Tapahtuu PenkkiSportin Facebook-sivulla

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Naiset korin ja pallon kimpussa

"Parempi myöhään kun ei milloinkaan" on vanha suomalainen sanonta, mutta sen todenperäisyys tuli jälleen todistettua pääsiäisviikonloppuna. Olin koko kauden ajan suunnitellut tutustumisvisiittiä TurunRiennon korismatsiin, mutta en vain saanut sitä sopimaan kalenteriini. Lankalauantaina löytyi lopulta aikaa, kun suunnittelemani Uudenkaupungin koripalloreissu jäi toteuttamatta. Lauantain pudotuspeliottelu Lappeenrannan Catzia vastaan jäi Riennon kauden viimeiseksi otteluksi, joten jos tämän olisin vielä missannut olisi tutustumisreissu pitänyt siirtää ensi kauteen.

Koripalloa olen penkkisportannut jonkun verran, mutta naisten pelaamana tämä oli ensikosketukseni korikseen. Enää en hämmästele koripallopeleissä kannattajien kannustusta aina täysin väärään aikaan, vaan olen jo ymmärtänyt sen kuuluvan lajiin. Pelipaikkana toiminut Nunnavuoren palloiluhalli on minulle erittäin tuttu paikka omista harrastuksistani. Halliin oli tehty vähän pintaremonttia sitten viime visiittini ja se näytti ihan hyvälle. Katsomokapasiteetti on juuri sopiva naisten koripalloon. Ratkaisevaa pudotuspeliottelua oli saapunut seuraamaan 193 katsojaa ja tunnelma hallissa oli ajoittain ihan hyvä.

Alkulämmittelyä seuratessani mielessäni heräsi muutama idea lajin kehittämisestä, joista ainakin toinen vahvistui vielä ottelun aikana. Näistä lisää jutun lopussa. Heti saliin tultuani hämmästyin pelaajien pienuudesta. Tai eiväthän he nyt ihmeellisen lyhyitä olleet, mutta eivät epänormaalin pitkiäkään. Poikien puolella koripallo tuntuu vetävän piiriinsä esimerkiksi paljon lentopalloa enemmän pitkiä nuoria, mutta tytöissä näin ei taida olla. Tarkistin kotiin päästyäni silmämääräisen arvioni laskemalla pikaisesti Riento-Catz ottelun ja lentopallon naisten finaaliottelun keskipituudet ja sain mielikuvani vahvistukseksi seuraavat lukemat Riento 178,92 cm, Catz 177,36 cm, LP Viesti 179,29 cm ja LP Kangasala 178,85 cm.

Ottelun alku oli mielestäni aika hidastempoinen, mutta vauhti lisääntyi läpi ottelun. Ennakkoarvioni mukaan Riento olisi tarvinnut hyvän alun ratkaisuotteluun, jotta itseluottamus suurta ennakkosuosikkia vastaan olisi pysynyt korkealla. Tällaista kotijoukkue ei kuitenkaan saanut, sillä alussa heillä ei tuntunut onnistuvan mikään. Heitot menivät jopa ohi korilevyn, syötöt päätyivät aivan liian usein Catzin pelaajien käsiin ja virheitäkin tuli jonkun verran. Kotijoukkue sai kuparisensa rikki vasta kun ottelua oli pelattu jo yli 3 minuuttia ja vieraat johtivat lukemin 0-11. Catzin terävä alku ratkaisikin koko ottelun, sillä vaikka kotijoukkue sai pelin edetessä hieman paremmin ottelun juonesta kiinni, ei siitä ollut missään vaiheessa tosissaan Catzia haastamaan. Tämän käsityksen vahvistaa jaksojen tulokset 6-24, 12-15, 12-11 ja 19-18.
 
Joukkueiden parhaat pelaajat palkittiin pääsiäisen kunniaksi suklaamunilla. Riennosta herkkua kotiin vietäväksi sai Margareeta Mäkelä ja vierasjoukkueesta Lotta Aaltonen, mutta myös joukkueiden ulkomaalaisvahvistusten joukosta olisi voinut palkittavat löytää. Eniten pisteitä tekivät Callan Taylor (18 pts) Riennosta ja Chandrea Jones (15 pts) Catzista. Illan näyttävimmästä suorituksesta, vai mikä se kriteeri mahtoikaan tarkalleen olla, palkinnon sai kotijoukkueen Nelli Nurmi, joka esiintyi ottelun lopussa erittäin pirteästi vaihdosta kentälle päästyään.

Naisten koriksessa oli aika paljon eroa miesten vastaavaan. Naisten peleissä ei juuri kolmosia yritetty viljellä, pallo meni tyylipuhtaasti "ohi kaiken" paljon useammin kuin miesten peleissä eikä kukaan edes yrittänyt donkata. Onkohan kukaan nainen Suomen kentillä muuten koskaan donkannut pelissä? Kaiken kaikkiaan tämäkin tapahtuma oli ilman muuta tutustumisen arvoinen ja suosittelen muitakin ensikertalaisia käymään ensi kaudella Riennon kotipeleissä.

