Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

tiistai 14. toukokuuta 2013

Avausderby tarjosi hyvää viihdettä - ensi kerralla kaikki paikalle!

Kauden ensimmäinen Turun derby potkittiin päivä päivältä vihreämmältä näyttävällä Veritas Stadionilla – tosin ei se nurmi vieläkään hyvä ole, mutta väri alkaa muistuttamaan vihreää ruskean sijasta.. Tepsin Sami Rähmönen otti derbyn potkimisen liian kirjaimellisesti ja saatteli itsensä suihkun puolelle 62 min kohdalla jälkipelissä Severi Paajasta potkimalla. Tästä huolimatta Tepsi piti Turun valtikan itsellään 2-1 voitolla ja Interin Tepsi-peikko jatkaa kasvamistaan. Jokohan se alkaa kohta olla suur-Rölliäkin isompi? Edellinen Interin derbyvoitto on nähnyt päivänvalon 14.5.2009, eli neljä vuotta sitten.

Odotettu futispääkaupungin paikallismatsi tarjosi hyvää viihdettä vähän yli 5.000 katsojalle. Tepsi oli alussa vahva ja hankki itselleen turvallisen tuntuisen 2-0 johdon 18 minuutissa. Johto taisi tuntua niin turvalliselta, että musta-valkoiset tuhlasivat muutamia maalipaikkoja huolimattomuuttaan. Interin väkivahva Irakli Sirbiladze kavensi ottelun juuri ennen taukoa, mikä teki varmasti hyvää ottelulle. Inter painoikin päälle toisella puoliajalla etenkin Rähmösen lähdettyä ennenaikaiselle pesulle. Tepsilläkin toki oli paikkansa toisella puoliajalla ottelun tappamiseen, mutta ne pysähtyivät rangaistuspotkua myöden Magnus Bahneen.


Ottelun yleisömäärä oli (taas) isohko pettymys minulle. Ottelun lähettäminen livenä vapaalla tv-kanavalla vaikutti varmasti jonkun verran yleisömäärään. Turkulaisen jalkapallon kannalta ei olekaan välttämättä hyvä asia, että derby televisioidaan, mutta liigalle, lajille ja tv-kanavalle se on varmasti positiivista peeärrää ja hyvä asia. Tulee matsi televisiosta tai ei, niin kyllähän tällaiseen peliin pitäisi paljon enemmän yleisöä saada paikanpäälle. Tällä kertaa ei voi keliäkään syyttää..

Maanantaina pelattiin Turun derbyn lisäksi toinen odotettu kohtaaminen, kun lahtelaiset kohtasivat helsinkiläiset. FC Lahden pettymykseksi HJK:n tähtisikermä houkutteli Kisapuistoon vain 3879 katsojaa. Isäntäjoukkueet TPS ja FC Lahti odottivat varmasti maanantailta isompia katsojalukemia. Vertailuksi kerrottakoon, että Jokereiden katsojakeskiarvo oli runkosarjassa kovempi kuin näiden kahden huippuottelun yhteenlaskettu yleisömäärä: Turun derby + Lahti-HJK yht. 8940, Jokerit 9828, HIFK 7363, HC TPS 6103.

Ollaan me vaan aikamoinen lätkäkansa katsotaan sitä sitten yleisön tai median kautta. Granlund edestä, Granlund takaa, Granlund veivaa ja Granlund makaa. Leijonat rillaa Jutin opastuksella täyden Hartwall Areenan ja media kirkuessa onnesta - siinä viikon kuumimmat urheilu-uutiset, vaikka paljon muutakin mielenkiintoista olisi tarjolla. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, en halua kritisoida kiekkoa, vaan otan pikemminkin lakin päästä ja kumarran sille miten siellä on rakennettu tuo nykyinen asema.



torstai 9. toukokuuta 2013

Kauden ensimmäinen Turun Derby maanantaina

Turusta on jo vuosien ajan puhuttu Suomen jalkapallopääkaupunkina. Turku on ainoa paikkakunta, jossa pelataan aitoja derbyjä, eli paikallisotteluita. Itse asiassa kaikki lajit huomioiden derbyt eivät ole mitenkään kovin yleisiä Suomessa.
 
