Futsal ansaitsisi parempaa!

Heti tämänkertaisen bloggauksen alkuun haluan korostaa ja alleviivata, että sydämeni sykkii futsalille, jota tämänkertainen bloggaukseni käsittelee. Harrastan itsekin aktiivisesti futsalia ja olen ollut mukana järjestämässä alasarjatasolla futsalin harrasteturnauksia ja toiminut monissakin tehtävissä futsaljoukkueessamme.

MUTTA maanantaina Salossa pelatusta futsalmaaottelusta Suomi (world ranking 49.) vs Unkari (32.) en keksi juuri mitään hyvää sanottavaa. Kriittisesti katsottuna ainoa hyvä asia oli ottelun pelaaminen Salossa, jossa on hyvä palloiluhalli ja jonne minulla on lyhyt matka. Siihen hyvät asiat oikeastaan sitten jäävätkin. En tapojeni mukaan kirjoita ottelusta pelillistä raporttia (jätän sen muille, kuten esim. Kymppipaikka), vaan keskityn ottelutapahtumasta raportointiin. Tosin tästä kokemuksesta on vaikea puhua ottelutapahtumana, koska ottelun ympärillä ei juurikaan ollut mitään tapahtumaa, vaan tapahtuman järjestäminen oli monilta osin hoidettu täysin puolivillaisesti.

Ensinnäkin ottelun markkinointi oli vähäistä ja vaatimatonta, mikä näkyi selvästi myös Salohallin lehtereillä. Hienon ja hyvin yleisöä vetävän hallin katsomotiloista puolet oli kokonaan tyhjänä ja käyttämättä eikä käytössä ollutkaan puolisko ollut täynnä. Tämä on käsittämätöntä, kun otetaan huomioon kuinka paljon harrastajia jalkapallolla ja futsalilla on jo pelkästään Salossa ja Turun piirissä ylipäätään. Ja lisäksi Salossa ja muualla Turun talousalueella elää iso joukko penkkiurheilijoita, jotka olisivat hyvinkin voineet lähteä tutustumaan uuteen lajiin, kun oikein maaottelu on tuotu kotinurkille.

Nimimerkki @msipilai kommentoi Twitterissä ottelusta paistavan pienoisen puuhastelun ja se on kyllä helppo allekirjoittaa. Maaottelu näytti enemmänkin hyvin järjestetyltä junioriturnaukselta kuin arvokkaalta maaottelutapahtumalta. Tämä kritiikki koskee kaikkia ottelun järjestelyjä lähtien aina kahviopisteistä, musiikista, kuulutuksesta ja käsiohjelmasta, jossa ei ollut edes lähes kaikille tuntemattomien pelaajien numeroita. Paikalla olleista Palloliiton työntekijöistäkin huokui jotenkin pakkopullan leipominen suuren juhlapäivän sijasta. On hyvin vaikea kuvitella että Huuhkajien harjoitusmaaottelutapahtuma voisi olla lähimainkaan tämän kaltainen. Vaikka futsalia pidetäänkin Suomessa jalkapallon jalkavaimona tai pikkuveljenä, ei tällaisen ottelutapahtuman järjestäminen saisi olla mahdollista.

Futsal on parhaimmillaan hieno, vauhdikas ja yleisöön menevä laji, mutta näitä hienouksia ei maanantaina Salohalliin saapuneille paljastettu. Huonon tapahtumajärjestelyn lisäksi kotijoukkueen pelillinen esitys oli maanantaina hajuton ja väritön. Toivottavasti tiistaina 10.2. kello 18:30 pelattava toinen harjoitusottelu tarjoaa katsojille parketilla parempaa futsal-viihdettä ja oikean tapahtuman parketin ulkopuolella. Itse en aio matkustaa paikalle ja valitettavan moni tuntui hallin käytävillä puhisevan samaa pelin jälkeen. Toivon että maanantaina pettymyksen futsalin parissa kokeneet antavat tälle hienolle lajille uuden mahdollisuuden ja saapuvat seuraamaan jotakin Futsal-liigan ottelua. Kyseessä on todella vauhdikas ja mukaansatempaava laji, jonka olisi pikaisesti päästävä pois jalkapallon pikkuveljen asemasta.

Ugh, olen puhunut ja purkanut suurten odotusten ja heikon kokemuksen välisen gapin. Seuraavassa bloggauksessani pyrin olemaan taas positiivisempi. ;)

-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Matseissa käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin.

Anteeksi urheilun ja blogini ystävät!

