Lentopallon Superkesä alkaa!

Suomen miesten lentopallomaajoukkueen tuleva kesä on nimetty Superkesäksi, mikä ei ihmetytä lainkaan kun katsoo maajoukkueen ohjelmaa seuraaville kuukausille. Tuohon otteluohjelmaan kun lisää vielä pelien väliset leiripäivät, niin lentopalloilijoille ei montaa kesälomapäivää jää tulevalle(kaan) kesälle. Superkesän kaikki koitokset läpi vetäville pelaajille voidaankin hyvin myöntää Supermies-titteli.

Ensimmäinen virallinen koitos on siis perjantaina Portugalissa alkavat EM-karsinnat. Neljän joukkueen (Suomi, Portugali, Moldova ja Itävalta) karsintalohkon voittaja menee suoraan ensi vuoden EM-lopputurnaukseen ja ainakin minun papereissani Suomi on selkeä lohkon ennakkosuosikki, vaikka esim. Portugali pystyy toki laittamaan kapuloita sinivalkoisiin rattaisiin. Lohkon kakkonen saa vielä toisen mahdollisuuden kisoihin pääsemiseen jatkokarsinnan kautta.

Karsintalohkon ensimmäinen turnaus pelataan siis tulevana viikonloppuna Portugalissa ja toinen ja ratkaiseva turnaus seuraavana viikonloppuna Vantaalla. Suomella on siis mahdollisuus sinetöidä jo viides perättäinen EM-lopputurnauspaikka kotiyleisön edessä ehkä Suomen hienoimmassa palloiluhallissa (lue aiemmat kehuni).

Heti EM-karsintojen jälkeen alkaa jo perinteinen Maailmanliiga, jonka kotiottelut pelataan tuttuun tapaan Tampereella Hakametsän jäähallissa, joka muutetaan kesäksi lentopalloareenaksi. Vierasottelut on mahdollista väijyä MTV Totalin kautta. Arvelen Maailmanliigan olevan tänä vuonna sellainen vaihe, jolloin maajoukkueemme päävalmentaja Tuomas Sammelvuo antaa myös lepoa runkomiehilleen, joten kehissä nähdään todennäköisesti uusia ja nuoria pelureita, joista muodostuu vuosien saatossa maajoukkueemme menestyksen varmistava uusi runko.

Maailmanliigan jälkeen katse alkaa kääntyä kesän huipennukseen, eli Puolassa iskettäviin MM-kisoihin, joihin Suomi selviytyi tammikuun karsintojen kautta pelaamalla. Ennen MM-kisoja Suomi pelaa vielä muutamia maaotteluita, joissa joukkueen peliä viritetään leirien lomassa huippuvireeseen. Kaiken pitäisi olla (ja varmasti onkin) valmista 1.9., kun Katowicessä verkon toiselle puolelle asettuu MM-avauksessa Kuuba.

Suomen lentopallomaajoukkueen kannattajat ovat uskollisia ja seuraavat maajoukkuettaan lähes minne tahansa. EM-karsinnoissa on paikalla jonkun verran suomalaisia ja Maailmanliigassakin on todennäköisesti jokaisessa vieraspelissä ainakin muutama sinivalkoisten kannattaja katsomossa tsemppaamassa. Todellinen pommi räjähtää kuitenkin syyskuussa, kun suomalaiset miehittävät Katowicen. Fanimatkalaisia on lähdössä sankoin joukoin (arvioni n. 3.000) Puolaan ja itsekin aion suunnata Turusta järjestettävän charterin siivin pelipaikoille. Mutta näihin MM-asioihin pitää paneutua lähempänä tarkemmin. Nyt katse tiukasti kohti sitä kuuluisaa ”seuraavaa palloa” ja yksi pallo kerrallaan ensin kohti EM-lopputurnausta.