Niin, ne ideat joista mainitsin.. Minusta naiset olivat kovin voimattoman oloisia kentällä. Tietystihän he ovat paljon "normaali naisia" voimakkaampia, mutta katsomoon se ei välittynyt. Vähänkään kauempaa heittäessään naisten heittotyylikin on tyystin erilainen kuin esimerkiksi miehillä. Ja harhasyötöistä osa johtui minusta voiman puutteesta. Syy tähän vaikutelmaan on tietysti painava pallo. Jokainen tietää, että koripallo ei ole mitenkään hirveän kevyt ja etenkin kolmen pisteen heitoissa ja terävissä rannesyötöissä voimaa tarvitaan. Miksei siis naisilla pallo voisi olla kevyempi kuin miehillä? Kuten jo mainitsin, niin donkkiyrityksiä ei ottelussa näkynyt ja heittoja meni paljon puhtaasti ohi. Syy tähän on tietysti korin korkeudessa, joka on naisilla sama kuin miehillä. Miksei naisten peleissä kori voisi olla alempana, jolloin suorituksista tulisi näyttävämpiä? En tiedä vaikuttaisiko nämä pienet muutokset otteluden tasoon ja yleisömarkkinointiin, mutta ehkä joku korisihminen osaa kommentoida näitä ideoita?

Edellisen koripallokirjoituksen tapaan tähän loppuun on laitettava vielä kehut koriksen livescore- ja tilastopalveluista. www.basket.fi sivuston tilastopalveluista löytyy vaikka mitä tietoa ja hakutoiminnot on rakennettu käteviksi. Sarjataulukoistakin löytyy paljon mielenkiintoista infoa, jota esimerkiksi lentopallossa ei ole saatu mukaan tulos- ja tilastopalveluihin.
 
 

 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Urheilun sekakäyttäjän kiireinen sunnuntai


Nopeasti silmieni ohi vilahtaneen viikon päättänyt sunnuntai oli monella tapaa erinomainen. Aamun alkajaisiksi jännättiin television ääressä F1-kauden avausta, josta tuli Kimi Räikkösen juhlaa. Hienoa oli myös seurata Valtteri Bottaksen debyttikisaa ja formula-autossa komeilevaa suomalaisyrityksen logoa. Olen nyt katsonut tällä kaudella yhden kisan enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä.

Shamppasuihkun jälkeen oli hienoa nauttia erinomaisesta kevätkelistä perheen kanssa ulkoillen Naantalin jäillä ja hangilla. Ulkoilun kruunasi nuotion ääressä terassilla nautitut kahvit ja kaakaot! Raittiin ilman annoksen jälkeen olikin aika sulkeutua hikisiin liikuntatiloihin loppupäiväksi. Ensin suuntana oli Jarkko Nieminen Areena ja sieltä matka jatkui suoraan Samppalinnan palloiluhalliin. Tarkkaavaisimmat huomaakin heti, että molemmat hallit ovat saaneet nimensä julkkikselta. Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.

Jarkko Nieminen Areenalla, eli perinteisemmin Impivaaran tennishallissa, oli ollut käynnissä jo kuuden päivän ajan tenniksen yleisten luokkien SM-kilpailut. Vinkin kyseisestä tapahtumasta sain Twitterin kautta ja sunnuntain ohjelmistoon se pääsi mukaan viimeistään aamun lehteä lukiessani. Eli edellisessä kirjoituksessa toivomani lehtien ennakkokirjoittelu tuotti taas tulosta. Ehdin paikalle juuri parahiksi, kun miesten finaalissa iskettiin ratkaisupalloja. Kentällä ahersivat Kontisen veljekset Micke ja Henri. Yleisöä oli saapunut paikalle mukavasti. Tai oikeastaan niin paljon kun kyseiseen halliin nyt vaan mahtuu. Arvioin, että paikalla oli ehkä muutama sata katsojaa. Kovin paljon en ehtinyt peliä katsomaan, joten en lähde pelistä raportoimaan sen enempää. Muutenkin vähäiset tiedot ottelusta yhdistettynä heikkoon lajituntemukseen, ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta otteluraportille. Hienon uran tehneen Niemisen mukaan nimetty halli oli vierailun arvoinen paikka ja pääsin sentään näkemään kun kultainen SM-mitali pujotettiin vanhemman Kontisen, eli Henrin, kaulaan.

