Paavo Nurmi Games onnistui säästä huolimatta

Paavo Nurmen viikko sai ansaitsemansa päätöksen, kun sunnuntaina järjestetyt Paavo Nurmi kisat sujuivat ainakin penkkiurheilevan katsojan silmin tarkasteltuna hyvin. Tapahtuman järjestäjien, kuten varmasti myös monen muun yleisurheiluihmisen, unelmana on järjestää tulevaisuudessa Turussa Timanttiliigan osakilpailu, joka olisi valtava ponnistus sekä taloudellisesti että muutenkin järjestelyitä ajatellen. Lauantaina Paavo Nurmen perhetapahtumassa avauspuheen pitänyt turkulainen (yleis)urheilumies Ilkka Kanerva oli vakuuttunut että Suomen juhlavuonna 2017 Turussa järjestetään Timanttiliigan osakilpailu. Toivottavasti järjestäjät onnistuvat suunnitelmissaan ja Kanerva on oikeassa.

Markkinointi ja ennakkotiedottaminen viikolla järjestettyine oheistapahtumineen olivat onnistuneita, mutta ulkoilmatapahtumien järjestäjien painajainen toteutui kostean sään muodossa sunnuntaina. Vaikka yleisöä oli mukavasti paikalla, niin aurinkoinen päivä olisi varmasti lisännyt väkimäärää entisestään. Vaikka sade loppui oikeastaan jo tapahtuman alkaessa, jätti koko päivän kestänyt sade monet kotiin.

En ole käynyt kovinkaan ahkerasti yleisurheilukisoissa, joten kenttätapahtumien hyvä rytmitys pääsi vähän yllättämään meikäläisen. Koko ajan oli jotain seurattavaa käynnissä - välillä vähän liiankin paljon, kun lähes samaan aikaan oli keihästä, seivästä ja pituushyppääjää ilmassa. Jotain kehitettävääkin pitää aina keksiä, joten kun kisat tähtäävät askel kerrallaan kohti kansainvälistä huippua, niin aika pian kannattanee harkita kunnolla englantia taitavan kuuluttajan pestaamista tämän hyvällä otteella kotimaisella kielellä kuuluttavan kaverin työpariksi. Samoiten kellojen toiminnassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä lyhyillä matkoilla kello ei pysähtynyt lainkaan, mutta pitkillä matkoilla kello taas pysäytettiin ensimmäisen juoksijan tultua maaliin.

Hyvästä kotimaisesta ja kansainvälisestä urheilijakaartista huolimatta tapahtuman lippujen hinnoittelu oli pidetty maltillisena, mikä oli hyvä asia. Pari kymppiä tuollaisesta tapahtumasta on varsin kohtuullinen veloitus. Kohtuullisuus oli sen sijaan karannut lapasesta tapahtuman kahviopisteissä. Hinnoittelussa oli ilmeisesti konsultoitu Kummolaa ja sen lisäksi palvelupisteet oli huonosti järjestetty. Kahvia sai vain pääkatsomon takaa ja makkaraa ja jäätelöä toiselta pitkältä sivulta katsomon takaa. No, tulipahan kuntoiltua jos sattui istumaan väärällä puolella stadionia ostoaikeitaan ajatellen. Ostin stadionille saapuessani vissyn ja kisamakkaran, jotka maksoivat yhteensä 6 euroa – makkara 2,5 e ja 0,5 l vissy 3,5 e. Kahvi oli suht normaalissa tapahtumahinnassa, kun pahvikupillisesta sai maksaa 2 euroa. Tavallisen pienen sokerimunkin hinnaksi oli keksitty 3 euroa, joten sellaisen jätin naurun saattelemana ostamatta, jotta ei tarvitse haastaa myyjää oikeuteen aseettomasta ryöstöstä tai sen yrityksestä.

