Kaksi kautta käyntiin samana päivänä

Lauantain ohjelmani meni viime metreillä uusiksi havaittuani että Pikkuleijonien lisäksi Turussa ovat tositoimissa myös TPK:n futsal-urhot. Niinpä pääsin avaamaan kaksi eri kautta yhden päivän aikana. Tässä vähän raporttia ko. tapahtumista. Jätän taas pelitilanteiden läpikäynnin muille tahoille / palstoille ja minä keskityn enemmänkin pelin ulkopuolisiin asioihin.

TPK:lle kauden eka täysi pistepotti vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen

Aina futsalista kirjoittaessani minun tekee vain mieli viitata aiempaan kirjoitukseeni. Ja teen sen taas – katso aiempi kirjoitukseni futsalista ja sen potentiaalista. Lajissa on minusta kaikki elementit kasvaa paljon nykyistä isommaksi lajiksi Suomessa, kunhan joku ottaisi härkää sarvista. Futsalissa tapahtuu koko ajan jotain, syntyy paljon maaleja, nähdään hienoja kikkoja, tunteet kuohahtavat välillä, yleisö on lähellä peliä ja pääsee sisälle tunnelmaan, jne. jne. Ongelma vain on se, että futsal on se jalkapallon pikkuveli, joka ei ”todellisia futismiehiä” kiinnosta ja johon pelaajat tulevat liigatasollekin sitten kun itselle sopii. Monet muutkin hommat tehdään ”vähän sinne päin”.

Onko missään yritetty tehdä lajista isoa? Siis Suomessa. Mitä jos joku joukkue saisikin koottua hyvällä myyntityöllä kunnon budjetin ja ostaisi itselleen nimekkään ja kiinnostavan joukkueen (jollainen TPK:lla kyllä mielestäni on jo)? Ja samaan kyytiin veisi matsit hyvään halliin ja panostaisi myös markkinointiin ja ottelutapahtumien kehittämiseen? Pidän lajista kovasti ja jään innolla odottamaan josko joku ottaisi sen kuuluisan seuraavan askeleen.

Turussa tätä askelta ei ainakaan ole vielä otettu. Ottelussa ei käy edes TPK:n omat juniorit, joita käsittääkseni on joitain satoja? Lauantaina sentään oli tauolla yksi junnujoukkue pelaamassa, mutta senkin pelaajista valtaosa lähti kotiin oman puoliaikashown’sa jälkeen. Pelaan itse sekä futsalia että futista ja olen muutenkin aktiivinen, mutta TPK:n mainonta ei tavoita minua. En usko että heidän liigajoukkueen ympärillä tehdään juurikaan markkinointi ja/tai myyntityötä. Seinällä oli vain kaksi mainosta, joista toista ei ole ollut olemassakaan kahteen (2 v!!) vuoteen. Ja tuo sama logo komeili myös käsiohjelmassa. Peliasuissa ei ollut kuin Gatoraden mainos, vaikka paikkoja olisi vaikka kuinka. Tietysti se on kyllä vaikea myydä tuotetta, jota ei ole rakennettu nykyisiä kumppaneita kiinnostavaksi. Ja jos joku nyt ajattelee, että mitä tuokin tuolla vain kritisoi, niin voin vannoa että lähtisin tähän projektiin, jos minulla vain olisi aikaa. Mutta tällä hetkellä se ei onnistu, koska teen jo vastaavaa erään toisen lajin parissa.

Summa summarum, kaiken avautumisen jälkeen pitää todeta, että peli oli taas viihdyttävää. Kotijoukkue nousi vaikeuksista 7-4 voittoon ja kentällä tapahtui paljon mielenkiintoista. Suosittelenkin kaikille futsaliin tutustumista kuluvan talvikauden aikana, sillä siinä pelissä oikeasti tapahtuu koko ajan, jos vertaa vaikka Veikkausliigaan tai Liigaan. Jos lajin hienoudet eivät ole hallussa, niin pyydä joku asioista perillä oleva ekalla kerralla mukaan!

 

Pikkuleijonat kirmasivat Kupittaalla

Futsalin jälkeen paneuduin päivän alkuperäiseen epistolaan, eli Pikkuleijonien USA-otteluun Kupittaalla. Hallille oli saapunut noin 700 katsojaa, vaikka junnupelin hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa (yksi matsi 10 €). Katsojista melko moni tuntui kirjoittavan aktiivisesti muistiinpanoja pelistä, sillä paikalla oli ennakkoarvailujen mukaan pitkälti toista sataa scouttia, koska tämä ikäryhmä on seuraavana astumassa NHL:n varaustilaisuuteen. Ottelu päättyi jatkoajalla Suomen 3-4 tappioon, mutta kenttätapahtumien perusteella olisi voinut veikata isompaakin tappiota Suomelle. Etenkin ottelun alussa Leijonan poikaset olivat kaikessa askeleen jäljessä, mutta loppua kohden meno tasoittui kyllä vähän.

Allekirjoittaneelle kävi erätauolla amatöörimoka – huomaa kyllä että en ole ehtinyt käymään riittävästi peleissä viime aikoina. Seisoin kahviojonossa ja kun vuoroni tuli, menin aivan lukkoon. En muistanut mitä olin hakemassa ja ekana ammollaan olleesta suustani pullahti ulos sana hodari. Vasta tuon minimaalisen evään käteen saatuani tajusin että olin kyllä alun perin aikeissa syödä lihapiirakan kahdella nakilla. En kehdannut peruuttaa tilaustani, joten oli nieltävä tappio ja syötävä vain euron kahden nakin lihistä halvempi yhden nakin minimaalinen hodari. Fail!