Lentopallomaajoukkueen Superkesää voi seurata katsomon ja kotisohvan lisäksi myös Somessa:
Twitter: @FinnVolleyBall
Facebook: www.facebook.com/maajoukkue

 

Turku lauantaina – toiset lopettelee, toiset aloittelee

Tätä kuvassa näkyvää viihdettä, siis Superpesistä, ei pääse valitettavasti enää seuraamaan Turussa, kun naisten Superia pelannut Turku-Pesis joutui talven aikana luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten syiden takia. Varsinais-Suomen Pesis on kuitenkin 20 v. juhliensa vuoksi päättänyt järjestää pesäpallon ystäville ja muillekin penkkiurheilijoille herkkupalan tulevalle lauantaille, jolloin miesten Superpesiksen avauskierroksen ottelu Kankaanpään Maila vs Hyvinkään Tahko pelataan Turun Kupittaan ”pesäpallopyhätössä”.

Pesäpallojuhlat alkavat Kupittaalla jo klo 10:00, jolloin pesiskentillä pääsee itse kokeilemaan kopittelua, lyömistä ja monenlaista muutakin liikunnallista aktiviteettia. Paikalla on myös soppatykki, joka varmistaa että päivän päätteeksi maha on pesäpallon lisäksi täynnä lihakeittoa huokeaan 5 euron hintaan. Huippuottelu hutunkeitetään käyntiin kello 14:00.

Kesälajin edustajat siis avaavat kauttaan Turussa äitienpäivän aattona lauantaina, kun taas viimeisetkin talvilajit alkavat kaartua loppusuoralle. Yksi loppusuoralle edenneistä lajeista on vesipallo, jossa Turun Uimarit kohtaavat viime kevään tapaan Kuhat. Kaksi ensimmäistä finaaliottelua ovat päättyneet turkulaisten voittoon, joten lauantain 3. otteluun lähdetään TU:n ”eräpallotilanteessa”. Voitolla TU pystyisi siis maksamaan vesiurheilulle sopivasti kalavelat helsinkiläisille viime kevään finaalitappiosta.

Vesipallon finaalien tunnelma yllätti minut viime keväänä, joten suosittelen kaikkia ensikertalaisiakin suuntamaan Impivaaraan lauantaina. Tässä maistiaisia viime kevään finaaleista:

 

Miehitetäänhän joukolla taas kaikenmaailman katsomoita niin pää- kuin alasarjatasollakin tulevana viikonloppuna!

Pääskysestä ei päivääkään – Futiskausi 2014

Vaikka Wappupäivä toikin mukanaan hetkellisen takatalven, niin kevät on jo pitkällä ja ruoho vihertää jo monin paikoin mukavasti. En ehdi penkkiurheiluiltani harrastamaan lintujen bongailua, mutta vekkaan että pääskysiä on nähty jo jossain päin Turun seutua. Kevät on tuonut taas jokavuotiseen tapaansa mukanaan uuden jalkapallokauden, johon liittyviin odotuksiin paneudun tässä kirjoituksessani.

Veikkausliiga

Kotimaista pääsarjaa ennakoinkin jo joku aika sitten Veikkausliiga-ennakossani, joten paneudun siihen hyvin pintapuolisesti nyt. Kausi on alkanut monilta osin yllätyksellisesti ainakin omiin odotuksiini nähden. En ole vielä ehtinyt Veritas Stadionille pelejä katsomaan, mutta kuuleman mukaan TPS on aloittanut kauden hyvin. Alkuun tuli hallinnasta huolimatta kolme niukkaa maalin tappiota, mutta sitten jysähti pommi Helsingissä, jonka jälkijäristyksissä Boström sai tehdä Klubissa tilaa Lehkosuolle. Interin alkukausi on sen sijaan ollut yllättävän nihkeä, vaikka pistepussi on karttunut tuplasti Tepsiin verrattuna. HJK:n alkukauden otteet herättävät jälleen kysymyksiä ja pistävät kysymysmerkkejä myös odotetun Euro-menestyksen ylle. Toivottavasti huoleni on kuitenkin turha ja kansainvälisillä kentillä nähdään suomalaismenestyjiä.

