Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

torstai 8. elokuuta 2013

Etäistä alasarjafutista turistille

Penkkiurheilijan luonne ei katoa vaikka lomalle lähtisi. Olen perheeni kanssa lomareissulla kaukana Turun seudusta, mutta se ei estänyt minua suorittamasta penkkiurheiluharrastustani. Täällä Savonlinnassa kun sattui olemaan visiittimme kanssa samaan aikaan mielenkiintoinen Savonlinna vs Mikkeli futismatsi. Kyseessä oli III-divarin ”paikallisvääntö” kahden lähekkäin sijaitsevan kaupungin välillä, joiden välejä voidaan lyhyen kokemukseni mukaan kutsua aika viileiksi. Tunnelma tuntuu olevan vähän kuin suomalaisten ja ruotsalaisten tai turkulaisten ja tamperelaisten välillä.

Minulla ei ollut oikein mitään tietoa näistä joukkueista etukäteen, joten pääsin puhtaalta pöydältä tutustumaan Palloliiton Kaakkois-Suomen piirin taisteluun savonlinnalaisen STPS:n ja mikkeliläisen Savilahden Urheilijoiden välillä. Toivottavasti tämä Savilahti tosiaan on Mikkelissä, sillä tämä tieto pohjautuu 100%:sesti paikallisoppaani sanoihin, joissa saattaa joskus olla jotain värikynääkin mukana. Tai oikeastaan STPS:n nimen olin sentään ennen kuullut, koska yksi kaverini on pelannut siellä joskus aikoinaan Savonlinnassa asuessaan.

Ottelu pelattiin Savonlinnassa aurinoisella Kyrönniemen urheilukentällä, joka oli kaikessa DDR-henkisyydessään todella kaunis urheilupyhättö. Hyvän pääkatsomon ja mielenkiintoisen pukuhuonerakennuksen lisäksi turistien, ja etenkin oopperan ystävien, pyhiinvaelluskohde Olavinlinna sijaitsee aivan kentän kupeessa, kuten myös kauniit Saimaan vesistöt.

Ottelun sisäänpääsymaksu oli 5 euroa. Järjestyksenvalvoja/lipunmyyjä ei luvannut maalitakuuta tähän hintaan, mutta kertoi intoa täynnä että matsissa arvotaan ilmainen risteilylahjakortti. Jotenkin minusta tuntuu että nuo ilmaiset risteilyt eivät ole yleensä kovin ilmaisia. Turun seudulla asuvalle ne eivät ehkä ole ihan yhtä eksoottisia kuin sisämaassa asuville.

Harmiksemme ottelutapahtumassa ei ollut käsiohjelmaa, mutta onneksi oli sentään kuuluttaja maksavaa yleisöä palvelemassa. Heti pelaajaesittelyistä bongasimme (seuralaisen hyvillä pohjatiedoilla) pari Veikkausliigastakin tuttua nimeä. Vierasjoukkueesta kaikki olivat ”niinku nevöhööd”, mutta kotijoukkueesta Juuso Kautonen on tuttu liigaympyröistä KuPSin paidassa ja Zakaria Abahassine taas on pelannut RoPSissa ja JJK:ssa. Kotijoukkueestakin muut olivat paikallisia suuruuksia tai tuntemattomuuksia.

Ottelu oli alusta alkaen vauhdikasta ja viihdyttävää sekä III-divaripeliksi ihan hyvätasoista. Noin parinkymmenen minuutin kohdalla kotijoukkue sai rangaistuspotkun, joka ladattiin sen verran yli maalin, että veikkaan sen tipahtaneen Olavinlinnaan. Onneksi siellä saatiin oopperat päätökseen jo viime viikolla, niin ei tullut ongelmia esityslavalle ilmestyneestä nahkakuulasta. Kun kotijoukkue ei saanut pilkustaan maalia, niin tietysti heti vastahyökkäyksestä vieraat saivat oman mahdollisuutensa rangaistuspotkun muodossa. Sarjakärjessä porskuttava SavU käytti paikkansa paremmin hyväkseen ja siirtyivät pilkulta johtoon. Ensimmäisen puoliajan aikana kotijoukkue lahjoitti vielä toisenkin maalipaikan omilla tuhrimisillaan vierailijoille, jotka kiittivät ja lisäsivät johtonsa kahteen maaliin. Kotijoukkueella oli ehkä jopa vieraita enemmän paikkoja, mutta viimeistely oli luokatonta. Avauspuoliajan loppupuolella kelta-musta kotijoukkue nostatti kuitenkin noin sadan katsojan toiveita kaventamalla taukonumeroiksi 1-2.