Kuluvan kauden piti olla HJK:n juhlamarssia kohti mestaruutta, mutta muutaman ensimmäisen kierroksen perusteella siinä saattaa käydä kuten Neuvostoliiton marssille Suomen halki aikoinaan. Toki Klubi johtaa Veikkausliigaa, mutta otteet eivät ole olleet mitenkään murskaavia. Toisaalta voi olla että odotukset oli asetettukin liian korkealle. Eihän jalkapallossa saa murskavoitosta yhtään sen enempää pisteitä kuin niukastakaan voitosta.
 
Turkulaiset ovat perinteisesti olleet HJK:n haastajalistan kärkipäässä. Täksi kaudeksi TPS nimettiin edelleen yhdeksi päähaastajista, mutta Interiä ei ehkä nostettu ihan kärkeen haastavan kauteen valmistautumisen vuoksi. Tepsi on aloittanut kautensa kahdella voitolla ja kahdella tappiolla. Joukkueen kannattajat eivät ole olleet lainkaan tyytyväisiä päävalmentaja Marko Rajamäen taktiseen valmentamiseen. Tepsin suurin vahvuus ainakin paperilla on keskikenttä, jossa on hyviä vaihtoehtoja jonoksi asti. Tuloksellisesti Tepsin kotipelit ovat sujuneet hyvin ja se johtaakin kotiotteluiden sarjataulukkoa. Tepsin onneksi maanantain derby on heidän kotiottelu, mutta eipä tuossa ottelussa taida kotiedusta juuri konkreettista etua olla, koska molemmat saavat joka tapauksessa käyttää omia koppejaan, kenttäpuoliskojaan ja saavat pelata omien fanien edessä.
 
Interin kauteen valmistautuminen oli melko huono. Pelaajia oli telakalla, osa ilmestyi rinkiin kauden kynnyksellä ja ottelut eivät sujuneet Liiga Cupissa alkuunkaan. Jos Tepsissä ovat fanit olleet tyytymättömiä, niin Interissä tyytymättömyyttään on ilmaissut valmentaja Job Dragtsma. Tai näin ainakin jos lehtiin on uskomista. Hollantilaiskoutsi ei ollut tyytyväinen seuran pomon Stefan Håkansin rahankäyttöön pelaajamarkkinoilla ja hän jopa kyseenalaisti kiertoteitse jatkoaan, jos jatkosopimuksen tekohetkellä luvatuista raameista ei pidetä kiinni. Vaikeista asetelmista huolimatta Inter on aloittanut Veikkausliigan ihan lupaavasti. Tilillä on kaksi voittoa, yksi tasapeli ja yksi tappio. Ja onhan sini-mustien materiaali kieltämättä hyvä, joskin kapea.
 
Kauden avausderbyyn lähdetään maanantaina 13.5. siis tasaisesta asetelmasta. Inter on sarjataulukossa neljäntenä ja TPS kuudentena kun molemmat ovat pelanneet 4 ottelua. Ennen derbyä molemmat turkulaiset pelaavat vielä yhdet ottelut helatorstaina, kun Inter kohtaa kotonaan Lahden ja entiset avauspelaajansa sekä TPS vieraissa KuPSin. Interin peliä voi kuunnella Monskan Näköradiosta ja Tepsin peliä AuranAalloilta.
 
TPS on ollut derbyissä niskan päällä ja Interille onkin saattanut muodostua jonkinlainen Tepsi-peikko. Interin edellisestä derbyvoitosta taitaa olla aikaa jo neljä vuotta, mutta maanantaina on taas uusi mahdollisuus. Täytetään Veritas Stadionin lehterit ja pistetään kunnon jalkapallohuuma päälle! Alkukauden suurin yleisömäärä on ollut Turussa 3975 ja koko liigassa 5040, joten tuo Helsingin lukema nyt ainakin pitää lyödä rikki maanantaina. Laitetaan viidakkorumpu laulamaan!
 
