Tämän blogin tarkoitus on levittää kaikentasoisen urheilun ilosanomaa lajirajoista välittämättä. Koitan kantaa tällä tavalla oman ohuen korteni kekoon suomalaisen urheilu- ja katsomokulttuurin kehittämisessä. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!
- PenkkiSporttaaja -
Avasin neitsytmatkojen viikon maanantaina suuntaamaan
suunnitelmieni mukaisesti Caribialle Salibandyliigan otteluun TPS – Nokian KrP.
En oikein tiedä miksi liigamatsit eivät ole aiemmin houkutelleet minua
paikalle, vaikka olen sentään itsekin joskus salibandya pelannut
harrastusmielessä. Joku kynnys siinä on ollut, jota en ole saanut ylitettyä
ennen tätä päivää, vaikka intohimoinen penkkiurheilija olenkin.
Kirjoitin vain vähän aikaa sitten futsal-raportin yhteydessä Caribia Areenaan liittyvistä haasteista yleisötapahtuman
järjestämisessä ja osa niistä on näköjään paikkaansa pitäviä myös salibandyssä.
Tepsiläiset olivat panostaneet mukavasti ottelutapahtumaan saapumiseen jo
ulko-ovilta alkaen. Roll-up mainokset johdattivat yleisöä Caribialla kohti
pelisalia. Lipunmyynnissä oli vähän ruuhkaa paikalle saapuessani, mutta
järjestysmies käytti siellä hyvin pelisilmää ohjaten jonossa seisoneita kausi-
ja vapaakorttilaisia ohittamaan jonon.
Lipunmyynnin ruuhka konkretisoitui myös hallin sisäpuolella, sillä myöhään paikalle saapuneen olisi ollut vaikea löytää istumapaikkaa, mutta
onneksi minulle ja seurueelleni oli varattu tutun toimesta paikat ennakkoon.
Nyt kun väkeä oli lähes ruuhkaksi asti hallissa, niin huomasin Caribian
katsomoiden olevan todella ahtaita sekä leveys- että syvyyssuuntaan. Ahdasta ei
näyttänyt sen sijaan olevan Tepsin käytössä olleissa hotellihuoneissa / aitioissa, jotka
toimivat varmaan erinomaisina yhteistyökumppaneiden katsomoina. Tarjoilut lienevät
kohdallaan tuolla osastolla.
En tiedä oliko matsiin tehty joku vapaalippukampanja, mutta
mukavasti väkeä paikalla ainakin oli. Tupa oli täynnä ja yleisömääräksi
ilmoitettiin 712. Hallissa oli myös tunnelmaa mukavasti, sillä valtakunnan
parhaaksi ja tunnetuimmaksi salibandyfaniksi kutsuttu ”huutosakin johtaja” piti
mukavasti ääntä hallin peränurkassa ja paikalle saapunut runsaslukuinen TPS-junnujen
ryhmä tuntui tarttuvan hyvin mukaan kannustuksen rytmiin. Tässä kannattajassa,
jota voisi ehkä myös kylähulluksi positiivisessa mielessä sanoa, on paljon
piirteitä, joista moni kannattajaryhmä voisi ottaa mallia. Minun käsitykseni
mukaan (voi olla että olen täysin väärässäkin) tämä kaveri tekee tätä hommaa A)
selvin päin B) joukkueen lisäksi muuta yleisöä innoittaakseen C) vastustajaa ja
tuomaria morkkaamatta. Ainoa asia mikä hänen toiminnassaan mietitytti oli sen
mukavan ”maalijuoksun” turvallisuuskysymykset, kun lapset lähtevät matkimaan
häntä, kuten maanantainakin kävi. Pienissä määrin sekään nyt ei ole mikään ongelma, mutta jos maalijuoksijoita ilmaantuu paljonkin, voi jonkunlaisia riskejä olla olemassa. Tauoilla Caribian yleisöpalvelut olivat kahvioiden muodossa perinteisen heikot, joten en jaksanut lähteä tauoilla jonottelemaan kahvia. Moni muu näytti tehneen kanssani saman valinnan. Salin puolelle oli erätauoille kehitetty ihan mukavaa ohjelmaa. En ole itse minihameisten tanssityttöjen suurin ystävä, joten minusta oli ihan mukavaa, että ensimmäisellä erätauolla kentälle päästettiin Tepsin junioreita rankkaritaitojaan esittelemään. Tämä on hyvä tapa viljellä intoa tulevaisuudentoivoihin. Toisella erätauolla ohjelmassa oli yleisökipailu, josta joku onnellinen(?) pikkupoika voitti kotiin viemiseksi kasan Heirolin ruuanlaittovälineitä. Tarkennetaan vielä että ei minulla ole mitään tanssityttöjä ja minihameita vastaan, jos niilä on joku funktio ottelutapahtumassa - esim. toimia oikeastiesikannustajina.