Toisella puoliajalla vieraat pääsivät entistä paremmin viemään ottelua haluamallaan tavalla. Loppunumerot 1-3 syntyi sekin kotijoukkueen hölmöilystä, joten sarjapisteet lähtivät lopulta ihan ansaitusti vierasjoukkueen mukana Mikkelin suuntaan. Paikallisopastani tuntui harmittavan Mikkelin voitto jopa enemmän kuin omien tappio.

Kahviosta ostamani kahvi oli muuten oikein hyvä. Kisamakkara jätti hieman toivomisen varaa, mutta onpahan hyvä syy poiketa uudestaan STPS:n kotiottelussa, jos täälläpäin liikun. Jos vaikka olisivat ottaneet palautteestani vaarin ja ostaneet ensi kerraksi jotain parempaa makkaraa grilliin. Suosittelen kaikille matkaaville penkkiurheilijoille tutustumista myös matkakohteiden penkkiurheilutarjontaan. Penkkiurheilukokemukset täysin uusissa ympäristöissä saattaa tuoda mukavan lisän lomareissuun, kuten itselleni täällä Savonlinnassa kävi.

perjantai 2. elokuuta 2013

Sunnuntaina kaikki kannustamaan Turku-Pesistä


Tasa-arvo on hieno asia, mutta urheilussa se ei toteudu täysimääräisesti kovinkaan monessa lajissa, ainakaan palloilulajeissa. Harvoja poikkeuksia kotimaassa ovat pesäpallo ja lentopallo, joissa naisten pääsarjat ovat panostuksiltaan ja näkyvyyksiltään täysin verrannollisia miesten vastaavien kanssa. Tasa-arvo ei kuitenkaan ole syy siihen että aion mennä tulevana sunnuntaina ensimmäisen kerran tänä kesänä seuraamaan Turku-Pesiksen kotimatsia paikanpäälle.
 
Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa eläessäni Turku-Pesiksen matsissa ja kuten tuosta visiitistä kirjoittaessani totesin, niin viihdyin Kupittaan pesis-stadionilla oikein hyvin (Täyslaidallinen pesistä ja Pelipäivä-dokumenttiarvostelu). Tänä kesänä olen kuullut useista eri lähteistä vielä lisää positiivista palautetta Kupittaan suunnalta. Enkä ainoastaan viime viikonlopun osalta, jolloin Turku-Pesis houkutteli pesis-stadionille enemmän katsojia (1842) kuin FC Inter Veikkausliiga-otteluunsa muutaman sadan metrin päähän (1093).
 
Okei, tuossa pelissä oli paljon pesisleiriläisiä, mutta so what? Tällaisilla tempauksilla edistetään lajikulttuuria tarjoamalla nuorille huipputason peliä ilmaiseksi ja lisäksi saadaan aikaiseksi parempi tunnelma, jolloin myös maksavat asiakkaat viihtyvät paremmin. Turku-Pesis on tehnyt muitakin hyviä tempauksia tällä kaudella, kuten esim. osallistunut suunnistuksen Venlojen viestiin ja ollut sosiaalisessa mediassa aktiivinen (vielä kun heidät saisi Twitteriin). Yritystä ja meininkiä pesis-buumin sytyttämiseksi siis tuntuu olevan.
 
Minä ainakin suuntaan siis Kupittaalle tulevana sunnuntaina, kun Turkuun saapuu vierailemaan Mansen Räpsä. Tämä joidenkin mielestä vähän humoristisesti nimetty tamperelaisjoukkue nousi täksi kaudeksi pääsarjaan ja taistelee tällä hetkellä Turku-Pesiksen kanssa suunnilleen samoista sijoista. Turku-Pesiksellä on jäljellä kolme runkosarjan ottelua ja sijoitus on tällä hetkellä 10. 19 pisteellä. Tamperelaisten räpsät ovat pelanneet yhden ottelun vähemmän ja keränneet kaksi pistettä turkulaisia enemmän. Räpsä on tällä hetkellä sijalla 8., joka on käsitykseni mukaan viimeinen pleijareihin oikeuttava sija. Turku-Pesis saa runkosarjan päätöskierroksilla vastaansa vielä Mansen Räpsän lisäksi Jyväskylän (3.) ja Viinijärven (11.), joten Manselta ja Viinijärveltä pitäisi ainakin pisteet napata.
 