 
TPS – FC Inter ma 13.5. klo 18:30 @ Veritas Stadion
 
 

maanantai 6. toukokuuta 2013

The Baron, Flying Finn, Paroni, Kissaparoni – LEGENDA Jarno Saarinen

Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä!
Taulukko: Wikipedia

Urheilulehti valitsi muutamia viikkoja sitten Jarno Saarisen kaikkien aikojen suomalaiseksi moottoriurheilijaksi verraten tätä lahjakasta ratamoottoripyöräilijää Ayrton Sennaan. Moottoriurheileva maailma muistanee turkulaisen Saarisen ikuisesti ja maailmalta löytyy paljon Jarno-nimisiä poikia. Yksi suomalaisen ratamoottoripyöräilijän mukaan nimetty poika on F1-ajaja Jarno Trulli.


Minun sukupolveni, eli 80-luvulla syntyneet, ja sitä nuoremmat tuskin tuntevat kovin hyvin Saarisen uraa, saavutuksia tai mainetta. Arto Terosen kirjoittama Ikuisesti nuori - Jarno Saarista etsimässä -kirja julkaistiin 2012 ja siinä käydään läpi legenda-Saarisen elämä. Turusta löytyy Jarno Saarisen veljien ylläpitämä museo, johon pitää koittaa päästä käymään. Sitä ennen aion tutustua legendaan Raision kirjastossa, jossa on avattu touko-kesäkuun ajaksi Saarisesta kertova näyttely. Lisäksi Arto Teronen pitää tiistaina 7.5. klo 18:00 alkaen esitelmän Saarisen mottoriurheilu-urasta. Kirjoitan legendan urasta lyhyesti myös blogiini, jotta saan jaettua sekä tietoutta tästä suomalaisesta suurmiehestä että Raision kirjaston näyttelystä ja esitelmästä. Menkäähän sankoin joukoin Raision kirjastoon (katso karttalinkki).

Saarinen voitti jäärata-ajon Suomen mestaruuden vuonna 1965. Sen jälkeen palkintokaappiin kertyi lukuisia pystejä eri sarjoista ja hän nousi kovaksi nimeksi kotimaisessa moottoripyöräilyssä. Vuonna 1968 hän teki ensiesiintymisensä MM-tasolla, kun hän osallistui Imatran ajoihin. Ensimmäinen MM-osakipailun voitto tuli 1971 Tšekkoslovakiassa. Kauden päätteeksi Saarinen pokkasi MM-hopeaa 350-kuutioisissa sekä pronssia 250-kuutioisissa. Suurin läpimurto koko maailman tietoisuuteen tapahtui kaudella 1972, kun hän nousi 16 kertaa palkintopallille. 250-kuutioisten maailmanmestaruuden Saarinen varmisti Imatran ajoissa. Maailmanmestaruus oli suomalaisten ensimmäinen ratamoottoripyöräilyssä.

Uransa aikana Saarinen ajoi MM-osakilpailuja niin 125-, 250-, 350- kuin 500-kuutioistenkin luokassa. Se mikä teki Saarisesta poikkeuslaatuisen, oli se että hän viritti ja huollatti pyöränsä aina itse. Saarinen kehitti muiden suomalaisten, kuten Teuvo Länsivuori, kanssa täysin uuden ajotyylin ratamoottoripyöräilyyn, jota pidetään nykypäivänä täysin itsestäänselvyytenä. Ennen suomalaisten innovaatiota kuljettajat tulivat kurveihin polvet kiinni pyörässä, mutta suomalaiset alkoivat ajaa kurveihin sisäkaarteen polvi ulkona ja lähellä maata.