Tapojeni mukaan jätän itse ottelun raportoinnin aika pieneen
rooliin, koska monet lajeissa sisällä olevat tahot tekevät parempia raportteja
otteluista. Minä keskityn enemmänkin ottelutapahtumista ja fiiliksestä
raportoimiseen. Tepsi oli oikeastaan alusta alkaen askeleen nokialaisia edellä
sekä kenttätapahtumissa että tulostaululla. Peli oli todella nopeatempoista,
kuten arvelinkin. En tiedä onko Caribian kaukalo normaalikokoinen vai ei, mutta
välillä tuli jotenkin sellainen olo, että kaukalo saisi olla jopa vähän isompi.
Nyt maalipaikkoja tuntui syntyvän lähes ainoastaan one timereistä, kun muuten
tila oli koko ajan kortilla. Joukkueet tavallaan hakivat vain paikkoja saada
maalivahti kebabkioskille sivuttaissyötöllä ja pallon siirtämistä tyhjään
verkkoon. Kovinkaan monta vaarallista läpiajoa tai ”lämäriä” ei matsissa
minusta ollut. Ottelun päätyttyä tulostaululla seisoi lukemat 8-4, eli TPS
paranteli parilla pisteellä asetelmiaan sarjataulukossa. Piste-ero on nyt vain neljä pistettä sarjakärkeen ja yhtä lukuun
ottamatta kaikilla edessä olevilla on Tepsiä enemmän otteluita pelattuina.
Tepsi jatkaa sarjan kärkisijoista taisteluaanmaaottelutauon jälkeen joulukuun puolivälissä. Maanantaina Tepsin parhaana pelaajana palkittiin Juuso Alin. Minun silmin suurimpiin onnistujiin voidaan laskea lisäksi maalivahti Tommi Kekkonen, kapteeni Miko Kailiala, Janne Nurminen ja Miikka Sokka. Vierasjoukkuetta en katsonut "sillä silmällä", joten en oikein osaa nostaa sieltä esiin ketään pelaajaa erityisesti.
Visiitti salibandymatsiin oli ihan positiivinen kokemus enkä usko että tämä jää kauden ainoaksi vierailuksi Tepsin, FBC:n tai jonkun muun turkulaisen seuran otteluun. Sellaisen toiveen heittäisin vielä katsojille otteluun
saapumiseen – ja seuroille markkinointiin –että tunnustettaisiin katsomossa
oman joukkueen värejä. Minulla ei ole virallista Tepsin kaulahuivia olemassa,
mutta jotain musta-valkoisia sentään kaulaani viritin matsiin lähtiessäni.
Tässä vielä lopuksi fiilistelynä Jarkuvaa syöttöä -sivuston haastattelu tästä "kylähullusta",
jollaisia jokainen laji ja seura kaipaisi läjäpäin tuekseen:
Alkavasta viikosta on tulossa aika vilkas
penkkiurheilurintamalla. Omien liikuntaharrastusten lisäksi pitäisi ehtiä
kuluttamaan monen eri katsomon penkkejä. Viikon mielenkiintoa lisää se, että
pääsen tutustumaan moniin uusiin ottelutapahtumiin.
Viikko alkaa elämäni ensimmäisellä Salibandyliigan
ottelulla, kun tarkoitus on suunnata Caribia Areenalle maanantaina katsomaan
kun TPS kohtaa Nokian KrP:n. TPS aloitti kauden vahvasti ja on edelleen
hienosti kärjen tuntumassa. Olen kuullut juttuja että TPS:llä on Suomen paras
salibandyfani, joten hänen suorituksiaan odotan myös innolla.
