Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

lauantai 6. lokakuuta 2012

ÅIFK kahden ottelun päässä noususta Ykköseen!


Nyt pitää häpeäkseni tunnustaa, että en ole tänä kesänä (tai siis menneenä kesänä, mutta tällä kaudella) käynyt vielä tutustumassa Turun kolmanneksi korkeatasoisinta jalkapalloviihdettä tarjoavan ÅIFK:n kotipeleihin.

Nyt alkaakin olla jo sitten kiire, nimittäin ÅIFK:n kautta on jäljellä enää kaksi peliä, joista toinen on kotona ja toinen vieraissa. Åbo on pelannut kakkosta melko nuorella joukkueella. Nimilistalta ei löydy jäähdytteleviä ikämiehiä, vaan valtaosa pelaajista on turkulaisia A- ja B-junioreita, joiden lisäksi listalla on joitain Tepsin ja Interin edustuksen ylijäämäpelaajia. Tuo sana tuntuu julmalta, mutta nipin napin Veikkausliigaryhmistä ulos jäävät pelaajat ovat kyllä pääosin erittäin kyvykkäitä jalkapalloilijoita silti. Ja kaikkihan eivät kehity samassa vauhdissa, joten voi olla että herroista Alban Ferati, Felix Åkerlund, Leroy Maluka, jne. kuullaan vielä liigatasollakin.

Kauden 26 ottelustaan Åbo on voittanut 17 ja pelannut 5 tasan. Leo Tommilan komennossa pelaava turkulaisjoukkue ansaitsi itselleen tällä saldolla nousukarsintoihin, joihin pääsi kunkin lohkon paras joukkue. Karsinnoissa arpa heitti turkulaisten vastustajaksi Tampereen parasta jalkapalloa pelaavan Ilveksen, joka on kakkosen suurin nousijasuosikki. Ilveksen saldo kaudella on ollut 23 voittoa, 3 tasapleliä ja vain 1 tappio. Joukkueen nimilista onkin aika vakuuttava. Valmennuspuolella mukana on Mikko Kaven ja pelaajistosta mm. Gustav Långbacka, Jari Nikkilä, Jussi Kujala, Gullit Zolameso, Henri Scheweleff, Jari Niemi, Miki Sipiläinen ja Toni Kallio ovat tuttuja kotimaista jalkapalloa seuraaville. Näistä tosin viimeksi mainitun otteet viime kaudella Interissä saattavat olla juuri se mahdollisuus, joka Åbon pitää hyödyntää nousukarsinnoissa.

Kaksiosaisen karsinnan ensimmäinen osa pelataan Turussa Urheilupuiston yläkentällä lauantaina 13.10. kello 15:00 ja toinen osa Tampereella tasan viikko myöhemmin. Pyrin kaikin keinoin pääsemään paikalle karsinnan ensimmäiseen osaotteluun ja tukemaan turkulaisia kohti futiksen ykköstä. Tulkaahan muutkin paikalle.




tiistai 2. lokakuuta 2012

Ny naatitaan!


Meikäläisen mielestä ainakin penkkiurheilijalla on tällä hetkellä nautittavanaan yksi vuoden mehukkaimmista ajankohdista. Täällä Turun seudullakin on jos vaikka mitä sporttia tarjolla.

Jos aloitetaan pääsarjoista, niin Veikkausliigan mitalitaistohan käy kuumana ja molemmat turkulaiset (Inter & TPS) ovat vielä mukana taistelemassa jopa kirkkaimmista mitaleista. Kuuma onkin tällä hetkellä erinomaisesti kuvaava adjektiivi, sillä maanantain kierroksella erotuomari Mikko Lehtola löi lisää löylyä mestaruustaistoon erikoisella ratkaisullaan Haka – HJK televisio-ottelussa (lue lisää tapahtuneesta). Turkulaisten kilpaveljinä mitalitaistossa ovat tietysti HJK sekä ehkä vähän yllättäen Maarianhaminan IFK. Mitaleiden kannalta äärimmäisen tärkeitä matseja on Veritas Stadionilla tarjolla vielä viisi kappaletta. Tulkaahan kaikki paikanpäälle seuraamaan miten turkulaisille käy mestaruusjahdissa.