Ennen MM-kauden alkamista 1973 Saarinen kävi Atlantin takana voittamassa ensimmäisenä eurooppalaisena Daytonan 200 mailin kilpailun. Moottoriurheilumaailma odotti vesi kielellä kauden 1973 alkamista, sillä Saarinen oli valmis haastamaan ratoja ylivoimaisesti dominoineen Giacomo Agostinin. Hän oli voittanut 500-kuutioisten MM-kultaa seitsemänä ja 350-kuutioisten MM-kultaa kuutena vuotena peräkkäin. Saarisen tavoitteenaan oli voittaa kolmen luokan, 250-, 350- ja 500-kuutioisten, maailmanmestaruus. Tavoite ei ollut lainkaan utopistinen, sillä kuudesta ensimmäisestä ajamastaan kilpailusta Saarinen voitti viisi. Sitten kohtalo puuttui peliin karuimmalla mahdollisella tavalla. Saarinen pysäytti koko moottoriurheilumaailman viimeisen kerran Italian Monzassa 20.5.1973, kun hän törmäsi radan ensimmäisessä kaarteessa yhteen Renzo Pasolinin kanssa.

Jarno Saarisen hauta, Turku (kuva: Wikipedia)
Monzan ensimmäinen mutka on oikealle kaartuva Curva Grande, johon oli jäänyt edellisen luokan kilpailun jäljiltä öljyä. Kilpailun järjestäjät eivät suostuneet puhdistamaan sitä vaatimuksista huolimatta, vaan 250-kuutioisten kisa laitettiin käyntiin. Curva Grandeen toisena tullut Pasolini kaatui eikä kolmantena ajanut 27-vuotias Saarinen pystynyt väistämään häntä. Seurauksena oli yksi kaikkien aikojen pahimmista onnettomuuksista moottoripyöräkilpailuissa, jossa kaatui yhteensä 12 kuljettajaa. Pasolini ja Saarinen menehtyivät ja Walter Villa loukkaantui vaikeasti. Saarisen juuri kaudeksi 1973 riveihinsä saaneelle Yamahan tehdastallille tähtensä menettäminen oli niin kova takaisku, että se vetäytyi kokonaan pois kilparadoilta loppukauden ajaksi. Monzan radallakin lopetettiin ratamoottoripyöräily, kun noin kuukausi Saarisen ja Pasolinin kuoleman jälkeen samassa mutkassa menehtyi kolme juniorikuljettajaa. Seuraavan kerran siellä ajettiin ratamoottoripyörillä vasta vuonna 1981.

Turun kaupunki hävetköön Ruissalossa sijaitsevan
Jarno Saarisen tien kyltin kuntoa!
Saarisen huikeista saavutuksista puhutaan minusta Suomessa aivan liian vähän. Legenda on valittu sekä Suomen urheilun että MotoGP:n Hall of Fameen, mutta edes turkulaisille (ainakaan nuorille) tämä kuvan esittämä Ruissalossa sijaitseva tienviitta ei kerro juuri mitään. Muutaman viikon päästä legendan poismenosta on aikaa tasan 40 vuotta ja minä ainakin yritän kantaa korteni kekoon, jotta mahdollisimman monen Saaris-tietous nousisi uudelle tasolle.


perjantai 3. toukokuuta 2013

Viikonloppuna runsaasti sporttia Turussa – osa vähän erikoistakin


Turun seudulla on tulevana viikonloppuna tarjolla penkkiurheilijoille monia mahdollisuuksia toteuttaa harrastustaan ja tutustua vähän erikoisempiin lajeihin ja tapahtumiin. Suosittelen mitä lämpimimmin lähtemään rohkeasti hakemaan uusia elämyksiä uusien urheilulajien parista.
 
 
Urheiluviikonlopun avaa jo perjantaina käynnistyvä pöytätenniksen Silja-Malja. Ottelut pelataan Sokos Hotel Caribian hallissa, eli Caribia Areenalla, mutta siihen tämän tapahtuman ennakkotiedot sitten oikeastaan loppuvatkin. Ilmeisesti pöytätennis ei ole suuri yleisölaji, koska tietoa on todella vaikea löytää. Turnauksen järjestävällä Turun Kaikulla ei ilmeisesti ole vuonna 2013 vielä omia kotisivuja eikä Suomen Pöytätennisliitonkaan sivulta löydy mitään kovin tarkkaa tietoa viikonlopun tapahtumista. No, pöytätennistä pelataan kuitenkin Caribialla perjantaista sunnuntaihin ja kuulopuheiden perusteella kyseessä pitäisi olla aika isokin tapahtuma.
 