Impivaarasta matka jatkui siis Samppalinnan palloiluhalliin, jossa oli ohjelmassa Pro palloiluhalli -tapahtuma ja Turun Namikan koripallon I-divarin ottelu. En tutustunut tuohon Pro palloiluhalli -tapahtumaan kovinkaan paljon etukäteen, vaan lähdin paikanpäälle katsomaan mitä on tarjolla. Jos en tiennyt tapahtumasta juuri mitään etukäteen, niin pakko sanoa etten kyllä tiedä vieläkään. Ilmeisesti tapahtuman punaista lankaa ei oltu mietitty kovinkaan tarkkaan. Veikkaan että tapahtumapaikaksi oli tarkoituksella valittu Samppalinna, jotta turkulaisen palloilun puiteongelma tulee konkreettiseksi kaikille. Tapahtuma osoitti surkuhupaisasti, mutta realistisesti, turkulaisen palloiluhallitilanteen. Hallissa oli 431 katsojaa ja kaikki paikat oli liian täynnä väkeä. Käytävillä ei mahtunut kunnolla kulkemaan ja hallisuunnitelmiaan esittelemään tulleiden kahden rakennustoimiston esittelypiste oli todella ahdas ja huono. Olin tässä tapahtumassa noin 1,5 tuntia odottelemassa ottelun alkua enkä oikein missään vaiheessa saanut käsitystä siitä mitä hallissa tapahtui. Jotain siellä yritettiin kuuluttamalla kertoa, mutta hallin umpisurkean äänentoiston vuoksi siitä ei saanut mitään selvää, kuten ei myöskään Teemu Rannikon ja Sanna Stenin virtuaalitervehdyksistä. Tapahtuman idea oli hyvä ja se oli houkuttanut paikalle jo hyvissä ajoin paljon väkeä. Jotenkin ohjelman suunnittelupuoli oli jäänyt vaan todella köykäiseksi. Positiivisena asiana mainittakoon, että neljästä arvotusta Siipiravintolan lahjakortista 50% tuli meidän perheeseen.

Itse ottelu eteni melko pitkään yllättäen vierasjoukkue EBT:n komennossa. Noususta I-divarin A-lohkoon taisteleva TuNMKY onnistui lopulta nousemaan seuransa 120 v juhlaottelun kunniaksi tärkeään voittoon. Namikaa olivat tulleet kannustamaan myös taannoin 70 v täyttäneen Turun Riennon naisten Korisliigassa pelaavia pelaajia. Heidän peliään pitäisi myös ehtiä jossain välissä katsomaan, mutta voi olla että se jää ensi kauteen. 



Koripallon turkulaista historiaa muistettiin ottelun tauolla palkitsemalla kunniakirjoilla TUNMKY:n legendoiksi valittuja entisiä tähtiä. Paljon hienoja hetkiä on turkulaisparketeilla nähty TuNMKY:n, Piilosetin ja Aura Basketin toimesta. Viime vuodet turkulainen koripallo on ollut edustusjoukkueen osalta vaatimattomassa tilanteessa. Tämä on hyvä osoitus siitä miten lajille helposti käy, jos edustusjoukkue ”pistetään vähäksi aikaan telakalle”. Vaikka perinteet on olemassa, niin uuden nousun tekeminen on todella vaikeaa, kun pelaajien lisäksi taustavoimat ja tekijät katoavat. Toivon että Turun seudulla nähdään lähivuosina komean palloiluhallin lisäksi joukkue myös miesten Korisliigassa.


Kotimatkalla meinasin pysähtyä vielä HK Areenalle katsomaan jääkiekon A-poikien SM-sarjan pleijariottelua TPS-HIFK, mutta valitettavasti en ehtinyt paikalle riittävän ajoissa ja Tepsi ehti tuulettamaan voittoa ja jatkopaikkaa ilman minua. Minusta sunnuntaiset yleisölukemat koriksen I-divarin alalohkossa (431) ja A-poikien SM-liigassa (1045) kertovat, että turkulaisella penkkiurheiluväellä on tarve päästä nauttimaan urheiluviihteestä, mutta tarjonta alkaa olla vähäistä. Monissa sarjoissa on siirrytty jo kesälomatunnelmiin, mutta onneksi jotain urheiluviihdettä on kuitenkin vielä tarjolla. Divarikoriksen ja junnukiekon lisäksi tällä viikolla käynnistyvät esimerkiksi lentopallon Mestaruusliigan puolivälierät.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

GoExpo – hallit täynnä sekä perinteisiä että uusia lajeja


Kävin lauantaina tutustumassa Helsingin Messukeskuksessa järjestettyyn GoExpo-messuun. Isot messuhallit pitivät itse asiassa sisällään monia eri messuja, joista liikunnallisten messujen lisäksi mainittakoon esim. kalastus-, kuva ja kamera- sekä heppamessut. Nähtävää, kokeiltavaa ja koettavaa oli siis todella paljon. Esillä oli niin perinteisiä lajeja kuin myös uudempia tulokkaita.