Veikkausliigaa on tarjolla Veritas Stadionilla hyvä kattaus kahden joukkueen voimin, joten ei muuta kuin pelipäiviä kalenteriin merkkailemaan! Täältä löytyy kaikki Veritas Stadionin ottelutapahtumat.

Ykkönen

Olen todella harmissani ettei Turun seudulta ole yhtään joukkuetta Ykkösessä, sillä näitä matseja olisi mielenkiintoista seurata, kun sarjassa mukana ovat mm. Haka, Ilves, JJK, AC Oulu, FC Jazz, KTP ja HIFK. Toivottavasti joku seudun joukkueista nousee ensi kaudeksi Ykköseen ja saa vaadittavan budjetin koottua.

Kakkonen

Kakkosen länsilohkossa pelaavat Turun seudun joukkueista ÅIFK ja MaPS sekä etelälohkossa SalPa ja SoVo. MaPSin pelissä kävin jo viime kesänä, joten Maskun pelipaikka löytyy tänäkin kesänä helposti. Åbo pelaa kotiottelunsa Urheilupuiston yläkentällä, joten eksymisongelmaa ei ole niihinkään peleihin suunnistaessa. Stefan Strömborgin valmentajakseen saanut turkualisryhmä koostuu jälleen pääosin nuorista tulevaisuudenlupauksista, joten heidän otteitaan on mukava seurata ja kirjata muistivihkoon omia arvioita tulevista liigapelaajista.

Kolmonen

Kolmosessa nähdäänkin niin paljon Turun seudun joukkueita, että en lähde niitä erikseen listaamaan. Minun silmin yksi mielenkiintoisimmista joukkueista on Naantalin VG-62, koska se pelaa kotiottelunsa muutaman sadan metrin päästä kotipesästäni. Koitankin päästä tekemään tuttavuutta kolmosen joukkueisiin mahdollisimman usein Kuparivuoren kentälle. Ensimmäinen mahdollisuus on perjantaina 2.5., kun LTU saapuu Naantaliin vierailulle. Kovasti koitan vapautua muista hommista riittävän ajoissa, jotta ehdin tätä kamppailua perjantaina seuraamaan.

”Alasarjat”

Mielenkiintoisia seuroja, otteluita ja ottelutapahtumia löytyy myös ”alasarjoista”. Ja tarjonnasta ei ole Turun seudulla pulaa. Jos tiedätte joitain käymisen arvoisia paikkoja / seuroja, niin pistäkäähän vinkkejä tulemaan joko tämän kirjoituksen kommentteihin, Facebook-sivuilleni, Twitteriin @penkkisport tai meiliin penkkisport@gmail.com.

Bongailusta kun oli tämän kirjoituksen alussa juttua, niin en voi jättää mainitsematta Huuhkajia. Lintubongarit eivät valitettavasti tule tänä kesänä näkemään täysikasvuisia huuhkajia Veritas Stadionilla, mutta poikasten touhuista saadaan sentään nauttia 5.9. (U21 Suomi – Wales).

Lähdetäänhän tulevana kesänä sankoin joukoin viheriöiden äärelle ja napataan kavereitakin mukaan! Futis- ja urheilukulttuurin kehittäminen alkaa jokaisesta itsestään ja pienistä teoista. :)

 

Katsaus Veikkausliiga-kauteen

Veikkausliigan uusi kausi on aivan nurkan takana ja tulossa on äärimmäisen jännittäviä tunnelmia, kun Suomen huippufutaajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Viisi mestaruutta putkeen napannut HJK joutuu taas kerran puolustamaan mestaruuttaan, kohdaten muun muassa liigaan nousseen ja Liiga Cupin voittaneen SJK:n, josta tulee toivottavasti yksi kauden väriläiskistä.