Keneltäkään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta, hyvässä tai pahassa, että jääkiekon SM-liigakin on jo alkanut. Liiga alkoi käskytys- ja väkivaltakohun sekä NHL:n työsulun värittämänä suuren mediamyllyn kera. TPS on aloittanut kautensa heikohkosti, mutta HIFK-ottelussa viime lauantaina HK Areenalla oli jo yli 7000 katsojaa. Itsekin aion suunnata ”nakkikattilaan” peliä katsomaan heti kun se vaan aikatauluihini sopii. Täällä Turussa mediakohu ei ole rajoittunut vain TPS:n ja Liigan ympärille, vaan oman tilansa mediassa on saanut myös TuTo, joka tekee näkyvää työtä Mestiksen puolella. Marli Areenaksi nimensä muuttanut halli on myös matkasuunnitelmissani, joten Tamin valtakunnastakin on raporttia tulossa.

(c) Tuomas Pelto, tuomas.pelto at gmail.com
Myös lentopallon Mestaruusliiga on käynnistynyt jo ja tarjoaa hyvää penkkiurheiluviihdettä Raision lisäksi myös Turussa ja Naantalissa. Koko talousalueen joukkueeksi pyrkivä Loimu levittää lentopalloinnostusta viemällä viime lauantaina pelatun ottelun Turkuun ja tulevana lauantaina pelattavan ottelun Naantaliin. Turkulaisittain mukavan lisämausteensa Mestaruusliigaan tuo Loimun paikallisvastustajat VaLePa ja Hurrikaani, jotka olivat viime kauden finalistit ja myös alkaneen kauden suurimmat ennakkosuosikit. Ensimmäinen mielenkiintoisista paikallisväännöistä on edessä jo ensi keskiviikkona, kun mestarit ovat areenalla Raisiossa.

Edellä mainittujen sarjojen lisäksi tähän aikaan vuodesta on tietysti tarjolla monenlaista muutakin urheilua. pääsarjaurheilua ja myös alemman tason sarjoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa. Mainitsematta jäi nyt ainakin koripallo-, käsipallo- ja futsal-sarjat, joihin aion kuitenkin tutustua talven aikana. Lisäksi aion tutustua myös paikalliseen alemman tason urheiluun. Heittäkääpä taas viestiä tulemaan mielenkiintoisista joukkueista, tapahtumista ja sarjoista!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Perikreikkalaisia kohtaloita?


Tämä viikko on mennyt työskennellessä Trikalan helteissä. Tämä helposti salolaiseen hotelli-ravintolaan sotkettava kaupunki sijaitsee aikalailla keskellä Kreikkaa. Tämä ei ole perinteinen turistikohde, joten ilman täällä pelattavaa lentopallon EM-karsintaturnausta tänne tuskin olisi tullut ikinä tultua. Suomi on aloittanut karsinnat kahdella puhtaalla 3-0 voitolla. Tänään lauantaina vastassa on kuumassa pelihallissa sekä Kreikan maajoukkue että täpötäysi katsomo.

Trikala ei ole kansainvälisesti tunnettu juuri mistään. Toki tämä on erään kreikkalaisen jumalan kotikaupunki, mutta muuten nähtävyydet ovat vähissä. Tiedottajamme kirjoitti Lentopalloliiton sivuille tekstin kaupungin taustoista, joten jos kiinnostaa, niin lue tämä juttu (lue tämä juttu). Eräältä paikalliselta kun kysyin mistä tämä kaupunki on tunnettu, niin hän aloitti jutun ylpeästi, että Trikala tarkoittaa kolmea hyvää asiaa. Ensimmäinen näistä on Asklepios (kyseinen jumala), toinen on kaupungin läpi virtaava joki, mutta kolmannen kohdalla hän meni nolon näköiseksi ja tunnusti ettei itsekään muista sitä. Varmasti se on kuitenkin joku tosi hieno juttu. ;)

Trikalassa oli vielä vähän aikaa sitten kohtuullisesti menestyvä jalkapalloseura FC Trikala. Maan kivikovassa ykkösliigassa, jota Superliigaksi kutsutaan, Trikala ei ole niittänyt mainetta, mutta toki muutama kausi sielläkin on vierähtänyt. Toiseksi korkeimmassa liigassa, joka on täysammattilaisliiga sekin, mainetta ja menestystä sen sijaan on aiemmin tullut. Viimeisin mestaruus on vuodelta 1999, mutta sen jälkeen onkin ollut vaikeaa. Kaudella 2010-2011 joukkue oli noussut takaisin kakkosliigaan kolmos- ja nelosliigassa vietettyjen kausien jälkeen ja sijoittui siellä neljänneksi, mikä olisi oikeuttanut osallistumisen Superliigan nousukarsintoihin, mutta sinne sitä ei koskaan päästetty. Syynä oli kärähtäminen asiakirjaväärennöksistä ja petoksista, joiden ansiosta seuran taru loppui lopulta kokonaan. 

