Vieraskynä: TPS – minne menet kaudella 2015-2016?

Blogini tekee uuden aluevaltauksen, kun oman näppäimistöni lisäksi tekstiä tulee myös toisen kirjoittajan näppäimistön kautta. "Vieraskynä" paneutuu kesähelteiden kynnyksellä kirjoituksessaan HC TPS:n tilanteeseen ensi talvea silmälläpitäen.

 

-PenkkiSporttaaja-

  

 

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-

 

Jos nyt kuvitellaan että nyt on edellinen kausi oikeasti taputeltu ja kaikki edelliskauden karmeudet ovat takana päin, niin on aika luoda hieman katsetta jo tulevaan kauteen. TPS on kauden jälkeenkin toki pysynyt hyvin otsikoissa, niin hyvässä kuin pahassakin. Tuoreessa muistissa on TPS:n organisaation ilmoitus että kausikorttikatsomoon tullaan sitten fanipaita päällä. Noh, eihän sitä nyt oltu ihan loppuun asti ajateltu sitäkään ilmoitusta ja se vedettiin sitten jonkin ajan kuluttua takaisin. Eipä siitä hirveästi positiivista palautetta tullut Tepsille ei. Toivottavasti tästä jotain opittiin ja kuprut vedetään suoraksi nyt hieman erilaisella asenteella.

 

Tepsin pelaajatilanne

 

Teemu Lassila jatkaa TPS-maalilla, taustalla lupaavat Oskari Setänen ja Alexandar Georgijev. Tälle osastolle voidaan hakea Lassilalle vielä kirittäjää jos nuoret eivät pysy liigatahdissa.

 

Puolustuksessa Tepsillä on johtotähtenä viime kaudella ison osan loukkaantuneena ollut Petteri Nummelin. Kokenutta kaartia edustavat myös Lukosta tullut Harri Tikkanen. Sopimuksia on myös puolustajilla Aleksi Anttalainen, Martin Berger, Elmeri Eronen, Jani Forsström, Niklas Friman, Miro Keskitalo ja Tarmo Reunanen. 42-vuotias Nummelin kaipaa varmasti lisää tukea kokeneimmista pelaajista, joista Jesse Dudas voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Try-Out sopimuksella oleva kanukkipakki voi olla johtavia pakkeja Turussa ensi kaudella… tai sitten ei.

 

Hyökkäykseen TPS on satsannut eniten. Eric Perrin on tulopuolella varmasti tällä hetkellä se isoin kala, kova satsaus on myös Dave Spinan liittyminen turkulaisjengiin. Myös Jerry Ahtola teki Lukossa kovaa jälkeä, nyt siis Turussa. Kun tähän lisätään sellaiset nimet kuin Jonne Virtanen, Patrik Virta, Lauri Tukonen, Mikko Rantanen, Ilkka Pikkarainen, Patrik Moisio, Teemu Lämsä, Tadas Kumeliauskas, Tero Koskiranta, Niclas Lucenius, Alexander Ruuttu ja Elias Karvonen, niin tulostakin luulisi tulevan.

 

Rosteriin tulee todennäköisesti vielä muutoksia ja etenkin puolustukseen on pakko hankkia lisää voimaa. Kuka ja milloin, se jää nähtäväksi. Huhuja on toki liikkeellä jo nyt, mutta kauden alkuunkin on aikaa vielä runsaasti.

 

Valmennussekoilut takana?

 

TPS:n valmennuspuoli pitäisi taas olla kutakuinkin kunnossa. Nimilista on ainakin kova, sillä Urheilujohtajana jatkaa Antero Niittymäki, päävalmentajana Ari-Pekka Selin ja apulaisvalmentajina Jani Kiviharju, Jarno Pikkarainen ja Kimmo Rintanen. Maalivahtivalmentajana Fredrik Norrena. Kyllähän jo tässä vaiheessa kautta voi lupailla että TPS ottaa enemmän pisteitä kuin viime kaudella jo senkin takia että Liigassa tulee olemaan yksi joukkue enemmän. KooKoo nousi nyt Liigaan, joten Turussakin nähdään pitkästä aikaa kouvolalaiskiekkoa.

 

TPS on pelannut viimeksi oikeaa Playoffs-kiekkoa 2009-2010 kaudella, jolloin se voitti lähes sensaatiomaisesti mestaruuden. Ennen viime kaudenkin alkua viimeisimmät veikkausvihjeet syyskuun kieppeillä povasivat TPS:tä Liigan yllättäjäjoukkuetta. Ehkä tulevalla kaudella saadaan jo toiveihin täyttymystä  ja turkulaisille suotaisiin siivua playoffs-kahinoista? Se vaatii kyllä yhteen hiileen puhaltamista niin pelaajilta, valmentajilta, taustajoukoilta kuin faneiltakin. Tätä ei ole moneen kauteen nähty, joten nyt on aika herätä syksyllä yhteisen hyvän puolesta syksyllä. Ja ihan kauden alusta alkaen.

 

"Vieraskynä"

Biisoneilla ei pallo hukassa, vaan sukassa

Olin viime viikolla mukana kuunteluoppilaana Turun Sanomien järjestämässä ”Onko pallo hallussa?” -paneelikeskustelussa, jossa kukaan panelisteista ei uskaltanut alussa vastata myöntävästi kun heiltä kysyttiin onko pallo hukassa Turkulaisessa palloilussa, mutta valtaosa ajasta käytettiin kuitenkin ongelmien ruotimiseen. Turun palloilussa ei ole ainakaan tänä keväänä ollut peliväline hukassa, sillä menestystä on tullut mm. vesipallossa, lentopallossa, jääkiekossa, ringetessä ja koripallossa. Toki jos kapein turkulaisin lasein asiaa tarkastellaan, niin peliväline on hukassa, sillä mainetta ovat ylläpitäneet oman kylän juniorit ja lähikuntien (Raisio, Loimaa, Salo) aikuisjoukkueet.