Netin veikkaustoimistojen kertoimet ovat vahvasti sitä mieltä, että Veikkausliigan mitalikolmikon tulevat muodostamaan HJK, FC Inter sekä osittain Petteri Forsellin paluun myötä mustaksi hevoseksi nostettu MIFK. Pelkkiä kertoimia seuraamalla ei kuitenkaan saa koskaan tietoonsa koko kuvaa. Varsinkaan, kun otetaan huomioon vaihtuneita avainhenkilöitä ja niiden vaikutusta koko joukkueeseen. Eikä Liiga Cupinkaan otteluille voi ihan liikaa laskea painoarvoa, koska harvan joukkueen peli tai edes rosteri ovat niissä vielä valmiita.

Liigacupin voittanut SJK nousi nyt ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan, ellei oteta lukuun vuoden 1997 kautta jolloin TP-Seinäjoki kävi pelaamassa pääsarjassa yhden kauden verran. Nousu tapahtui nipinnapin, sillä ratkaisuottelu liiganoususta kamppailleiden SJK:n ja FC Hakan välillä päättyi 1-1 tasapeliin, mutta se riitti varmistamaan seinäjokisille paikan liigassa.

FC Inter valmentajansa Job Dragtsman luotsaamana on ehostanut kokoonpanoaan ja sen myötä nostanut kertoimiaan tuntuvasti. HJK:lla tuleekin varmasti olemaan täysi työ kultamitalin syrjässä sinnitellessä, sillä Interin riveihin ovat astuneet mm. Ruotsista palannut Mika Ojala, sekä moninkertaisesti mestaruuksia kahminut Mathias Lindström.

Huippufutaaja Mika Ojala pelasi Veikkausliigassa ensimmäisen kerran kaudella 2006, jonka jälkeen mies on myös valittu Veikkausliigan vuoden keskikenttäpelaajaksi kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 2012. Mathias Lindström taas tunnetaan eniten Veikkausliiga-mestaruuksia voittaneena pelaajana ja hallussaan Lindströmillä on tällä hetkellä seitsemän Suomen mestaruutta.

TPS:n kauteen valmistautuminen on ollut lievästi sanottuna haastava. Toimitusjohtaja Juha Reini on joutunut pakon sanelemana tekemään kipeitä päätöksiä ja mustavalkoisen turkulaisporukan taisteleminen muusta kuin sarjapaikastaan olisi yllätys. Mielenkiintoista on kuitenkin seurata nuorten pelaajien esiinmarssia sekä heidän rinnallaan olevien kokeneempien pelaajien, kuten Jukka Lehtovaara ja Wayne Brown, vastuunottokykyä.

Myös FC Hongan menestys alkavalla kaudella on suuri kysymysmerkki, sillä joukkueen keski-ikä on laskenut ja kaiken kukkuraksi joukkuetta valmentanut Mika Lehkosuo sai yllättäen potkut toimestaan helmikuussa 2014. Tilalle palkattiin Englannissa jalkapallouran luonut Shefki Kuqi, jolla ei ole aiempaa kokemusta valmentamisesta. Aika näyttää, miten Sheriffi selviää tulikasteesta valmentajana.

Jännät on paikat, sanoisi Routalempikin. Veikkausliigasta löytyy tällä kaudella muutamakin joukkue, jolla on mahdollisuus yllättää niin hyvässä kuin huonossakin. Mielenkiintoisia seuroja listatessa voisi nostaa lähes jokaisen liigaseuran esiin. On sanomattakin selvää, että nyt alkava kausi lähtee mielenkiintoisista asetelmista vedonlyönninkin kannalta. Netistä kannattaa ensin lukea viimeisimmät vinkit ja sitten veikata pysyykö mestaruus HJK:lla, miten Hongan uusi valmentaja suoriutuu pestistään, vakiinnuttaako SJK ja säilyttääkö TPS paikkansa Veikkausliigassa ja mitä on MIFK:ille luvassa.

Avauspotku suoritetaan sunnuntaina 6.5. ja otteluohjelmat löytyvät esim. Veikkausliigan kotisivuilta. Mennään kaikki joukolla katsomoihin ja napataan kaveritkin vielä mukaan!