Kisojen tulosraportoinnin jätän jälleen muille medioille, mutta mainittakoon kuitenkin muutamia mielenkiintoisia suomalaissuorituksia. Keihäässä oli huikea taso, vaikka Pitkämäki ja Ruuskanen joutuivat jäämään pois kisasta. Mannion voittoheitto oli komeaa katsottavaa, mutta illan parasta keihäsantia olivat kuitenkin kotistadionillaan heittäneen Tuomas Laaksosen ennätyskaaret. Turkulainen otti keihäskommuunin johtajan valtikan haltuunsa parantamalla ennätystään peräti kuusi metriä. Jos jollekin tuo keihäskommuuni on vieras termi, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän Facebook-sivuihinsa. Seipäässä Minna Nikkanen kukisti hyvällä tuloksella lainaseipäillä ilman tulosta jääneen kauden kärkituloksen viikko sitten hypänneen kuubalaisnaisen. SE korkeudestakin Minna teki kolme kelvollista yritystä. Miesten satasella mielenkiintoisin nimi jäi alkueriin, mutta oli silti yksi illan suurimmista voittajista, sillä Hannu Hämäläinen palasi kilparadoille imusolmukesyövän selätettyään. Näiden lisäksi esimerkiksi pituuskisassa nähtiin kutakuinkin kaikki kotimaiset kärkinimet, juoksumatkoilla mm. MM-kisarajoja jahtaavat Niclas Sandells ja Sandra Eriksson sekä monia kansainvälisiä huippuja ja kotimaisia tulevaisuuden toivoja monessa eri lajissa.

Urheilijoiden hyvien suoritusten lisäksi kehut ansaitsee myös yleisö, joka eli hyvin tapahtumassa mukana kannustaen niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kilpailijoita tasapuolisesti. Ensi kesän PN kisoja odottaessa voi yleisurheilun nälkää tyydyttää vaikkapa seuraamalla Eliittikisat-kiertuetta, Tampereella järjestettäviäNuorten EM-kisoja tai Turussa järjestettäviä Tilastopaja Cupeja.

Legendan viikko huipentuu kisoihin - kotimuseossa vierailtu

Olen asunut Turun seudulla yli 30 v ja kasvanut penkkiurheiluperheessä, mutta jouduin tarkistamaan sijainnin oikein kartasta, kun päätin mennä isäni kanssa vierailemaan Paavo Nurmen juhlapäivänä Turun keskustassa sijaitsevaan legendan kotimuseoon. Hämmästelin miksen ole ennen tätä kevättä kuullut kyseisestä paikasta mitään, mutta torstainen vierailu antoi minulle osittaisen vastauksen tähän.

Museo on ehkä hieman harhaanjohtava nimitys, mutta onhan siinä tosin se koti-liite edessä, joka ehkä antaa ymmärtää hieman kevennetystä museosta. Nurmen pienen pieni koti on entisöity wanhan ajan tyyliin. Kahta eteisessä ollutta infokangasta lukuun ottamatta kotimuseossa ei juuri ollut tietoa Nurmen urasta ja elämästä. Kotimuseossa ei ollut Paavon mitaleita, asusteita, piikkareita eikä oikein mitään muitakaan sellaisia tavaroita, joista olisi pystynyt aistimaan legendan.

Kotimuseosta löytyy lisätietoa Urheilumuseon kotisivuilta, josta löytyy myös tarinaa legendan elämästä, joten en lähde sitä tässä nyt sen enempää kertaamaan. Kiinnostuneet saavat kätevästi lisätietoa myös vasta avatuilta Paavo Nurmen virallisilta kotisivuilta tai kirjastoista.

Joka tapauksessa kotimuseo oli vierailemisen arvoinen paikka ja sopi erinomaisesti käsillä olevan PaavoNurmen viikon ohjelmaan. Nyt olen taas asteen verran enemmän turkulainen ja penkkiurheilija, kun olen käynyt Paavo Nurmen entisessä kodissa. Entisaikojen asunnossa vierailu herätti myös kriittisiä ajatuksia nykyisestä maailmanmenosta, mutta ne ajatukset eivät kuulu tämän blogin aihepiiriin.

Muistakaapa laittaa lauantaina televisio päälle (tai tallennus), kun Yle 2 esittää dokumentin Paavo Nurmi –paras kaikista kello 12:15. Ja kaikki tietysti joukolla sunnuntaina Paavo Nurmen Stadionille seuraamaan Paavo Nurmen kisoja kello 15:00 alkaen.

