Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!

Lentopallon Maailmanliiga on rantautunut täksi viikonlopuksi Torontoon. Pelit pelataan Ricoh Centressä, joka on Toronto Maple Leafsin farmijoukkue Toronto Marliesin (AHL) kotihalli. Halli vetää 7.779 katsojaa, joten se on aika lailla normaalin suomalaisen jäähallin kokoinen. Hallin seinälle on jäädytetty niiden pelaajien lehtiä, eli leafseja, jotka ovat nousseet Marliesin kautta NHL:ään. Hetken silmäilyn jälkeen rivistöstä osui silmään vuodelta 1992 nimi Berg – paikallisille kun kerroin että hän on ”oman kyläni poikia”, niin he tuntuivat edelleen muistavan Bergin hyvin.

Koska tänne asti on tultu ja yhteen ainoaan osittain vapaaseen iltaan sattui osumaan Major Leaguen (siis baseball) peli, niin oli pakko lähteä tutustumaan millaista jenkkihuumaa legendaarisen ammattilaisliigan ottelutapahtumissa on. Vastustajaksi Toronton Blue Jaysille saapui New York Yankees, joka on kansallispelin legendaarisin seura.

Blue Jaysin stadion Rogers Centre on aivan kaupungin keskustassa, joten sinne suunnistaminen oli helppoa. Yli 50.000 ihmistä vetävä stadion on sen verran massiivinen rakennus, että sen näkikin jo aika kaukaa. Lipunmyynti oli helppo löytää, mutta lipun ostaminen olikin vaikeampaa, koska kyseessä oli minun ja ystäväni ensimmäinen baseball-kokemus. Ostimme liput lopulta kentän päädystä, koska sen sektorin liput olivat lähes halvimmat (tiesimme että ehdimme katsomaan ottelua vain tunnin) ja siellä olisi ehkä mahdollista napata kunnarista koppi ja saada pallo muistoksi ottelusta. Kaksi pääsylippua maksoi yhteensä 72 dollaria.

Fanituotemyynti ja ravintolapalvelut oli todella mallikkaasti hoidettu stadionilla. Tuskin on olemassa mitään fanituotetta tai purtavaa, jota ei olisi stadionilla ollut tarjolla. Ainoa negatiivinen yllätys oli oluen hinta, sillä tuopillinen mallasjuomaa maksoi 10,75 dollaria. Ennen ottelutapahtumaa lukuisat kentänhoitajat hioivat pelialuetta huolella kuntoon ja odotukset nousivat korkealle. Tapahtuman alku oli kuitenkin niin lattea ja vaisu, että ilman kansallislauluja en olisi varmaan tajunnut edes pelin alkavan. Odotin pelaajaesittelyihin savukonetta, kovaa musiikkia, stroboja ja muuta jenkkihöpinää, mutta kaikki tämä puuttui tyystin. Kun peli lähti käyntiin, niin taustamusiikeista tai kuulutuksista ei ollut tietoakaan ja peli eteni hyvin pitkäveteisesti. Ainoa tunnelmaa nostattanut tekijä oli hiljalleen päihtynyt kotiyleisö, joka alkoi huutelemaan ja pitämään ääntä stadionilla – lähinnä huudellen rivouksia vierasjoukkueen pelaajille.

Summa summarum baseball ei noussut suosikkilajieni joukkoon. Televisiosta seurattuna se on paljon mukavampaa seurattavaa, koska tyhjät ja tapahtumaköyhät hetket on täytetty uusinnoilla ja tilastoilla. Lajin hullunkurisuutta lisää se, että joukkueet pelaavat runkosarjassa yli 160 ottelua. Joskus pitää vielä päästä seuraamaan NHL tai NBA ottelua, josko niissä olisi kunnon jenkkihumua vähän enemmän tarjolla kuin baseballissa. Jossain vaiheessa pitää käydä tutustumassa myös suomalaiseen baseballiin (pesäpallon lisäksi), sillä Turustakin löytyy kyseisen lajin seura – Black Sox. Tästä Turkulaisen lehtijutusta löytyy lisää infoa ko. seurasta.

Kanada(kaan) ei ole tuottanut pettymystä televisiotarjonnan osalta, vaan televisiosta löytyyt urheilutarjontaa todella monipuolisesti. Aina löytyy joltain kanavalta sporttia seurattavaksi. Täällä olon aikana on tullut katsottua jo NBA:n ja NHL:n pudotuspelejä, Kanadan jalkapalloa ja Major Leaguen baseballia. Toivottavasti tänään televisiosta näytetään myös Champions Leaguen finaali, vaikka kyseessä onkin eurooppalainen urheilun suurtapatuma.