 

Naisten finaaleissa vihdoinkin epävarmuutta

Lentopallon Mestaruusliigan hallitukseen kuuluva AMK:n Urheilujohtamisen lehtori Jaakko Haltia kirjoitti NEMO-hankkeen blogissa hyvän kirjoituksen otsikolla Urheiluliiketalous elää epävarmuudesta. Kirjoittajan lentopallotaustan tietäen on oikeastaan ihme, että hän ei viittaa kirjoituksessaan lainkaan naisten Mestaruusliigaan. No, ehkä Barca ja F1 ovat mielenkiintoisempia ja lukijoille tutumpia esimerkkejä kuin LP Viesti.

Naisten lentopallon Mestaruusliigassa epävarmuuden tärkeys urheilussa on näyttäytynyt konkreettisesti viime vuosina, kun LP Viesti on dominoinut parketeilla mielensä mukaan. Poikamiesten, ja muiden sanavalinnastani innostuneiden, ei kannata kuitenkaan ottaa tuota liian kirjaimellisesti, sillä dominointi on ollut puhtaasti urheilullista. Monissa otteluissa ainoa jännityksen aihe on ollut saisikohan vastustaja jossain erässä yli 20 pistettä. Epävarmuutta ei ole ollut eikä Daavidin feminiininen versio ole pystynyt tosissaan haastamaan Goljatin feminiinistä versiota. Ilman omakotitalon suuruista vedonlyöntiä monista peleistä on ollut haastavaa saada aidosti jännittävää lähtökohtaa ottelutapahtumalle.

Kuluvana keväänä salolaiset marssivat välierissä vakuuttavasti LP Kangasalan yli, mutta finaaleissa marssisuunnitelmalle on käynyt vähän niin kuin Neuvostoliiton marssisuunnitelmille kävi sotiemme aikaan. Selvänä altavastaajana finaaleihin lähtenyt OrPo on taistellut urhoollisesti joukkueena, kuten Suomikin teki 40-luvun alkupuolella. Kaikissa kolmessa finaalissa ratkaisuun on tarvittu täydet viisi erää. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa LP Viesti väänsi lopulta voiton, mutta kolmannessa OrPon taistelu palkittiin kotivoitolla.

Naisten finaalikaravaani jalkautuu seuraavaksi Saloon, jossa LP Viesti ja OrPo kohtaavat perjantaina ja lauantaina. Odotettavissa on varmasti jälleen mielenkiintoiset kamppailut ja tällä kertaa voittajan veikkaamiseen liittyy tosissaan epävarmuutta. Perjantain ottelun voittamalla salolaiset saisivat mahdollisuuden katkaista sarjan kotiyleisönsä edessä lauantaina. Toivottavasti orpolaiset eivät kuitenkaan jää Salohallissa nimensä mukaiseen asemaan, vaan saavat Orivedeltä äänekkään ja runsaslukuisen kannattajajoukon tuekseen.

Kaikkien penkkiurheilun ystävien kannattaakin siis suunnata perjantaina ja lauantaina Salohallille vuosikausiin mielenkiintoisempia finaaleita seuraamaan. Kotisohvalla matseja ei valitettavasti pysty katsomaan, kun UrhoTV lähetti viimeisen lentopallosignaalinsa viime lauantain finaalista. Tosin henkitoreissaan viruneella kanavalla oli loppuvaiheessa katsojia varmaan vähemmän kuin Auran Aaltojen Salon taajuudella (93,5 MHz) ja nettiradiolla kuulijoita. Radiolähetykset jatkuvat edelleen, mutta urheiluhan on parasta paikan päällä, joten kaikki joukolla Salohalliin!

 

 

Kiekon kakkosdivari tyydyttää pleijaritarpeita

Kevät on pudotuspelien aikaa, mutta Turun talousalueella tarjonta on tänä keväänä kovin lattea etenkin liigatasolla. Niinpä penkkiurheilijoilla (tai ainakin yhdellä) on ollut aikaa paneutua vähän alemman sarjatason pleijareihin. Minä olen nimittäin käynyt viime viikkoina katsomassa kotikaupunkini kiekkoylpeyden pudotuspelejä Naantalin Aurinkoareenalla.