Viikonlopun penkkiurheilukatsaukseni

Tuleva viikonloppu tulee pitämään sisällään monennäköistä urheilua. Itse avaan viikonlopun MaPSin II-divarin futispelillä perjantaina, lauantaina on tiedossa lacrossen lisäksi omaa höntsäilyä Littoinen By Night -futisturnauksessa ja sunnuntaina vaikea valinta Paavo Nurmi Gamesin ja Interin Veikkausliigapelin välillä. Luulen vaakakupin kallistuvan lopulta Paavo Nurmen kisojen puoleen, koska tästä penkkurheilutsa voi nauttia Turussa tällä tasolla vain kerran vuodessa ja Veikkausliigaa on sentään useammin tarjolla. Paavo Nurmen nimikkostadionille on tulossa hyvä kattaus huippuja, vaikka Tero Pitkämäen valitettava poisjäänti uutisoitiinkin tänään.

 

kuva: Robin Stitzing / Turku Titans

Lauantaina on mahdollista seurata livenä Box lacrossen SM Final Four tapahtumaa Kupittaalla. Marli Areenalle rakennetussa tapahtumassa mittaa toisistaan ottavat neljä Suomen parasta joukkuetta, joista turkulainen Titans lähtee viikonloppuun suurimpana mestarisuosikkina. Lacrosse on varmasti vielä monelle vieras laji, ja box lacrosse vielä vieraampi. Jos et tunne tätä kaukalossa pelattavaa lajia, niin tutustuppa tähän kansainväliseen esittelyvideoon. Turkulaiset pelaavat klo 10 alkavassa välierässä. Pronssiottelu on ohjelmassa klo 14 ja finaali klo 16.

 

Monenlaista liveä on siis tarjolla penkkiurheilun ystäville. Tuosta sivun vasemmasta laidasta löytyy muitakin Turun alueen ajankohtaisia urheilutapahtumia. Näiden live-eventtien lisäksi televisio ja radio tarjoavat viikonloppuna monenlaista mielenkiintoista seurattavaa, kuten esim. Venlojen ja Jukolan viestin.

 

Naputan vielä lopuksi vähän lisää tuosta tänään illalla ohjelmassa olevasta MaPSin kotipelistä. En ole koskaan käynyt Maskussa II-divaria katsomassa, joten menen paikalle suurella mielenkiinnolla. Mielenkiintoani lisää se, että olen kuullut MaPSin matseista positiivista palautetta. Enkä muuten pelkästään siellä kuulemma yleisöä hellivästä anniskelualueesta. Vastaansa MaPS saa tänä sateisena perjantaina TPV:n Tampereelta.

 

Tutkin etukäteen joukkueiden kotisivuilta niiden nimilistat ja sain todeta ettei siellä kovin paljon tuttuja nimiä kyllä ole. Kotijoukkueesta ainoa tuttu oli vielä viime kaudella Tepsissä Veikkausliigaa pelannut Kalle Mäkinen. Tutulta kuulostaa myös Jesse Hämäläinen, mutta se johtunee Maskun kuuluisemmasta Hämäläisestä, eli Kasperista, joka muuten on hänkin tulossa tänään ottelua katsomaan. Onkohan tämä Jesse Kasperin veli? Vierasjoukkueesta löytyi muutama tuttu nimi. Veikkausliigasta tutulta kuulosti Jusu Karvonen, joka on näköjään pelannut TamUn lisäksi myös Italiassa Taranton ja Cesenan joukkueissa. Ehkä tutuin pelaaja oli kuitenkin vuosien takaisen Football Manager -addiktioni vuoksi Jarkko Vesapuisto, joka oli vakiohankintani suomalaisiin porukoihin ranskalaisesta FC Metzistä. Näiden kansainvälisten pelaajien lisäksi naiskatsojille tiedoksi, että TPV:n maalivahtiosastolta löytyy Antti Peltonen, joka on jalkapallokenttiä tutumpi televisiosta ja esiintymislavoilta. Hän tuli julkisuuteen reality-ohjelmasta Unelmien poikamies. Sen lisäksi hän on esiintynyt sekä teattereissa että Scandinavian Hunkseissa ja osallistunut myös laihoin tuloksin Idolsiin.