Vain kahdeksan kirjainta – joskus niin pirun vaikeita sanoa: A – N – T – E – E – K – S – I ! Minä en pyydä anteeksi teiltä pitkän päivitystauon jälkeen yhä tänne löytäviltä uskollisilta lukijoilta talousalueemme surkeahkoa palloilumenestystä, vaan pitkäksi venähtänyttä blogini päivitystaukoa. Kuten yritän lapsianikin kasvattaa: anteeksi, kiitos ja ole hyvä ovat sanoja, joita pitää käyttää aina kun vähänkään syytä on. Olen siis eri linjoilla kuin nykyinen TPS koutsi Miika Elomo, joka ilmoitti jo valmennuspestinsä alussa, että TPS ei pyydä anteeksi keneltäkään. Ehkä syytä olisi kuitenkin sielläkin? No, ei mennä tähän epäonnen ja negatiivisuuden vyyhtiin tässä sen syvemmälle.

En paneudu tässä kirjoituksessa juurikaan kesäkauteen, mutta mainitaan nyt vaatimaton jalkapallokausi 2014, jonka aikana menetimme ensi kesän europelien lisäksi myös toisen pääsarjaseuramme ja (ehkä lopullisesti) futispääkaupunki-tittelin nykyiselle pääkaupunkiseudulle.

 

Keskitytään siis parhaillaan käynnissä olevaan talvikauteen ja sisäpalloiluun, joka on ollut maajoukkuetasolla melkoisessa myötätuulessa lentopallon ja koripallon heiluttaessa näkyvästi sini-valkoista lippua. Turun seudulla kuluva sisäpalloilukausi on ollut kenties vaisuin pitkiin aikoihin. Alavireisyys lähti liikenteeseen Turun kaupungin vetäessä kaksin käsin käsijarrua palloiluhallisuunnitelmien kanssa. Sama alisuorittaminen on tarttunut lähes kaikkiin talousalueemme seuroihin.

Alle on koottu taulukko Turun seudun pääsarjajoukkueiden sijoituksista per 30.1.2015 (pahoittelut, jos unohdin jonkun lajin/seuran):

Nyt jos koskaan Turun seudulla tarvitaan tukea näille joukkueille ja pelaajille (ja myös seuroille lippu- ja oheistulojen muodossa). Pyydän siis anteeksi sitäkin, että en ole ehtinyt läheskään riittävästi käymään näissä tapahtumissa antamassa tukeani alueemme edustajille, jotka tekevät satavarmasti parhaansa jokaisessa ottelussa, vaikka osa meistä penkkiurheilijoista sitä välillä saattaa epäilläkin.

Miehitetään loppukauden aikana katsomot itse paikanpäälle menemällä ja raahaamalla mukaan mahdollisimman paljon ystäviä ja kylänmiehiä.  Ollaan Turun seudun urheilijoille se kuuluisa ylimääräinen pelaaja, joka voi parhaassa tapauksessa ratkaista otteluvoittojakin koskematta kertaakaan edes pelivälineeseen.

 

   -*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*
Minun peleissä käymistäni voi seurata helpoiten Twitterissä, jossa kommentoin @penkkisport -nimellä sekä eri ottelutapahtumia että urheilua muutenkin. 

Sinivalkoinen #palloilubuumi

Suomi on ollut pitkään hiihto- ja keihäänheittomaa. Viime vuosikymmeninä ykkösketjuun on noussut uusiakin suosikkilajeja, kuten jääkiekko ja F1. Viime vuodet omaa rynnistystään ovat virittäneet maailmanlaajuisesti top-4 suurlajeihin kuuluvat koripallo ja lentopallo.

Seuraavien viikkojen aikana jommallakummalla, tai miksei molemmillakin, lajilla on mahdollisuus heittää vielä uusi nitro-pilleri bensatankkiin menestymällä hyvin MM-kisoissa. Jo kisoihin pääseminen on kova juttu! Koripalloliiton arvokasta kabinettityötä yhtään väheksymättä pitää nostaa hattua vielä erikseen lentopallolle, joka raivasi tiensä kisoihin pelaamalla.

Monissa eri yhteyksissä on todettu ettei Suomi ole urheilu- vaan menestyshullu kansa. Menestyminen suurlajin MM-kisoissa toisi sisäpalloiluun jo nyt viritettyyn buumiin aivan uuden suuruusluokan, jonka seurauksena Suomen kunnat saisivat kaivaa entistä enemmän resursseja uusien palloiluhallien rakentamiseen.

Päällekkäisyys - haitta vai hyöty?

