Museu do futebol – Brassifutiksen syntysijoilla!

Lentopallon Maailmanliigaa pelattiin viikko sitten Brasiliassa São Paulon kainalossa sijaitsevassa São Bernardo do Campossa. Suomi voitti kolmesta pelistään yhden ja on tiukasti kiinni Maailmanliigapaikan suorassa säilyttämisessä. Olen epäonnisten sattumien vuoksi yhä Etelä-Amerikassa sairaalassa joukkuekaverin tukena, vaikka Maailmanliigan kotiturnaus Tampereella alkaa jo tänään. Saa nähdä jääkö koko huippuviikonloppu itseltäni väliin. Menkäähän kaikki muut ainakin sinne sankoin joukoin. Alla olevassa videossa on muistoja edellisestä Suomessa isketystä huikeasta Brassi-matsista (FIN - BRA 3-2).

Pitkittynyt reissu Brasiliassa tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua brasilialaisen jalkapallon historiaan, kun ystäväni päiväunien aikana suuntasin kävelylenkkini kohti lähellä sijaitsevaa Estádio do Pacaembu -jalkapallostadionia, jossa sijaitsee myös ”Museu do futebol”, eli brasilialaisen jalkapallon museo. Stadionin sisältä kuvaamani video löytyy tämän bloggauksen lopusta. Kyseinen stadion on myös kuuluisan Corinthians -joukkueen kotistadion. Muutama viikko sitten vierailin Toronton kiekkomuseossa ja täytyy kyllä todeta että kovasta maineestaan huolimatta kiekkomuseo jää tässä vertailussa vähän kakkoseksi. Saattaa toki olla että suurempi intohimoni jalkapalloa kohtaan myös painaa tässä vaakakuppia siihen suuntaan.

Museossa oppaanani toiminut vempain ilmoitti heti alussa brasilialaisista seuroista kertoessaan hyvin paikkaansa pitävän mietelauseen ”elämässä kaikki muu muuttuu, paitsi suosikkiseurasi”. Tämän viikon jälkeen minun etelä-amerikkalainen suosikkiseurani on ikuisesti Corinthians. Seuran historiaan tutustumisen lisäksi ystävääni hoitanut lääkäri oli henkeen ja vereen Corinthiano, joten "pakkohan" minunkin oli kyseinen seura valita, jotta pystyimme keskustelemaan jalkapallosta. Ja toipa tuo seura pienen vetovoitonkin minulle kukistettuaan pari päivää sitten Santosin hieman yllättäen Copa Libertadoresin välierässä. Museoon minut toivotti tervetulleeksi tietysti Pele. Tosin vain 1:1 kokoisen videotervehdyksen muodossa. Museossa näin paljon tarinoita jalkapallolegendoista sekä legendaarisista brasilialaisista seura- ja maajoukkueista. Kaikesta aisti miten iso asia futis täällä onkaan. Tästä hyvinä osoituksina museon kaupassa esillä olleet Corinthians passi ja syntymätodistus sekä myynnissä ollut Biblia do Corinthiano -kirja. Ja onhan maan lipussakin pallo näkyvästi esillä.


Pääsin museoon jostain syystä ilmaiseksi. Syy ei minulle missään vaiheessa selvinnyt, mutta en vastaankaan laittanut. Englannin ja espajan kielen taidoistani ei ollut juurikaan iloa, sillä kaikki oli portugalin kielellä. Onneksi sain matkaani puhelimen näköisen laitteen, josta pystyin kuuntelemaan tarinaa kustakin näyttelyhuoneesta englanniksi. Valitettavasti museossa ei saanut kuvata, joten muistot jäivät pääosin oman muistin varaan. Jonkun räpsyn sain sentään onneksi otettua.

Jalkapallo on saapunut Brasiliaan museon viereen oman katunsakin saaneen Charles Millerin mukana. Hän lähti Englantiin opiskelemaan ja palasi reissultaan myöhemmin jalkapallo ja sääntökirja mukanaan. Siitä alkoi brasilialaisen jalkapallon tarina. Matkaan mahtuu monenlaisia vaiheita, kuten (vasta) vuonna 1927 köyhienkin päästäminen kentälle ja katsomoon, Maracanã-stadionin rakennuttaminen MM-kisoja varten vuonna 1950 (finaalissa arvioiden mukaan 200.000 katsojaa) sekä tietysti paljon huippupelaajia ja huikeita saavutuksia. Mainittakoon pelaajista Pele, Taffarel, Dunga, Bebeto, Ronaldo, Rivaldo, Sócrates, Roberto Carlos, Garrincha, jne. Osansa näyttelyyn olivat saaneet myös kaikki MM-turnaukset (Braisilia osallistunut ainoana maana kaikkiin turnauksiin) sekä lajiharjoittelu, jota pääsi opiskelemaan sekä videoilta että itse ihan käytännössäkin erilaisten hauskojen pelien muodossa.

Kaiken kaikkiaan museo ja stadion olivat hyvin mielenkiintoinen vierailun kohde. Vähän harmittaa se, että en pääse Brasiliassa vietetystä lähes kahdesta viikosta huolimatta tutustumaan maan suurimpaan Maracanã ja kolmanneksi suurimpaan Morumbi stadioneihin, vaikka jälkimmäiseen on matkaa vain 17 km (54 min autolla Google mapsin mukaan). Mutta pitäähän sitä jotain jättää seuraavaankin kertaan.

Jotain jalkapallon tärkeydestä paikallisille täällä kertonee sekin, että käynnissä olevaa EM-turnausta seurataan täällä hyvin aktiivisesti. Televisiokanavat näyttävät kaikki matsit ja ihmisiä istuu katubaareissa pöytäkaupalla katsomassa niitä. Aika tavalla pienempää on kiinnostus Euroopassa esim. Etelä-Amerikan mestaruusturnausta kohtaan.