Kakkosdivarissa pelaava VG-62 kohtasi ensin välierissä paikallisvihollisen, kun paremmuutta ratkottiin Raision RNK:n kanssa. Paikalliskamppailuhengessä pelattu kaksiosainen välierävaihe päättyi kummankin joukkueen kotivoittoon, joten paremmuus ratkaistiin jatkoerässä, jonka nappasi nimiinsä keltamusta VG. Finaalissa vastaan asettui Paimion Haka Hockey, jonka VG voitti tasaväkisten vaiheiden jälkeen sekä kotona että vieraissa.

VG-62 – Haka -matsiin suunnistaessani toivoin näkeväni Marko Mäkisen kirmaamassa Aurinkoareenan jäällä, mutta valitettavasti rapakon toisella puolellakin pelannut konkari ei ollut paimiolaisten kokonpanossa finaaliottelussa. Siitä olin melko varma, ettei kiekkolegenda Timo Nummelinia tässä ottelussa nähtäisi, vaikka hän yhden ottelun onkin tahkonnut tällä(kin) kaudella Hakan väreissä kakkosdivarissa (lue lisää Numpan ottelusta Hakassa).

Äkkiseltään katsottuna tutuimman näköinen Hakan pelaajista oli puolustaja nro 4, jonka olemus ei ollut ehkä kaikkein urheilullisin ja tukkamuotikin muistutti aikalailla legendaarisen Slapshotin Hansoneita. Pelitaidoiltaankin kuvaus Hansoneihin oli ihan osuva, sillä kovahkon pelityylin ja lämärin lisäksi Pekka Raunio osasi kyllä myös pelata. Muutamat muutkin paimiolaiset olivat aika jykevän kokoisia, mutta siitä huolimatta luistin liikkui kyllä hyvällä teholla.

Finaaleiden toinen osaottelu oli tasainen kahden erän ajan, sillä viimeiseksi jäänyttä erätaukoa vietettiin tasatilanteessa 4-4. Kaksi ensimmäistä erää noudattivat siis ensimmäisen osaottelun kaavaa, joka ratkesi vain yhden maalin marginaalilla. Ratkaisevan finaaliottelun kolmannessa erässä kotijoukkue ratkaisi ottelun heti kättelyssä, kun se iski neljän ensimmäisen minuutin aikana kolme tyylikästä maalia ja samaan aikaan maalivahti Niko Lusto nappasi muutaman tärkeän kopin. Hakan maalivahdin vaihto ja kavennusmaali päätöserän loppupuolella olivat vain kosmetiikkaa, sillä voittajasta ei lopulta ollut epäselvyyttä.

Kakkosdivarin kiekkomatsit ovat olleet hyvää penkkiurheiluviihdettä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tasaisissa matseissa ollut roppakaupalla ja minun vähäiset pelillisetkin laatuvaatimukset nämä ottelut ovat kyllä täyttäneet. Pelaajista kovinkaan moni ei ole nimeltä tuttuja, mutta muutama sellainenkin sentään näistä joukkueista on löytynyt – esim. Markus Laine, Jesse Saarinen, Tommi Elomo. Toisaalta se on ollut yksi hauskuuksista, kun on voinut pelin aikana googlata pelaajien nimiä ja tutkia vähän taustoja. Yksi tällaisista nimistä oli VG-62:n #36 Joni Seinelä, jonka otteet jäällä herättivät mielenkiinnon googlata lisätietoa pelurista. Se jää nähtäväksi voiko kakkosdivari toimia nuorten pelaajien ponnahduslautana vai onko se höntsäily- ja jäähdyttelysarja, josta tie ei vie isompiin jäähalleihin. Esimerkiksi Seinelä voisi otteidensa ja ikänsä puolesta vielä ponnistaa ylemmäs, joten täytyy pitää nimi muistissa.