Viime viikolla Turun HK Areenalla saatiin nauttia kahdesta Korisliigan finaaliottelusta, kun Loimaan Bisons tuli ”isolle kirkolle” pelaamaan finaaliottelut Joensuun Katajaa vastaan. Molemmat etäkotiottelut päättyivät loimaalaisten voittoihin ja kun Kataja teki saman tempun kotonaan, siirtyy ratkaisu Joensuuhun ja 5. osaotteluun. Turun seudun penkkiurheilun ystävien kannalta oli hienoa että Bisons voitti molemmat ottelunsa Turussa.

Kuva: HK Areena

Henkilökohtaisesti toivoin onnistumisia myös ”Turun omalle pojalle”, eli Teemu Rannikolle. Taitava pitkän ja hienon korisuran tehnyt TuNMKY:n kasvatti ei kuitenkaan päässyt loistamaan kummassakaan Turun ottelussa HK Areenan lasivitriiniä lukuun ottamatta. Ensimmäisessä ottelussa Bisons puolusti Rannikon ulos ja toisessa ottelussa ei muuten vaan tainnut olla aivan ”lentokeli” eikä pallotaituri päässyt oikein omalle tasolleen.

Ottelut tarjosivat kuitenkin hyvän penkkiurheilukokemuksen. HK Areena on osoittanut kyntensä erilaisten tapahtumien, myös sisäpalloilun, järjestämispaikkana, mutta se on pakko todeta että kyllähän tuo n. 2800 katsojaa näyttää tuossa hallissa aika vaatimattomalta määrältä, vaikka se on valtava lukema kotimaiselle sisäpalloilulle. Toinen asia mikä HK Areenalla ei oikein koskaan toimi, on myynti, mutta ei paneuduta sen ongelmiin nyt tässä (taas) sen enempää.

Tähän loppuun haluan esittää vielä kiitokseni Biisoneiden taustoille otteluiden tuomisesta Turkuun, jossa on ollut jo liian pitkään koripallotyhjiö TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin kadottua palloilukartoilta. Otteluiden järjestelyissä oli varmasti iso homma muutenkin historiallisen rankan kauden jälkeen, mutta hyvät ottelut ja kotivoitot olivat varmasti makoisa vastine tälle talkooponnistukselle.
 Palloilutalven päättävien korisfinaaleiden ja jääkiekon MM-kisojen päätyessä on hyvä hetki kääntää katse jo alkaneeseen kesäkauteen. Pidetään peukkuja ettei pallo ole Turun seudulla hukassa kesälajeissa(kaan). Avitetaan tässä jokainen parhaan kykymme mukaan miehittämällä kaikki mahdolliset katsomot! 

 

 

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

 

Turun Derby avasi futiskauden!

Siinä sitten oli. Aivan pääsiäisen kynnyksellä pelattiin tämän kauden ainoa Turun Derby. Ennakko-odotusten mukaisesti Inter voitti ottelun ja jatkaa 1-3 lukemin Suomen Cupissa seuraavalle kierrokselle. Ottelu tarjosi ihan mukavaa urheiluviihdettä sekä paikanpäälle saapuneille että kuuleman mukaan huonolla laadulla VeikkausTV:n seuraajille. Itse pääsin nauttimaan ottelusta livenä Tero Karhun selostuksella, koska istuin melko lähellä herran työpistettä. En lähde taaskaan raportissani ruotimaan joukkueiden pelaamista, vaan puutun tapojeni mukaisesti tapahtumaan ja muihin epäolennaisuuksiin.

Minua Twitterissä seuraavat ovat varmasti jo nähneet mielipiteeni ottelun pelipaikasta. Ymmärrän TPS:n halun pitää kiinni kotiedusta, mutta oliko heillä oikeasti edes mitään etua Yläkentästä, kun ovat kuitenkin tottuneet Veritaksella pelaamaan. Saamieni tietojen mukaan Veritaksen suunnalta oli tarjottu sitä pelipaikaksi niin että kulut ja tulot olisivat menneet puoliksi seurojen kesken. Olen varma että se ratkaisu oli tuonut edelleen talousvaikeuksissa (IS 1.4.2015) olevan Tepsin kassaan enemmän pelimerkkejä kuin tämä Yläkentän peli. Toki heidän oli varmasti hyvä testata tulevan kotikentän toimivuus tositilanteessa.

Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin yli 1.000, mutta faktat tuntien se ei voine pitää paikkaansa. Pääkatsomoon mahtuu 610 henkilöä (mitoitus on varmaan se standardi 52 cm tms., jonka ihmiset tosiaan tarvitsevat) eikä se ollut täynnä. Esimerkiksi alin penkkirivi oli melko tyhjä ja muiltakin riveiltä löytyi kyllä tilaa. Päätyyn oli tuotu Kupittaalta 5 kpl siirrettäviä katsomoita, joihin mahtuu noin 50 ihmistä kuhunkin. Eli ottelun maksimi oli noin 860 ja siitä oli käytössä ehkä noin 800. Kauas ollaan siis tultu niistä ajoista kun derbyt kiinnosti ”koko kaupunkia” ja niitä mainostettiin muuallakin kuin somessa fanaatikoille. Minunkin kaveripiiristäni moni jäi pois koska eivät tienneet matsista tai ”kun ei siellä kuitenkaan ole kunnollista katselutilaa”.