Tiistaina olisi tarjolla kiekkoliigaa HK Areenalla, mutta
se jää valitettavasti väliin oman urheilun vuoksi. Keskiviikolle ja torstaille
mahtuisi vielä jotain, joten heittäkääpä vinkkiä tulemaan, jos Turun seudulla tapahtuu
silloin jotain mielenkiintoista urheilun saralla.
Perjantaina tai lauantaina aion tutustua jälleen minulle
ennestään täysin tuntemattomaan lajiin, kun vesipallon nuorten PM-kisat alkavat
Turun Impivaarassa. Tästä lajista minulla on todella rajalliset ennakkotiedot,
joten lähden avoimin mielin paikalle katsomaan mistä on kyse. Minimaalisen
pienen pintaraapaisun vesipalloon sain pari kuukautta sitten, kun Sokos Hotel
Pasilan alabaarissa eksyimme seurueeni kanssa erään pariskunnan pöytään
istumaan. Jonkun aikaa keskusteltuamme kävi ilmi, että tällä herralla oli vahvat
siteet sekä vesipalloon että biljardiin. Siinä menikin tovi jutustellessa, kun
tuntemattomista urheilulajeista alettiin rupattelemaan.
Lauantaina ja sunnuntaina onkin Turun seudulla lähes ylitarjontaa penkkiurheilijoille.
Itse valitsen töidenkin takia lauantaille vesipallon lisäksi lentopallon Mestaruusliigan, jossa Loimu kohtaa KoVen Raisiossa Kerttulan liikuntahallissa. Jos sunnuntaina vaan aikaa piisaa, niin tarkoitus on
mennä ensin seuraamaan Futsalin SM-liigaa, jota pelataan oudosti jo
puoliltapäivin Turussa. Sikäli ajankohta on hyvä, että sen jälkeen on
mahdollista suoriutua vielä seuraamaan joko elämäni ensimmäistä naisten
Korisliigan ottelua Riento - Huima tai ensimmäistä koriksen miesten I-sarjaottelua Ura Basket - Honka.
Tällaista
on penkkisporttaajalla suunnitelmissa tälle alkavalle viikolle. Tarjolla olisi paljon muutakin, kuten tuossa vasemmalta olevasta tapahtumakalenteristani näette. Toivottavasti
katsomoihin löytää lisäkseni mahdollisimman paljon muitakin uusia ihmisiä.
Kansoitetaan katsomot ottamalla kaveritkin mukaan, kun peleihin menemme!
TuTo, Jukurit ja Mestis tarjosivat perjantai-illan
viihteeksi Mestiksen kärkikamppailussa vauhdikasta kiekkoa turkulaiselle ja noin
kymmenelle mikkeliläiselle katsojalle. Perjantai on minusta erinomaisen hyvä
Mestiksen pelipäiväksi, sillä lauantai on jo virallista viikonloppua ja usein
täynnä ohjelmaa. Perjantai-ilta sen sijaan ei ainakaan itselläni sisällä oikein
koskaan mitään kovin erikoista ohjelmaa. Marliareenaksi nimensä täksi kaudeksi vaihtaneessa hallissa oli hyvä tunnelma ja
ottelutapahtuma on mennyt TuTon pelin tapaan mukavasti eteenpäin sitten edellisen
käyntikertani.
Minä bongasin kuulutuksesta ottelun yleisömäärän olevan
jotain 1900, mutta vieruskaverin kanssa pohdittiin että ei se niin vähän voi
olla. Päädyimme siihen että kuulutus oli jotain päälle 2900 ja melkoisesti
värikynällä höystetty. Mutta lopulta se oli tosiaan 1997. Olin melko varma,
että hallissa olisi ollut noin 2500 katsojaa, mutta niin se silmä pettää.
Mestiksen mittakaavassa TuTon yleisömäärät taitava kuitenkin olla hyviä, sillä
perjantain kierroksella se Turku oli ainoa paikka missä yleisöä oli yli 1000.
Pohjanoteeraus oli Lempäälä, jossa Mestis-matsi houkutteli paikalle vain 209
katsojaa.