Paikalliset futisihmiset löivät hynttyitä yhteen, jotta kaupungin nimi ei katoaisi kreikkalaiselta futiskartalta kokonaan ja nykyisin jonkinlainen fuusioseura hakee nousua kaikkein alhaisimmista sarjoista nimellä Trikala 2011. Edesmenneen FC Trikalan logoja ja faniryhmän tarroja ja muuta historiaa on kuitenkin edelleen paljon nähtävissä tässä kaupungissa.

Kaupungissa oli myös vahva koripalloseura BC Trikala, mutta se koki myös hyvin perinteisen kohtalon. Tämän seuran tarun päättymiseen ei sentään liity väärinkäytöksiä, vaan se suljettiin paikallisesta liigasta puhtaiden talousvaikeuksien vuoksi vuonna 2011. Jalkapallo- ja korisseuran lisäksi urheilupiireissä tuttuja trikalalaisia nimiä ovat keihäänheittäjä Sofia Sakorafa ja seiväshyppääjä Christos Papanikolau, jolla oli 70-luvulla hallussaan jopa seiväshypyn ME (549).

Kun kerran urheilukulttuuriin ei voi tämän enempää täällä perehtyä, niin tänään pitää käyttää iltapelin aiheuttama lyhyt vapaa-aika hyödyksi ja suunnata kohti Meteora luostaria, joka sijaitsee lähistöllä ja on yksi lähialueen harvinaisista nähtävyyksistä. Tarkkaavaisimmat huomaavatkin heti, että kyseinen paikkahan on tuttu eräästä James Bond -filmistä.


LinkkiVinkit:

FC Trikala Wikipediassa  >  >  >

FC Trikalan kannattajilla on tyylikkäät sivut vielä netissä  >  >  >









torstai 6. syyskuuta 2012

Syksyistä maajoukkuepalloilubuumia laajalla rintamalla


Suomessa eletään mielenkiintoista syksyä, sillä ainakin kolme palloilumaajoukkuetta pelaa arvokisakarsintojaan. Sekä media että yleisö tuntuvat seuraavan näitä tapahtumia kiitettävän suurella kiinnostuksella.

Ensimmäisenä karsintaurakkansa aloitti koripallomaajoukkue, joka on nykyisin lempinimeltään Susijengi. Pelien perusteella kyseessä ei ole kovin susi jengi, sillä EM-karsintojen ensimmäiset viisi ottelua oli pelkkää voittokulkua. Kovassa vireessä oleva joukkue kaatoi mm. vieraskentällä Puolan, mikä on todella kovasuoritus. Ensimmäinen tappio tuli vasta kuudennessa pelissä, jossa voitolla olisi varmistunut jo paikka EM-kisoihin. Kisapaikka on silti jo lähes varma muiden joukkueiden pelien ansiosta. Näyttääkin siltä että karsinnan viimeiseen otteluun tiistaina kotikentällä ei jää mitään panosta. Mutta tokihan Susijengi haluaa antaa hyvin mukana eläneelle yleisölleen makoisan lopetuksen karsintaurakalle.