 

Jalkapalloa ja silmänruokaa tarjolla siis Maskussa Taponkedon kentällä tänään perjantaina kello 18:30. Sain puhuttua vaimonikin mukaan, eikä tarvinnut edes näyttää alla olevaa kuvaa. Tämän näyttäminen olisi todennäköisesti pyörtänyt hänen päätöksensä.

 

 

Junnuderby - varsat kevätlaitumella

Olosuhteet olivat otolliset keskiviikkona A-junnujen SM-sarjan derbylle. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sopiva. Tunnelmaa nosti aidon ruohon tuoksu, sillä ottelu pelattiin ainakin kauemmas katsottuna hyväkuntoisella nurmikentällä - the one and only. Saavuin Kupittaan kasille Seikkailupuiston kautta, jonne hyvästelin muun perheen viihtymään siksi aikaa kun isä viihtyy oman harrastuksensa parissa, eli kentän laidalla.

Kentän laidalle oli tehty pieni kahviopiste yleisöä palvelemaan. Yleisöä saapuikin paikanpäälle varsin mukavasti - sanoisin ehkä noin 300. Yleisön ikärakenne oli selvästi nuorempi kuin esim. Veikkausliigaotteluissa, eli ilmeisesti pelaajien ikätoverit käyvät seuraamassa kavereidensa matseja, kun ilmaiseksi pääsevät.

Ottelusta itsestään en aio tehdä mitään pelillistä syväanalyysiä. Kokonaisuudessaan siitä jäi vähän hermostunut fiilis käteen. Harhasyöttöjä ja kovia otteita ei ainakaan säästelty. Tosin en osaa verrata tämän pelin tasoa normaaliin A-junnujen tasoon, koska tämä oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen, kokemukseni. Ottelua tuominnut nuorehko naishenkilö oli välillä vaikeuksissa nuorten miesten potkiessa palloa ja vastustajaa nuoruuden innolla.

Avausjaksolla vierailija FC Kaarina teki omasta mielestään ottelun avausmaalin, mutta tuomari oli sitä mieltä että pallo pomppasi tolpasta takaisin kentälle. Yksi kaverini seisoi lähes päätyviivan tasalla tämän sattuessa ja hän oli sitä mieltä, että pallo pomppasi takaisin maalin kuljettamiseen tarkoitetusta pyörästä, joka sijaitsi maalin sisäpuolella. Virallisia maaleja ei avauspuoliskolla kuitenkaan ottelupöytäkirjaan merkitty.

 

Toisen puoliajan alussa TPS iski ensin ottelun avausmaalin, mutta joutui heti perään alivoimalle, kun yksi pelaajista lähetettiin aikaistetulle suihkuvuorolle pukukopin puolelle kahden keltaisen kortin saattelemana. Näistä korteista ainakin jälkimmäinen näytti täysin oikeutetulta, mutta samalla melko turhalta. FC Kaarinalla oli muutama todella nopea pelaaja joukkueessaan, mutta ylivoimalle päästyään he eivät pystyneet hyödyntämään näitä oikein mitenkään. Monet hyökkäykset tyrehtyivät keskikentälle, jossa piti aina yrittää ”pari kynää” liikaa. Lopussa Kaarina yritti tasoittaa ottelua muutamista erikoistilanteista, mutta minua hämmästytti miksi he jättivät parhaimmissa tapauksissa kolmekin omaa miestä keskiviivalle, vaikka Tepsi laski kaikki omat miehensä maalilleen.

 

Ottelutapahtumiin nähden 1-1 olisi minusta ollut oikeutettu lopputulos, mutta aikakirjoihin kirjataan 1-0. No, urheilussa lopputulos on aina se, mitä tuomari allekirjoituksellaan ottelupöytäkirjaan vahvistaa. Voitollaan Tepsi parantaa asetelmiaan sarjataulukossa ja nousee lähemmäs kolmantena olevaa PK Keski-Uusimaata. Kaarina jäi ilman lisäpisteitä ja jatkaa jaetulla kärkisijalla JJK:n kanssa. Kärkijoukkueilla on nyt saman verran otteluita pelattuna.