Perinteisistä lajeista edustettuina oli melkein kaikki päälajit ainakin. Ainoa poissaolollaan loistanut laji oli lentopallo. Syytä en tiedä, sillä niin lentopallo kuin beach volleykin olisivat soveltuneet hyvin jalkapallon, salibandyn, jenkkifutiksen, sulkapallon, lacrossen, street tenniksen, padelin, yms. sekaan esittelemään harrastusmahdollisuuksia messuvieraille.

Uusiin lajeihin oli mielenkiintoista tutustua. Valitettavasti aika ja pitkäjänteisyyteni eivät riittäneet jonotteluun enkä kokeillut mitään lajia omin käsin. Mielenkiintoista olisi ollut esim. kokeilla baseball-syöttökonetta, heittää käsipalloa tutkaan, kokeilla padelia, testata lacrossemailaa, yms. Amerikkalaisen jalkapallon osastolla oli naisten maajoukkuepelaajia promoamassa kesä-heinäkuussa Vantaalla pelattavia naisten MM-kilpailuja. En tiedä olisiko heitä saanut kokeilla taklata, mutta ehkä se on itsetuntoni kannalta hyvä että en lähtenyt sitä selvittämään.



Baseballin syöttötykin kokeilu olisi ollut erityisen mukavaa. Minun kosketukseni baseballiin on hyvin rajalline. Kirjoitin siitä viime toukokuussa otsikolla Aitoa jenkkiläistä show’ta Kanadasssa – NOT!. Kerroin jutussa myös turkulaisesta baseball seurasta, mutta suunnitelmista huolimatta en ehtinyt viime kesänä tutustumaan lajin tasoon Suomessa. Ehkä se pitää ottaa tulevana kesänä uudestaan ohjelmistoon mukaan. Turkulaisen Black Soxin sivut ovat näköjään remontissa, mutta Suomen Baseball- ja Softball -liitonkotisivujen kautta löytää kyllä lisätietoa. Messuilla pallotykin syöttöihin osuminen näytti ainakin aika hankalalta, mutta mielenkiintoni heräsi sen verran että joskus jossain pitää kyllä päästä sitä testaamaan, joko koneen tai ihan elävän syöttäjän kanssa.

Mainittakoon tähän loppuun vielä, että edellisessä kirjoituksessa ja sosiaalisessa mediassa antamani palaute Turun Sanomien suuntaan ei ole vielä tuottanut tulosta – päinvastoin. Turun seudulla pelataan tänään lentopallon Mestaruusliigan huipputärkeä Loimu - Tiikerit -ottelu, TPS salibandyn puolivälieräottelu sekä TPK:n futsalin puolivälieräottelu. Mistään näistä ei ollut ennakkojuttua paperilehdessä, vaan palstat oli varattu tyystin historiankirjoituksille. TPS:n salibandypleijarista ei ollut mainintaa edes Tänään -tapahtumapalstalla. Ei näin!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Virta vie, virta tuo - penkkiurheilijan "vapaapäivä"


Lauantaina oli omituinen päivä, vapaapäivä. Siis täysin vapaa päivä. Ei kiire minnekään eikä mitään pakollista ohjelmaa kalenterissa. Mihinkäs muuhun sellaisen päivän pyhittäisi kuin penkkiurheiluun? Päivä tuli vietettyä ”virta vie” -meiningillä ja se kannatti, sillä ”virta toi” mielenkiintoisia hetkiä tullessaan.

Päivä lähti käyntiin Raision Loimun järjestämässä bussikyydityksessä Salohalliin seuraamaan naisten Challenge Cupin puolivälierää LP Salo – Dinamo Krasnodar (RUS), jonne salolaiset olivat sensaatiomaisesti selvinneet. Rehellisesti sanoen kovinkaan moni ei varmasti odottanut kotivoittoa, sillä Suomen parhailla oli nyt vastassa maailman parhaita. Se ei kuitenkaan latistanut yhtään ennakko-odotuksia, sillä jo välieriin pääsy on uskomattoman hieno saavutus.