Minä koitan antaa tukeni sekä Turku-Pesiksen pleijaripaikan metsästykseen että pesis-buumin rakentamiseen puffaamalla tätä tulevaa matsia ennakkoon omien kanavieni kautta sekä myös raportoimalla siitä jälkikäteen. Lupaan ottaa myös mahdollisimman monta kaveria mukaani Kupittaalle viihtymään. Kannustetaan yhdessä turkulaiset naispesäpalloilijat Superpesiksen puolivälieriin!
 
 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Unikekona hölkkäilty - mitä seuraavaksi?

Pahoittelut blogin perimmäisestä aihepiiristä (penkkiurheilu) lipsumisesta, mutta sallittakoon tämä, koska kuitenkin urheilusta/liikunnasta on kyse.


Ennakkoon hehkuttamani Naantalin Löylyn järjestämä Unikeon aamuhölkkä (lue ennakkokirjoitus) täytti odotukset viime lauantaina. Edes DBTL-meiningeissä hengaileminen lähes puoleen yöhön asti ei laskenut sitä fiilistä, kun kello pirahti lauantaina 4:30 soimaan.


Kuva: Naantalin Löyly
Osallistujia oli kauniina kesäaamuna jalkeilla noin 100. Tämä on kuulemma ollut viime vuosina aika normaali taso, mutta vuodesta 1980 asti järjestetyn tapahtuman kultavuosina (1982-1984) lähtöviivalla on ollut jopa yli 400 kuntoilijaa. Toivon että ensi vuonna väkeä lähtisi mukaan tätä vuotta enemmän, sillä mitä enemmän samanhenkistä väkeä on paikalla, niin sen nautinnollisempaa hölkkäily on, vaikka yksilösuorituksesta onkin kyse.


Itse lenkki oli minulle osittaista tervanjuontia, koska jalat tuntuivat olevan vielä peiton alla, vaikka keho olikin pystyssä. Siitä huolimatta oli mukava kiertää heräilevän aurinkokaupungin katuja jo ennen kukonlaulua, koska se on niin normaalista poikkeavaa. Ainakin minulle.


Maalivaatteen alittamisen jälkeen kroppaan ja mieleen saadun hyvän olon lisäksi käteen iskettiin mitali. Talkoolaiset tarjosivat janoisille mehua ja nälkäisille banaania. Koska tämä Unikeon aamuhölkkä järjestetään nimensä mukaisesti Unikeonpäivänä, niin Naantalin ranta oli täynnä väkeä jo heti aamutuimaan. Monet olivat pukeutuneet teemaan sopivasti yöpukuun. Siirryin itsekin katsomaan valtakunnan virallisen Unikeon herättämistä.


Aikainen herätys ja Sport Trackerin mukaan 10,08 km taivallus olivat saaneet mahan sen verran kurnimaan, että Unikeon herättämisen jälkeen suuntasin vielä Naantalin Rantaravintolaan aamupalalle. Yöpukuihin pukeutunut henkilökunta tarjosi hyvän vastineen 8,5 euron hinnalle.


Tämä aamun aloitus oli niin mukava, että olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä taas ensi vuonna mukana tässä tapahtumassa. Ja nyt pohdin jo mielessäni mihin vastaavan tyyppisiin tapahtumiin voisin osallistua tässä välillä. Onko jollain hyviä ideoita mukavista massakuntoilutapahtumista – joko extreme-henkisistä tai vaikka vähän tavallisemmistakin?


Halusin linkittää tähän loppuun vielä jonkun aiheeseen sopivan videon. Tiukan väännön jälkeen Johnnyn biisi Ihana aamu vei niukan voiton Jonne Aaronin biisistä Ihanaa elämmää, joten olkaapaä hyvät.


Tässä vielä kuvia tapahtumasta ja tulokset.




