollut merkitystä karsintojen lopputuloksiin - paitsi joukkueiden keskinäiseen järjestykseen taulukon häntäpäässä. Luulisi kuitenkin että sini-valkoisen paidan kantaminen saisi pelaajan aina yrittämään parastaan, mutta siltä se ei Veritas Stadionilla näyttänyt. Toinen suuri motivaattori luulisi olevan paikalla olleet lukuisat pelaajatarkkailijat. Luulisi että näillekin junioreille jokainen tsäänssi olisi mahdollisuus, kuten Nykäsen Matti asian ilmaisisi.

Ottelun plussat ja miinukset:
+ Heartsin Arvydas jätti todella positiivisen kuvan itsestään. Nopeutta ja tekniikkaa oli sen verran, että tästä kaverista saatetaan kuulla vielä.
+ Päätösvihellys - tämä taisi olla ottelun mieluisin hetki pelaajille, mutta myös isolle osalle katsojista.
- Kiinnostuksen puute - en tietystikään tiedä oliko kyse oikeasti kiinnostuksen puutteesta, mutta siltä se näytti. Jokin oli mennyt latautumisessa totaalisesti pieleen.
- Maalivahtipelaaminen - Suomen maalissa pelannut Sahlgren ei vakuuttanut missään vaiheessa. Tilanne ei tosin ole helppo, kun HJK:ssa hän ei saa lainkaan tärkeitä liigaminuutteja. Onneksi A-maajoukkueessa on jo tällä hetkellä monia hyviä nuoria maalivahteja ja U21-joukkueessakin muita vaihtoehtoja HJK:n penkkimiehen lisäksi.


A-MAAOTTELU POHJOIS-IRLANTI VS SUOMI

Veritakselta ehti juuri parahiksi kotiin ja sohvan pohjalle, kun Yle tarjoili A-maajoukkueen otteita jälkilähetyksenä Pohjois-Irlannista. Kotijoukkue ei ole samaa tasoa muiden Britteinsaarten porukoiden kanssa, mutta toki kuitenkin ihan kohtalaisen hyvä nippu. Pohjois-Irlannin FIFA-ranking on 101 ja Suomen 72, joten tällä mittarilla Huuhkaajat lähtivät otteluun ennakkosuosikkeina. Mutta oman mausteensa näihin ennakkoasetelmiin tuo tietysti Mixu Paatelaisen kesken oleva sukupolvenvaihdos maajoukkueessamme.

Ottelu alkoi meikäläisittäin heikosti. Puolustuspelaaminen ei ollut riittävän laadukasta ja kotijoukkue karkasi 2-0 johtoon. Tämän jälkeen tapahtui PenkkiSporttaajan mieltä kovasti lämmittäviä asioita, kun suomalainen maajoukkue onnistui kirimään vieraskentällä takaa-ajoasemasta rinnalle ja jopa ohi. Valitettavasti johtoasema ei pitänyt loppuun asti, vaan lopulta oli tyytyminen 3-3 tasapeliin.

Ottelun plussat ja miinukset:
+ Perparim Hetemaj’n uskomaton vaparimaali (katso video). Mies kommentoi varsin osuvasti itse maaliaan ottelun jälkeen Iltasanomille ”
Vain Fifassa pleikkarilla!”
+ Nousu vaikean 2-0 alun jälkeen jopa johtoon vieraskentällä.
+ Nuorten sisäänajo jatkuu. Joskus kokeilut onnistuvat ja joskus eivät, mutta on kyllä mukavaa nähdä A-maajoukkueessa sellaisia pelaajia kuin Hämäläinen, Uronen, Hetemaj, Kolehmainen, Pukki, Riski, jne…
- Maalivahtipelaaminen – toivottavasti Mixu löytää pian jonkinlaisen marssijärjestyksen A-maajoukkueen maalin suulle. Kelvollisia ehdokkaita on monia, mutta kukaan ei ole vielä ottanut vankkaa otetta ykkösvahdin paikalle.
- Puolustuspelaaminen – puolustuslinja ei oikein toiminut tässä ottelussa. Minun mielestä Paatelainen panostaa tällä hetkellä energiansa kuitenkin oikeisiin pelaajiin ja tulosta on tulossa.