Tähän kysymykseen en ole itsekään keksinyt vielä vastausta. Joka tapauksessa suuri voittaja tulevina viikkoina tulee olemaan suomalainen sisäpalloilu. Lentopallo saattaa vähän kärsiä päällekkäisyydestä jäätyään mediassa pikkuveljen asemaan. Toisaalta taas lentopallo saattaa hyötyäkin tästä, sillä koripallo aloittaa kisaurakkansa Bilbaossa odotetulla USA-kohtaamisella pari päivää ennen kuin lentismiehet astelevat areenalle Katowicessä. Viimeistään NBA-tähtiä haastaessaan Susijengi nostaa MM-kisat lähes kaikkien suomalaisten huulille.

Samalla mantereella samanaikaisesti järjestettävien MM-kisojen päällekkäisyys ei olisi täällä Pohjolassa niin suuri "ongelma", jos sinivalkoisia edustajia ei olisi poikkeuksellisesti mukana molemmissa arvoturnauksissa. Yle on ottanut hienon, mutta varmasti myös hikisen, haasteen vastaan panostaessaan isosti molempiin MM-kisoihin. Tästä iso hatunnosto Ylen suuntaan! MM-kisat tarjoavat hienoja elämyksiä tuhansille fanimatkoille lähteville suomalaisille, mutta Ylen ansiosta myös kotisohvilla voi nauttia täysin rinnoin palloilubuumista.

Ylen kisasivut tarjoavat penkkiurheilijoille kattavan paketin molemmista kisoista ja television aikataulut löytyvät kootusti alla olevasta kuvasta. Muistakaahan katsoa pelien lisäksi molemmista maajoukkueista ennen kisoja esitettävä oma dokumenttinsa.

Lentopallon Yle MM-sivut & Koripallon Yle MM-sivut

 

Yleisurheilun tulevaisuudentähdet kisaavat Raisiossa

Viime viikolla päättyneet yleisurheilun EM-kisat oli erittäin mukavaa seurattavaa. Yle tarjoili hyvän setin kisoista, taso on maailman tasoa inhimillisempi myös suomalaisonnistumisille ja kaverin järjestämä veikkauskisa kruunasi vielä mukavan yleisurheilukokemuksen.

Monet suomalaiset suoriutuivat urakastaan vähintäänkin hyvin, mutta tietysti urheilun luonteeseen kuuluen myös pettymyksiä nähtiin. Miesten keihäs kruunasi suomalaisille perinteiseen tapaan kisat ja todellinen jackpotkin oli lähellä, kunnes tshekkiläisheittäjä pilasi Suomen kolmoisvoiton. Joka tapauksessa Suomen joukkueen yleisarvosana EM-kisoista oli hyvä.

 

 

Turun seudulla pääsee tulevana viikonloppuna seuraamaan tulevia EM- ja Paavo Nurmi Games -kisojen urheilijatähtiä, kun Raisiossa Kerttulan urheilukeskuksessa järjestetään 14-15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien SM-kisat. Perjantaista sunnuntaihin kestävissä kilpailuissa kisaa noin 800 nuorta ikäluokkansa SM-mitaleista. Tarkemmat kisa-aikataulut löytyvät Raision Kuulan kotisivuilta sekä ilmeisesti tapahtumapaikalta löytyvästä käsiohjelmasta.

 

 

Voiko treenipeli olla yksi kauden mielenkiintoisimmista peleistä?

Tämä saattaa olla sellainen:

TPS/ÅIFK vs PSC (USA) ke 6.8. klo 17:00 Kupittaa 8

Pelasin nuorempana Football- ja Championship Managerien eri versioita lähes addiktioon asti. Pidin pikkuseurojen manageroinnista, mutta siinä vaiheessa loppui yleensä mielenkiinto, kun rahat oli totaalisen loppu eikä saanut ketään myytyä minnekään. Eli ymmärrän mahdollisen tuskasi, Juha Reini.

Tepsin haastavasta tilanteesta on turha kirjoittaa enempää kuin siitä on jo tämän kauden aikana tehty. Välillä on tuntunut ettei mistään muusta kirjoitetakaan, vaikka viheriöllä Tepsi on esiintynyt monissa otteluissa pirteästi. Pistepussi ei toki ole kovin mairitteleva, mutta ainakin monissa näkemissäni peleissä Tepsi on ollut hyvä ensimmäisen puoliajan ja toisella puoliajallakin vielä osan ajasta, mutta nuoren ryhmän vire ei ole kestänyt täyttä 90 minuuttista. Tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton, sillä Honka on 7 ja Inter ja MIFK 9 pisteen päässä. Kaula ei ole siis mahdoton, mutta nyt pitäisi vain loihtia jostain ”se jokin”, jolla maanantaisen Jaro- ottelun kaltaisista otteluista napataan täysi pistepotti.