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Perse ylös penkistä unikeot!

Intohimoisen penkkiurheilemisen lisäksi pidän myös kuntoilemisesta. Juhannuksen herkuttelun jälkeen tunsin oloni veteläksi ja löysäksi. Pari päivää myöhemmin päätin tehdä asialle jotain – kuten monesti aiemminkin. Tällä kertaa päätin onnistua – tehokkaampaa liikuntaa ja ravintoremppa! Kaiken tavoitteena on saada muutamia kiloja pois ja oma olo paremmaksi.
 
Tykkään osallistua erilaisiin tempauksiin sekä liikunnan saralla että muutenkin. Kuten aiemmin blogissani kirjoitin (lue Yöjuoksulle Aurajoen rannalle?), niin toukokuussa juostu Aurajoen yöjuoksu oli minusta hyvä liikuntatempaus. Nykynuoria ei houkutella hölkkätapahtumiin mitaleilla tai muilla perinteisillä hölkkäjutuilla. Nykyisin pitää olla jotain outoa ja erilaista – jotain extremeä. Tämän vuoksi tuon yöjuoksu-tapahtuman lisäksi minun mielestäni esim. Unikeon aamuhölkällä on hyvät mahdollisuudet kasvaa nykytasostaan ja saada nuoriakin liikkeelle.
 
Minä aion avata Unikeonpäivän lauantaina 27.7. 10 km aamuhölkällä ja jatkaa siitä viikonlopun viettoon Salo Volleyn parissa. Toivottavasti moni muukin innostuu aamuhölkästä ja lähtee viivalle 10 tai 6,5 km matkalle joko tosi- tai leikkimielellä. Olen kerran aikaisemmin osallistunut Unikeon aamuhölkkään ja täytyy kehua, että uuteen kesäpäivään heräävän Naantalin kiertäminen varhain aamulla lintujen laulun saattelemana auringonnousua seuraten on mitä mahtavin tapa aloittaa päivä. Mehun ja suihkun jälkeen voi mennä Naantalin vanhaan kaupunkiin seuraamaan valtakunnallisen virallisen unikeon herättämistä. Väkeä ja markkinahumua riittää Unikeonpäivänä Naantalissa.
 
Laittakaahan sana kiertämään ja haastakaa tuttunne mukaan kuntoilemaan! Lisätietoa Unikeon aamuhölkästä! 



torstai 11. heinäkuuta 2013

Mikäs peli tämä tällainen on? Sopupeli?


Monenlaisissa peleissä olen minäkin elämäni aikana ollut, mutta en aiemmin sellaisessa, johon jouduin / pääsin torstaina Veritas Stadionilla. Kyseessä oli nimittäin mitä todennäköisimmin sopupeli. Lähdin tähän Eurooppa-liiga -viikkoon kovin odotuksin (lue maanantain bloggaukseni: Euro-huumaa Turussa - Make it douple!) , mutta jouduin pettymään rankasti, kun lilliputit Luxemburg ja Färsaaret kävivät pistämässä Suomen futispääkaupungin polvilleen. Joillekin turkulaisten kyykyttäminen tuntuu tuottavan suurta mielihyvää, mutta kannattaa muistaa, että näihin peleihin pääsevät kokeilemaan toki muutkin joukkueet - riittää että pärjää kotoisessa Veikkausliigassa. Itsekään en tällä viikolla nähtyjä tuloksia helpolla sulata, mutta pyrin myös välttämään lyödyn lyömistä.

Intohimoisena twitteristinä (@penkkisport) tiirailin Interin pelin 1. puoliajalla luuriani tiiviisti. Yht’äkkiä silmiini osui muutamia viestejä täysin poikkeuksellisesta vedonlyönnistä. Muita Eurooppa-liigan otteluita oli pelattu noin kymppitonneilla, kun taas Interin peliin oli lyöty ”molemmat joukkueet tekevät maalin” lähes 300.000 eurolla. Vedonlyöntiammattilaisten mukaan tämä oli täysin poikkeuksellista, joten epäily vedonlyöntivilpistä heräsi.