Interin joukkueesta jäi mielenkiintoisimpana nimenä mieleen Vahid Hambo. Hän osoitti tänään vaarallisuutensa sekä vastustajalle että omalle joukkueelle. Vaikka punainen kortti (ja vastustajan faneille tuulettaminen) oli täysin typerä teko, niin hänen kaltaisiaan persoonia tarvitaan kentille. Suomessa on nykyisin lajissa kuin lajissa pelaajat menossa harmaaksi massaksi. Yleisö tulee paikanpäälle viihtymään ja seuraamaan mielenkiintoisia persoonia, jollainen Hambo selvästi on. Kaan Kairinen oli pettymys ennakkohehkutuksiin verrattuna, mutta nuorukainen taisi olla vähän vieraalla pelipaikalla? Mó:n peli on yhtä tahmeaa kuin se on ollut taiteilijanimen käyttöönotosta lähtien. Itse en olisi palkinnut Ojalaa parhaaksi pelaajaksi. Jotain herran aiemmasta loistosta on kadonnut Ruotsin pettymyksen aikana. Interille tyypillisesti kokoonpanossa oli myös muutama täysin turisti ulkomaalais”vahvistus”, kuten esim. tämä jo viime kaudella turkulaisia hämmästyttänyt Da Costa.

Tepsin materiaali paini selvästi eri sarjassa kuin Interin. Nuoret (pl. Hyyrynen) pelaajat olivat tietysti vielä ajoittain vähän vastaanottajan roolissa, mutta ajoittain isäntienkin peli kulki mallikkaasti. Esimerkiksi ainoaksi jäänyt maali oli erittäin hieno suoritus sekä syötön että viimeistelyn osalta. Uskon Tepsillä olevan edessä hyvä kausi Ykkösessä. Nouseminen on tietysti todella vaikeaa ja paljon on tietysti nuorella porukalla itseluottamuksen kannalta kiinni siitä miten pelit lähtevät kulkemaan kauden alussa. Positiivisina asioina mieleen jäi Juri Kinnusen vahvat otteet laitapakin tontilla ja hyvät nousut. Minusta Ojala pelasi vaisun derbyn, mutta ehkä siitä saa ”syyttää” Kinnusen hyvää peliä. Tepsin kohdalla suurin mielenkiinto kaudella tullee olemaan nuorten pelaajien kehittymisen ja eteenpäinmenon seuraaminen.

Turun Derby käynnisti minun osaltani tämän futiskauden ja nyt odotan jo vesi kielellä sekä Veikkausliigan että Ykkösen käynnistymistä. Aion käydä ahkerasti molemmissa peleissä tukemassa turkulaista huippufutista. Työpaikkani ovelta on Veritakselle 1,2 km ja Yläkentälle 850 m, joten ainakin turkulainen jalkapallo on minulle hyvin saavutettavissa.

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Ihanaa aikaa tämä kevät: PlayOff huumaa ja sitä kaivattua menestystä myös Turun seudulle!

Intohimoisen penkkiurheilijan korvin vähän ivalliselta kuulostavan väitteen mukaan suomalaiset eivät ole urheiluhullua vaan menestyshullua kansaa. Keväinen tiistai-ilta Turussa oli omiaan vahvistamaan tämän sanonnan väitettä, kun aikuisten liigakaudella keskimäärin 5444 katsojaa (poissaolevat kausikorttilaiset mukaan luettuna) kerännyt HK Areena täyttyi lähes ääriään myöten A-juniorien mahdollisesti ratkaisevaan SM-finaaliin. Entisestään tätä sanontaa vahvistaa vilkaisu A-poikien tämän kauden katsojakeskiarvoihin, joka oli heidän runkosarjassa 116, puolivälierissä 511, välierissä 2579 ja finaaleissa 7639.
 
Jotkut pitävät menestyshulluutta hyvinkin negatiivisena asiana, mutta itse näen siinä myös hyviä puolia, kuten sen, että se osoittaa kiinnostuksen penkkiurheilua kohtaan kytevän kansan syvissä riveissä. Urheiluporukoiden tehtäväksi jää tehdä (ja markkinoida) runkosarjan otteluistakin niin hyviä ja kiinnostavia tapahtumia, että menestystä odottavat eivät malta jäädä pois lehtereiltä.
 
En lähde normaaliin tapaan ruotimaan itse ottelua sen enempää, vaan keskityn enemmän tapahtumaan. Se on kuitenkin todettava, että oli hienoa että TPS onnistui katkaisemaan ottelusarjan heti ensimmäisellä yrityksellä ennätysyleisön (10.620) edessä. Voitto oli hieno palkinto paitsi pelaajille, niin myös kesken kauden liigajoukkueesta A-junnuihin tiputetulle päävalmentaja Mikko Haapakoskelle sekä pitkin kautta lähes kaikessa mahdollisessa epäonnistuneelle TPS-organisaatiolle.
 
Olen monesti eri yhteyksissä ja kanavissa kritisoinut jääkiekko-otteluita (etenkin Turussa) täydellisestä tunnelman ja oikean tapahtumafiiliksen puutteesta. Se että 20 henkilöä laulaa hiljaisella äänellä silloin sun tällöin ja loput taputtaa 10 sekuntia maalin jälkeen (jos sellainen sattuu tulemaan) ei ole minusta tunnelmaa. Ja sellaista HK Areenallakin on hieman kärjistäen välillä ollut. Erittäin positiivinen poikkeus oli taannoinen vierailuni Jokerien KHL-matsiin. Siellä oli oikeasti panostettu TAPAHTUMAN tekemiseen eikä vain ottelun. Nyt tiistaina Turussa oli samaa meininkiä. Uskon että tapahtuman tekijöillekin tiistai oli nykyisiä liigapelejä hienompi ja helpompi, koska väkeä oli paljon ja se oli jo ennakkoonkin ”viritetty oikeaan tilaan”.
 
Tiedostaa matti meikäläinen sen tai ei, niin asiakas, eli katsoja, kokee ottelun kokonaistapahtumana, joka muodostuu sarjasta pieniä asioita. Tiistain positiivisuuden siemen oli istutettu jo aiemmissa A-poikien peleissä ja sen kasvattaminen alkoi tiistaina jo parkkipaikalta, jossa ei perittykään sitä normaalisti välttämätöntä parkkimaksua. Lipunmyyntiä oli helpotettu tuomalla pääsylippujen myyjiä ”kävelypromenadin” varten. Positiivinen asiakaskokemus vahvistui vielä esim. edullisella (ehkä liiankin?) lipun hinnalla ja jouhevalla tarkistuksella niin lipun kuin turvallisuusasioidenkin suhteen.