Lauantaina onkin sitten todella vilkas urheilupäivä – urheiluviihdettä voi nauttia neljässä eri katsomossa. Tapahtumapaikkoina toimivat Caribia Areenan lisäksi Parkin kenttä, Varissuon jäähalli ja Urheilupuiston yläkenttä.
 
Parkin kentällä pelataan klo 10-15 kaikkien aikojen ensimmäinen box lacrossen SM-turnaus. Lacrosse on monille jo jollakin asteella tuttu laji. Tässäkin blogissa on kirjoitettu lajista viime kesänä, kun Suomessa pelattiin nuorten MM-kilpailut (lue aiempi lacrosse-kirjoitus). Kaukalossa pelaamisen lisäksi box lacrosse eroaa emolajistaan monella tapaa. Eroista mainittakoon poikittaisella mailalla puolustaminen ja 30 sekunnin hyökkäysaika. Jo nämä elementit varmistavat että Parkilla nähdään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Box lacrossen SM-sarjaan osallistuu tänä vuonna neljä joukkuetta ja ne kaikki nähdään tässä turnauksessa. Joukkueista puolet tulee Turun seudulta - isäntäjoukkue Titans on sarjan suurin ennakkosuosikki ja vasta toimintansa käynnistelevällä LTU:lla on lähinnä haastajan rooli. Tämän tapahtuman järjestäjille on annettava vielä erityiskiitos ennakkotiedotuksesta. Ajantasaisten nettisivujen lisäksi tapahtumasta on tiedotettu myös sähköpostitse.
 
Varissuon Jäähallissa pelataan tuttuun tapaan jääkiekkoa, mutta tällä kertaa tosin ilman jäätä ja teriä, kun siellä pelataan Rullakiekon SM-sarjan osaturnaus. Kotijoukkue Kärsämäen ZSKA saa tässä turnauksessa vastaansa klo 11 Pahalammen ja klo 17 Veikot. Tästäkin tapahtumasta oli vähän vaikea löytää infoa, kun ZSKA:n kotisivut taitavat olla poissa käytöstä, vaikka ne netissä ovatkin. Isäntäjoukkueen otteluiden lisäksi hallissa pelataan muiden otteluita klo 13, 15 ja 19. Rullakiekon SM-sarjassa on vuosien saatossa pelannut monia nimimiehiä emolajin puolelta. Tämä paljastuu vilkaisemalla esim. vuoden rullakiekkoilijoiksi valittuja: Sasu Hovi, Teemu Virtala, Kimmo Kuhta, Ville Nieminen. Eikä sovi tietenkään unohtaa vuonna 2004 vuoden maalivahdiksi valittua Antti Niemeä.
 
Nykyisiä ja entisiä kiekkotähtiä näkyy todennäköisesti myös Varissuon turnauksessa, sillä turkulaisten riveissä Varissuon bunkkerissa kirmaavat Jesse Saarinen, Markus Laine, Sami Hurme (no, ehkä veli on vähän tunnetumpi), Kai Syväsalmi, Tuukka Pulliainen ja Jussi Tapio. Ensimmäisenä isäntiä haastavan Pahalammen joukkueen nimilistalta löytyy mm. Sasu Hovi, viikko sitten SM-liigan hopeamitalin voittanut Niclas Lucenius sekä KHL:n pistepörssin 5. Jori Lehterä. Toisessa ottelussa vastaan asettuu hallitseva Suomen mestari Vuorelan Veikot, jonka nimekkäimpiä pelaajia ovat NHL- ja AHL-peluri Teemu Hartikainen, Teemu Virtala sekä Tuomas Kiiskinen.
 