Ottelun ennakkomarkkinointi puri hyvin ja ottelua edeltävänä iltana Salosta kantautuneet tiedot yli 900 myydystä ennakkolipusta nostivat odotuksia entisestään. Moni media huomioi lentopallon huippuottelun ja antoi sille sen ansaitsemaa palstatilaa. Jopa Helsingin Sanomat kirjoitti ennakon ottelusta ja Krasnodarin suurimmasta tähdestä Destinee Hookerista, jota on tituleerattu maailman parhaaksi naispelaajaksi. Minusta oli törkeää välinpitämättömyyttä, että Turun Sanomat ei kirjoittanut ottelusta mitään ennakkoa. Ennakkojuttujen merkitys on nykyisin todella iso yleisömäärään kannalta. Ja muutenkin sanomalehtien kannattaisi minusta panostaa enemmän ennakkojuttuihin ja ilmiöistä kirjoittamiseen, sillä esim. sunnuntain lehdessä ollut säälittävän pieni otteluraportti Salohallista oli jo auttamatta vanhaa tietoa. Omalta kohdaltani lehden jatkotilaus meni lauantaina uuteen harkintaan. Ymmärtääköhän TS:n toimituksessa edes kukaan kuinka isosta ottelusta oli kyse? Toki TPS-Tapparkin oli huipputärkeä ottelu, mutta...

Ottelua saapui Salohallille seuraamaan 1600 katsojaa, mikä on todella hyvä määrä naispalloilujoukkueelle Suomessa. Paremmaksi laittaa oikeastaan vain naisten Superpesis. Itse ottelussa LP Salosta ei odotusten mukaisesti ollut maailmantähtien kaatajiksi, mutta ajoittain salolaiset taistelivat ihan hyvin. Joukkueen valmentaja Tomi Lemminkäinen oli ottelun jälkeen pettynyt siihen, ettei joukkue pystynyt pelaamaan omalla normaalilla tasollaan, jolla olisi vähän paremmin saanut vieraita ahdisteltua. Yhtä kaikki ottelutapahtuma oli hieno ja yleisömäärä osoitus siitä että lentopallolla on potentiaalia paljon nykyistä isompiin yleisömääriin, mutta se vaatii kovaa työtä ja ehkä aikaakin.

Salon reissun jälkeen suuntasin kaverin kanssa Raision Mallaskulmaan katsomaan La Ligan El Classicoa, josta sain vihiä Twitterin välityksellä. Enpä olisi muistanut mielenkiintoista huippuottelua, jos en olisi twiittauksia bussimatkalla nähnyt. No, penkkiurheilupäivä ei päättynyt vielä siihen, sillä El Classico jäi lopusta vähän kesken, kun sain puhelun HK Areenalta, jossa oli kavereita aitiossa seuraamassa Tepsin ja Tapparan välistä ottelua. Ei muuta kuin pitkän odottelun, joka johtui kuulemma kovasta lumimyrskystä, jälkeen pirssi alle ja suunnaksi ”Nakkikattila”


Ehdimme näkemään ottelun viimeisen erän, joten syväluotaavaa raporttia en edes koita kirjoittaa. SM-liigasta kirjoitetaan niin paljon joka puolella, että luotettavampia otteluraportteja löytyy monesta mediasta. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 6300, mutta sitä en suostu purematta nielemään. Ihan hyvin siellä kuitenkin oli väkeä ottelun panokset huomioon ottaen. Ja joka tapauksessa enemmän kuin alla olevassa videoklipissä.

Tänään on ohjelmassa vähän omaa höntsäilyä ja illalla Marli Areenalla Mestiksen välierä TuTo – KooKoo. TuTo suli vieraspelissä totaalisesti kääntäen 0-4 johtoaseman 6-4 tappioksi. Samalla he pilasivat minun pitkävetovoittoni. Toivottavasti tänään meininki on toinen kaukalon sisäpuolella. Ja toivottavasti katsomossakin on eri meininki kuin tässä alla olevassa vuoden 2006 TuTon Mestis-ottelussa. Tässä ei aivan ole ”häkki täynnä”, mutta tänään todennäköisesti on!




keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Positiivisiakin urheilu-uutisia on – Euro-huumaa Salossa ja Joensuussa


Kuva: Osku Sahlsten
Unohdetaanpa hetkeksi, tai miksei pidemmäksikin ajaksi, SM-liigasta uutisissa jatkuvasti pyörivät negatiiviset otsikot ja keskitytään urheilun positiiviseen antiin. Suomalaiset palloilujoukkueet menestyvät Euroopan huipulla! Kyllä, totta se on. Koripalloseura Joensuun Katajan menestyksen Eurochallenge-sarjassa on moni varmasti noteerannut, mutta salolaisen LP Viestin menestys lentopallon Challenge Cupissa on saattanut jäädä joiltain vielä huomaamatta.



Kataja varmisti tiistaina pääsynsä Eurochallengessa puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Välieriin pääseminen vaatii kahta voittoa puolivälierissä. Valitettavasti Joensuu on niin kaukana kotikulmiltani, että paikanpäälle ei tule varmaankaan lähdettyä euro-huumaa seuraamaan, joten pitää tyytyä median tarjoamaan uutisvirtaan. Sekä kori- että lentopallossa on hyvä noste päällä tällä hetkellä ja nämä Euroopan kentillä menestymiset ruokkivat tätä entisestään.