Korismaajoukkueen karsintoja seuratessa on ollut mukava huomata matsien kiinnostavan ihmisiä laajalti myös aktiivisen koripalloperheen ulkopuolella. Kiinnostuneiden lisäksi paikanpäälle peleihin on saapunut kiitettävät määrät yleisöä. En ole koripallon suurkuluttaja, ehkä sen vuoksi, että turkulainen koripallo on päästetty pysyvältä vaikuttavaan lamatilaan, mutta tiistaina olen suuntaamassa Susijengin kotiluolaan. Tuosta reissusta tulee monella tapaa mielenkiintoinen ja uskon että siitä samme lukea vielä tätä minun blogianikin suuremmista medioista.. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Tänään torstaina alkaa Kreikan Trikalassa lentopallomaajoukkueen karsinta niin ikään EM-kisoihin. Suomi lähtee ennakkosuosikkina kahteen karsintaturnaukseen, joissa kohdataan kahdesti lohkon kolme muuta joukkuetta, jotka ovat Kreikka, Montenegro ja Romania. Lohkon voittaja etenee suoraan kisoihin ja kakkonen pääsee jatkokarsintaan. Vasta julkaistussa Euroopan lentopallorankingissa sijalla 8. olevalle Suomelle kaikki muu kuin suora kisapaikka olisi suuri pettymys. Toinen karsintaturnaus pelataan ensi viikon perjantaista sunnuntaihin Vantaalla Penkkisporttaajan Suomen parhaaksi palloiluhalliksi (lue aiempi blogiteksti) tituleeraamassa Vantaan Energia Areenassa.

Perjantaina karsintaurakkansa aloittaa myös futismaajoukkue. Huuhkaajiksi nykyisin kutsuttu ryhmä aloittaa karsimisen seuraaviin MM-kisoihin. Lohko on sen verran kova (mm. Ranska ja Espanja), että kisapaikka ei ole realismia Mixu Paatelaisen valmentamalle ryhmälle. Futiksessa on minun mielestäni kuitenkin jännitystä ilmassa, koska Mixu ajaa läpi mielenkiintoista sukupolven vaihtoa. Monet nuoret pelaajat ovat saaneet näyttöpaikkoja ja uskon että muutama yllätysnimi nouseekin ihan vakiomiehiksi näiden karsintojen aikana. Perjantaina pelattavaan Ranska-otteluun on myyty Olympiastadionille jo yli 33.000 lippua, joten tunnelmaa ei syysillasta ainakaan tule puuttumaan, kun Ribery ja muut maailmantähdet marssivat pimeään pohjoisen iltaan.


LinkkiVinkit:
Korismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >
Lentismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >
Futismaajoukkueen Facebook-sivu   >> >

perjantai 17. elokuuta 2012

Kommentteja Huuhkaajista ja heidän poikasistaan


Tällä viikolla Suomi-futiksen ystäviä hellittiin kahdella maaottelulla. PenkkiSporttaaja seurasi U21 maajoukkueen EM-karsintaottelun Liettuaa vastaan Turussa paikanpäällä ja isojen Huuhkaajien harjoitusottelun Pohjois-Irlantia vastaan kotisohvallaan. Tässä tulee tiiviit avautumiset näistä otteluista.



U21 EM-KARSINTA SUOMI VS LIETTUA

Pikkuhuuhkaajat aloittivat terävästi ennalta heikoksi arvioitua (ainakin minun toimesta) Liettuaa vastaan ja johtivat puoliajalla komeasti 3-1. Peli ei kuitenkaan ollut maaleja lukuun ottamatta kummoista. Vieruskaverini kanssa todettiinkin, että ihan kuin olisi jotain treenejä seuraamassa. Peli näytti enemmän tai vähemmän koko ajan treenien höntsäilyltä eikä paikalle saapuneet vähän yli 1400 katsojaa saaneet tunnelmaa nostettua. Minä odotin otteluun huomattavasti suurempaa yleisömäärää, joten olin pettynyt Palloliiton tekemiin markkinointiponnistuksiin. Olihan Suomen joukkueessa kuitenkin monia ennakolta mielenkiintoisiksi arvioituja tulevaisuuden lupauksia. Harmitti myös, että kannattajatoimintaa harrastavat Tepsin, Interin ja Suomen maajoukkueen (SMJK) kannattajat loistivat kokonaan poissaolollaan (nämä olisivat voineet sytyttää ja herättää pelaajatkin otteluun).

Toisella puoliajalla Suomen pelin taso laski entisestään ja Liettua pääsi kirimään lopulta lisäajan maalilla 3-4 voittoon asti. Maaleja yleisölle siis sentään tarjottiin, mikä olikin lähes ainoa positiivinen asia ottelussa. Suomalaisista on vaikea luetella onnistujia, mutta vierailijoista jäi hyvin mieleen heidän tähtipelaajansa Novikovas Arvydas (#18), joka edustaa seurajoukkueympyröissä maineikasta skotlantilaista Heartsia (katso pelaajakortti). Hän oli nopea ja vaarallinen ja teki ottelussa jääkiekkotermein tehot 1+3, eli hänellä oli varpaansa pelissä jokaisessa vierasjoukkueen maalissa.