Alkukaudesta tuttuun tapaan Urheilupuiston yläkentällä on lauantainakin tarjolla musta-valkoisen TPS:n peli, mutta tällä kertaa viheriöllä kirmaavatkin miesten sijasta Tepsin naiset, kun klo 16 alkavassa liigaottelussa vastaan asettuu HJK. Tepsi on viidessä ottelussa koonnut kolme pistettä ja HJK kuudessa ottelussa seitsemän pistettä. Sarjataulukossa TPS on sijalla 8. ja HJK sijalla 6, joten tärkeitä sarjapisteitä on lauantaina jaossa.
 
Tähän listaan kun lisätään vielä sunnuntaina Veritas Stadionilla pelattava Veikkausliiga-kamppailu TPS – VPS, niin viikonlopun penkkiurheilutarjonta on tosiaankin luvalla sanottuna mahtava. Napatkaahan ystävää hihasta ja lähtekää seuraamaan urheiluviihdettä paikan päälle!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tähtitehdas palaa Veritas Stadionille!

Veikkausliigaa on pelattu jo muutaman kierroksen verran, mutta minun osalta kausi alkaa vasta maanantaina, kun tieni vie jälleen tuttuun tapaan Veritas Stadionille. Onneksi stadionyhtiö, TPS ja kaupunki pääsivät pitkäksi venyneiden neuvottelujen jälkeen sopuun ja Tepsinkin pelit pelataan Turun jalkapallopyhätössä muutamaa alkukauden evakko-ottelua lukuun ottamatta. En ehtinyt käydä katsomassa Yläkentällä pelattuja Veikkausliiga-otteluita, mutta TPS – MIFK Suomen Cupin ottelua näin vähän aikaa. Vaikka Yläkenttä on ihan ok varakenttä, niin ei kyllä pidemmällä tähtäimellä otteluiden pelaamisessa jossain muualla kuin Veritaksella ole mitään järkeä näin katsojan silmin katsottuna. Toivottavasti sopimuskuviot menisivät jatkossa siihen suuntaan, että jatkossa kaikki kaupungista löytyvät voimavarat käytetään Kupittaan kokonaisvaltaiseen (kenttä, katsomot, tekniikka, ravintola, yms.) kehittämiseen yhteistyöllä.

Kauden alkua on värittänyt myöhäinen kevät ja siitä johtuneet ottelusiirrot. Jokakeväinen ja -syksyinen tekonurmikeskustelu on siis jälleen käyty ja jäädään odottamaan uutta keskustelua taas syksyllä. Kävin itse Veritaksella torstaina ja silloin siellä oli vielä harsoa nurmen pinnalla, mutta nyt kentän pitäisi olla hyvässä kunnossa – ainakin jos Interin twiittaukseen on luottaminen.

Kaudesta on tehty niin paljon ennakoita, että en sotke lusikkaani enää siihen soppaan, vaan tyydyn toteamaan, että odotan kautta suurella mielenkiinnolla. Turkulaisille futiksen ystäville on taas tarjolla makeaa mahan täydeltä. TPS:n ja Interin otteluiden lisäksi Veritaksella tullaan näkemään huuhkaajiakin, kun Suomi kohtaa elokuussa Slovenian. Toivon että tälläkin kaudella turkulaiset pystyvät haastamaan mestaruustaistelussa lähes varmaksi mestariksi jo leimatun HJK:n. Lisäksi toivon että sekä turkulaiset, että myös muut suomalaiset joukkueet menevät Euro-kentillä mahdollisimman pitkälle.