Lauantaina pääsen haistelemaan euro-huumaa ihan livenä, kun salolainen LP Viesti (Euro-kentillä LP Salo) kohtaa naisten lentopallon Challenge Cupin välierien toisessa osaottelussa maailmantähtiä vilisevän venäläisen Dynamo Krasnodarin. Ensimmäinen osaottelu päättyi tiistaina venäjällä kotijoukkueen 3-0 voittoon, mutta lentopallon euro-sääntöjen mukaan sillä ei käytännössä ole kovinkaan paljon merkitystä, sillä jatkoon pääsyyn tarvitaan kaksi otteluvoittoa. Eli jos lauantaina Krasnodar voittaa ottelun, jatkavat he finaaliin, mutta jos taas LP Salo voittaa, pelataan jatkoon menijän ratkaiseva kultainen erä 15 pisteeseen.

Vierasjoukkueen suurin tähti on jenkki Destinee Hooker (192 cm), jota on pidetty viime vuosina yhtenä maailman parhaista naislentopalloilijoista. Viimeisimpänä meriittinä hänen CV:ssään komeilee Olympiahopea Lontoosta. Hänen CV ei kuitenkaan ole joukkueen komein sillä peräti 202-senttinen Iuliia Merkulova on nimittäin kaksinkertainen maailmanmestari Venäjän paidassa vuosilta 2006 ja 2010. Lisäksi Lipetskin tytöllä on pari EM-mitalia ja hopeaa World Grand Prixistäkin 2004 alkaneen maajoukkueuransa aikana. Muitakin valtavan CV:n omaavia pelaajia Krasnodarin pelaajalistasta löytyy aina jonoksi asti.



Tämän tason otteluita ja vastustajia näkee harvoin Suomessa, joten penkkisporttaajan on ilman muuta suunnattava paikalle. Toinen välieräottelu alkaa lauantaina 2.3. kello 14:00 Salohallissa. Saloon matkustamiseen erinomaisen vaihtoehdon Raision ja Turun seudulla asuville tarjoaa Raision Loimu, joka on hienolla tavalla mukana kasvattamassa suomalaista lentopallokulttuuria ja tukemassa salolaisten hienoa euro-taivalta. Loimu on järjestänyt kannattajamatkan lauantaina Raisiosta Turun kautta Saloon. Lisätietoa reissusta löytyy Loimun sivuilta. Lähtekäähän rohkeasti mukaan. Nyt huipputason naislentopalloiluun tutustuminen on tehty vaivattomaksi!



perjantai 15. helmikuuta 2013

Lisää urheilua telkkariin ja radioon!!


Tämän kirjoituksen ensimmäinen kappale on lisätty tähän jälkikäteen, sillä muu teksti on kirjoitettu jo viikkoja sitten valmiiksi, mutta sen julkaisu on vain jäänyt odottamaan. Lisään tämän, koska joudun vähän syömään sanojani. Epäilen että Yleltä on joku käynyt lukemassa tämän luonnoksen täällä minun läppärilläni. Tämän kirjoittamisen jälkeen olen todennut että Yle näyttää aika mukavasti urheilua nykyisin esim. kakkoselta lauantaisin. Edelleen pidän sanani kuitenkin siinä mielessä, että esim. palloilulajeja pitäisi näyttää paljon nykyistä enemmän. Kritisoin tekstissä myös Yle Puhe -radiokanavaa, mutta sielläkin on otettu askeleita vaatimaani suuntaan, kuten tämä artikkeli osoittaa.


Tästä alkaa se virallinen bloggaukseni, joka on siis kirjoitettu viikkoja sitten:

Varoitan heti alkuun tämän kirjoituksen perustuvan enemmän ”mutuun” kuin päätyyn asti selvitettyihin faktoihin. Lukekaa siis omalla vastuulla ja kritisoikaa ja kommentoikaa (tai jopa kehukaa), jos siltä tuntuu!


 yrittäjiä on Suomessa vuosien saatossa nähty, mutta kukaan ei ole ilmeisesti saanut toimimaan urheiluun (ja musiikkiin) keskittyvää kanavaa radioon tai televisioon. Kanavia on tullut ja mennyt, mutta mikään ei ole tullut jäädäkseen. En edes yritä muistaa kaikkia, mutta ensimmäisinä tulee mieleen Sport FM radion ja Urheilukanava TV:n puolelta.

En tiedä onko sellaista konseptia olemassakaan, jolla urheilukanavan saisi kannattavaksi Suomessa. Sen vuoksi toivon että sellainen tehtäisiin julkisin varoin. Nyt kun saimme vuoden vaihteessa elämäämme rikastuttamaan uuden veron (Yle-vero), niin toivon että samalla rysäyksellä tehtäisiin rahan keräämisen lisäksi uudistuksia myös sen käyttöön. Tunnustan että en tiedä mitä kaikkea entisellä tv-maksulla ja nykyisellä Yle-verolla rahoitetaan, mutta varmasti sieltä löytyy todella marginaalisia ohjelmia, kanavia ja muita rahasyöppöjä. Väitän että ilmaiselle urheilukanavalle olisi kysyntää ja seuraajia piisaisi.