Lentopallomaajoukkueella Olympiaunelma omissa käsissä

Uskoakseni lähes jokaisen urheilijan tavoite on päästä joskus kokemaan Olympialaisten tunnelma. Ja todennäköisesti unelma Olympiakatsomoon pääsemisestä kiiluu myös kaikkien penkkiurheilijoiden silmissä. Olympialaiset on megaluokan urheilutapahtuma, jonka fiilistä on vaikea koittaa kuvailla, joten en lähde siihen leikkiin lainkaan. Etenkään kun en ole itse sitä koskaan kokenut, vielä.

Suomen miesten lentopallomaajoukkueella on historiallinen sauma iskeä itsensä Olympialaisiin tällä viikolla Bulgarian Sofiassa pelattavassa karsintaturnauksessa. Edellisen kerran suomalainen palloilujoukkue on osallistunut Olympialaisiin 32 vuotta sitten! Ja tuokin oli takaportin kautta tapahtunut livahdus, kun jalkapallomaajoukkue pääsi Moskovan kisoihin mukaan. Karsintojen kautta edellisen, ja ainoan, kerran tiensä kisoihin selvittänyt palloilumaajoukkue oli koripallomaajoukkue, joka osallistui Tokion Olympialaisiin vuonna 1964.

Karsintasysteemi Olympialaisten lentopalloturnaukseen on erittäin sekava ja haastava etenkin eurooppalaisille. En viitsi edes yrittää avata sitä tässä, vaan jokainen voi yrittää tulkita tuota viereistä kuvaa. Tämän Olympiadin valmistautuminen alkoi jo neljä vuotta sitten, kun Suomi hävisi edellisten Olympialaisten karsintaturnauksen välierässä Espanjalle. Viime syksynä Suomi selvitti Euroopan Olympiaesikarsinnasta tiensä varsinaiseen karsintaturnaukseen voittamalla Kroatian Osijekissä Hollannin, Kroatian, Portugalin sekä Slovenian.

Viime viikolla Espanjan Guadalajarassa pelatut harjoitusottelut eivät luvanneet kovin hyvää, mutta harjoituspelit ovat harjoituspelejä ja tällä viikolla on edessä aivan erilaiset pelit. Euroopan ja maailman terävimmässä kärjessä, jonne Suomi on määrätietoisesti kivunnut, erot ovat niin pieniä, että päivän kunto ratkaisee joka pelissä. Kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Siinä on sekä Suomen sauma että riski.

Tervetuloa jännittämään karsintaturnauksen otteluita Ylen ja maajoukkueen Facebook-sivun kautta.

LinkkiVinkit:

Lentopalloliitto: Olympiakarsinnat käyntiin tiistainaItalian kohtaamisella > > >
Yle: Lentopallomaajoukkueenolympiakarsinnat Ylen kanavilla >>>

CEV / kisasivut: Official webpage > > >

Blogin luonne muuttuu aavistuksen kesän ajaksi

Ehei, en ole sentään jäämässä kesäksi sapatille tai laiskistumassa riippumattoon löhöämään urheiluareenoiden sijasta, vaan olen lähtenyt viime kesän tapaan miesten lentopallomaajoukkueen matkaan (siis töihin). Työ tulee viemään minua taas kesällä ympäri maapalloa. Tarkoitukseni on raportoida kesän aikana mitä ajatuksia erilaiset urheilukulttuurit herättävät, luvassa on raportteja ainakin Espanjasta, Bulgariasta, Kanadasta, Brasiliasta, Puolasta sekä tietysti Suomesta.

Viime kesänä sain mahdutettua työreissuihin jonkun verran stadion ja fanishop visiittejä sekä yhden Turkin liigan futismatsin. Tekniikka & Talous -lehden (16.3.) katsomoelämys-juttua Turkin liigan futismatsista lukiessani muistui mieleeni tuo oma viime kesäinen vierailuni Turkissa Anaragücün kotiottelussa (kirjoitin visiitistä tässä blogitekstissä). Meidän penkkiurheilijoiden pitäisi muistaa aina ulkomaille matkustaessamme käydä aistimassa myös paikallista urheilukulttuuria - se on monesti melko erilaista kuin omamme. Ja monissa tapauksissa se on vielä erittäin huokean hintaista, kuten Turkissa sekä oman että ko. lehtiartikkelin kirjoittajan kokemuksessa.