Presidentti Koivistokin sen jo aikanaan totesi, että ”jottain tarttis tehrä”. Mutta mitä teet kun varaa hankintoihin ei juuri ole? Reini miehistöineen on onnistunut kuitenkin kaivamaan uusia miehiä Tepsin kokoonpanoon. Uusimpina miehinä mukaan ovat liittymässä paluumuuttaja Mika Ääritalo, norjalainen Joachim Osvold sekä Viikingeistä Ykkösestä Turkuun saapunut Juri Kinnunen. Näiden lisäksi sairastuvalta pelikuntoon ovat palaamassa Dennis Okaru ja Santeri Mäkinen.

Tepsi elää kriittisiä aikoja, mutta toivon ja uskon edelleen että Veritas Stadionilla pelaa ensi kaudellakin kaksi joukkuetta Veikkausliigaa. Säilymisen kannalta edellä mainittu nimilista on erittäin tärkeässä roolissa. Unohtaa ei pidä tietenkään sitä ydinryhmää, joka on ollut mukana koko kauden tai liittynyt siihen jo aiemmin kauden kuluessa, kuten esimerkiksi Niklas Friberg ja Felipe Aspegren.

Yllä listatuista pelaajista lähes kaikki nähdään keskiviikkona viheriöllä erittäin mielenkiintoisessa harjoitusottelussa, kun Tepsin ja ÅIFK:n yhdistelmäjoukkue saa vastaansa yhdysvaltalaisen PSC:n, joka koostuu vailla sopimusta olevista jenkeistä, jotka kiertävät ympäri Eurooppaa näyttämässä omaa osaamistaan siinä toivossa että joku seura iskisi silmänsä heihin. Ottelu alkaa Kupittaan 8-kentällä klo 17.00.

Katso Mika Laurikaisen haastattelu TPS-TV:stä: Osvold sopimukseen – myös Kinnunen & Mäkinen tulessakeskiviikkona

 

Kevyttä jälkipyykkiä jalkapallon MM-kisoista

Jalkapallon MM-kisat ovat tällä saraa ohitse ja on aika raivata tiensä sohvatyynyjen, tyhjien sipsipussien ja erinäisten pullojen ja tölkkien seasta taas esille ja asettaa hetkeksi näppäimistö sormien alle. Tai olihan se siellä kisojenkin aikana, mutta silloin kaikki energia meni ottelujen kommentointiin ja seuraamiseen Twitterissä, joten blogia ei tullut päivitettyä.

Kirjoitettavaa näistä kisoista riittäisi vaikka kuinka paljon, sillä en usko, että tätä World Cupia unohdetaan aivan pian! Brassien tavoitteena oli järjestää kaikkien aikojen kisat ja siinä he kyllä monella mittarilla onnistuivatkin. Toki kisojen taloudellinen jälkipyykki pestään vasta myöhemmin ja kansalaisten keskuudessa jo ennakkoon varsin laajana vellonut kriittisyys saattaa nostaa vielä päätään.

Saksan menestys ei tullut yllätyksenä, mutta epäilemättä kovin moni ei odottanut isänniltä nähdyn kaltaista syöksyä pohjamutiin. Alkusarjan otteluissa tehtiin maaleja rutkasti enemmän kuin ainakaan allekirjoittanut osasi odottaa, mikä oli erittäin positiivista. Todellinen maali-ilottelu nähtiin kuitenkin vasta välierissä.

Saksan ja Brasilian ottelusta odotettiin Neymarin loukkaantumisesta ja Thiago Silvan poissaolosta huolimatta tasaista kamppailua, mutta jo ensimmäisen 30 min aikana some-kanavat täyttyivät kuvilla itkevistäBrasilian kannattajista ja pilkkakuvista, joissa enemmän tai vähemmän korrektisti kuvattiin Saksaa luuttuamassa lattioita Brasilialla. Maailmalla tulos 7-1 yllätti yhden jos toisenkin; muun muassa irlantilainen futispubi mainosti laskevansa tuopin hintaa aina 50 sentillä jokaista ottelussa tehtyä maalia kohden. Viimeisillä minuuteilla oluttuoppeja myytiin ilmaiseksi.