Mieleni muuttui kuitenkin positiivisemmaksi ja tapahtumasta jäi hyvä maku, kun menin istumaan viimeisen erän ajaksi Suomen vaihtoaition taakse. Olin vähän omissa ajatuksissani (taisin twiitata) kun yht’äkkiä tajusin että olin nostanut salamannopeasti käden ylös ja kaapannut kiekon ilmasta haltuuni vasurilla. Aivan vaihtoaition edessä oli ollut joku hässäkkä, josta kiekko kimposi katsomoon. Tein pikaharkinnan mitäs nyt sitten tehdään ja ojensin kiekon vähän matkan päässä vieressäni istuneelle pikkupojalle, joka istui isänsä kainalossa ja seurasi peliä intensiivisesti Suomen fanipaita päällään ja sini-valkoinen lippu kädessä. Pojan ilme oli ikimuistoinen kun hän sai limpun käteensä. Koko loppupelin ajan hän puristi sitä tiukasti kouraansa ja vilkaisi siihen vähän väliä. Tulipa hyvä olo juuri isänpäivän kynnyksellä!

Penkkiurheilu on ihanaa!

Kiekkotalentit Turussa

Kiekkokausi on pyörähtänyt jo hyvän tovin sitten käyntiin, mutta meikäläinen avaa sen omalta osaltani vasta nyt viikonloppuna. Suunnitelmissa on toki useasti ollut sekä Liiga- että Mestis-otteluissa vieraileminen, mutta ei ole vain vielä sopinut aikatauluihin, vaikka tarjontaa Turussa on kiitettävästi. Tai olisihan sopivia matseja nyt varmasti järjestelemällä löytynytkin, mutta pakko tunnustaa ettei kiekkokärpänen ole puraissut minua ihan niin terävin hampain kuin suurinta osaa suomalaisista penkkiurheilijoista.

Nyt viikonloppuna on erinomainen mahdollisuus seurata Turussa tulevia kaukaloiden tähtiä, kun Marli Areenalla Kupittaalla pelataan neljän maan U18 turnaus. Nuorten pelejä on aina mielenkiintoista seurata, kun kentällä kirmaa tulevia tähtipelaajia, mutta tässä ikäryhmässä on tällä hetkellä iso lasti ylimääräistä mielenkiintoa, sillä tämä on seuraava NHL-draftattava ikäryhmä. Tämän vuoksi Kupittaan lehtereillä istuukin penkkiurheilijoiden lisäksi pitkälti toista sataa NHL-scouttia ja kynät sauhuavat kovaa vauhtia. Vai olisikohan niillä NHL-miehillä nykyisin jo iPadit?

Suomi voitti perjantaina turnauksen avausottelussaan Sveitsin luvuin 5-1 (katso koostetta matsista). Lauantaina vastassa on USA ja sunnuntaina turnauksen päätösottelussa rakkain kilpakumppanimme, eli Ruotsi. Itse aion suunnata paikalle lauantain USA-ottelua seuraamaan. Matsi alkaa kello 17:00 ja live-twiittauksia luvassa Penkkisporttaajan Twitterissä.

Palloilubuumeista kotimaisiin sarjoihin

Penkkiurheilijoilla on käynnissä parhaillaan eräänlainen siirtymävaihe, kun futiksen, yleisurheilun ja muiden kesälajien sarjoja paketoidaan kovaa vauhtia ja sisäpalloilulajien sarjoja taas kaivetaan paketeista esiin. Turun seudulla odotus kohdistuu mm. lentopalloon, salibandyyn, futsaliin ja käsipalloon. Jo alkanutta jääkiekkoa tietysti unohtamatta.

Suomen lento- ja koripallomaajoukkueet synnyttivät melkoiset buumit EM-kisoissa menestyessään, joten kotimaiset kaudet pyörähtävät käyntiin mielenkiintoisista asetelmista. Pitää kuitenkin muistaa, että buumit eivät siirry automaattisesti arvokisoista kotimaisiin sarjoihin. Nyt jäädäänkin mielenkiinnolla odottamaan ja katsomaan miten liigat ja seurat aikovat buumien siirron toteuttaa.

Lentopalloviihdettä Turun talousalueella tarjoaa Raision Loimu, joka avaa kautensa miesten Mestaruusliigassa kotiottelun merkeissä tulevana lauantaina. Naisissa Turun talousalueelta löytyy I-sarjajoukkue RaisU, joka pelaa kotiottelunsa Loimun tapaan Raisiossa. Miesten liigatason koripalloa ei Turun talousalueella valitettavasti päästä nauttimaan, mutta kaarinalainen Ura Basket sentään jatkaa I-divarissa, josta TuNMKY luopui kesällä. Naisten liigatason koripalloviihdettä tarjoaa Turun Riento. Nipin napin minun käsitykseni mukaan Turun talousalueen ulkopuolelta löytyvät miesten koriksen liigaseurat Korihait (Uusikaupunki), Bisons (Loimaa) ja Vilpas (Salo) sekä naisten lentisliigan LP Viesti (Salo).

Näiden maajoukkuebuumien jatkoa yrittävien seurojen lisäksi talven sisäpalloilukausi tulee tarjoamaan jälleen ainakin salibandya (TPS Salibandy, FBC Turku, SBS Wirmo), futsalia (TPK) sekä käsipalloa (ÅIFK). Varmasti monia muitakin mielenkiintoisia sisäpalloilujoukkueita ja -lajeja löytyy talousalueeltamme. Jos joku oleellinen jäi mainitsematta, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan.