Ottelun alun lähestyessä tapahtumatiimi (vai miksi sitä mahdetaan nimittää) oli tehnyt vahvaa työtä ja videotaulun, valojen, musiikin, savukoneiden ja confettien avulla saatiin tunnelmaa nostettua heti alusta alkaen kohti HK Areenan aika korkealla sijaitsevaa kattoa. Ottelun aikana mediakuution hyödyntäminen jatkui ja yleisön aktivoimisessakin oltiin perstuntumalla aktiivisempia kuin normaalisti, mikä saattaa johtua osittain siitäkin että tällä kertaa väki oli sellaisessa moodissa, että se lähti mukaan lähes kaikkeen (kiss cam, dance cam, desibelimittari, aallot, tuotteiden katsomoon heittäminen, yms.).

Mitkään sirkushuvit ja hyvän ottelutapahtuman lisämausteet eivät tietysti pelasta sitä jos itse peli on heikkotasoinen. Tällä kertaa tähtimerkit olivat kohdillaan myös tältä osin. Peli oli tasoltaan ihan hyvä ja käsikirjoitus oli jännittävä, kun vierailijat nousivat lopussa vielä kiusaamaan viimeistä naulaa HPK:n arkkuun naputellutta kotijoukkuetta. Lopulta HPK:sta ei kuitenkaan ollut TPS:n kultahaaveita murskaamaan, vaan HK Areenan tapahtumatiimi pääsi irrottelemaan myös ottelun jälkeisillä tehosteilla ja hehkutuksilla täysin rinnoin.
 
Oman osansa hunajasta saivat siis ihan kaikki ottelutapahtumaan osallistuneet. Hymy huulilla kotimatkalle lähtivät varmasti niin pelaajat, TPS-organisaatio, tapahtuman työntekijät kuin katsojatkin.
 
Turun seudun palloilumenestystä on kritisoitu pitkin talvea, mutta eipä tämä kuluva viikko nyt niin kovin synkkä ole ollut. Ensin viime viikonloppuna RNK:n naiset nappasivat Raisiossa ringeten SM-pronssia, tiistaina TPS A-poikien SM-kullan ja keskiviikkona LP Viesti (naiset) Salosta aloittaa lentopallon Mestaruusliigan finaalisarjan ja Raision Loimu (miehet) välieräsarjan. Pidetään siis peukkuja jatkossakin alueemme urheilijoille ja joukkueille ja täytetään katsomot ääriään myöten. 

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Futsal ansaitsisi parempaa!

Heti tämänkertaisen bloggauksen alkuun haluan korostaa ja alleviivata, että sydämeni sykkii futsalille, jota tämänkertainen bloggaukseni käsittelee. Harrastan itsekin aktiivisesti futsalia ja olen ollut mukana järjestämässä alasarjatasolla futsalin harrasteturnauksia ja toiminut monissakin tehtävissä futsaljoukkueessamme.

MUTTA maanantaina Salossa pelatusta futsalmaaottelusta Suomi (world ranking 49.) vs Unkari (32.) en keksi juuri mitään hyvää sanottavaa. Kriittisesti katsottuna ainoa hyvä asia oli ottelun pelaaminen Salossa, jossa on hyvä palloiluhalli ja jonne minulla on lyhyt matka. Siihen hyvät asiat oikeastaan sitten jäävätkin. En tapojeni mukaan kirjoita ottelusta pelillistä raporttia (jätän sen muille, kuten esim. Kymppipaikka), vaan keskityn ottelutapahtumasta raportointiin. Tosin tästä kokemuksesta on vaikea puhua ottelutapahtumana, koska ottelun ympärillä ei juurikaan ollut mitään tapahtumaa, vaan tapahtuman järjestäminen oli monilta osin hoidettu täysin puolivillaisesti.

Ensinnäkin ottelun markkinointi oli vähäistä ja vaatimatonta, mikä näkyi selvästi myös Salohallin lehtereillä. Hienon ja hyvin yleisöä vetävän hallin katsomotiloista puolet oli kokonaan tyhjänä ja käyttämättä eikä käytössä ollutkaan puolisko ollut täynnä. Tämä on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon kuinka paljon harrastajia jalkapallolla ja futsalilla on jo pelkästään Salossa ja Turun piirissä ylipäätään. Ja lisäksi Salossa ja muualla Turun talousalueella elää iso joukko penkkiurheilijoita, jotka olisivat hyvinkin voineet lähteä tutustumaan uuteen lajiin, kun oikein maaottelu on tuotu kotinurkille.

Nimimerkki @msipilai kommentoi Twitterissä ottelusta paistavan pienoisen puuhastelun ja se on kyllä helppo allekirjoittaa. Maaottelu näytti enemmänkin hyvin järjestetyltä junioriturnaukselta kuin arvokkaalta maaottelutapahtumalta. Tämä kritiikki koskee kaikkia ottelun järjestelyjä lähtien aina kahviopisteistä, musiikista, kuulutuksesta ja käsiohjelmasta, jossa ei ollut edes lähes kaikille tuntemattomien pelaajien numeroita. Paikalla olleista Palloliiton työntekijöistäkin huokui jotenkin pakkopullan leipominen suuren juhlapäivän sijasta. On hyvin vaikea kuvitella että Huuhkajien harjoitusmaaottelutapahtuma voisi olla lähimainkaan tämän kaltainen. Vaikka futsalia pidetäänkin Suomessa jalkapallon jalkavaimona tai pikkuveljenä, ei tällaisen ottelutapahtuman järjestäminen saisi olla mahdollista.