Kupittaan jääurheilulle pyhitetystä monitoimihallista on
tullut entistä viihtyisämpi paikka. Lapsille on rakennettu oma leikkipaikka, käytäville laitettu TuTon pelaajien jättikuvia, yms. Myös hallin värimaailma on miellyttävä
ja vieläpä TuTolle hyvin sopiva. Jos jotain kehitettävää vielä pitää
äkkiseltään keksiä, niin hallin äänentoisto ei ainakaan perjantaina oikein
toiminut ja näyttötaulu mainoksia ja hidastuksia varten olisi mukava lisä
ottelukokemukseen. Uudet ravintolatilat kentän päädyissä on erinomaisia.
Seuraavan kerran peliin mennessäni taidankin varata paikan anniskelualueen
alimmalta tasolta, jossa oma pöytä on aivan toisen maalin takana pleksin
alareunan tasolla. Myyntipisteet tuntuvat toimivan aika hyvin, sillä olutta ei
pitänyt ainakaan kauan odotella. Puolen litran Kukko-tölkin hinta oli vieläpä ihan
sopivan huokea. Positiivista oli myös se, että kyseistä olutta nauttiessa,
korjataan juodessa, ei ainakaan hampaita pääse vihlomaan, sillä sen verran
lämmintä Kukko tuntui olevan.
Itse ottelussa kotijoukkue löi heti avauserän alussa
hullun vauhdin ja prässin päälle. Tamin psyykkaus oli onnistunut hyvin
pukuhuoneessa ja joukkue näytti olevan täynnä energiaa. Vieressäni istunut
kokeneempi TuTon peleissä kävijä sanoi jo alussa, että vauhti hiipuu vähän ajan
päästä, TuTo alkaa jäähyilemään ja vierasjoukkue vie voiton. Alun vauhti olikin
sellaista, että sitä ei voi pitää kovin kauan päällä. Jos TuTo olisi saanut
heti alussa pari maalia iskettyä, niin ottelun luonne olisi muuttunut
merkittävästi. Lopulta ottelu kuitenkin noudatti vieruskaverini ennustusta ja
vierailijat veivät pisteet mennessään lukemin 2-5.
Debyyttiottelussaan neljä tehopistettä iskenyt TuTon NHL-apu Jesse
Winchester oli alussa aggressiivisella pelipäällä, mutta lopulta
hän hyytyi muun joukkueen mukana ottelun vanhetessa. Winchester oli selvä
vahvistus TuTolle, mutta ei pieniä välähdyksiä lukuun ottamatta ihan niin dominoiva,
mitä ennakolta odotin. Pelintuntuman lisääntyessä miehestä tulee kuitenkin
olemaan TuTon joukkueelle, kannattajille ja fanipaitojen myyjille paljon iloa – siis jos työsulku jatkuu
vielä..
Kaiken kaikkiaan matsista, hallista ja koko kokemuksesta
jäi kuitenkin positiiviset fiilikset. Suosittelen muillekin tutustumiskäyntiä
Kupittaalle TuTon peliin. Lättyä pussiin!
Tein neitsytmatkani lupausten mukaisesti pikaisen paluun Kuparivuoren Aurinkoareenalle, kun Naantalissa oli
keskiviikkona tarjolla jääkiekon II-divarin paikallismatsi VG-62 - RNK Hoci
(Raisio).
Minulla oli vaihtoehtona lähteä Sastamalaan katsomaan
lentopallon CEV Cupin ottelua VaLePa - Andreoli Latina (ITA). Näin jälkikäteen
asiaa ajateltuani olisi ehkä sittenkin kannattanut käyttää kolme tuntia
elämästäni autossa istumiseen - lue MTV3:n juttu ko. ottelusta.
Jäähallille lähtiessäni odotin mielenkiintoista
kamppailua. Vaikka en ole aiemmin aktiivisesti seurannut alasarjakiekkoilua, niin
olen antanut itseni ymmärtää, että Raision ja Naantalin seurojen välillä
vallitsisi aika kiihkeä viha-rakkaus -suhde. Tämän vuoksi olinkin vähän
pettynyt ottelun antiin kahden ensimmäisen erän osalta. Peli ei ollut kovinkaan
korkeatasoista ja kiihkeyskin tipotiessään yleisön herättänyttä RNK-maalivahdin
tunteenpurkausta lukuun ottamatta.