Lähtekäähän kaikki joukolla sisäpalloiluviihteen pariin nauttimaan ja luomaan buumeja. Tässä vielä muutamia hatustani heitettyjä vinkkejä penkkiurheilijoille palloilubuumien ylläpitämiseen:

- VAATETUS – Käytä suosikkijoukkueesi värien mukaisia asuja otteluissa, vaikka ne eivät olisi seuran virallisia fanituotteita. Paidan lisäksi kannattaa suosia esim. kaulahuiveja, pipoja sekä rannekoruja.

- TUNTEET – Käytä ottelutapahtumissa ääntäsi ja näytä tunteesi. Älä pidättele! Hetken sinua saatetaan katsoa kuin kylähullua, mutta pian äänekkyys alkaa tarttua juroihinkin.

- HOPOTUS – Tutummalta nimeltään siis suosittelu. Jaa tapahtumista saamasi hyvät fiilikset niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan oikeassakin elämässä. Houkuttele kaverit mukaan, kyllä se kärpänen siitä puraisee.

Viihdyttävää sisäpalloilukautta
2013-2014 itse kullekin!

Futisderbyjä Tallinnassa ja Turussa!

Tallinan futisderby tuli tarkistettua perjantai-illan myöhäisottelussa, kun FC Flora ja Tallinn Kalev kohtasivat A. Le Coq Areenalla. Hyvä ajankohta, keli ja puitteet eivät saaneet tallinnalaisia liikkeelle. Kuuleman mukaan virolainen jalkapallo ei muutenkaan kerää suuria yleisömääriä maaotteluita lukuun ottamatta. Viime viikolla lehtereillä oli esimerkiksi ollut ruuhkaa, kun Viro ja Hollanti tasasivat pisteet 2-2 tuloksella. Isolla stadionilla oli derbyssä katsojia arviolta noin 500.

Altavastaajana otteluun lähteneen Tallinn Kalevin kannattajia ei näkynyt ainuttakaan. Rahasta homma tuskin kiikasti, sillä pääsylippu maksoi 3 euroa ja iso olutkin vain 3 euroa. Vähäisestä väkimäärästä huolimatta tunnelma oli jonkunmoinen, koska paikalla olleet fanit ja junnut pitivät meteliä katsomoissa.

Hienolla stadionilla oli pari kummallista yksityiskohtaa. Tulostaulu oli todella minimaalinen ja vaatimaton ja pelikelloa ei ollut lainkaan. Samoiten äänentoisto oli hoidettu vaatimattomasti kantamalla toiseen päähän pari kaappikaiutinta. Luulisi ettei nämä pienet yksityiskohdat eivät olisi tehneet kovin suurta kasvupainetta stadionin rakennusbudjettiin.

Stadionin myyntipisteet oli aika pienet ja vähän kotikutoiset, mutta derbyn yleisömäärälle ihan riittävät. Tauolla oluella käydessämme törmäsimme suomalaiseen derbyturistiin, joka oli tullut matsiin tapaamaan tsekkiläistä ja saksalaista futsal-tuttuaan. Suomen Palloliitossa futsalin parissa työskentelevä keskustelukumppanimme kertoi että nämä hänen kaverinsa olivat päättäneet että he käyvät katsomassa pääsarjafutista kaikissa UEFA:n alaisissa maissa. Tuollaiseen projektiin olisi hienoa itsekin joskus ryhtyä, mutta vapaa-aikaa ja rahaa pitäisi olla aika paljon käytettävissä.

Itse ottelussa FC Floora oli niskan päällä alusta alkaen, kuten sarjataulukkokin antoi odottaa. Kalevi sai alussa muutaman vastahyökkäyspaikan, mutta kun he eivät niitä hyödyntäneet, niin ottelun hallinta siirtyi tyystin kotijoukkueelle ja Kalevilla oli välillä vaikeuksia päästä edes keskiviivan yli. Ottelun loppunumerot olivat 5-0 Floralle, jossa on esiintynyt suomalaisiakin pelaajia. Valitettavasti näkemässämme derbyssä ei ollut yhtään suomalaista kehässä.

Nyt siirrän katseen jo maanantaille ja Turun derbyyn, jossa on väkeä ja tunnelmaa varmasti enemmän kuin Tallinnassa.

TPS – Inter ma 16.9. klo 18:30

 

Tallinnasta vauhtia Turun derbyyn!

Maanantaina on edessä kauden kolmas ja viimeinen Turun derby, joten jalkapallohuuma nousee kolhuja kilpeensä tämän kauden aikana saaneessa Suomen jalkapallopääkaupungissa. Penkkisporttaaja aikoo olla maanantaina paikalla Veritas Stadionilla, mutta tämä viikonloppu sportataan lentopallon kanssa Tallinnassa, jossa isketään kansainvälinen Tallinna Volleyball Cup 2013 -kutsuturnaus. Suomalaisista joukkueista mukana ovat Raision Loimu ja Hurrikaani-Loimaa. Uutisia, raportteja ja tuloksia turnauksesta löytyy täältä.

Tämän bloggauksen otsikko on helppo ymmärtää väärin. Perinteisestä suomalaisesta Tallinna-turismista poiketen en kuitenkaan hae vauhtia tuopin kautta.

Bongasin eilen Livetulokset.comin kautta, että tänään pelataan Tallinnassa Viron Meistriliigan (eli paikallinen futiksen pääsarja) Tallinan derby, kun FC Flora ja Tallinna Kalev kohtaavat A. Le Coq stadionilla. Olen joskus aiemmin ajellut kyseisen stadionin ohi ja pannut merkille että se olisi varmasti vierailemisen arvoinen paikka Tallinnassa (katso stadionin esittely). Nyt kun sattui vielä niin mukavasti, että ilta on osittain vapaa, niin pakkohan se on lähteä suunnistamaan kohti derbyä. Tämä on hyvä lämmittely maanantain Turun derbyyn.