Futsal on parhaimmillaan hieno, vauhdikas ja yleisöön menevä laji, mutta näitä hienouksia ei maanantaina Salohalliin saapuneille paljastettu. Huonon tapahtumajärjestelyn lisäksi kotijoukkueen pelillinen esitys oli maanantaina hajuton ja väritön. Toivottavasti tiistaina 10.2. kello 18:30 pelattava toinen harjoitusottelu tarjoaa katsojille parketilla parempaa futsal-viihdettä ja oikean tapahtuman parketin ulkopuolella. Itse en aio matkustaa paikalle ja valitettavan moni tuntui hallin käytävillä puhisevan samaa pelin jälkeen. Toivon että maanantaina pettymyksen futsalin parissa kokeneet antavat tälle hienolle lajille uuden mahdollisuuden ja saapuvat seuraamaan jotakin Futsal-liigan ottelua. Kyseessä on todella vauhdikas ja mukaansatempaava laji, jonka olisi pikaisesti päästävä pois jalkapallon pikkuveljen asemasta.

Ugh, olen puhunut ja purkanut suurten odotusten ja heikon kokemuksen välisen gapin. Seuraavassa bloggauksessani pyrin olemaan taas positiivisempi. ;)

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Matseissa käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Sinivalkoinen #palloilubuumi

Suomi on ollut pitkään hiihto- ja keihäänheittomaa. Viime vuosikymmeninä ykkösketjuun on noussut uusiakin suosikkilajeja, kuten jääkiekko ja F1. Viime vuodet omaa rynnistystään ovat virittäneet maailmanlaajuisesti top-4 suurlajeihin kuuluvat koripallo ja lentopallo.

Seuraavien viikkojen aikana jommallakummalla, tai miksei molemmillakin, lajilla on mahdollisuus heittää vielä uusi nitro-pilleri bensatankkiin menestymällä hyvin MM-kisoissa. Jo kisoihin pääseminen on kova juttu! Koripalloliiton arvokasta kabinettityötä yhtään väheksymättä pitää nostaa hattua vielä erikseen lentopallolle, joka raivasi tiensä kisoihin pelaamalla.

Monissa eri yhteyksissä on todettu ettei Suomi ole urheilu- vaan menestyshullu kansa. Menestyminen suurlajin MM-kisoissa toisi sisäpalloiluun jo nyt viritettyyn buumiin aivan uuden suuruusluokan, jonka seurauksena Suomen kunnat saisivat kaivaa entistä enemmän resursseja uusien palloiluhallien rakentamiseen.

Päällekkäisyys - haitta vai hyöty?

Tähän kysymykseen en ole itsekään keksinyt vielä vastausta. Joka tapauksessa suuri voittaja tulevina viikkoina tulee olemaan suomalainen sisäpalloilu. Lentopallo saattaa vähän kärsiä päällekkäisyydestä jäätyään mediassa pikkuveljen asemaan. Toisaalta taas lentopallo saattaa hyötyäkin tästä, sillä koripallo aloittaa kisaurakkansa Bilbaossa odotetulla USA-kohtaamisella pari päivää ennen kuin lentismiehet astelevat areenalle Katowicessä. Viimeistään NBA-tähtiä haastaessaan Susijengi nostaa MM-kisat lähes kaikkien suomalaisten huulille.

Samalla mantereella samanaikaisesti järjestettävien MM-kisojen päällekkäisyys ei olisi täällä Pohjolassa niin suuri "ongelma", jos sinivalkoisia edustajia ei olisi poikkeuksellisesti mukana molemmissa arvoturnauksissa. Yle on ottanut hienon, mutta varmasti myös hikisen, haasteen vastaan panostaessaan isosti molempiin MM-kisoihin. Tästä iso hatunnosto Ylen suuntaan! MM-kisat tarjoavat hienoja elämyksiä tuhansille fanimatkoille lähteville suomalaisille, mutta Ylen ansiosta myös kotisohvilla voi nauttia täysin rinnoin palloilubuumista.

Ylen kisasivut tarjoavat penkkiurheilijoille kattavan paketin molemmista kisoista ja television aikataulut löytyvät kootusti alla olevasta kuvasta. Muistakaahan katsoa pelien lisäksi molemmista maajoukkueista ennen kisoja esitettävä oma dokumenttinsa.

Lentopallon Yle MM-sivut & Koripallon Yle MM-sivut

 

Yleisurheilun tulevaisuudentähdet kisaavat Raisiossa

Viime viikolla päättyneet yleisurheilun EM-kisat oli erittäin mukavaa seurattavaa. Yle tarjoili hyvän setin kisoista, taso on maailman tasoa inhimillisempi myös suomalaisonnistumisille ja kaverin järjestämä veikkauskisa kruunasi vielä mukavan yleisurheilukokemuksen.

Monet suomalaiset suoriutuivat urakastaan vähintäänkin hyvin, mutta tietysti urheilun luonteeseen kuuluen myös pettymyksiä nähtiin. Miesten keihäs kruunasi suomalaisille perinteiseen tapaan kisat ja todellinen jackpotkin oli lähellä, kunnes tshekkiläisheittäjä pilasi Suomen kolmoisvoiton. Joka tapauksessa Suomen joukkueen yleisarvosana EM-kisoista oli hyvä.

 

 

Turun seudulla pääsee tulevana viikonloppuna seuraamaan tulevia EM- ja Paavo Nurmi Games -kisojen urheilijatähtiä, kun Raisiossa Kerttulan urheilukeskuksessa järjestetään 14-15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien SM-kisat. Perjantaista sunnuntaihin kestävissä kilpailuissa kisaa noin 800 nuorta ikäluokkansa SM-mitaleista. Tarkemmat kisa-aikataulut löytyvät Raision Kuulan kotisivuilta sekä ilmeisesti tapahtumapaikalta löytyvästä käsiohjelmasta.

 

 

Voiko treenipeli olla yksi kauden mielenkiintoisimmista peleistä?