 

A-junnujen derbyn kanssa samaan aikaan pelattiin Turun seudulla toinenkin derby, kun Kaarinassa kohtasivat kolmosen derbyssä KaaPo ja Lieto. Seurasin ottelun kulkua Twitterin kautta, joka on muuten äärimmäisen hyvä väline otteluiden seuraamiseen. Vaikka A-junnuissa Kaarina hävisi, tuli sille suunnalle keskiviikkona sentään yksi derbyvoitto, kun KaaPo kuritti Leitoa luvuin 5-0.

Huuhkajan munia tutkimaan Kupittaalle – keskiviikkoa A-SM TPS – FC Kaarina

Suuntaan (muistaakseni) blogini tiimoilta ensimmäistä kertaa junnumatsiin keskiviikkona, kun Turun Kupittaalla iskevät yhteen A-poikien SM-sarjan matsissa TPS ja FC Kaarina. Otsikostakin voi päätellä että kyseessä on jalkapallo-ottelu. Haluatte tai ette, niin futiksen A-maajoukkueen lempinimi on Huuhkajat. Junnumaajoukkue on Pikkuhuuhkajat. Eli kun tätä ajatusleikkiä vie ontuvasti eteenpäin, niin Veikkausliigassa pelaa Huuhkajan poikasia, joista kasvaa mahdollisesti ajan myötä suuria ja mahtavia Huuhkajia. Tällöin siis junnusarjoissa pelaavien futaajien pitää olla Huuhkajien munia?

TPS:n roolista suomalaisen jalkapallon menestyvänä kasvattajaseurana ei varmasti tarvitse kovinkaan montaa lausetta kirjoittaa. TPS:n kautta on noussut huipulle monia tähtipelaajia kotimaan kentille ja osa jopa vielä suurempiin ympyröihin. Myös paikalliskilpailija Inter on kunnostautunut pelaajien kasvattamisessa lyhyen historiansa aikana, joskaan ei vielä tietysti vanhan ja perinteisen TPS:n mittakaavassa. Turussa derbyt ja pikkuderbyt ovat perinteisesti olleet näiden kahden seurojen välisiä mittelöitä. Mutta hetkinen, keskiviikkona Kupittaalla pelataan junnujen pikkuderby, mutta vain toinen turkulaisista joukkueista on kentällä. Mikä ihme on tämä FC Kaarina?

Keskiviikkona tätä on lähdettävä selvittämään. Tosin vuosia itsekin alasarjoissa Piikkiössä futista pelanneena tiedän jo jotain seuran ja joukkueen taustoista. FC Kaarina on perustettu KaaPon ja PiPSin (onkohan mukana muitakin?) junioreiden yhteiseksi edustusjoukkueeksi. Se ei kuitenkaan ole erinomaisen menestymisen taustalla, vaan tinkimätön työ, jota päävalmentaja Ari Lahti on taustoineen ja joukkueineen tehnyt jo vuosia. Monet saattavat ihmetellä FC Kaarinan hyvää menestystä, mutta jos tietäisivät joukkueen harjoitusmääristä, niin ihmettely saattaisi olla vähäisempää. Jalkapallonkin sanakirjassa H-kirjain (harjoittelu) tulee ennen M-kirjainta (menestys). Enkä tarkoita että muissa seuroissa ei harjoiteltaisi riittävästi, mutta Kaarinassa on tehty asioita sekä paljon että oikein. Vertailupohjaa menestykselle saa kun tarkastelee A-junnujen sarjataulukoita. FC Kaarina on SM-sarjassa sijalla 2. ja TPS sijalla 4. SM-sarjan ulkopuolelle ovat jääneet mm. sellaiset perinteiset kasvattaja- ja huippuseurat, kuten HJK, Honka, FC Lahti, Inter ja Haka.

Tervetuloa muutkin seuraamaan keskiviikkona 5.6. klo 18:00 A-junioreiden SM-sarjan ottelua TPS – FC Kaarina Kupittaan kentälle numero 8. Ja Kupittaan kasi löytyy muuten siitä Veritas Stadionin ja Velodromin välistä.