Laitoin lipputiedustelua FC Floralle, josta tuli vastaus meiliin lähes välittömästi. Niinpä noin puolentoista tunnin päästä koen elämäni ensimmäisen futisottelun Virossa. Kuvallista raporttia puskee jälkikäteen..

Erikoisen palloilun viikonloppu

Jääkiekon SM-liigan (tiedetään että tämä on vanha nimi, mutta sulattelen vielä uutta) avaus kolkuttaa jo ovella ja Veikkausliigan ratkaisukierrokset lähestyvät, mutta penkkiurheilijoille on ollut paljon muitakin mielenkiintoisia lajeja tarjolla Turun seudulla. Juuri ohi vilahtanut viikonloppu tarjosi erinomaisia mahdollisuuksia tutustua vähän erikoisempiin lajeihin.

Lauantaina Pansion hiekkakentän olivat valloittaneet baseballin pelaajat, jotka iskivät Suomi-sarjan turnausta kolmen joukkueen voimin. Kaikkiaan tällä Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaa kuusi joukkuetta. Astetta ylempänä SM-sarjassa pelaa neljä joukkuetta, eli kaikkiaan Suomessa on kymmenen miesten baseball-joukkuetta.

Jenkkilajin taso ei ollut Suomessa ihan sama kuin Atlantin toisella puolella, mutta hauskaa puuhaa se näytti olevan. Näkemässäni ottelussa Turun Black Sox kuritti Helsinkiä lukemin 14-0. Oli mukava huomata miten eri ikäisiä pelaajia kentällä oli. Ja muutenkin vaikutti siltä että mukana oli aika erilaisia tyyppejä mikä on tietysti rikkaus harrastus- ja joukkuetoiminnassa.

Minun on vaikea arvioida itse pelin tasoa, koska ensinnäkin laji on minulle aika vieras ja lisäksi en ole ikinä itse kokeillut löydä vaakasuuntaiseen syöttöön. Peliä katsoessani tuli kyllä väkisinkin mietittyä että mitenköhän pesäpallon harrasteliigassa pahassa pyörityksessä ollut kaveriporukkamme olisi pärjännyt tässä ottelussa ja sarjassa.. Todennäköisesti tukkaan olisi tullut baseballissakin. Joskus täytyy kyllä päästä ihan omakätisesti kokeilemaan tätäkin lajia, vaikka siitä ei olympialajia tullutkaan.

Sunnuntain suunnitelmissani oli seurata maahockeyta livenä ja Susijengin EM-matsia television kautta, mutta sain lauantaina illalla vihiä, että Pansiossa olisi tarjolla sunnuntaina myös krikettiä. Pistin välittömästi salapoliisityön käyntiin, sillä krikettisarjan otteluohjelman ja otteluiden alkamisaikojen löytämistä ei ole tehty mitenkään liian helpoksi. Lopuksi sain meilitse vahvistuksen turkulaiselta TCC-seuralta että krikettiä tosiaan pelattaisiin sunnuntaina Pansiossa. Paikalle päästyäni kenttä oli kuitenkin tyhjä. Myöhemmin sähköpostiviestittelyn avulla selvisi, että kotijoukkueen oli tavoittanut sunnuntaina aamulla todella ikävä uutinen, jonka vuoksi ottelu oli päätetty siirtää. Syvät osanottoni TCC:n suuntaan. Laitoin itselleni seuranne nimen muistiin ja tulen ensi kaudella tutustumaan tähän minulle täysin vieraaseen lajiin.

Erikoisten lajien viikonlopun kruunasi Parkin kentällä mitelty maahockeyn SM-sarjan ensimmäinen finaaliottelu. Tämäkin laji oli minulle ennakkoon täysin vieras, mutta onneksi perjantain Turun Sanomat julkaisi säännöt pääpiirteittäin ja lisäksi isäntäjoukkue HC Kilpparit jakoi yleisölle pelaajalistoja ja sääntötiivistelmiä. Veikkaan että laji on melko vieras lähes kaikille suomalaisille, vaikka sitä harrastetaan maailmassa paljon enemmän kuin meille tutumpaa ”aitoa ja oikeaa” hokia.

Maahockeyn salat aukenivat osittain jo ensimmäisen vierailun aikana, mutta toki se herätti myös kysymyksiä. Päällimmäisenä jäi mietityttämään minkä verran pelaajilla mahtaa olla selkävaivoja, kun mailat ovat niin lyhyitä, että pelaajat joutuvat olemaan kumarassa aina palloa pelatessaan. Sekin oli minulle täysin uutta tietoa, että kaikkien on pakko pelata rightin puoleisilla mailoilla, vaikka tuntuu että esim. jääkiekkokaukaloissa leftit ovat selvänä enemmistönä. Jo tuo vaatinee jonkun verran harjoittelua, jotta osaa käsitellä rightin puoleista mailaa. Mietityttämään jäi myös minkä verran kivikova pallo aiheuttaa vahinkoja, kun sitä lyödään aika reippaasti pelin tuoksinassa.