Muistakaahan pitää ystävät ja tutut tietoisina kotoisesta jalkapallotarjonnasta. Vaikka pelin tasossa on tietysti eroa televisiosta tulevaan maailman kovatasoisimpaan futikseen, niin kyllä kotimainen jalkapallo on mainettaan parempaa. Tämä on se "tähtitehdas", josta on ponnahtanut tähtitaivaalle esimerkiksi Litmasen, Hyypiän ja Jääskeläisen kaltaisia tähtiä. Tälläkin hetkellä viheriöillä kirmaa monia tähtipotentiaalin omaavia nuoria, joista mainittakoon vaikka Petterit Forsell ja Pennanen ja Joel Pohjanpalo. Nuorten pelaajien lisäksi virta on tuonut maailmalta takaisinpäin jo tähti-statuksen ansainneita pelureita, kuten Mikael Forssell, Teemu Tainio, Pekka Lagerblom ja Mika Väyrynen.
Hankitaanpa porukalla Suomi-futikselle uusia ystäviä houkuttelemalla tuttuja mukaan peleihin. Onnistuin viime kaudella puhumaan joitain suomifutista "potkupalloksi" haukkuvia tuttuja Veritakselle käymään ja monet olivat visiitin jälkeen sitä mieltä, että olihan se peli sittenkin ihan hyvää. Jokainen peleissä käyvä kun huokuttelisi vaikka kolme uutta katsojaa mukaansa, niin ensikertalaisten määrä kasvaakin jo mukavasti. Alkukauden yleisömääriä kun katsoo, niin katsomoissa on kyllä ollut huolestuttavan paljon tilaa. Minä lupaan ainakin kantaa korteni kekoon ja soittaa puskaradiota mahdollisimman kovalla volumella!

P.S. Voikohan Jarno Heinikangas tulla koskaan enää Veritakselle? Hänhän lupasi ettei tule sinne, jos häviää Job Dragstmalle Aurajoen yöjuoksussa lauantaina. Jallu ei tullut lähtöviivalle lainkaan ja Dragstmakin keskeytti kympin lenkin.

 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita naisten rugbyssä

Lauantai oli melko hektinen penkkiurheilupäivä. Pääohjelmanumerona oli lentopallon Mestaruusliigan 4. finaaliottelu Salossa, mutta ohjelmaan mahtui myös Sporttipäivä Caribialla. Näiden lisäksi blogini tapahtumakalenterista tapahtuman bongannut ystäväni sai puhuttua minut (se kesti noin 5 sekuntia) mukaansa Impivaaran vanhaan futishalliin.

Impivaarassa hikoiltiin naisten toimesta 7’s-rygbyn SM-sarjan turnauksessa. Minulle rugby on melko vieras laji. Ja sisähallissa pelattava 7’s-rugby täysin vieras. Varsinaisesta rugbystä olen sentään kertaalleen blogannut, vaikka koskaan en ole lajia livenä nähnytkään (lue rugby dokumenttileffan arvostelu).


Lauantain turnaukselta en odottanut juuri mitään. Ajattelin että edes rugby ei voi olla kovin fyysistä naisten pelaamana, mutta jälleen kerran olin väärässä. Peli oli yllättävän fyysistä ja naiset viljelivät aika-ajoin reippaita taklauksia täydessä juoksussa olleiden vastustajien kylkeen. Kova fyysisyys näkyi myös loukkaantumisina. Polvivammoja syntyi lyhyehkön vierailuni aikana kolme tai neljä ja yhdelle pelaajalle tilattiin ambulanssikin. Huvittava hetki oli myös muistikortilleni tallentunut tilanne, jossa huoltaja hoivaa loukkaantunutta, mutta peli jatkuu täysillä aivan vieressä.

Fyysisyyden lisäksi yllätyin myös joukkuemäärästä, sillä mukana oli peräti kahdeksan joukkuetta. Turun Sanomissa olleen turnauksen ennakkojutun mukaan naisten fyysisten kontaktilajien suosio kasvaa jatkuvasti. Turussa rugby-toimintaan oli viime syksynä tullut noin tusinan verran uusia naisia, minkä ansiosta joukkue pelaakin nyt ensimmäistä kauttaan SM-sarjassa. Lauantain turnauksen voittajaksi selviytyi Facebookissa suoritetun salapoliisityön perusteella SM-sarjaa johtava helsinkiläinen Warriors.

Tasoerot joukkueiden ja pelaajien välillä oli aika isoja. Parhaiden joukkueiden parhaat pelaajat erottuivat massasta selkeästi. Näytti että he tekivät monissa tilanteissa kentällä mitä halusivat. Erityisesti silmiin pisti nopeat pelaajat, jotka tekivät nopeilla rytmin- ja suunnanvaihdoksillaan komeita juoksumaaleja yksilösuorituksina. Seuraavaksi näkyvimpiä olivat fyysiset taklaajat. Teknisesti hyviä pelaajia olikin sitten ensikertalaisen vaikeampi tarkkailla. Myös joidenkin sääntöjen osalta fatkat jäivät vielä vähän hämärän rajamaille.