Korostettakoon heti kättelyssä, että kumpaakaan joukkuetta ainakaan minä en epäillyt missään vaiheessa, koska pelaajien toimesta ei kentällä näkynyt mitään epäilyttävää. Vilkaisu tuomarinelikon nimiin ja kotimaihin vahvisti epäilyksiäni. Vaikka mistään kansalaisuudesta ei varmaan saisi olla mitään ennakkokäsityksiä, niin ehkä armenialainen tuomarinelikko ei kuulosta kaikkein vaikeimmin ostettavilta. Tuomarinelikon muodostivat Andranik Arsenyan, Erik Arevshatyan, Hovhannes Avagyan ja Manuk Fahradyan.

Kerroin puoliajalla muutamille tutuille näistä oudoista viesteistä, mutta silloin niihin suhtauduttiin vielä vähän naureskellen. Pelikellon osoittaessa 79 minuuttia alkoi Veritaksella tapahtua. Erotuomari Arsenyan vihelsi täysin mitättömästä tilanteesta rankkarin vieraille. Vihellys tuli sellaisella reaktiolla, että vaikka virhe olisi tapahtunutkin, niin piippaus tuli ainakin liian aikaisin. Vieraat pussittivat pallon 11 metristä maaliin ja moni vedonlyöjä hieroi varmasti käsiään. Periaatteessa heti seuraavasta tilanteesta vain minuuttia myöhemmin armenialaistuomari keksi pallon osuneen vierasjoukkueen puolustajan käteen rankkarialueella. Pallo taas 11 metriin ja vedonlyöjien käsien hieronta sen kun kiihtyi. Hollantilaisvahvistus Pim Bouwman latasi kuitenkin pallon ylärimaan ja oli TPS:n Wayne Brownin tapaan omalta osaltaan auttamassa joukkuettaan mahdollisen peliruuhkan välttämisessä.

Nyt mennään jo kuulopuheille, mutta kuulemma Interin epäonnistuneen pilkun jälkeen päätuomari oli ottanut katsekontaktin yläkerran herraan. Taisi palkkapussi vaihtua ongelmiksi. Ottelun jälkeen ainakaan toinen rajatuomari ei jäänyt kentälle kättelemään joukkueita kuten yleensä on tapana, vaan hän oli painellut päätä pahkaa pukuhuoneeseen. Tiedotusvälineiden edustajat yrittivät saada tuomareita kommentoimaan ottelua, mutta jostain syystä ottelun tuomaritarkkailija (englantilainen ex-huipputuomari Steve Bennett) oli kieltänyt tämän. Lehdistötilaisuudessa molempien joukkueiden kapteenit ja valmentajat olivat yhtä mieltä siitä että ottelussa nähtiin kaksi käsittämätöntä ja aiheetonta rangaistuspotkua. Veikkaan että tämän ottelun jälkipyykkiä tullaan pesemään jossain muuallakin kuin Veritas Stadionilla Interin huoltajan kopissa. Turkulainen NES Production hoiti ottelun videokuvauksen ja on toimittanut 90 min materiaalin Interille. Tuolle materiaalille tulee varmasti olemaan käyttöä muuallakin kuin Interin videopalaverissa.

Kaikki tämä edellä mainittu ei muuta sitä faktaa, että Interin olisi pitänyt mennä tästä otteluparista jatkoon (kuten myös TPS:n omastaan), vaikka tuomari tekisi kentällä ihan mitä sattuu. Inter yritti rakentaa peliä ja vastustaja taas yritti rikkoa sitä. Avauspuoliskolla vedot maalia kohti olivat 0-4 ja Magnus Bahne oli suorittanut kolme hienoa pelastusta. Toisella puoliajalla Interilläkin oli joitain maalipaikkoja, mutta tulosta vaan ei syntynyt – edes pilkulta.
 

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Euro-huumaa Turussa - Make it douple!

”Suomen jalkapallopääkaupungissa” päästään alkaneella viikolla nauttimaan kahdesti kansainvälisestä futiksesta, kun sekä TPS että Inter pelaavat toiset ja ratkaisevat Eurooppa-liigan 1. karsintakierroksen osaottelut kotikentällään Veritas Stadionilla.

Vaikka kotoisessa Veikkausliigassa pelataan minusta paljon mainettaan parempaa futista, on kuitenkin myönnettävä, että eurooppalaisittain kyseessä on, ja tulee myös jatkossa olemaan, kasvattajasarja. Minä saan ainakin suurimmat iloni niistä Veikkausliigan tiedotteista, joissa kerrotaan jonkun pelaajaan menevän testiin tai siirtyvän pysyvästi johonkin ulkomaalaiseen joukkueeseen.