VG:n mielenkiintoisimmat nimet olivat minulle tuttuja
neitsytmatkani jäljiltä. Jussi Sipponen ja Markus Laine olivat edelleen
parhaimmistoa, vaikka Sipponen jäikin tällä kertaa ”vain” tehoihin 2+0. Ottelun
tyylikästä ja informatiivista käsiohjelmaa lukiessani huomasin että en tunne
RNK:sta kuin yhden pelaajan. Hän oli liigassakin pelannut Jesse Saarinen, joka
oli tosin jostain syystä poissa keskiviikon derbystä. Tämän ottelun perusteella
raisiolaisten parhaimmistoon nimeäisin Pasi Palosen, Ville Riihimäen ja Niko
Tammelinin.
Kolmannessa erässä alkoi olla jo odottamaani tunnetta
jäällä, mikä kuului katsomoonkin pillin soidessa jäähyn merkiksi aiempia eriä
useammin. Silti ottelusta puuttui "se jokin" mitä odotin näkeväni kun matsiin lähtöä suunnittelin. VG voitti juhlaottelunsa lopulta 215 katsojan iloksi lukemin 6-3 ja jatkaa
sarjataulukossa kärkikahinoissa kakkosena (katso sarjataulukko linkki).
Raisiolaisten tilanne on huonompi, sillä he ovat tällä hetkellä taulukossa
kolmanneksi viimeisenä. Heidän yläpuolellaan tosin on muutama joukkue
ohittamisetäisyydellä parin pisteen päässä ja takaa tulevat ovat sentään kuuden
pisteen päässä.
Ehdin tällä kertaa paneutumaan ensimmäistä käyntiäni
paremmin ottelutapahtuman oheispalveluihin. Ensimmäiseltä kerralta tuttu
"kaikki tuntee kaikki ja minä olen ulkopuolinen" -fiilis voimistui
entisestään, kun erehdyin istumaan jonkun kovaäänisen kaikki tuntevan äiti-henkilön
edessä kaksi ensimmäistä erää. Harvoin annan tuollaisten matsin ulkopuolisten
asioiden häiritä itseäni katsomoissa, mutta nyt oli ihan pakko vaihtaa
istumapaikkaa kolmanteen erään.
Aurinkoareenalla yleisöä palvelee kahvio Ylänurkka, joka
on mukava lämmin paikka istua tauolla rupattelemassa tuttujen kanssa. Ajoissa
paikalle tulleet olivat onnistuneet varaamaan jopa hyvät istumapaikat
"baaritiskiltä" aivan lasin takaa. Kahvi oli normaalia kahviloiden
hintatasoa ja iso kahvi oli oikeasti aika iso. Muutenkin tuotesortimentti
näytti olevan kuin missä tahansa normaalissa kahvilassa, joten plussat siitä.
Hallin ulko-oven viereen oli tällä kertaa viritetty kaasugrilli
(viimeksi oli vain höyrymakkaraa Ylänurkassa). Makkarapisteen tuotevalikoimasta
tulee VG:lle täysi kymppi, sillä makkaran, sinapin ja ketsupin laadussa ei oltu
lähdetty "halvinta mitä tukusta löytyy" -linjalle. Makkara oli
Kivikylän Huiluntuhtia, sinappi tietysti Naantalissa valmistettavaa
Kotisinappia ja ketsuppina "turkulaista" Felixiä. Maku oli todella
hyvää ja hinta juuri sopiva, kaksi makkaraa lähti matkaani kolmella eurolla.
Koska kyseessä tosiaan oli VG:n 50-v. juhlaottelu, niin erätauoille
oli järjestetty ohjelmaakin. Ensimmäisellä tauolla jäällä esiintyi seuran nuori
taitoluistelija ja toisella tauolla oli lämärikisa ja arpajaiset. Näiltä
ohjelmanumeroilta odotin vähän enemmän, sillä ajattelin hallilla olevan oikein
tapahtuma sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta nyt siellä vain tapahtui
jotain. Pienillä jutuilla juhlaottelusta olisi saanut oikein kunnon tapahtuman ja
paljon juhlallisemmankin mitä se nyt oli.
Nyt kun tämä alasarjakiekkoilu on muutenkin tullut tutummaksi,
niin linkitän tähän vielä huikean videon mänttäläiseltä III-divarin
joukkueelta. Tämä pätkä kuvastaa minusta hyvin sitä mistä urheilussa on
parhaimmillaan kyse.