Turkulaiset kukistivat ensimmäisessä finaalissa Seinäjoki Unitedin luvuin 3-0. Niinpä se on niskan päällä, kun finaalisarjaa jatketaan Seinäjoella ensi lauantaina. Tsemppiä turkulaisille sinne – tuokaahan poika kotiin! Ottelun tauolla bongasin Parkilta vielä yhden uuden lajin, sillä pienessä kaukalossa pelattiin polkupyöräpooloa, joka oli sekin minulle täysin uusi tuttavuus. Hevospoolo on nimenä ja television kautta tuttu, mutta polkupyöräpoolo ei.

Polkupyöräpooloa pelataan muovialustalla kaukalossa. Pelivälineenä käytettävää palloa kuljetellaan eteenpäin mailoilla ja tavoitteena on pistää salibandymaalin verkot tötterölle vastustajan päädyssä. Tämä laji vaatii mitä todennäköisimmin todella hyvää tasapainoa ja fillarin hallintaa. Yhden maahockey ottelun tauon pituisella kokemuksella en ala tästä nyt bloggailemaan sen enempää, mutta voitte katsoa tästä videosta miltä meno näytti. Pistän tämän lajin korvan taakse - pitää tehdä joskus uusi tutustumiskäynti.

Ai niin, lopuksi vielä onnittelut viikonloppuna aussifutiksen SM-kultaa voittaneelle Turku Dockersille!

Vähän erikoisempaa palloilua Turussa

Elämme mielenkiintoisia aikoja palloilun ystävän silmin katsottuna. Susijengi (koripallo) taistelee EM-kisoissa Sloveniassa, Huuhkajat (jalkapallo) taistelivat täpötäydellä Olympiastadionilla Espanjaa vastaan ja lentopallomaajoukkue valmistuu omaan EM-taisteluunsa. Ja tietysti palloilun lisäksi tapahtuu esimerkiksi yleisurheilukentällä, jossa Suomi haastaa perinteisessä Finnkampenissa Ruotsin.

Palloiluviihdettä on tarjolla myös pienemmissä ja paikallisemmissa ympyröissä tulevana viikonloppuna, kun Turussa pelataan mm. baseballia ja maahockeyta. Nyt onkin taas pari oivaa syytä lähteä nauttimaan viikonlopun hyvistä keleistä kentän laidalle.

Lauantaina tapahtuu Pansiossa, jossa turkulainen Black Sox isännöi kolmen joukkueen Suomi sarjan turnausta. Vierailijoikseen turkulaiset saavat Helsinki City Slickersin ja Lahti Piratesin. Ottelut alkavat klo 11:00, 13:15 ja 15:30. Aion itsekin käydä pikaisesti muun ohjelman lomassa tutustumassa tähän tapahtumaan. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt baseballia Suomessa ja ulkomaillakin kokemuksia on vain yksi, kun lentopallon Maailmanliigareissulla Torontossa löytyi pieni aika ML baseballille (lue raporttini). Veikkaan että sekä pelin taso että meininki on Pansiossa vähän eri kuin Torontossa.

Sunnuntaina Turussa Parkin kentällä on tarjolla maahockeyta kello 14:00 alkaen. Minä en ole koskaan ennen nähnyt tätä lajia livenä, joten menen innoissani tutustumaan miltä tämä television kautta hyvin hatarasti tuttu laji näyttää livenä. Turkulainen HC Kilppari pelaa ensimmäistä kertaa SM-finaaleissa ja vastaan asettuu hallitseva Suomen mestari Seinäjoki United. SM-finaalitasolla pelaaminen herätti myös Turun Sanomat kirjoittamaan kotimaisesta maahockeysta, joten ensikertalaisten kannattaa napata perjantain TS:stä mukaan lajin säännöt pähkinänkuoressa.

Toivottavasti nämä vähän erikoisemmat lajit herättävät muidenkin ensikertalaisten mielenkiinnon kuin minun, jotta ei tarvitse yksin kenttien laidoilla seistä. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan ja raportoida molemmista tapahtumista jälkikäteen.

Paraisilla tarjolla uusia urheilukokemuksia la 24.8. - ROLLER DERBY

Yksi blogini perusajatuksista on tutustua myös uusiin ja pieniin lajeihin. Olen tehnyt mielenkiintoisia vierailuja esim. rugbyn, aussifutiksen, box lacrossen, ravien, ringeten ja vesipallon katsomoihin. Nyt lauantaina olisi mahdollisuus kirjata uusi nimi seurattujen urheilulajien listaan, mutta valitettavasti en pääse itse paikalle, koska olen vielä lomareissulla kaukana pohjoisessa.

Rohkaisen kuitenkin kynnelle kykenevien suuntaavan lauantaina 24.8. Paraisille. Enkä laittaisi pahakseni, jos joku raportoisi tapahtumasta omassa blogissaan tai sähköpostitse minulle. Paraisilla nähdään lauantaina roller derbyn Suomen CupinVI -turnaus. Matsit alkavat klo 17 ja 19 ja pelipaikkana on Paraisten urheilu- ja nuortentalo. Vai voikohan tässä yhteydessä puhua pelipaikasta?

Kuva: Wikipedia

Kuulostaako roller derby täysin vieraalta? Niin minustakin. Olen lukenut siitä joitain kuukausia sitten lehdestä yhden artikkelin. Ja lisäksi se on tuttu joistain leffoista, kuten esim. Roller derby -tytöt taklaa tykimmin. Tämä leffakaan tosin ei ole tuttu minulle. Ei ole mikään ihme että naisten harrastama laji kuulostaa vieraalta, sillä tämä lauantain tapahtuma on ensimmäinen ikinä Turun seudulla. Sen lisäksi Suomi on ensimmäinen maa Euroopassa, jossa pelataan roller derbyn kansallista mestaruusliigaa. Seitsemän turnausta käsittävässä sarjassa mestaruustitteliä jahtaa kuusi joukkuetta.