Tämä saattaa olla sellainen:

TPS/ÅIFK vs PSC (USA) ke 6.8. klo 17:00 Kupittaa 8

Pelasin nuorempana Football- ja Championship Managerien eri versioita lähes addiktioon asti. Pidin pikkuseurojen manageroinnista, mutta siinä vaiheessa loppui yleensä mielenkiinto, kun rahat oli totaalisen loppu eikä saanut ketään myytyä minnekään. Eli ymmärrän mahdollisen tuskasi, Juha Reini.

Tepsin haastavasta tilanteesta on turha kirjoittaa enempää kuin siitä on jo tämän kauden aikana tehty. Välillä on tuntunut ettei mistään muusta kirjoitetakaan, vaikka viheriöllä Tepsi on esiintynyt monissa otteluissa pirteästi. Pistepussi ei toki ole kovin mairitteleva, mutta ainakin monissa näkemissäni peleissä Tepsi on ollut hyvä ensimmäisen puoliajan ja toisella puoliajallakin vielä osan ajasta, mutta nuoren ryhmän vire ei ole kestänyt täyttä 90 minuuttista. Tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton, sillä Honka on 7 ja Inter ja MIFK 9 pisteen päässä. Kaula ei ole siis mahdoton, mutta nyt pitäisi vain loihtia jostain ”se jokin”, jolla maanantaisen Jaro- ottelun kaltaisista otteluista napataan täysi pistepotti.

Presidentti Koivistokin sen jo aikanaan totesi, että ”jottain tarttis tehrä”. Mutta mitä teet kun varaa hankintoihin ei juuri ole? Reini miehistöineen on onnistunut kuitenkin kaivamaan uusia miehiä Tepsin kokoonpanoon. Uusimpina miehinä mukaan ovat liittymässä paluumuuttaja Mika Ääritalo, norjalainen Joachim Osvold sekä Viikingeistä Ykkösestä Turkuun saapunut Juri Kinnunen. Näiden lisäksi sairastuvalta pelikuntoon ovat palaamassa Dennis Okaru ja Santeri Mäkinen.

Tepsi elää kriittisiä aikoja, mutta toivon ja uskon edelleen että Veritas Stadionilla pelaa ensi kaudellakin kaksi joukkuetta Veikkausliigaa. Säilymisen kannalta edellä mainittu nimilista on erittäin tärkeässä roolissa. Unohtaa ei pidä tietenkään sitä ydinryhmää, joka on ollut mukana koko kauden tai liittynyt siihen jo aiemmin kauden kuluessa, kuten esimerkiksi Niklas Friberg ja Felipe Aspegren.

Yllä listatuista pelaajista lähes kaikki nähdään keskiviikkona viheriöllä erittäin mielenkiintoisessa harjoitusottelussa, kun Tepsin ja ÅIFK:n yhdistelmäjoukkue saa vastaansa yhdysvaltalaisen PSC:n, joka koostuu vailla sopimusta olevista jenkeistä, jotka kiertävät ympäri Eurooppaa näyttämässä omaa osaamistaan siinä toivossa että joku seura iskisi silmänsä heihin. Ottelu alkaa Kupittaan 8-kentällä klo 17.00.

Katso Mika Laurikaisen haastattelu TPS-TV:stä: Osvold sopimukseen – myös Kinnunen & Mäkinen tulessakeskiviikkona

 

Kevyttä jälkipyykkiä jalkapallon MM-kisoista

Jalkapallon MM-kisat ovat tällä saraa ohitse ja on aika raivata tiensä sohvatyynyjen, tyhjien sipsipussien ja erinäisten pullojen ja tölkkien seasta taas esille ja asettaa hetkeksi näppäimistö sormien alle. Tai olihan se siellä kisojenkin aikana, mutta silloin kaikki energia meni ottelujen kommentointiin ja seuraamiseen Twitterissä, joten blogia ei tullut päivitettyä.

Kirjoitettavaa näistä kisoista riittäisi vaikka kuinka paljon, sillä en usko, että tätä World Cupia unohdetaan aivan pian! Brassien tavoitteena oli järjestää kaikkien aikojen kisat ja siinä he kyllä monella mittarilla onnistuivatkin. Toki kisojen taloudellinen jälkipyykki pestään vasta myöhemmin ja kansalaisten keskuudessa jo ennakkoon varsin laajana vellonut kriittisyys saattaa nostaa vielä päätään.

Saksan menestys ei tullut yllätyksenä, mutta epäilemättä kovin moni ei odottanut isänniltä nähdyn kaltaista syöksyä pohjamutiin. Alkusarjan otteluissa tehtiin maaleja rutkasti enemmän kuin ainakaan allekirjoittanut osasi odottaa, mikä oli erittäin positiivista. Todellinen maali-ilottelu nähtiin kuitenkin vasta välierissä.

Saksan ja Brasilian ottelusta odotettiin Neymarin loukkaantumisesta ja Thiago Silvan poissaolosta huolimatta tasaista kamppailua, mutta jo ensimmäisen 30 min aikana some-kanavat täyttyivät kuvilla itkevistäBrasilian kannattajista ja pilkkakuvista, joissa enemmän tai vähemmän korrektisti kuvattiin Saksaa luuttuamassa lattioita Brasilialla. Maailmalla tulos 7-1 yllätti yhden jos toisenkin; muun muassa irlantilainen futispubi mainosti laskevansa tuopin hintaa aina 50 sentillä jokaista ottelussa tehtyä maalia kohden. Viimeisillä minuuteilla oluttuoppeja myytiin ilmaiseksi.

Muutama vedonlyöjä kuitenkin hihkui varmasti riemusta ottelun päätyttyä, sillä jopa 33 suomalaisen uutisoitiin arvanneen tuloksen oikein. Netissä veikkaussivustot antoivat sekä Brasilialle että Saksalle melko samankaltaiset kertoimet. Vedonlyöntivinkit suosivat tuloksia 1-0 tai 1-2, joita varmasti moni veikkaajakin uumoili todennäköisimmiksi. Ensikertalaiset saivatkin onneksi muhkeat talletusbonukset netissä veikatessaan. Saksan murskavoitto ei voinut olla vaikuttamatta seuraavana päivänä pelattuun Hollannin ja Argentiinan välieräotteluun, joten sen osalta odotukset tarkasta ja kenties vähämaalisesta ottelusta nousivat entisestään. Tämä kaksikko saikin paremmuutensa selvitettyä vasta rangaistuspotkukilpailussa, josta siitäkin riitti keskusteltavaa vielä kisojen jälkeenkin (lue Ylen uutinenrangaistuspotkukisasta).