Kotimaisesta jalkapalloliigasta on kirjoitettu Joonas Sareliuksen ja Tuomas Peltosen toimesta urheiluopus Veikkausliigan tarinat ja sankarit, joka tuo nimensä mukaisesti esiin 22 vuotiaan liigan tarinoita ja sankareita.
Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran, kun kyseisiä opuksia oli myynnissä Veritas Stadionin VIP-tiloissa. Tiskin takana seisoi toinen kirjan tekijöistä, joten pakkohan
urheilumiehen oli heti käydä tällainen opus ostamassa omistuskirjoituksen kera.
Kirjassa kerrotaan 25 ikimuistoista hetkeä, 25 suurinta
sankaria ja lopuksi 100 hauskaa pikkutarinaa Veikkausliigasta. Nämä kaikki eri
osiot olivat mieleeni, mutta ehkä eniten nautin lopussa olleiden pikkutarinoiden lukemisesta.
Niitä olisi saanut olla enemmänkin. Suurimmat sankarit on minusta vaarallinen
otsikko, koska tällaisen listan tekeminen on kuitenkin aina vähän makuasia, kuten kirjan esipuheessakin todettiin. Suurimpia sankareita olisi ollut ehkä vähemmän rajaava sanavalinta.
Se minua jossain vaiheessa vähän häiritsi, että tarinoita
tuntui olevan aika paljon samoilta henkilöiltä. Luin jostain että
haastattelumateriaalia olisi ollut koossa 4-5 opusta varten, joten minusta
olisi ollut mukavampaa, että tarinoita olisi ollut laajeammalta rintamalta.
Näppituntumalta sanoisin, että muita enemmän muistelmia kirjan sivuille olivat
saaneet mm. Tero Taipale, Hasse Kallström ja Mikko Paatelainen.
En lähde sen tarkemmin kertomaan keitä tähtiä ja
millaisia tarinoita kirjassa esitellään, vaan toivon että jokainen hankkii
opuksen itselleen ja tutustuu siihen omakätisesti. Ensimmäinen noin tuhannen kirjan
painos pääsi jo loppumaan, mutta toinen painos ilmestyy marraskuun lopussa ja
ennakkotilauksia voi tehdä jo nyt (tilaa kirja tästä).
Annan kirjalle kouluasteikolla arvosanaksi 8,5 ja
suosittelen sitä vaikkapa iltalukemiseksi kaikille urheiluihmisille. Suomalainen urheilukulttuuri
tarvitsee lisää tällaisia opuksia kaikista lajeista. Kuten kirjan kirjoittajat esipuheessa toteavat, niin ilman historiaa ei ole kulttuuria.
Turun on sanottu olevan Suomen jalkapallopääkaupunki,
mutta tällä viikolla se tuntuu olevan myös jääkiekkopääkaupunki. Artukaisten HK
Areenalla pelataan Leijonien toimesta Karjala turnausta ja Kupittaallakin luisteltiin
torstaina kiekon perässä, kun kautta aikojen ensimmäinen Mestis Hockey Day järjestettiin
Marli Areenalla.
Tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, joka saavuttaisi
kiekko- tai ainakin mestisperheessä pesäpallon Itä – Länsi -ottelun aseman.
Ensimmäisen vuoden perusteella tapahtuman kiinnostavuuteen ja markkinointiin
kannattaisi panostaa vähän enemmän, sillä hallin lehtereillä oli aika väljää.
No, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta ja siitä se homma lähtee
kehittymään.
Ennen Etelä vs Pohjoinen ottelua hallissa järjestettiin
Mestiksen taitokisoja ja legendojen ottelu FIN – SWE, jossa ”yhteen iski” iso
nippu entisajan huippupelureita. Movemberia viettäneen Pena Matikaisen alaisuudessa Suomen joukkueessa pelasivat mm. Kurri,
Tikkanen, Blomgvist, isä-Nummelin, Ketola, Eloranta, Virta, Lumme, Ojanen ja
Lehtinen.