Lähtekäähän ihmeessä tutustumaan lajiin ja hankkimaan täysin uusia kokemuksia. Infoa turnauksesta ja sarjatilanteesta löytyy täältä ja yleistietoa lajista täältä.

Lisää tällaisia tempauksia, kiitos! Super Match

Eilinen Super Match oli minun mielestäni erittäin hieno urheilutapahtuma. Tällaisia tarvitsemme lisää Suomeen! Jos joku vielä väittää joko omalla nimellään tai nimimerkin takaa foorumilla että tällaisista tapahtumista ei ole hyötyä suomalaiselle urheilulle, niin toivon näkeväni erittäin hyvät perustelut, jotta voisin edes vähän ymmärtää näitä ihmisiä. Samaten toivoisin kuulevani järkiperusteluita niiltä torvilta, jotka buuasivat kun Super Matchin Suomeen järjestänyt Hjallis Harkimo tuli palkitsemaan ottelun parhaita pelaajia.

 

Stadionin ulkopuolelle oli rakennettu mukavaa oheistapahtumaa, kuten esiintymislava bändejä varten, pelialue lapsille, anniskelualue aikuisille pöytäjalkapalloineen, yms. Stadionille saapuessani ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, vaikka kyseessä tosiaan oli harjoitusottelu.

Stadion oli täpötäynnä urheilun ystäviä, eli myös potentiaalisia Veikkausliigan katsojia, ja tunnelma nousi ottelun aikana ihan hyväksi, vaikka oman suosikkijoukkueensa kirmaamista nurmella katsoneet kuuluivat varmasti vähemmistöön. Suurimmalle osalle katsojista oli todennäköisesti aika yhdentekevää kumpi joukkueista voiton nappaa. Arsenalin päädyssä oli paljon heidän fanejaan, mutta Cityllä ei ollut missään kunnollista omaa fanikatsomoaan, vaikka sellainen oli käsittääkseni heille varattu. Muutenkin Arsenalin paitoja ja huiveja käveli vastaan paljon Cityn vastaavia enemmän. Ottelu itsessään ei ollut tempoltaan huipputasoa, mutta minä en ainakaan sitä odottanutkaan, koska kyseessä oli viimeinen harjoitusottelu ennen viikon päästä alkavaa Valioliigaa. Se oli mukavaa että hienoja maaleja nähtiin kuitenkin neljä kappaletta. Maalipaikkansa paljon tehokkaammin käyttänyt Arsenal voitti ottelun lukemin 3-1.

 

Super Match houkutteli Helsingin Olympiastadionille peräti 39.216 katsojaa, mikä on nyky-stadionin uusi yleisöennätys. Siinä on siis hyvä haaste Palloliiton markkinointiosastolle sekä Huuhkajille tulevia maaotteluita ajatellen. Toki tämä ottelukin oli hyvin poikkeuksellinen, mutta kyllä sitä myös markkinoitiin aktiivisesti. Suomalaisyleisö intoutui pelin aikana tekemään aaltojakin. Ne kiersivät komeasti ympäri täpötäyden stadionin lehtereitä. Uskon että moni paikalla ollut pikkupoika sai jonkun asteisen penkkiurheilukärpäsen pureman.


Ottelun päätyttyä Arsenalin suomalaiset sukujuuret omaava Carl Jenkinson kiersi yksin koko stadionin kiittämässä yleisöä hienosta tapahtumasta. Uskon että Jenkinsonille tämä ottelu oli paljon enemmän kuin yksi harjoituspeli muiden joukossa.

 

Tänään Suomessa ei pelata harjoitusotteluita, mutta Veikkausliigaa pelataan viidellä paikkakunnalla. Eli jaossa on 15 tärkeää sarjapistettä. Oletan että kaikki Super Matchia kritisoineet osoittavat tänään lojaalisuutensa kotimaiselle jalkapalloilulle ja tänään lyödään yleisöennätyksiä useammallakin paikkakunnalla. Itse suuntaan tutusti Veritas Stadionille katsomaan Interin ja HJK:n välistä Super Matchia.

 

 

Etäistä alasarjafutista turistille

Penkkiurheilijan luonne ei katoa vaikka lomalle lähtisi. Olen perheeni kanssa lomareissulla kaukana Turun seudusta, mutta se ei estänyt minua suorittamasta penkkiurheiluharrastustani. Täällä Savonlinnassa kun sattui olemaan visiittimme kanssa samaan aikaan mielenkiintoinen Savonlinna vs Mikkeli futismatsi. Kyseessä oli III-divarin ”paikallisvääntö” kahden lähekkäin sijaitsevan kaupungin välillä, joiden välejä voidaan lyhyen kokemukseni mukaan kutsua aika viileiksi. Tunnelma tuntuu olevan vähän kuin suomalaisten ja ruotsalaisten tai turkulaisten ja tamperelaisten välillä.

Minulla ei ollut oikein mitään tietoa näistä joukkueista etukäteen, joten pääsin puhtaalta pöydältä tutustumaan Palloliiton Kaakkois-Suomen piirin taisteluun savonlinnalaisen STPS:n ja mikkeliläisen Savilahden Urheilijoiden välillä. Toivottavasti tämä Savilahti tosiaan on Mikkelissä, sillä tämä tieto pohjautuu 100%:sesti paikallisoppaani sanoihin, joissa saattaa joskus olla jotain värikynääkin mukana. Tai oikeastaan STPS:n nimen olin sentään ennen kuullut, koska yksi kaverini on pelannut siellä joskus aikoinaan Savonlinnassa asuessaan.