Tällä kertaa MM-pokaalin vei kotiin siis Saksa, joka pelasi loppuottelun Argentiinaa vastaan Rio de Janeirossa ja voitti maalein 1-0. Pakko on myöntää, että voitto meni oikeaan osoitteeseen. Saksan joukkue teki mestaruuden eteen töitä tällä kertaa enemmän kuin muut mukana olleet. Ja Saksa oli nimenomaan joukkue eikä ryhmä taitavia yksilöitä. Brasilian murskatappiosta tullaan varmasti kuulemaan uudelleen Venäjän MM-turnauksen käynnistyessä vuonna 2018 ja tuolloin jää nähtäväksi, vaikuttaako tuloksen 7-1 kummittelu Brasilian pelityyliin. Tai ehkä jopa pelipaidan väriin.

64 jännittävää ottelua ja lukematon määrä hyviä Ylen studiokeskusteluja on nyt takanapäin ja futisfaneja odottaa paluu arkeen. Kisojen aikana oli mukava huomata miten hyvin toteutettu tv-viihde ja kisapaikoilta välittynyt aito urheilun ilo veti puoleensa täysin uusiakin katsojia. Ei siis sovi unohtaa meneillään olevaa Veikkausliigaa, jonka ottelut jatkuvat aina lokakuun loppupuolelle asti, vaan ylläpidetään kaikin keinoin hyväksi äitynyttä penkkiurheilubuumia ja viedään se jopa uudelle live-tasolle. Kuningaslajiksi nimetyn jalkapallon lisäksi kaudet käyvät kuumina monissa muissakin lajeissa, joten ei muuta kuin avoimin mielin uusiin tapahtumiin ja lajeihin tutustumaan!

 

Raision kirjastossa esillä suomalaista F1-historiaa

Raision kirjastossa oli noin vuosi sitten luentotilaisuus ja esittely Jarno "Paroni" Saariseen liittyen (lue siihen liittyvä kirjoitukseni). Nyt samainen taho nostaa esiin 40 vuotta sitten ensimmäisenä suomalaisena F1-sarjassa esiintyneen Leo Kinnusen.

Kinnunen kilpaili lyhyeksi jääneellä F1 urallaan toistaiseksi ainoan suomalaisen F1-tallin (Antti Aarnio-Wihurin omistama Racing Team AAW) väreissä. Kuuteen GP-viikonloppuun osallistunut Kinnunen selviytyi heikon kaluston vuoksi kisaan asti vain kerran. Muissa sarjoissa menestystä tuli sitäkin enemmän.

Kuva: Raision kirjaston kotisivut

Raisiossakin aikoinaan asuneesta Kinnusesta pidetään F1-toimittaja Heikki Kullan johdolla esitelmä Raision kirjastossa mahdollisesti elokuussa. Tämä teksti oli jo kirjoitettu valmiiksi sellaisin tiedoin, että esitelmä olisi tiistaina 3.6., mutta se on siirretty sairastapauksen vuoksi. Kesäkuun alusta asti kirjastossa on kuitenkin esillä Kinnusen uraan liittyvä näyttely, jonka ehdoton vetonaula on ensimmäinen F1-auto, jota suomalainen kuljettaja on ajanut GP-kilpailussa.

Lisätietoja näyttelystä saa Raision kirjastosta ja siellä työskentelevältä kotiseutu- ja urheiluhistoriikkikirjailija Altti Koivistolta (altti.koivisto(at)raisio.fi tai 044-7971009), joka on kirjoittanut mm. erinomaisen hyvän teoksen Raision Loimun 50 ensimmäisestä vuodesta (osta kirja tästä, Loimun peleistä tai lainaa se vaikka kirjastosta).

Katso myös Raision kirjaston kotisivujen juttu aiheesta  >  >  >

Kuukauden sohvakomennus tulossa - World Cup 2014

Brasilia, jalkapallo ja MM-kisat. Vaikea keksiä urheilun saralla enemmän ennakko-odotuksia nostavaa tapahtumaa, kuin Brasilian isännöimä MM-turnaus (Wikipedia). Kisojen ensimmäisen ottelun avauspotku suoritetaan São Paulossa 12.6.2014 klo 23:00 (Suomen aikaa), kun isäntämaa kohtaa Kroatian. MM-kiimaa nostaa omalta osaltaan se, että kisat palaavat futishulluun Etelä-Amerikkaan vuosikymmenten tauon jälkeen, sillä edellisen kerran siellä (tarkemmin Argentiinassa) ratkottiin maailman jalkapalloherruus vuonna 1978. Brasiliassa MM-kisat on pelattu kerran aikaisemmin ja se tapahtui 64 vuotta sitten, eli vuonna 1950.

Pääsin itse toissavuonna tutustumaan brasilialaiseen jalkapallokulttuuriin, kun olin São Paulossa ja pääsin vierailemaan Estádio do Pacaembu -stadionilla sijaitsevaan ”Museu do futebol”, eli brasilialaisen jalkapallon museoon. Stadion oli suomalaisin silmin katsottuna iso ja omassa karuudessaan myös hieno, mutta Brasiliassa kyseisen stadionin kapasiteetti (37.952) ei riittänyt valintaan 12 MM-pelipaikan joukkoon, joiden kapasiteetit vaihtelevat välillä 42.086-76.935.
 