Kaiken kaikkiaan tapahtumista jäi mukava maku, mutta
yleisöä olisi saanut olla enemmän. Ajattelin ennakkoon, että samaan aikaan
pelattava Leijona-turnaus olisi tuonut paikalle paljon kiekkoihmisiä, mutta
taisi käydä juuri päinvastoin. Pitääpä tähän loppuun vielä todeta, että ”uusi
TuTo” on onnistunut hallinsa (vai kuka sen sitten omistaakaan) kehittämisessä.
Puitteet ovat menneet taas viime vuoteenkin verrattuna eteenpäin. Menkäähän
hyvät ihmiset tutustumaan Kupittaalle kun siellä jotain tapahtumia
järjestetään. Marli Areena on mukava sekoitus uutta ja vanhaa kompaktissa
koossa.
P.S. Olisin kirjoittanut tästä tapahtumasta jotain jatkoaika.comiinkin, mutta en voi, koska minun rekisteröitymislomakkeeni hylättiin
mitään selittelemättä. Ehkä siellä on ollut joku liian innokas laadun
tarkkailija, joka on nähnyt näitä raapustuksiani jossain..
Kävin sunnuntaina katsomassa tämän kauden ensimmäisen futsalin
liigamatsin Turussa, kun TPK sai vastaansa liigakenttiä viime vuodet hallinneen
Ilves FS:n Tampereelta. Pääsin siis toistamiseen vähän ajan sisällä seuraamaan
Ilveksen liikehdintää Turun taajama-alueella (Lue ykkösen nousukarsinnasta). TPK pelaa tällä kaudella seitsemän kotiotteluaan
Caribia Areenalla ja vain neljä ottelua perinteisessä Samppalinnan palloiluhallissa.
Sunnuntaina oli pelipaikkana Caribia, joka on minusta pelipaikkana erinomainen,
mutta siihen liittyy myös omat haasteensa. Hallin sijainti lähellä keskustaa on
hyvä ja parkkipaikkoja on paljon, joskin niiden maksullisuus saattaa harmittaa
joitain katsojia. Heille heitän vinkiksi yliopiston ilmaiset parkkipaikat,
jotka sijaitsevat moottorien toisella puolella vain parin sadan metrin
kävelymatkan päässä Caribiasta.
Hallin sijainti on hyvä myös sikäli, että ylioppilaskylä
sijaitsee aivan vieressä. Siinä olisi TPK:n markkinointihenkilöille (jos
sellaisia on) mahdollisuus saada uusia nuoria katsojia lajin pariin.
Kokemukseni mukaan futsal-katsomoissa onkin harmillisen paljon tilaa uusille
katsojille. Sunnuntain ottelua seurasi paikanpäälle selvästi alle 100 katsojaa.
Futsal on lajina erittäin tapahtumarikas ja nopeatempoinen, joten siinä on
kaikki hyvän urheilutapahtuman elementit olemassa. Minä pidän futsalin liigaa
erittäin viihdyttävänä sarjana ja siitä harvinaisena, että sen seuraaminen on
minusta viihdyttävämpää kuin maailman huippujen pelien katsominen televisiosta,
koska Suomessa pelaajilla on jonkun verran vapauksia eikä taktiikkaa ole viety
niin pitkälle, että homma menisi ihan kyttäilyksi, kuten maaotteluissa on usein
tapana. Lisäksi sisätiloissa pelattava futsal ei ole esimerkiksi Veikkausliigasta
poiketen lainkaan säiden armoilla. Mutta jotain lajista vielä puuttuu. Lento-
ja koripallon katsojalukuihin voisi olla saumoja, mutta se vaatisi hurjasti
markkinointityötä sekä oman lajiliiton sisällä että ”tavallisille katsojille”.
Caribia on pelipaikkana erittäin viihtyisä eikä normaalin
liikuntahallin oloinen, mutta aika sokkeloinen. Itse olen niin kokenut Caribian
kävijä, että liikkuminen onnistuu siellä helposti. Mutta jos ajattelen
tapahtumaan ensimmäistä kertaa tulevia katsojia, niin on varmasti konstikasta
löytää tie halliin joko alakerran kylpylän vastaanoton kautta tai yläkerrasta
ravintolatilojen läpi. Ottelutapahtuman järjestäjän kannattaisi panostaa sekä
ennakkoviestinnässä että paikanpäällä kulkureitin ja muiden otteluun saapumiseen
liittyvien ohjeiden levittämiseen, jotta kynnys paikanpäälle saapumiseen saisi
mahdollisimman matalaksi. Kehittämistarvetta olisi myös kahviopalveluissa,
mutta tiedän että tapahtumajärjestäjän kädet ovat siinä sidotut, koska
Caribialla on yksinoikeus näiden palveluiden tuottamiseen tapahtumienkin
aikana. Ja valitettavasti he eivät käytä kunnolla tätä yksinoikeuttaan. Minä
otin tällä kertaa perinteisen kisamakkaran sijasta puoliajalla juustoaterian.