Käynnistyvä kesä alkaa heti jännittävissä merkeissä, sillä meillä (eli miesten lentismaajoukkueella) on yhä saumat saavuttaa tavoitteena ja unelmana mielessä oleva paikka Lontoon Olympiakisoihin. Se olisi jättipaukku, ehkä jopa jytky, sekä suomalaiselle lentopalloilulle että koko palloilulle. Unelma joko käy toteen tai murentuu 8.-13. päivä toukokuuta (eli ensi viikolla) Sofiassa pelattavassa karsintaturnauksessa. Kahdeksan joukkueen turnauksen voittaja etenee Lontooseen, joten tie on kapea ja kivinen, mutta oikein luovimalla sen kautta on täysin realistista päästä kiviin kompastumatta maaliin. Sekä Olympiakarsintaturnausta että sen jälkeen pelattavaa Maailmanliigaa voi seurata Suomessa television kautta. Tässä on infoa Yleltä Olympiakarsinnasta!

Turun seudun urheilustakin tulen tietysti raportoimaan mahdollisuuksien mukaan ja tuossa vasemmalla sarakkeessa olevaa tapahtumakalenteria tulen päivittämään joka tapauksessa!

Hyvää urheiluhuumaista viikkoa lentopallon Olympiakarsinnan ja jääkiekon MM-turnauksen parissa! Nyt ei käytetä vähään aikaan mitään muuta kuin sinivalkoisia vaatteita!

Wappupiknikkiä keskustassa suunnistajien tapaan

Vuoden 2012 Wapusta voidaan puhua jo menneessä aikamuodossa - tippaleivät on syöty ja simat juotu. Kevään, työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän vietto ei onneksi estänyt urheilun seuraamista ystävien seurassa. Wappuaattona tarjottiin nimittäin Canal+:n kautta englannin Valioliigan huippukamppailu, jossa Manchesterin suurseurat iskivät vastakkain. Tällä kertaa oli sinisen joukkueen vuoro viedä punaista joukkuetta. Peli ei valitettavasti missään vaiheessa noussut laadullisesti odotetulle tasolle, mutta positiivista oli se että mestaruustaistelussa kaikki on yhä avoinna, kun sarjaa on pelaamatta kaksi kierrosta. Mielenkiintoisia hetkiä on siis edessä Valioliigaa seuraaville.

Aattoa seuraavan kohmeloisen wappupäivän voisi luulla olevan pyhitetty piknikillä rentoutumiseen ja mahdollisesta krapulasta elävien kirjoihin palaamiseen, mutta ainakin suunnistajille se oli tänä vuonna jotain ihan muuta. Vain noin kilometrin päässä Turun vilkkaimmasta piknik-paikasta juostiin nimittäin Turku Sprint, joka oli viimeinen mahdollisuus antaa näyttöjä aikuisten EM-kisoihin sekä nuorten EM- ja MM-kilpailuihin. Penkkisporttajankin oli tietysti ulkoiltava perheineen paikalle.

Kehuin jo aiemmin blogissani (lue kirjoitus) nykytekniikan hyödyntämistä suunnistuksessa, mikä on tehnyt korpimetsien lajista sohvaperunaystävällisen lajin. Paikanpäällä seuraaminen ei kuitenkaan ole vielä ihan yhtä helppoa - kilpailijoista näkee vain vilahduksen lähdössä ja loppusuoralla räkä poskella revittävän loppukirin. Sprinttisuunnistus on kuitenkin vähän eri juttu, koska nämä kilpailut pystytään tuomaan kaupungin keskustaan ja kisaajatkin enemmän näkyviin, kuten tälläkin kertaa oli tehty. Lisäksi sprintissä kilpailusuoritukset ovat nimensä mukaisesti varsin nopeatempoisia. Vaikka suunnistuksen seuraamisesta pidänkin, niin edelleen odottelen sitä livepelaamismahdollisuutta - pankaahan suunnistusväki jo töpinäksi...

Tulevana viikonloppuna juostaan Ruotsissa suunnistuksen suurtapahtuma 10mila, jota pystyy taas seuraamaan livenä netissä. Pitääpä siis koittaa mahduttaa tämä viikonlopun ohjelmaan lentopallomaaotteluiden rinnalle.

Ja sitten hypätään vielä puskista hetkeksi jäälle. Vasta saatiin kotimainen kiekkoliiga päätökseen (onnittelut Jypille alla olevan videon muodossa), mutta jo ovat taas kaikki mediat täynnä kiekkoa, koska muutaman päivän päästä alkavat MM-kisat pelataan osittain Suomessa. Penkkisporttaaja toivoo että tulevina viikkoina medioissa riittäisi kuitenkin palstatilaa muillekin lajeille, jotta kirjoittelu ja uutisointi ei mene aivan yksipuoliseksi. Ja lukijoilleni suosittelen kiekon lisäksi seuraamaan tulevana viikonloppuna jääkiekon lisäksi tuota 10milaa ja lentopallomaajoukkueen otteita Espanjassa Olympiakarsintojen valmistautumisleirillä.