Ottelu pelattiin Savonlinnassa aurinoisella Kyrönniemen urheilukentällä, joka oli kaikessa DDR-henkisyydessään todella kaunis urheilupyhättö. Hyvän pääkatsomon ja mielenkiintoisen pukuhuonerakennuksen lisäksi turistien, ja etenkin oopperan ystävien, pyhiinvaelluskohde Olavinlinna sijaitsee aivan kentän kupeessa, kuten myös kauniit Saimaan vesistöt.

Ottelun sisäänpääsymaksu oli 5 euroa. Järjestyksenvalvoja/lipunmyyjä ei luvannut maalitakuuta tähän hintaan, mutta kertoi intoa täynnä että matsissa arvotaan ilmainen risteilylahjakortti. Jotenkin minusta tuntuu että nuo ilmaiset risteilyt eivät ole yleensä kovin ilmaisia. Turun seudulla asuvalle ne eivät ehkä ole ihan yhtä eksoottisia kuin sisämaassa asuville.

Harmiksemme ottelutapahtumassa ei ollut käsiohjelmaa, mutta onneksi oli sentään kuuluttaja maksavaa yleisöä palvelemassa. Heti pelaajaesittelyistä bongasimme (seuralaisen hyvillä pohjatiedoilla) pari Veikkausliigastakin tuttua nimeä. Vierasjoukkueesta kaikki olivat ”niinku nevöhööd”, mutta kotijoukkueesta Juuso Kautonen on tuttu liigaympyröistä KuPSin paidassa ja Zakaria Abahassine taas on pelannut RoPSissa ja JJK:ssa. Kotijoukkueestakin muut olivat paikallisia suuruuksia tai tuntemattomuuksia.

Ottelu oli alusta alkaen vauhdikasta ja viihdyttävää sekä III-divaripeliksi ihan hyvätasoista. Noin parinkymmenen minuutin kohdalla kotijoukkue sai rangaistuspotkun, joka ladattiin sen verran yli maalin, että veikkaan sen tipahtaneen Olavinlinnaan. Onneksi siellä saatiin oopperat päätökseen jo viime viikolla, niin ei tullut ongelmia esityslavalle ilmestyneestä nahkakuulasta. Kun kotijoukkue ei saanut pilkustaan maalia, niin tietysti heti vastahyökkäyksestä vieraat saivat oman mahdollisuutensa rangaistuspotkun muodossa. Sarjakärjessä porskuttava SavU käytti paikkansa paremmin hyväkseen ja siirtyivät pilkulta johtoon. Ensimmäisen puoliajan aikana kotijoukkue lahjoitti vielä toisenkin maalipaikan omilla tuhrimisillaan vierailijoille, jotka kiittivät ja lisäsivät johtonsa kahteen maaliin. Kotijoukkueella oli ehkä jopa vieraita enemmän paikkoja, mutta viimeistely oli luokatonta. Avauspuoliajan loppupuolella kelta-musta kotijoukkue nostatti kuitenkin noin sadan katsojan toiveita kaventamalla taukonumeroiksi 1-2.

Toisella puoliajalla vieraat pääsivät entistä paremmin viemään ottelua haluamallaan tavalla. Loppunumerot 1-3 syntyi sekin kotijoukkueen hölmöilystä, joten sarjapisteet lähtivät lopulta ihan ansaitusti vierasjoukkueen mukana Mikkelin suuntaan. Paikallisopastani tuntui harmittavan Mikkelin voitto jopa enemmän kuin omien tappio.

Kahviosta ostamani kahvi oli muuten oikein hyvä. Kisamakkara jätti hieman toivomisen varaa, mutta onpahan hyvä syy poiketa uudestaan STPS:n kotiottelussa, jos täälläpäin liikun. Jos vaikka olisivat ottaneet palautteestani vaarin ja ostaneet ensi kerraksi jotain parempaa makkaraa grilliin. Suosittelen kaikille matkaaville penkkiurheilijoille tutustumista myös matkakohteiden penkkiurheilutarjontaan. Penkkiurheilukokemukset täysin uusissa ympäristöissä saattaa tuoda mukavan lisän lomareissuun, kuten itselleni täällä Savonlinnassa kävi.

Sunnuntaina kaikki kannustamaan Turku-Pesistä

Tasa-arvo on hieno asia, mutta urheilussa se ei toteudu täysimääräisesti kovinkaan monessa lajissa, ainakaan palloilulajeissa. Harvoja poikkeuksia kotimaassa ovat pesäpallo ja lentopallo, joissa naisten pääsarjat ovat panostuksiltaan ja näkyvyyksiltään täysin verrannollisia miesten vastaavien kanssa. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole syy siihen että aion mennä tulevana sunnuntaina ensimmäisen kerran tänä kesänä seuraamaan Turku-Pesiksen kotimatsia paikanpäälle.

 

Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa eläessäni Turku-Pesiksen matsissa ja kuten tuosta visiitistä kirjoittaessani totesin, niin viihdyin Kupittaan pesis-stadionilla oikein hyvin (Täyslaidallinen pesistä ja Pelipäivä-dokumenttiarvostelu). Tänä kesänä olen kuullut useista eri lähteistä vielä lisää positiivista palautetta Kupittaan suunnalta. Enkä ainoastaan viime viikonlopun osalta, jolloin Turku-Pesis houkutteli pesis-stadionille enemmän katsojia (1842) kuin FC Inter Veikkausliiga-otteluunsa muutaman sadan metrin päähän (1093).