Jo ennakkoon oli tiedossa että ottelulla ei ollut merkitystä karsintojen lopputuloksiin - paitsi joukkueiden keskinäiseen järjestykseen taulukon häntäpäässä. Luulisi kuitenkin että sini-valkoisen paidan kantaminen saisi pelaajan aina yrittämään parastaan, mutta siltä se ei Veritas Stadionilla näyttänyt. Toinen suuri motivaattori luulisi olevan paikalla olleet lukuisat pelaajatarkkailijat. Luulisi että näillekin junioreille jokainen tsäänssi olisi mahdollisuus, kuten Nykäsen Matti asian ilmaisisi.

Ottelun plussat ja miinukset:
+ Heartsin Arvydas jätti todella positiivisen kuvan itsestään. Nopeutta ja tekniikkaa oli sen verran, että tästä kaverista saatetaan kuulla vielä.
+ Päätösvihellys - tämä taisi olla ottelun mieluisin hetki pelaajille, mutta myös isolle osalle katsojista.
- Kiinnostuksen puute - en tietystikään tiedä oliko kyse oikeasti kiinnostuksen puutteesta, mutta siltä se näytti. Jokin oli mennyt latautumisessa totaalisesti pieleen.
- Maalivahtipelaaminen - Suomen maalissa pelannut Sahlgren ei vakuuttanut missään vaiheessa. Tilanne ei tosin ole helppo, kun HJK:ssa hän ei saa lainkaan tärkeitä liigaminuutteja. Onneksi A-maajoukkueessa on jo tällä hetkellä monia hyviä nuoria maalivahteja ja U21-joukkueessakin muita vaihtoehtoja HJK:n penkkimiehen lisäksi.


A-MAAOTTELU POHJOIS-IRLANTI VS SUOMI

Veritakselta ehti juuri parahiksi kotiin ja sohvan pohjalle, kun Yle tarjoili A-maajoukkueen otteita jälkilähetyksenä Pohjois-Irlannista. Kotijoukkue ei ole samaa tasoa muiden Britteinsaarten porukoiden kanssa, mutta toki kuitenkin ihan kohtalaisen hyvä nippu. Pohjois-Irlannin FIFA-ranking on 101 ja Suomen 72, joten tällä mittarilla Huuhkaajat lähtivät otteluun ennakkosuosikkeina. Mutta oman mausteensa näihin ennakkoasetelmiin tuo tietysti Mixu Paatelaisen kesken oleva sukupolvenvaihdos maajoukkueessamme.

Ottelu alkoi meikäläisittäin heikosti. Puolustuspelaaminen ei ollut riittävän laadukasta ja kotijoukkue karkasi 2-0 johtoon. Tämän jälkeen tapahtui PenkkiSporttaajan mieltä kovasti lämmittäviä asioita, kun suomalainen maajoukkue onnistui kirimään vieraskentällä takaa-ajoasemasta rinnalle ja jopa ohi. Valitettavasti johtoasema ei pitänyt loppuun asti, vaan lopulta oli tyytyminen 3-3 tasapeliin.

Ottelun plussat ja miinukset:
+ Perparim Hetemaj’n uskomaton vaparimaali (katso video). Mies kommentoi varsin osuvasti itse maaliaan ottelun jälkeen Iltasanomille ”
Vain Fifassa pleikkarilla!”
+ Nousu vaikean 2-0 alun jälkeen jopa johtoon vieraskentällä.
+ Nuorten sisäänajo jatkuu. Joskus kokeilut onnistuvat ja joskus eivät, mutta on kyllä mukavaa nähdä A-maajoukkueessa sellaisia pelaajia kuin Hämäläinen, Uronen, Hetemaj, Kolehmainen, Pukki, Riski, jne…
- Maalivahtipelaaminen – toivottavasti Mixu löytää pian jonkinlaisen marssijärjestyksen A-maajoukkueen maalin suulle. Kelvollisia ehdokkaita on monia, mutta kukaan ei ole vielä ottanut vankkaa otetta ykkösvahdin paikalle.
- Puolustuspelaaminen – puolustuslinja ei oikein toiminut tässä ottelussa. Minun mielestä Paatelainen panostaa tällä hetkellä energiansa kuitenkin oikeisiin pelaajiin ja tulosta on tulossa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Hajanaisia ajatuksia avausderbystä