 

Lähes päivälleen kuukauden kestävien kisojen televisiotarjonta tulee olemaan huippuluokkaa, kuten tapoihin on kuulunut yleensä tämän suurtapahtuman kohdalla. Tästä iso kiitos Ylelle (Ylen kisasivut). Penkkiurheilijalle kisojen aika on samanlaista unelma-aikaa kuin Olympialaiset, paitsi että näissä kisoissa keskitytään yhteen lajiin, kun taas Olympialaisten aikana tulee tutustuttua vieraampiinkin lajeihin.

MM-kisoihin ottaa osaa 32 joukkuetta ja alkulohkoissa pelataan 48 ottelua, joiden lopputuloksia olen koittanut kaveriporukan perinteiseen kisavetoon arvailla. Alkulohkojen jälkeen siirrytään pudotuspeleihin, joiden kautta seulotaan maailman paras jalkapallomaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Taustatietoja vetoihini olen koittanut kaivaa esimerkiksi FIFAn kisasivujen kautta. Kunnon some-henkselinpaukuttelijan tapaan kerron veikkaukseni vasta jälkikäteen. Ehkä. ;)

Suomessa otteluiden seuraaminen painottuu iltoihin, sillä aikaero on sellainen, että matsit alkavat Ylellä joko 19:00, 23:00 tai 4:00. Tuon jo mainitsemani kaveriporukan kisaporukan lisäksi ainakin meikäläisen vedonlyöntikäyttäytyminen tulee muuttumaan kisojen ajaksi, sillä pienilläkin panoksilla tehdyt laput tuovat mukavasti vielä lisää jännitystä matsien seuraamiseen. Kisapelaamisen alkuun pääsee kätevästi vaikka näiltä Jalkapalloveikkaus.com -sivuilta.

Pahoittelut jo ennakkoon kaikille läheisille, etenkin perheelle, tulevasta noin kuukauden mittaisesta poissaolostani. Tai olen kyllä aika aktiivisesti paikalla (sohvalla), mutta en ehkä läsnä. Lupaan tässä ja nyt viedä perheeni ulos syömään maanantaina 14.7., kun kisat on ohi. Tämä on lupaus!

Lentopallon Superkesä alkaa!

Suomen miesten lentopallomaajoukkueen tuleva kesä on nimetty Superkesäksi, mikä ei ihmetytä lainkaan kun katsoo maajoukkueen ohjelmaa seuraaville kuukausille. Tuohon otteluohjelmaan kun lisää vielä pelien väliset leiripäivät, niin lentopalloilijoille ei montaa kesälomapäivää jää tulevalle(kaan) kesälle. Superkesän kaikki koitokset läpi vetäville pelaajille voidaankin hyvin myöntää Supermies-titteli.

Ensimmäinen virallinen koitos on siis perjantaina Portugalissa alkavat EM-karsinnat. Neljän joukkueen (Suomi, Portugali, Moldova ja Itävalta) karsintalohkon voittaja menee suoraan ensi vuoden EM-lopputurnaukseen ja ainakin minun papereissani Suomi on selkeä lohkon ennakkosuosikki, vaikka esim. Portugali pystyy toki laittamaan kapuloita sinivalkoisiin rattaisiin. Lohkon kakkonen saa vielä toisen mahdollisuuden kisoihin pääsemiseen jatkokarsinnan kautta.

Karsintalohkon ensimmäinen turnaus pelataan siis tulevana viikonloppuna Portugalissa ja toinen ja ratkaiseva turnaus seuraavana viikonloppuna Vantaalla. Suomella on siis mahdollisuus sinetöidä jo viides perättäinen EM-lopputurnauspaikka kotiyleisön edessä ehkä Suomen hienoimmassa palloiluhallissa (lue aiemmat kehuni).

Heti EM-karsintojen jälkeen alkaa jo perinteinen Maailmanliiga, jonka kotiottelut pelataan tuttuun tapaan Tampereella Hakametsän jäähallissa, joka muutetaan kesäksi lentopalloareenaksi. Vierasottelut on mahdollista väijyä MTV Totalin kautta. Arvelen Maailmanliigan olevan tänä vuonna sellainen vaihe, jolloin maajoukkueemme päävalmentaja Tuomas Sammelvuo antaa myös lepoa runkomiehilleen, joten kehissä nähdään todennäköisesti uusia ja nuoria pelureita, joista muodostuu vuosien saatossa maajoukkueemme menestyksen varmistava uusi runko.

Maailmanliigan jälkeen katse alkaa kääntyä kesän huipennukseen, eli Puolassa iskettäviin MM-kisoihin, joihin Suomi selviytyi tammikuun karsintojen kautta pelaamalla. Ennen MM-kisoja Suomi pelaa vielä muutamia maaotteluita, joissa joukkueen peliä viritetään leirien lomassa huippuvireeseen. Kaiken pitäisi olla (ja varmasti onkin) valmista 1.9., kun Katowicessä verkon toiselle puolelle asettuu MM-avauksessa Kuuba.

Suomen lentopallomaajoukkueen kannattajat ovat uskollisia ja seuraavat maajoukkuettaan lähes minne tahansa. EM-karsinnoissa on paikalla jonkun verran suomalaisia ja Maailmanliigassakin on todennäköisesti jokaisessa vieraspelissä ainakin muutama sinivalkoisten kannattaja katsomossa tsemppaamassa. Todellinen pommi räjähtää kuitenkin syyskuussa, kun suomalaiset miehittävät Katowicen. Fanimatkalaisia on lähdössä sankoin joukoin (arvioni n. 3.000) Puolaan ja itsekin aion suunnata Turusta järjestettävän charterin siivin pelipaikoille. Mutta näihin MM-asioihin pitää paneutua lähempänä tarkemmin. Nyt katse tiukasti kohti sitä kuuluisaa ”seuraavaa palloa” ja yksi pallo kerrallaan ensin kohti EM-lopputurnausta.

Lentopallomaajoukkueen Superkesää voi seurata katsomon ja kotisohvan lisäksi myös Somessa:
Twitter: @FinnVolleyBall
Facebook: www.facebook.com/maajoukkue