Rugbyn seuraaminen palautti muistiini myös muut vähän erikoisemmat ja pienemmät lajit, joihin voisin tutustua kesällä Turussa. Pistinkin välittömästi sähköpostia turkulaisiin rugby-, aussifutis-, baseball- ja maahockey-seuroihin. Toivottavasti he vastailevat ja lähettävät sarjaohjelmansa minulle, jotta pääsen sovittelemaan excursioita aikatauluihini.

RiaFin -kuvagalleriasta löytyy meikäläistä ammattitaitoisemman kuvaajan otoksia 7's-turnauksesta.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Yöjuoksulle Aurajoen rannalle?

 
 Ensi viikon lauantaina (27.4.) Turun jokimiljöössä juostava I Aurajoen Yöjuoksu saa mukavaa lisäväriä paikallisista urheilupiireistä. Tarjolla on ainakin oranssi-, sini- ja valko-mustaa väriä sekä yksi mahdollisesti paidaton juoksija. Yleensä julkkisurheilijoiden yöjuoksut pääsevät esiin vain keltaisessa lehdistössä, mutta tällä kertaa asiasta ovat uutisoineet myös kunnolliset mediat, kuten Turun Sanomat ja PenkkiSport-blogi.

Aurajoen Yöjuoksu on uusi mielenkiintoinen urheilutapahtuma, joka tuo hölkän syrjäisiltä metsäkyliltä kaupungin ydinkeskustaan. Maailmalla tällaiset tapahtumat ovat nostaneet suosiotaan ja nyt ne saapuvat Suomeen ja Turkuunkin. Tapahtumakeskuksena toimii Forum Marinum ja ”kilpailu”reitti kulkee kauniista Aurajoen jokivartta pitkin. Matkaksi voi valita joko 10 km tai noin puolet lyhyemmän reitin. Kaikkein suurin erikoisuus tapahtumassa on se, että startti tapahtuu klo 22 lauantaina illalla. Nyt onkin oiva mahdollisuus kuntoilijoiden ja hölkkäilijöiden tehdä lenkki normaalista poikkeavaan aikaan - sellaiseen jolloin yleensä hipsitään jokirannassa ravintolalaivoja kohti. Lähtöaika on siis kutakuinkin päinvastainen kuin esim. Naantalin Unikeon hölkässä, jossa startti on jokilaivoilta kotiin hipsimisen aikaan.


Turun seudun urheilupiireistä ensimmäisenä mukaan ilmoittautui FC Interin päävalmentaja Job Dragstma. Hänen haastajaksi ilmoittautui melko suurisuisesti (toki vähän pilke silmäkulmassa) TPS:n ex-kapteeni Jarno Heinikangas, joka lupasi ettei mene koskaan enää Veritas Stadionille katsomaan jalkapalloa, jos häviää Dragstmalle yöjuoksussa. Vähän vaatimattomalla ryminällä mukaan ovat lähdössä myös oranssi-mustassa lentopalloasussa Loimun Mestaruusliigapelaajat Ossi Rumpunen ja Kimmo Kutinlahti. Ja onhan mukaan starttaamassa myös nykyään paidattomana otteleva ammattinyrkkeilijä Eemeli Katajisto. Saa nähdä juokseeko voittamattomana ammattiuransa aloittanut turkulaisiskijä paita päällä vai yläkroppa paljaana.

Yöjuoksuun mahtuu mukaan 1000 hölkkäilijää. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on jo noin 600, joten mukaan mahtuu vielä. Ennakkoilmoittautuminen on mahdollista sunnuntaihin 21.4. asti, mutta mukaan pääsee myös paikanpäällä ensi lauantaina ilmoittautumalla. Lisätietoa tapahtumasta Aurajoen yöjuoksun kotisivuilta.