”Ylellä on kahdeksan radiokanavaa, joista yhden yhteydessä 21 maakunta- ja alueradiota, viisi televisiokanavaa, teksti-tv ja yle.fi-sivusto.” - Wikipedia

Eikö noista yllä mainituista resursseista leikkaamalla saataisi aikaan jotain uutta urheilun saralla? Tai jos näillä varoilla pidetään yllä esim. Radion sinfoniaorkesteria, niin pitäisikö sitä harkita vielä kertaalleen? Ylen urheilulähetysten siirtäminen Yle Suomelta Yle Puheelle oli minusta hyvä liike, mutta Yle Puheen urheilukierrosten seuraamisesta olen eri mieltä. Suomessa pelataan vaikka mitä mielenkiintoisia sarjoja, mutta Ylellä seurataan vain kiekkoa talvisin ja futista ja pesistä(?) kesäisin. Toki nämä lajit keräävät varmaankin isoimmat katsojaluvut, mutta juuri sen takia muut lajit tarvitsisivat ”vetoapua”. Pitäisikö jokaisesta kiekkopelistä jatkuvasta kommentoinnista luopua ja resursoida rahaa useampaan lajiin ja paikkakuntaan? Nykyisen kiekkoillan voisi minusta korvata kunnollisella Urheilun makasiiniohjelmalla, jonka sisältö olisi monipuolinen ja vaihteleva. Makasiiniohjelmaan hyvän pohjan tarjoaisi Ylen Teksti-TV:n monipuoliset urheilusivut.

Tällaisen uuden urheilukanavan sisällöntuotantoakin voisi miettiä uudella tavalla ja ottaa mukaan uusia tekijöitä. Nykyisin kun tekniikka on halpaa ja sen käyttötaitoa löytyy matti meikäläisiltäkin, niin eri lajeista voisi selvittää valtakunnallisesti ne paikkakunnat, josta onnistuisi jonkunlaisen sisällöntuottaminen pientä korvausta vastaan. Ammattilainen on aina ammattilainen, mutta kaikella kunnioituksella Yle Puheen kiekko- ja futiskierrosten selostajia kohtaan, mutta kyllähän sielläkin on todella huonoja joukossa.

Toivon että urheiluun liittyviä asioita mietittäisiin enemmän uusilta kanteilta. Humu sai aikaiseksi muutosvirettä urheilijan polun kehittämiseen, mutta urheilun näkyvyyden ja varainhankinnan helpottamiseen se ei tuonut mitään uutta. Jos (ja kun?) Ylellä ei ole näin radikaalia uudistumishalua, niin pitäisikö jonkun asialle vihkiytyneen porukan alkaa itse kehitellä uutta urheilumediaa Suomeen? Intoa löytyisi varmaan monesta paikasta, mutta rahoituksen kanssa onkin varmasti vaikeampaa. Helppo ratkaisu tähän olisi tietysti netti monine eri (ilmais)palveluineen, mutta itse en hc-tietoteknisyydestäni huolimatta pidä nettiä vielä moneen vuoteen varteenotettavana mediana laajojen joukkojen tavoittamiseen. Suurin osa ihmisistä haluaa edelleen katsoa ja kuunnella urheilua televisiosta ja radiosta.

Ehkä maanläheinen tapa muutoksen yrittämiseen olisi pistää pystyyn adressit.comiin nimikeräys Yle-veron käyttämisestä urheilun näkyvyyden lisäämiseen. Löytyisikö muita nimen kirjoittajia?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Raporttia korisdivarista ja vähän muustakin


Toteutin viime sunnuntaina aiemmin kirjoittamani (lue ko. kirjoitus) suunnitelman ja suuntasin Littoisiin katsomaan koripallon I-divaria. Lauantaina olin ollut Vantaalla seuraamassa lentopallon Suomen Cupin finaaleita. Naisten finaalissa LP Kangasala nappasi maailmantähti Riikka Lehtosen johdolla yllätysmestaruuden viime vuodet naisten lentiskenttiä dominoineen LP Viestin nenän edestä. Miesten finaalissa Samposta ei ollut VaLePan haastajaksi, vaan Sastamalassa päästiin juhlimaan kaupungin ensimmäistä Suomen Cupin kultamitalia. Cupin finaali oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma ja Suomen paras palloiluareena näytti taas hyvät puolensa. Toivottavasti Turun palloiluhallin suunnittelijat tekevät ekskursioita Energia Areenalla. Sitä pohjaratkaisuna käyttämällä saadaan Turkuun kansainväliset mitat täyttävä erinomainen palloiluhalli, joka toisi varmasti mukanaan paljon kansallisia ja kansainvälisiä huipputapahtumia Turkuun.