 

Okei, tuossa pelissä oli paljon pesisleiriläisiä, mutta so what? Tällaisilla tempauksilla edistetään lajikulttuuria tarjoamalla nuorille huipputason peliä ilmaiseksi ja lisäksi saadaan aikaiseksi parempi tunnelma, jolloin myös maksavat asiakkaat viihtyvät paremmin. Turku-Pesis on tehnyt muitakin hyviä tempauksia tällä kaudella, kuten esim. osallistunut suunnistuksen Venlojen viestiin ja ollut sosiaalisessa mediassa aktiivinen (vielä kun heidät saisi Twitteriin). Yritystä ja meininkiä pesis-buumin sytyttämiseksi siis tuntuu olevan.

 

Minä ainakin suuntaan siis Kupittaalle tulevana sunnuntaina, kun Turkuun saapuu vierailemaan Mansen Räpsä. Tämä joidenkin mielestä vähän humoristisesti nimetty tamperelaisjoukkue nousi täksi kaudeksi pääsarjaan ja taistelee tällä hetkellä Turku-Pesiksen kanssa suunnilleen samoista sijoista. Turku-Pesiksellä on jäljellä kolme runkosarjan ottelua ja sijoitus on tällä hetkellä 10. 19 pisteellä. Tamperelaisten räpsät ovat pelanneet yhden ottelun vähemmän ja keränneet kaksi pistettä turkulaisia enemmän. Räpsä on tällä hetkellä sijalla 8., joka on käsitykseni mukaan viimeinen pleijareihin oikeuttava sija. Turku-Pesis saa runkosarjan päätöskierroksilla vastaansa vielä Mansen Räpsän lisäksi Jyväskylän (3.) ja Viinijärven (11.), joten Manselta ja Viinijärveltä pitäisi ainakin pisteet napata.

 

Minä koitan antaa tukeni sekä Turku-Pesiksen pleijaripaikan metsästykseen että pesis-buumin rakentamiseen puffaamalla tätä tulevaa matsia ennakkoon omien kanavieni kautta sekä myös raportoimalla siitä jälkikäteen. Lupaan ottaa myös mahdollisimman monta kaveria mukaani Kupittaalle viihtymään. Kannustetaan yhdessä turkulaiset naispesäpalloilijat Superpesiksen puolivälieriin!

 

 

Unikekona hölkkäilty - mitä seuraavaksi?

Pahoittelut blogin perimmäisestä aihepiiristä (penkkiurheilu) lipsumisesta, mutta sallittakoon tämä, koska kuitenkin urheilusta/liikunnasta on kyse.

Ennakkoon hehkuttamani Naantalin Löylyn järjestämä Unikeon aamuhölkkä (lue ennakkokirjoitus) täytti odotukset viime lauantaina. Edes DBTL-meiningeissä hengaileminen lähes puoleen yöhön asti ei laskenut sitä fiilistä, kun kello pirahti lauantaina 4:30 soimaan.

Kuva: Naantalin Löyly

Osallistujia oli kauniina kesäaamuna jalkeilla noin 100. Tämä on kuulemma ollut viime vuosina aika normaali taso, mutta vuodesta 1980 asti järjestetyn tapahtuman kultavuosina (1982-1984) lähtöviivalla on ollut jopa yli 400 kuntoilijaa. Toivon että ensi vuonna väkeä lähtisi mukaan tätä vuotta enemmän, sillä mitä enemmän samanhenkistä väkeä on paikalla, niin sen nautinnollisempaa hölkkäily on, vaikka yksilösuorituksesta onkin kyse.

Itse lenkki oli minulle osittaista tervanjuontia, koska jalat tuntuivat olevan vielä peiton alla, vaikka keho olikin pystyssä. Siitä huolimatta oli mukava kiertää heräilevän aurinkokaupungin katuja jo ennen kukonlaulua, koska se on niin normaalista poikkeavaa. Ainakin minulle.

Maalivaatteen alittamisen jälkeen kroppaan ja mieleen saadun hyvän olon lisäksi käteen iskettiin mitali. Talkoolaiset tarjosivat janoisille mehua ja nälkäisille banaania. Koska tämä Unikeon aamuhölkkä järjestetään nimensä mukaisesti Unikeonpäivänä, niin Naantalin ranta oli täynnä väkeä jo heti aamutuimaan. Monet olivat pukeutuneet teemaan sopivasti yöpukuun. Siirryin itsekin katsomaan valtakunnan virallisen Unikeon herättämistä.

Aikainen herätys ja Sport Trackerin mukaan 10,08 km taivallus olivat saaneet mahan sen verran kurnimaan, että Unikeon herättämisen jälkeen suuntasin vielä Naantalin Rantaravintolaan aamupalalle. Yöpukuihin pukeutunut henkilökunta tarjosi hyvän vastineen 8,5 euron hinnalle.

Tämä aamun aloitus oli niin mukava, että olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä taas ensi vuonna mukana tässä tapahtumassa. Ja nyt pohdin jo mielessäni mihin vastaavan tyyppisiin tapahtumiin voisin osallistua tässä välillä. Onko jollain hyviä ideoita mukavista massakuntoilutapahtumista – joko extreme-henkisistä tai vaikka vähän tavallisemmistakin?

Halusin linkittää tähän loppuun vielä jonkun aiheeseen sopivan videon. Tiukan väännön jälkeen Johnnyn biisi Ihana aamu vei niukan voiton Jonne Aaronin biisistä Ihanaa elämmää, joten olkaapaä hyvät.

Tässä vielä kuvia tapahtumasta ja tulokset.