Ensimmäinen kesän 2012 kolmesta Turun derbystä pelattiin sunnuntaina, kun TPS isännöi Interiä Veritas Stadionilla. Turkulaiset osoittivat taas sen, että kotimainen jalkapallo kiinnostaa kyllä, mutta automaationa stadionia ei saada täyteen. Uskon että enemmän duunia tekemällä sunnuntain kaltaisia yleisömääriä (6357) nähtäisiin Veritaksella useamminkin kuin vain Euro- ja derby-otteluissa. Kuulin katsomossa kun joku nainen kommentoi tutulleen: ”Loppukauden ottelut voivat taas kiinnostaakin minua, jos Tepsi pelaa mitaleista. Pariin vuoteen en ole nähnyt muita otteluita kuin derbyt.” Vastaavaa piilevää kiinnostusta lienee monilla, mutta joillain keinoilla nämä tyypit pitäisi saada lehtereille paljon useammin.

Itse otteluun lähdettiin erikoisista asetelmista, sillä molemmilta joukkueilta puuttui useita tärkeitä pelaajia. Tämä näkyi valitettavasti myös ottelun tasossa. Ensimmäisellä puoliajalla ottelusta tuntui puuttuvan taitavan pelin rakentelun lisäksi paikallispelin ekstra-latauskin kokonaan. Ei nähty taklauksia ja kuumenemisia, joihin on yleensä kuumissa paikallisväännöissä totuttu. Eräässä puoliajalla tehdyssä twiittauksessa toivottiinkin osuvasti kentälle Simo Valakaria, ”Jallu” Heinikangasta ja Samuli Lindelöfiä hieman väriä ja paikallismatsin tunnelmaa tuomaan. 

Kahdesta raitapaitaisesta joukkueesta sini-mustat hallitsivat hienokseltaan ottelun ensimmäistä puoliaikaa ja tauolle siirryttiinkin ”vieraiden” 0-1 johdossa. Tauon jälkeen ote siirtyi valko-mustalle ”kotijoukkueelle” ja lopulta taululle taottiinkin peräti 4-1 voittolukemat – ja tasainen sarja sen kun tasoittui entisestään. Toivottavasti kutkuttava sarjatilanne ja mahdolliset horisontissa siintävät mitalijuhlat motivoivat turkulaisia entistä enemmän seuraamaan molempien joukkueiden otteluita Veritas Stadionille, jossa on muuten tulevana keskiviikkona tarjolla kansainvälistä jalkapalloa, kun Suomen U21-maajoukkue saa vastaansa Liettuan!


Avausderby herätti penkkisporttajassa muutamia kysymyksiä / ajatuksia, joista on pakko purkautua näppäimistön kautta:

1) Yleisömäärä

Miksi ”tavalliset” Veikkausliiga-pelit eivät kiinnosta ihmisiä? Tällaisen deryn jälkeen, etenkin kun on vielä Interin runsaslukuinen Euro-ottelu takaraivossa, olisi helppo todeta, että "hyvinhän meillä menee". Kun katsoo Veikkausliigaseurojen koko kauden yleisökeskiarvoja, on helppo todeta, että asia ei kuitenkaan ole niin ruusuinen mtiä tällaiset yksittäiset hienot ottelutapahtumat antavat ymmärtää. 

Tässä asiassa kaipaisin härän sarviin tarttumista ihan tosissaan myös Palloliiton ja/tai Veikkausliigan toimesta. Paikalliskamppailut, Euro-ottelut ja maaottelut vetävät hyviä yleisömääriä, mutta liigamatsien yleisömäärät eivät päätä huimaa. Mistä tämä johtuu? Mitä tälle olisi tehtävissä? Onko kaikki mahdollinen tehty yleisömäärien kasvattamiseksi?

2) Poissaolojen vaikutus

Tepsiltä puuttui tärkeitä pelaajia (Hurme, Ääritalo, Lähde, jne.), mutta se ei näkynyt pahasti joukkueen pelissä. Interiltä puuttui vielä tärkeämpiä pelaajia (Ojala, Bahne, Kauko, jne.) ja heillä se todellakin näkyi otteissa.
 