Koriksen divarimatsissa vastakkain oli kaksi perinteistä seuraa kun Ura sai vastaansa Torpan Pojat. Tutkin sarjataulukkoa ennen otteluun lähtemistä ja havaitsin ettei Uran kausi ollut lähtenyt käyntiin onnellisten tähtien alla, sillä jumbosijan lisäksi saaliiksi oli tullut vain kaksi voittoa. Vastustajaksi saapunut ToPo taas oli sarjassa toisena, joten haastava iltapuhde oli Uralla siis edessään.

Eniten ihmetystä sarjataulukossa aiheutti se, miksi Ura (lohko A) ja TuNMKY (lohko B) pelaavat eri lohkossa. Koska Twitter on laiskan miehen nopein tiedonhakutapa nykyisin, niin naputin aiheesta sinne ja noin minuutin päästä tuli jo vastaus Koripalloliiton kilpailupäällikkö Tom Westerholmilta: ”Divari A:sta voi nousta #korisliiga:an, Divari B:stä Divari A:han ts Divari B=valtak. II-divisioona tai jääkiekon Suomisarja”. Tiesittehän muuten, että PenkkiSporttaaja löytyy myös Twitteristä: www.twitter.com/penkkisport.

Littoisten Monitoimitalolle oli sapunut minun lisäkseni noin pari sataa katsojaa - aika hyvin koriksen ykkösdivariin. En ainakaan havainnut että paikalla olisi ollut aiemmin kertomistani Ura-legendoista muita  kuin Vyyryläinen. Muita entisten koristähtien kasvoja sen sijaan tunnistin, mutta en valitettavasti osaa yhdistää kasvoja ja nimiä. Kentällä esiintyneistä pelaajistakaan en tuntenut nimeltään varsinaisesti yhtään. ToPon Elias Kajander kuulosti kovin tutulta ja muistelin hänen pelanneen Korisliigaakin. Kotiin päästyäni tarkistin Wikipediasta, että näin tosiaan oli. Ja pelaamisen lisäksi hän oli myös menestynyt siellä. Kävin joitain vuosia sitten Littoisissa katsomassa Ura Basketin A-junioreiden buumia. Valitettavasti minulla ei ole tuon käynnin käsiohjelmaa tallessa, sillä olisi ollut kiva tarkistaa onko niitä samoja poikia nyt edustusjoukkueessa. Sen verran sentään tiedän, että ainakin yksi heistä pelaa tätä nykyä ammattilaisena Sloveniassa legendaarisen Olimpija Ljubljanan riveissä.

Sisäänpääsymaksu oli 8 euroa ja vastinetta rahoille sai mm. kuuluttajan ja DJ:n muodossa, kuten hyvään urheilutapahtumaan kuuluukin. Kotijoukkue otti komennon kentällä heti ensimmäisellä puoliajalla. Tahtipuikkoa heilutti nuori takamies Matias Suomi, joka oli minun amatöörimäisen arvioni mukaan ensimmäisen puoliajan paras pelaaja. Toisella puoliajalla esiin nousi lopulta ottelun parhaaksi pelaajaksi palkittu kotijoukkueen jenkkivahvistus Nolan Richardson. Vierasjoukkueen parhaaksi palkittiin Devin Ginty. Ottelun loppuvaiheilla oli mukava seurata nuorten uralaisten otteita kentällä, sillä valmentaja Lars Ekström peluutti 1995 ja 1994 syntyneitä junioreita ottelun jo ratkettua. Ottelun lopputulos oli Uran komea kotivoitto 110-87, joten pääsin todistamaan Uran kauden kolmatta voittoa. Kaiken kaikkiaan tutustumiskäynti korisdivariin oli positiivinen kokemus. Seuraavaksi koriksen saralla suunnitelmissa on mennä seuraamaan TuNMKY:n tai naisten korisliigassa pelaavan Riennon kotiottelua.

Loppuun pitää antaa vielä kehut perjantai-illan TuTo – Jukurit Mestis-ottelusta, sillä kauden ennätysyleisö (2799) loi Marli Areenalle erinomaisen tunnelman. Tunnelman tekemisessä auttoivat viihdyttävää peliä esittäneet joukkueet, joista etenkin kotijoukkue tuntui olevan liekeissä. Sarjakärki joutuikin poistumaan Kupittaalta 5-1 tappio niskassaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kupittaalla tullaan tarjoamaan mielenkiintoista kiekkoviihdettä pitkälle kevääseen. Saa nähdä missä vaiheessa halli käy liian pieneksi Tamille joukkoineen.