Se ei tietystikään vetänyt vertoja talkoolaisten kunnolla käristämälle grillikyrsälle.
Hesburgerin lisäksi kahviopalveluita ei juurikaan ole tarjolla.
TPK – Ilves ottelun alku viivästyi noin kymmenen
minuuttia jonkun pukuhuonesählingin vuoksi. Ottelun lähdettyä käyntiin
kotijoukkue otti heti pelin hallintaansa. Oikeastaan koko ensimmäinen puoliaika
oli TPK:n hallintaa. Tauolle mentiinkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Heti toisen
puoliajan alussa sinipaidat iskivät vielä toisen häkin ja hallinta näytti
pysyvän isännillä. Hiljalleen Ilves sai kuitenkin pelin juonesta kiinni ja kun TPK
ei saanut viimeisteltyä muutamista hyvistä maalipaikoistaan, niin vierailijat
alkoivat hiljalleen kiriä. TPK otti virheet täyteen toisella puoliajalla jo
hyvissä ajoin, mutta yhtään kymppimetrin rangaistuspotkua ei kuitenkaan nähty.
Ilves otti takaa-ajossaan ensimmäisen kerran maalivahdin pois kentältä jo kun
ottelua oli vielä 5 minuuttia jäljellä.
Ottelun lopussa alkoi tunnetilakin kentällä jo nousta. Oman
mausteensa tähän toi minusta hommissaan vähän epäonnistunut vantaalais-rovaniemeläinen
tuomarikaksikko. Ilves teki voittomaalinsa TPK:n pelaajavalmentajan pahasta
sisäänpotkun harhasyötöstä. Molemmat sunnuntaina Caribialla esiintyneet
joukkueet olivat muuten uskoneet valmennuksensa pelaajan käsiin, mikä on
minusta hieman outoa. Luulisi että pelkästään valmentamiseen keskittyvän
pelinjohtajan kanssa tulokset olisivat parempia, mutta ehkä futsalissa kokemukset
ovat toisenlaisia. Ottelun loppunumerot olivat 2-5 Ilvekselle. Voitto oli
Ilvekselle sen liigahistorian 159. Tappion myötä TPK:n 100. liigavoitto antaa
vielä odottaa itseään. TPK:n parhaaksi pelaajaksi valittiin Kari-Pekka Koivunen
ja Ilvekseltä Juhana Jyrkiäinen. Jotain pinnojakin matsissa jaettiin ja ne
jakautuivat näin: 1 pts Antti Teittinen, Ilves – 2 pts Kari-Pekka Koivunen, TPK
– 3 pts Juhana Jyrkiäinen, Ilves. Ottelusta oli tarjolla striimi selostuksen
kera ja lähetys on nähtävissä jälkikäteenkin Monskan näköradiosta.
Kaiken kaikkiaan futsal-matsissa vierailusta jäi jälleen
positiivinen maku suuhun. Pelipaikka on pienistä haasteista huolimatta hyvä,
kuuluttaja oli erinomainen ja muutenkin paljon hyvän urheilutapahtuman
osatekijöitä on olemassa. Itse lisäisin vielä ottelutapahtumaan kuuluttajan tueksi
tunnelman nostamiseen dj:n musiikkeineen. Futsal otteluissa tapahtuu paljon ja
pelissä on hyvä tempo. Minusta futsal onkin ehkä suurimman kasvupotentiaalin
omaava sisäpalloilulaji, joka tosin vaatisi hartiavoimin työntekoa lajin
arvostuksen ja kiinnostavuuden nostamiseksi. Turussa lajin
kehittämismahdollisuudet nousevat uudelle tasolle kunhan uusi palloiluhalli
saadaan käyttöön.