Tasaisessa sarjassa poissaolojen jättämien aukkojen paikkaaminen voi nousta loppusuoralla arvokkaaksi, koska jokaiselle joukkueelle taatusti tulee poissaoloja. Suomessa parhaiten poissaoloihin varautunut seura on HJK, mutta heidänkään pelinsä ei vielä ole toiminut totuttuun tapaan. Turkulaisten varamiehisyydestä saatiin osviittaa sunnuntaina, eikä jälki ollut liian vakuuttavaa. Kärkinelikosta MIFK myi vähän aikaa sitten tärkeimmän pelaajansa kovaan Turkkin liigaan (lue uutinen aiheesta), joten aika näyttää millaiselle kurssille heidän pelinsä tulee tuon siirron jälkeen asettumaan.


3) Ulkomaalais”vahvistukset”

Olen jo pidemmän aikaa pärissyt kehnoista ulkomaalais”vahvistuksista”, joita Suomeen tuodaan. Karkeasti heitettynä puolet ulkomaalaishankinnoista ovat onnistuneita ja toinen puoli täysiä turisteja. Jotkut jälkimmäisistä ovat vieläpä niin onnekkaita, että he ovat onnistuneet sokaisemaan valmentajansa ja ansaitsemaan itselleen monivuotisen työpaikan vailla kunnon näyttöjä. 

Jätetään hampaankolooni jääneet aiemmat floppivahvistukset tässä nyt ruotimatta, mutta sunnuntain derbyn tiimoilta on pakko nostaa esiin herrat Eriba, Asis ja Gnabouyou. Minun mielestäni nämä ovat sen tason kavereita, että heidät pitäisi laittaa pikimiten paluumatkalle kotiinsa ja ottaa tilalle oikeasti joukkueen tasoa nostavia vahvistuksia tai sitten vaikka suomalaisia junioreita. Pidän ulkomaalaisvahvistuksia elintärkeinä kotimaiselle liigalle, mutta kyseessä pitää olla nimenomana ulkomaalaisvahsitus - ei ulkomaalaispeluri. 




KOHTI MIELENKIINTOISTA LOPPUKAUTTA!

lauantai 11. elokuuta 2012

Sunnuntaina tarjolla Turun derby 2012 1/3


Turkua on jo jonkun aikaa kutsuttu Suomen futispääkaupungiksi, ainakin turkulaisten itsensä toimesta, mutta tällä kaudella ei ole ollut vielä sitä suurinta herkkua tarjolla. Toki turkulaisia hemmoteltiin jo Euro-tunnelmalla, mutta suurimman pöhinän aikaansaavia derbyjä ei ole tällä kaudella vielä koettu.

Syy derbyttömyyteen on ollut kevätkaudella tehty Veritas Stadionin kenttäremontti. Viranomaiset olivat, ehkä ihan aiheesta, sitä mieltä, että Paavo Nurmen Stadionilla ei voida pelata kiihkeitä paikallistaisteluita turvallisesti. Asiasta kirjoitti toukokuussa mm. Ilta-Sanomat.

Paikalliskamppailut ovat olleet turkulaisen futiksen kauden odotetuimpia tapahtumia jo vuosien ajan. Derbyt saavat aina paljon väkeä liikkeelle ja tunnelmakin on kohdillaan. Toivotaan että sunnuntaina 12.8. pelattavaan kauden 2012 ensimmäiseen derbyyn saadaan katsomot pullolleen väkeä ja tunnelma kuvainnollisesti kattoon, vaikka Turun futispyhätössä taivasalla istutaankin.

Tämän kauden kolmen derbyn sijoittaminen loppukauteen ei ole penkkiurheilijan kannalta lainkaan huono asia. Veikkausliigan sarjataulukossa on todella tasaista, mikä nostaa derbyjenkin panosta entisestään. Sunnuntaina voittamalla TPS nousisi sarjassa neljänneksi hengittämään kärkikolmikon niskaan ja Inter taas vankistaisi asemaansa sarjataulukon kärjessä.

Toivotaan viihdyttävää, maalirikasta ja tunnelmallista futis-iltaa Veritas Stadionilla tämän Olympilaisten päättäjäisviikonlopun kruunuksi. Derbyä ennen pitää viritellä tänään illalla kisastudio kuntoon, sillä tiedossa on erittäin mielenkiintoinen miesten keihäsfinaali. Pidetään peukkuja suomalaisille - yllätyssauma on olemassa.