UEFAn järjestämän arvontatilaisuuden tulosten jälkeen Suomessa oltiin erittäin positiivisin mielin. Jokainen 1. karsintakierrokselle osallistuva joukkue, eli turkulaisten lisäksi MIFK, sai kaadettavissa olevan vastustajan. Kasvattajaroolistaan huolimatta suomalaiset lähtivät ottelupareihin voittajasuosikkeina. Lopulta avausottelut vieraskentillä eivät tuoneet yhtään voittoa suomalaisille, mutta onneksi ratkaisevat ottelut pelataan kotimaan kamaralla.

Turun Euro-viikon aloittaa TPS, joka kohtaa tiistaina Veritas Stadionilla luxemburgilaisen AS Jeunesse Eschin. Avausotteluiden ehkä tyrmistyttävin tulos tuli juuri Luxemburgista, jossa isännät kaatoivat Tepsin lukemin 2-0. Uskon ja luotan että Tepsi menee kuitenkin tästä parista jatkoon pitämällä Kupittaalla maalinsa puhtaana, tekemällä kaksi maalia sekä hoitamalla lopulta ratkaisevankin pallon kotiyleisön tuella maalin perukoille.

Torstaina on vuorossa Inter, joka pelasi avausottelussa 1-1 tasapelin Färsaarilla. Inter katkaisi sunnuntaina voitottomien otteluiden putkensa Vaasassa ja luotan että aiempi voitoton putki vaihtuu nyt voittoputkeksi Vikingurin kustannuksella. VPS-pelin perusteella negatiivisissa merkeissä esillä ollut Irakli Sirbiladze haluaa kääntää huomion siihen mitä hän osaa parhaiten, eli maalintekoon. Vaasassa niitä syntyi kaksi ja uskon että färsaarelaisten verkkokin heiluu vähintään kertaalleen, mikä riittää jatkopaikkaan.

Toivottavasti yleisö löytää tiensä Veritakselle näihin molempiin otteluihin, jotka alkavat muuten Veikkausliiga-peleistä poiketen klo 19:00. Euro-pelipäivät ovat aina erityisiä juhlapäiviä, joten kannustetaan yhdessä molemmat turkulaiset jatkoon, niin saamme nauttia lisää Euro-herkkua 2. karsintakierroksella.

Tässä vielä jatkoonpääsyn lisäksi lisämotivaatiota TPS:lle! Saman voisi pienellä dubbauksella todeta myös Interille.

Kummeli - Sota

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Paavo Nurmi Games onnistui säästä huolimatta

Paavo Nurmen viikko sai ansaitsemansa päätöksen, kun sunnuntaina järjestetyt Paavo Nurmi kisat sujuivat ainakin penkkiurheilevan katsojan silmin tarkasteltuna hyvin. Tapahtuman järjestäjien, kuten varmasti myös monen muun yleisurheiluihmisen, unelmana on järjestää tulevaisuudessa Turussa Timanttiliigan osakilpailu, joka olisi valtava ponnistus sekä taloudellisesti että muutenkin järjestelyitä ajatellen. Lauantaina Paavo Nurmen perhetapahtumassa avauspuheen pitänyt turkulainen (yleis)urheilumies Ilkka Kanerva oli vakuuttunut että Suomen juhlavuonna 2017 Turussa järjestetään Timanttiliigan osakilpailu. Toivottavasti järjestäjät onnistuvat suunnitelmissaan ja Kanerva on oikeassa.

Markkinointi ja ennakkotiedottaminen viikolla järjestettyine oheistapahtumineen olivat onnistuneita, mutta ulkoilmatapahtumien järjestäjien painajainen toteutui kostean sään muodossa sunnuntaina. Vaikka yleisöä oli mukavasti paikalla, niin aurinkoinen päivä olisi varmasti lisännyt väkimäärää entisestään. Vaikka sade loppui oikeastaan jo tapahtuman alkaessa, jätti koko päivän kestänyt sade monet kotiin.