Kakkosdivarin pelisysteemi ei kaikilta osin ole avautunut tavalliselle penkkiurheilijalle, mutta ilmeisesti nousumahdollisuutta ei VG:llä enää ole, vaikka se nyt voittikin finaaleissa paimiolaiset. Eivätkä VG:n ottelut suinkaan päättyneet finaaleihin, vaan ne jatkuvat vielä länsirannikon finaalipeleillä Kaarinan KaKiPoa vastaan, joka taasen on jo varmistanut paikkansa Suomi-sarjaan ensi kaudeksi.

Kakkosdivarin kiekkoviihde ja Aurinkoareenan kisamakkara paikallisen sinapin kera ovat olleet sen verran maukkaita, että taidan suunnistaa myös KaKiPo-peliä katsomaan ensi viikonloppuna, jos vaan suinkin saan sen aikatauluihini sopimaan. Tulkaahan muutkin mukaan. Pelin ajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta se päivittynee VG-62:n kotisivuille alkuviikosta.

 

 

Olympiakrapula. Apua!

Nyt on penkkiurheilijoilla vakava paikka, kun Sotshin Olympialaiset ovat ohi, mutta kroppa on totutettu istumaan sohvalla. Ajelin sunnuntaina illalla treeneihin ja oli aika outo olo, kun ei voinutkaan kuunnella Yle Puheelta urheilua. Autosta löytyi vain tyttären Robinin levy, joten vieroitusoireet sen kun pahenivat.

Yritin irtautua televisiourheilusta siedätyshoidolla ja valitsin sunnuntaina Olympialaisten 50 km hiihdon jälkeen pehmeän kotisohvan sijasta Samppalinnan palloiluhallin kovat puupenkit ja käsipallon SM-liigan. Turun palloiluhallien parhaimmistoon kuuluvan ikiaikaisen urheilupyhätön muovimatolla käytiin sarjan jumbotaistelu ÅIFK:n ja Porvoon Akilleen välillä. Turkulaisilla oli ennen sunnuntaita vain 3 voittoa ja 6 pistettä, mutta porvoolaisilla ei niitäkään.

Ottelu alkoi kotijoukkueelta uneliaasti, mutta puoliajalle siirryttäessä musta-keltaiset johtivat jo turvallisen tuntuisesti. Peliajan umpeuduttua tulostaululla loisti lukemat 44-32 ja kauden neljäs voitto oli saavutettu. Samalla ÅIFK:n ero Akilleeseen ja karsintaviivaan kasvoi kahdeksaan pisteeseen. Edelleen täytyy aiemman käsipallo-visiittini (lue ko. bloggaus) tapaan hämmästellä lajin fyysisyyttä. On se kovaa touhua. Käsipalloseurojen, kuten monen muunkin ”ei-valtalajin”, kannattaisi muuten jakaa aina otteluissaan katsojan oppaita, sillä peliaika, taukojen pituudet ja säännöt tuntuivat olevan minultakin unholassa. Enkä varmasti ole ainoa harvemmin peleissä käyvä katsoja kauden aikana.

Kuluva viikko on Olympialaisten aiheuttaman tuskan lisäksi tuskainen turkulaisille penkkiurheilijoille myös paikallisen tarjonnan vuoksi, sillä ensin koko viikkoon ei tapahdu mitään (lähettäkää meilitse vinkkejä, jos jotkut urheilutapahtumat ovat livahtaneet minulta ohi) ja sitten lauantaina pelataan päällekkäin lentopallon Mestaruusliigaa, Futsal-liigaa, jääkiekon Liigaa ja Mestistä. Minun lauantain valintani on lentopallo, jossa Raisiossa ensiesiintymisensä uuden kotiyleisönsä edessä tekee espanjalainen maajoukkuepelaaja José Miguel Sugrañes. Lauantain vilkas penkkiurheilutarjonta löytyy tuosta vasemmalta tapahtumakalenteristani. Lähtekäähän kaikki kuluttamaan liikuntahallien penkkejä ja tuomaan sykettä turkulaisiin urheilutapahtumiin!