Muutama vedonlyöjä kuitenkin hihkui varmasti riemusta ottelun päätyttyä, sillä jopa 33 suomalaisen uutisoitiin arvanneen tuloksen oikein. Netissä veikkaussivustot antoivat sekä Brasilialle että Saksalle melko samankaltaiset kertoimet. Vedonlyöntivinkit suosivat tuloksia 1-0 tai 1-2, joita varmasti moni veikkaajakin uumoili todennäköisimmiksi. Ensikertalaiset saivatkin onneksi muhkeat talletusbonukset netissä veikatessaan. Saksan murskavoitto ei voinut olla vaikuttamatta seuraavana päivänä pelattuun Hollannin ja Argentiinan välieräotteluun, joten sen osalta odotukset tarkasta ja kenties vähämaalisesta ottelusta nousivat entisestään. Tämä kaksikko saikin paremmuutensa selvitettyä vasta rangaistuspotkukilpailussa, josta siitäkin riitti keskusteltavaa vielä kisojen jälkeenkin (lue Ylen uutinenrangaistuspotkukisasta).

Tällä kertaa MM-pokaalin vei kotiin siis Saksa, joka pelasi loppuottelun Argentiinaa vastaan Rio de Janeirossa ja voitti maalein 1-0. Pakko on myöntää, että voitto meni oikeaan osoitteeseen. Saksan joukkue teki mestaruuden eteen töitä tällä kertaa enemmän kuin muut mukana olleet. Ja Saksa oli nimenomaan joukkue eikä ryhmä taitavia yksilöitä. Brasilian murskatappiosta tullaan varmasti kuulemaan uudelleen Venäjän MM-turnauksen käynnistyessä vuonna 2018 ja tuolloin jää nähtäväksi, vaikuttaako tuloksen 7-1 kummittelu Brasilian pelityyliin. Tai ehkä jopa pelipaidan väriin.

64 jännittävää ottelua ja lukematon määrä hyviä Ylen studiokeskusteluja on nyt takanapäin ja futisfaneja odottaa paluu arkeen. Kisojen aikana oli mukava huomata miten hyvin toteutettu tv-viihde ja kisapaikoilta välittynyt aito urheilun ilo veti puoleensa täysin uusiakin katsojia. Ei siis sovi unohtaa meneillään olevaa Veikkausliigaa, jonka ottelut jatkuvat aina lokakuun loppupuolelle asti, vaan ylläpidetään kaikin keinoin hyväksi äitynyttä penkkiurheilubuumia ja viedään se jopa uudelle live-tasolle. Kuningaslajiksi nimetyn jalkapallon lisäksi kaudet käyvät kuumina monissa muissakin lajeissa, joten ei muuta kuin avoimin mielin uusiin tapahtumiin ja lajeihin tutustumaan!

 

Raision kirjastossa esillä suomalaista F1-historiaa

Raision kirjastossa oli noin vuosi sitten luentotilaisuus ja esittely Jarno "Paroni" Saariseen liittyen (lue siihen liittyvä kirjoitukseni). Nyt samainen taho nostaa esiin 40 vuotta sitten ensimmäisenä suomalaisena F1-sarjassa esiintyneen Leo Kinnusen.

Kinnunen kilpaili lyhyeksi jääneellä F1 urallaan toistaiseksi ainoan suomalaisen F1-tallin (Antti Aarnio-Wihurin omistama Racing Team AAW) väreissä. Kuuteen GP-viikonloppuun osallistunut Kinnunen selviytyi heikon kaluston vuoksi kisaan asti vain kerran. Muissa sarjoissa menestystä tuli sitäkin enemmän.

Kuva: Raision kirjaston kotisivut

Raisiossakin aikoinaan asuneesta Kinnusesta pidetään F1-toimittaja Heikki Kullan johdolla esitelmä Raision kirjastossa mahdollisesti elokuussa. Tämä teksti oli jo kirjoitettu valmiiksi sellaisin tiedoin, että esitelmä olisi tiistaina 3.6., mutta se on siirretty sairastapauksen vuoksi. Kesäkuun alusta asti kirjastossa on kuitenkin esillä Kinnusen uraan liittyvä näyttely, jonka ehdoton vetonaula on ensimmäinen F1-auto, jota suomalainen kuljettaja on ajanut GP-kilpailussa.

Lisätietoja näyttelystä saa Raision kirjastosta ja siellä työskentelevältä kotiseutu- ja urheiluhistoriikkikirjailija Altti Koivistolta (altti.koivisto(at)raisio.fi tai 044-7971009), joka on kirjoittanut mm. erinomaisen hyvän teoksen Raision Loimun 50 ensimmäisestä vuodesta (osta kirja tästä, Loimun peleistä tai lainaa se vaikka kirjastosta).

Katso myös Raision kirjaston kotisivujen juttu aiheesta  >  >  >