En ole käynyt kovinkaan ahkerasti yleisurheilukisoissa, joten kenttätapahtumien hyvä rytmitys pääsi vähän yllättämään meikäläisen. Koko ajan oli jotain seurattavaa käynnissä - välillä vähän liiankin paljon, kun lähes samaan aikaan oli keihästä, seivästä ja pituushyppääjää ilmassa. Jotain kehitettävääkin pitää aina keksiä, joten kun kisat tähtäävät askel kerrallaan kohti kansainvälistä huippua, niin aika pian kannattanee harkita kunnolla englantia taitavan kuuluttajan pestaamista tämän hyvällä otteella kotimaisella kielellä kuuluttavan kaverin työpariksi. Samoiten kellojen toiminnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä lyhyillä matkoilla kello ei pysähtynyt lainkaan, mutta pitkillä matkoilla kello taas pysäytettiin ensimmäisen juoksijan tultua maaliin.

Hyvästä kotimaisesta ja kansainvälisestä urheilijakaartista huolimatta tapahtuman lippujen hinnoittelu oli pidetty maltillisena, mikä oli hyvä asia. Pari kymppiä tuollaisesta tapahtumasta on varsin kohtuullinen veloitus. Kohtuullisuus oli sen sijaan karannut lapasesta tapahtuman kahviopisteissä. Hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa ja sen lisäksi palvelupisteet oli huonosti järjestetty. Kahvia sai vain pääkatsomon takaa ja makkaraa ja jäätelöä toiselta pitkältä sivulta katsomon takaa. No, tulipahan kuntoiltua jos sattui istumaan väärällä puolella stadionia ostoaikeitaan ajatellen. Ostin stadionille saapuessani vissyn ja kisamakkaran, jotka maksoivat yhteensä 6 euroa – makkara 2,5 e ja 0,5 l vissy 3,5 e. Kahvi oli suht normaalissa tapahtumahinnassa, kun pahvikupillisesta sai maksaa 2 euroa. Tavallisen pienen sokerimunkin hinnaksi oli keksitty 3 euroa, joten sellaisen jätin naurun saattelemana ostamatta, jotta ei tarvitse haastaa myyjää oikeuteen aseettomasta ryöstöstä tai sen yrityksestä.

Kisojen tulosraportoinnin jätän jälleen muille medioille, mutta mainittakoon kuitenkin muutamia mielenkiintoisia suomalaissuorituksia. Keihäässä oli huikea taso, vaikka Pitkämäki ja Ruuskanen joutuivat jäämään pois kisasta. Mannion voittoheitto oli komeaa katsottavaa, mutta illan parasta keihäsantia olivat kuitenkin kotistadionillaan heittäneen Tuomas Laaksosen ennätyskaaret. Turkulainen otti keihäskommuunin johtajan valtikan haltuunsa parantamalla ennätystään peräti kuusi metriä. Jos jollekin tuo keihäskommuuni on vieras termi, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän Facebook-sivuihinsa. Seipäässä Minna Nikkanen kukisti hyvällä tuloksella lainaseipäillä ilman tulosta jääneen kauden kärkituloksen viikko sitten hypänneen kuubalaisnaisen. SE korkeudestakin Minna teki kolme kelvollista yritystä. Miesten satasella mielenkiintoisin nimi jäi alkueriin, mutta oli silti yksi illan suurimmista voittajista, sillä Hannu Hämäläinen palasi kilparadoille imusolmukesyövän selätettyään. Näiden lisäksi esimerkiksi pituuskisassa nähtiin kutakuinkin kaikki kotimaiset kärkinimet, juoksumatkoilla mm. MM-kisarajoja jahtaavat Niclas Sandells ja Sandra Eriksson sekä monia kansainvälisiä huippuja ja kotimaisia tulevaisuuden toivoja monessa eri lajissa.

Urheilijoiden hyvien suoritusten lisäksi kehut ansaitsee myös yleisö, joka eli hyvin tapahtumassa mukana kannustaen niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kilpailijoita tasapuolisesti. Ensi kesän PN kisoja odottaessa voi yleisurheilun nälkää tyydyttää vaikkapa seuraamalla Eliittikisat-kiertuetta, Tampereella järjestettäviäNuorten EM-kisoja tai Turussa järjestettäviä Tilastopaja Cupeja.